31-vuotias Kanerva Jääskeläinen ei ole ollut aikuisiällään kertaakaan pitkässä parisuhteessa. 34-vuotias Jooa Laakso puolestaan ajattelee olevansa liian tavallinen, jotta hänestä kiinnostuttaisiin. Miksi kumppania on niin vaikea löytää, vaikka nykypäivänä on käytössä kaikki keinot uusien ihmisten tapaamiseen?

Jooa kertoo, että hänen on vaikea tulkita onko toinen kiinnostunut hänestä vai ei. Kanerva suhtautuu sinkkuuteensa hyväksyvästi. Silti hän toivoisi elämäntilanteen jäävän jo taakse. Kuva: Ninna Lindström

12 vuotta. Se on aika, jonka sodankyläläinen Kanerva Jääskeläinen on ollut sinkku. Treffejä ja tapailusuhteita 31-vuotiaalla Kanervalla on ollut, mutta ei mitään sen vakavampaa. Kanerva kuitenkin haluaisi parisuhteen.

- Ei vain ole sattunut oikeaa tyyppiä kohdalle, Kanerva tiivistää.

Avoin ja sosiaalinen Kanerva työskentelee valokuvaajana ja seikkailuvaikuttajana. Hän pystyy aloittamaan keskustelun niin Tinderissä kuin tunturissa, ja se on Lapissa melkein pakollistakin: potentiaalisia treffikumppaneita on niin paljon vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla, josta Kanerva on kotoisin.

Kanerva on oppinut oman henkisen kasvunsa myötä paljon siitä, millaisen ihmisen kanssa yhteiselämä todennäköisesti onnistuisi parhaiten. Kuva: MIIKA HAMALAINEN

Suositut retkeilypaikat ovat loistava keino päästä jutulle ihmisten kanssa, hän sanoo. Mutta juttutuokioista ja Tinder-treffeistä huolimatta Kanerva on edelleen sinkku.

Joku voisi kysyä, että miksi ihmeessä.

Joidenkin arvioiden mukaan joka kymmenes suomalaisista ei koskaan solmi avio- tai avoliittoa. Ilman parisuhdetta elävien tarkkaa määrää ei tiedetä. Se kuitenkin tiedetään, että yksinäisyydestä kärsii ajoittain joka kolmas suomalainen.

Tämä saattaa tuntua oudolta, sillä 2020-luvulla uusien ihmisten tapaaminen on virtuaalisovellusten ansiosta helpompaa kuin ikinä ennen.

Mutta ongelma ei olekaan tapaamisessa vaan kestävien parisuhteiden solmimisessa, sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti ja erikoistason seksuaaliterapeutti Antti Ervasti.

Ervastin mukaan valinnanvaraa on nykyään liikaa - tai ainakin deittisovellukset ovat luoneet sellaisen illuusion.

- Ei haluta sitoutua, koska ajatellaan, että itselle parempi tyyppi on seuraavan swaippauksen päässä. Siksi voi olla vaikeaa valita vain yhtä ihmistä ja keskittyä tutustumiseen kunnolla.

Ervastin vastaanotolla moni kuvailee potevansa deittailuväsymystä: että ei taas jaksaisi avata itseään uudelle ihmiselle.

- Virtuaalimaailmassa on omat pelisääntönsä. Ne ovat aika raadollisia paikkoja, eikä niitä ehkä ole hyvä ottaa kauhean vakavasti, Ervasti toteaa.

Kun vuorokaudessa puhelimeen kilahtaa satoja uusia tuttavuuksia, yksi ihminen tulee helposti sivuutetuksi. Rumat kengät tai väärän musiikkimaun voi vain simppelisti pyyhkäistä vasemmalle.

Parhaimman matchin etsiminen on kuin koukuttava peli.

- Deittisovelluksista haetaan dopamiiniefektiä. Se saa olon hetkellisesti hyväksi. Toiseen ihmiseen syvällisesti tutustuminen puolestaan on kaikkea muuta kuin nopeaa: siihen pitää oikeasti panostaa.

Vielä joitakin vuosia sitten Kanerva Jääskeläinen uhkasi katkeroitua sinkkuutensa takia. Miksi kaikki muut löytävät jonkun ja minä en?

Se näkyi myös Kanervan käytöksessä treffikumppanien kanssa.

- Yritin kiinnittyä tyyppeihin, jotka eivät olