Kuva: Aleksi Jalava / IS

Pentti Keränen on 88-vuotiaana kunnossa, jota kadehtii moni puolta nuorempi. Uskomattomia voimannäyttöjä katsellessa ei uskoisi, miten lähellä kuolemaa mies on käynyt.

Työnnä, työnnä, työnnä, Mikko Laitinen, 27, kannustaa.

Ja Keräsen Penttihän työntää. 88-vuotias eläkeläinen on potkaissut itsensä käsilläseisonta-asentoon. Laitinen, street workout -ammattilainen, tukee Keräsen asentoa ja päästää irti.

Keränen pysyy käsilläseisonnassa ilman tukea parin sekunnin ajan. Viimeksi hän on pystynyt tähän 73 vuotta sitten, 15-vuotiaana.

Sitten tasapaino karkaa, ja Laitinen nappaa Keräsen jaloista kiinni. Vielä muutama sekunti seisontaa tukea vasten, ja mies tulee hallitulla kuperkeikalla alas.

- Mietin, että saisin puristettua sormilla vastaan ja sain, Keränen toteaa tyytyväisenä.

Pienen tauon jälkeen hän ponnistaa uuteen käsilläseisontaan.

Näky on jälleen häkellyttävä. Miten 88-vuotias pystyy tällaiseen?

Pentti Keränen syntyi silloin vielä Suomeen kuuluneessa Viipurin kaupungissa tammikuussa 1935.

Urheilu on ollut osa elämää oikeastaan koko elämän ajan. Lapsuuden ja nuoruuden ykköslaji oli telinevoimistelu. Teini-ikäisenä rakas harrastus kuitenkin loppui kuin seinään onnettomuuden jälkeen. Keränen putosi rekiltä pää edellä ohuelle matolle. Selkä meni rikki, päähän tuli 20 tikkiä.

Seuraavaksi oli tenniksen vuoro. Keränen on tehnyt valtaosan työurastaan kaasuntuotantoyhtiö AGA:lla Helsingissä. AGA järjesti Suomen, Tanskan, Ruotsin ja Norjan työntekijöiden välillä eri lajien kilpailuja olympiahengessä.

Kerran hän pelasi nuorta ja erityisen lupaavaa ruotsalaismiestä vastaan.

- Turpiin tuli, Keränen naurahtaa.

Vastustajan nimi oli Björn Borg, josta tuli vuosia myöhemmin 11-kertainen Grand Slam -voittaja.

Vuonna 1980 Keränen ryhtyi painoalan yrittäjäksi. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2003 saamansa sydäninfarktin jälkeen.

Läheltä piti, ettei Keränen olisi tässä nyt harjoittelemassa käsilläseisontaa tai tekemässä yhtään mitään. Mies kertoo, että hänen sydämensä pysähtyi peräti kolme kertaa helikopterissa matkalla Meilahden sairaalaan.

- Lääkäri on muistuttanut, että olen kuollut kolme kertaa.

Henkiin mies kuitenkin jäi. Sydänlääkäri kielsi aluksi urheilun, kunnes teki sydäntä tutkiessaan pysäyttävän löydön.

Keuhkoahtauma. Se tuntui epäreilulta. Keränen ei ole koskaan edes polttanut tupakkaa.

- Sitten lääkäri sanoi, että paina menemään niin kovaa kuin jaksat, niin ahtauma pysyy balanssissa. Lääkäri antoi ikään kuin toisen mahdollisuuden jatkaa urheilua, Keränen sanoo ja on tovin hiljaa.

- Siksi minä urheilen. Urheilen henkeni edestä.

Pentti Keränen aikoo urheilla ainakin 90-vuotiaaksi saakka. Iäkkäämmäksikin, jos terveys sen sallii. Kuva: Aleksi Jalava

Sanotaan, että liikunta on lääke. Kerästä katsoessa se on helppo uskoa.

Hän ei näytä todellakaan 88-vuotiaalta, eikä hänen liikkumisensa vaikuta vaivalloiselta.

Lämmittelemme street workout -treeniä varten juoksemalla. Street workout tarkoittaa kehonpainolla suoritettavaa harjoittelua, jonka perusliikkeisiin kuuluvat leuanveto, punnerrus ja dippipunnerus.

Esimerkiksi polvennostojuoksussa Keräsen jalat tikkaavat samaan tahtiin kuin yli 50 vuotta nuoremmalla säännöllisesti urheilevalla toimittajalla, eikä hän edes hengästy.

Keränen opastaa, miten lantion kuuluu pysyä juostessa ylhäällä. Juoksutekniikan perusteella Keränen osaa kuulemma arvioida, kuka on hyvässä kunnossa ja kuka ei.

- Kun näen lenkillä urheilijan, niin ajattelen, että voi juma, tuolla on hyvä kunto. Tulen iloiseksi siitä, kun näen, että joku pitää itsestään huolta, Keränen sanoo ja jatkaa lämmittelyä kuperkeikoilla.

Keränen oli toimettomana noin päivän ajan kotiuduttuaan sairaalasta infarktin jälkeen. Tuolloin 68-vuotias mies halusi oppia uimaan - ja oppi. Uinnista kuulemma oppii nauttimaan, kun hallitsee tekniikan. Etenkin liu'un, Keränen painottaa.

Noin 80 vuoden iässä Keränen osallistui ensimmäisen kerran triathloniin. Nyt triathloneja on takana viisi, kuudes odottaa Vantaan Kuusijärvellä tulevana kesänä.

Jos yllätysosallistumisia ei tule, Keränen on jälleen kisojen vanhin osallistuja. Yli 80-vuotiaita pitäisi olla yhteensä kaksi.

Käydyistä triathloneista neljä on ollut lyhyttä matkaa, jossa uidaan 500 metriä, pyöräillään 20 kilometriä ja juostaan vitosen lenkki. Viitisen vuotta sitten Keränen yllytettiin olympia­matkalle. 83-vuotiaana hän suoritti 1,5 kilometrin uinnin, 40 kilometrin pyöräilyn ja 10 kilometrin juoksun Vierumäellä.

- Ne sanoivat, että eihän siinä Pentti ole kuin yksi mäki enemmän. Mutta se mäkihän piti vetää kolme kertaa, Keränen noituu pilke silmäkulmassaan.

Tuolloin Keränen palkittiin aluksi pronssisella mitalilla yli 70-vuotiaiden sarjassa. Keräselle mitali ei kelvannut.

- Suutuin, kun olin väärässä sarjassa. Sanoin, että olen tämän ikäinen ja olen näiden lasten kanssa kilpailemassa, Keränen heittää.

Illalla Keräselle ilmoitettiin, että hänelle oli kehitetty täysin uusi, yli 80-vuotiaiden sarja. Kultaa tuli.

Viime vuonna Keränen voitti ikä­sarjassaan 12 kulta­mitalia uinnissa, tänä vuonna kuusi.

- Kyllä sillä voi ylpeillä, vaikka moni sanoo, että mähän kilpailen yksin. Sanon, että saa sinne tulla, mutta eipä kukaan tule.

Pentti Keränen on nykyään aina vanhin osallistuja kilpailuissa, joihin hän osallistuu. Kuva: Aleksi Jalava

79-vuotiaana Keränen aloitti triathlon-harjoittelun rinnalla seinäkiipeilyn. Hän lähinnä boulderoi, eli kiipeää matalia korkeuksia ilman varmistusta.

Keränen kiipeää korkeintaan vaikeustason 6 reittejä. Vaikeustaso 6 tarkoittaa alinta keskitason vaikeusastetta. Ihan ylös, eli noin viiteen metriin, hän ei enää kiipeä. Neljä metriä riittää. Keränen on nähnyt, kun ihmisiä on pudonnut korkealta ja loukannut itsensä.

- Mieluummin pidän homman hallinnassa, Keränen sanoo.

Street workoutin eli kehonpainoharjoittelun Keränen löysi vuoden 2022 lopulla. Hän näki televisiossa kirurgi Juha Hernesniemen, 75, joka sanoi, että seisoo joka aamu käsillään kahden minuutin ajan.

- Ajattelin, että ei pidä paikkaansa, hänhän on isokokoinen mies. Tuumin, että perhana, jos hän seisoo käsillä, niin kyllä minäkin siihen pystyn. Kokeilin kotona ja lysähdin maahan. Ajattelin, että olen kova jätkä, kun kiipeilen, mutta ei, Keränen sanoo.

Sitten hän löysi Espoon Keran hallilta "salamyhkäisen, pimeän paikan", jossa ihmiset seisoivat käsillään ja tekivät erilaisia voima- ja akrobaattisia liikkeitä roikkumalla tangosta.

- Näin tämän Mikon tässä ja kysyin, että olisiko hän valmis valmentamaan. Hänhän oli valmis kuin partiopoika, Keränen sanoo ja hymyilee.

Laitinen sanoo, ettei uskonut, että uuden valmennettavan ikä lähentelee yhdeksääkymppiä.

- Ikä ei ole este, mutta ajattelin, että tässä on jotain mätää. Luulin, että Pentti olisi 70-vuotias herrasmies, Laitinen sanoo.

- No no, eipäs olla liian kohteliaita, Keränen heittää.

Mikko Laitisen on edelleen vaikeaa uskoa Pentti Keräsen oikeaa ikää. Kuva: Aleksi Jalava

Lämmittely jatkuu Laitisen ohjeistuksessa ranteiden, lapojen ja rintarangan liikkuvuusharjoitteilla. Laitinen pyytää Kerästä punnertamaan. Vielä vuodenvaihteessa ei mennyt yhtään, mutta nyt Keränen tekee helpon oloisesti kuusi puhdasta punnerrusta olkapäät kiinni kyljissä. Keränen ohjeistaa toimittajaa siitä, että kyynärpäät eivät saa levitä sivulle.

- No niin poika, alat oppimaan. Keränen sanoo hyväksyvästi.

Seuraavana on vuorossa etuvaa'an eli front leverin treenaaminen. Liikkeessä roikutaan tangosta niin, että vartalo on samansuuntaisesti lattian kanssa. Liike vaatii raakaa voimaa etenkin leveästä selkälihaksesta ja keskivartalosta.

Keränen nostaa ketterästi jalkansa kohtisuoraa ylöspäin, koukistaa toisen ja tekee tyylipuhtaan yhden jalan etuvaa'an.

- Kato, mä opin jotakin, Keränen hihkaisee.

Minä katson, ja onhan tämä ihmeellinen näky. Niin se olisi Laitisenkin mielestä, mutta hän on puolen vuoden aikana jo tottunut.

- Ei sitä uskoisi, että treenaa näin vanhan herran kanssa, Laitinen sanoo.

Seuraavaksi Keränen nostaa jalat seinälle ja kävelee käsillään vatsan miltei seinään kiinni. Muutaman sekunnin seisonnan jälkeen mies tulee kuperkeikalla alas.

On kiepin vuoro. Se on se alakoulun liikuntatunneilta tuttu monen vihaama tangolla tehty liike, jossa vartalo pyöräytetään etukautta tangon päälle ja ympäri.

Vedä, vedä, vedä, Laitinen kannustaa ja Keränen vetää tyylipuhtaasti.

- Tämäkään ei mennyt, kun aloitettiin, Laitinen sanoo.

- Hämmästyin itsekin. Se meni vain siksi, kun olitte katsomassa ja kuvaamassa, Keränen naurattaa.

Pentti Keränen tietää olevansa poikkeustapaus. Eikä kenenkään ole pakko yrittää olla 88-vuotiaana kuin Pentti.

Keräsen mielestä jokaisella pitäisi kuitenkin olla edes jonkinlaisia tavoitteita liikkumisen suhteen. Vaikkapa vain se, että "nostaisi perseen penkiltä."

Hän sanoo olevansa hyvin huolissaan 50-60-vuotiasta miehistä, jotka ovat antaneet periksi. Etenkin heitä Keränen haluaa kannustaa liikkumaan. Moni kun jää hänen mukaansa helposti sohvan pohjalle makaamaan.

- Heidän pitäisi saada itsevarmuutta, Keränen sanoo.

Keränen kertoo tietävänsä ikäihmisiä, jotka ovat katkeria siitä, kun toiset pystyvät tekemään samassa iässä vielä jotain.

Toki Kerästä huolettaa myös vuosikausia jatkunut uutisointi siitä, että lasten ja nuorten fyysinen toimintakunto on huonontunut. Toisaalta Keräsen harrastamissa lajeissa, etenkin seinäkiipeilyssä ja uinnissa, liikkuu miehen mukaan niin paljon nuoria, että hän on tullut hieman sokeaksi nuorten liikunnallisuuden suhteen.

- Kouluissa sen laiskuuden varmaan näkisi, Keränen sanoo.

Keränen urheilee miltei joka päivä viikossa. Torstaisin on välipäivä, sillä silloin mennään vaimon kanssa kauppaan.

Pentti Keränen kertoo, ettei street workoutin aloittaminen kunnioitettavassa iässä ole hölmöintä, mitä hän on tehnyt. Hölmöintä on kuulemma ollut se, kun hän käveli aikanaan työkaverinsa kanssa työviikon jälkeen Helsingistä Porvooseen ja takaisin. Syynä reissuun oli se, että joku kollega oli heittänyt, ettei ole mies eikä mikään, jos ei tuollaista matkaa jaksa kävellä. - Koko yö sitten mentiin kovapohjaisilla puolikengillä. Jaloissa oli valtavat vesirakot. Kun pääsin kotiin, niin emäntä oli vihainen, Keränen kertoo. Kuva: Aleksi Jalava

Sitten seisotaan käsillä tuen varassa - tai ilman, jos tukea ei tarvita.

Vaikka Keräsen suorituksia on ihaillut jo hetken, niin hiljaiseksi se vetää, kun "ruostuneeksi teräsvaariksi" itseään tituleeraava mies ponnistaa käsilläseisontaan Laitisen käsiä vasten.

Kolmesta suorituksesta keskimmäinen on paras. Sillä Keränen pysyy tovin käsilläseisonnassa ilman tukea.

- On se vielä rankka. Ei ole vielä lihaksia tarpeeksi, Keränen manaa.

Keräsen nilkat ovat oikeaoppisesti ojennettuina. Kuva: Aleksi Jalava

Vielä ei, mutta pian voi olla. Siksipä seuraavaksi tehdään pystypunnerruksia levytangolla. Niitä mies tekee neljä, kun vielä alkuvuodesta lukema oli nolla.

Keräsen tavoite on ennen 90-vuotissynttäreitään seisoa käsillä ilman tukea, tehdä etuvaaka ja onnistua palomiespunnerruksessa eli muscle upissa. Muscle up -liikkeessä kiskaistaan vartalo suorilta käsiltä leuanvetomaisen liikkeen kautta tangon päälle ja punnerretaan vielä ylös.

Voimataso muscle upiin Keräsellä pitäisi riittää. Hän alkaa vetää leukoja ja kiskaisee niitä tässä vaiheessa treeniä 10. Loppua kohden kädet eivät enää mene alhaalla täysin suoraksi, mutta tulos on silti pökerryttävä. Poliisikoulun kuntotestissä sillä saisi kolme pistettä viidestä.

Laitinen on melko varma, että käsilläseisonta onnistuu vielä tänä vuonna, muutkin tavoitteet tällä menolla ennen tammikuuta 2025, jolloin Keräsellä tulee 90 vuotta mittariin.

Lopuksi Keränen tekee vielä kaksi tyylipuhdasta L-istuntaa nojapuilla. Hän kannattelee itseään käsillä nojapuiden päällä ja nostaa jalat suorina 90 asteen kulmaan.

Toimittajalta tämä liike ei onnistu.

- Voitinpa edes jossain, Keränen iloitsee.

Treenisession päätteeksi on kysyttävä ehkä se tärkein kysymys.

Miksi hän vielä tässä iässä haluaa haastaa itseään liikkeillä, jotka ovat vaikeita nuorillekin? Eikö riitä, että liikkuu sen verran, että paikat pysyvät kunnossa?

Kysymys saa Keräsen mietteliääksi.

- Ehkä siksi, että pystyisin todistamaan, että iäkäskin oppii. Ei yhtä nopeasti kuin nuoret, mutta oppii silti. Tuntuu siltä, että se on tärkeä todistaa. En tosin tiedä, miksi se on minulle tärkeää.

Pentti Keräsen L-istunta-asento on viittä vaille täydellinen. Kuva: Aleksi Jalava

Joka tapauksessa hänen mottonsa on: vanha oppii vanhanakin.

- Moni iäkäs sanoo, että en mä tuollaista, kun olen niin vanha tai että en kehtaa, kun en osaa. Ei sen niin pitäisi olla.

Keränen painottaa tavoitteiden merkitystä. Triathlonissa hänellä ei ole aikatavoitetta. Tavoite on jaksaa kisan läpi.

Ja jos tavoitteet eivät aina toteudu, ei se haittaa. Tärkeintä on edes yrittää. Kunto kiittää siinä sivussa.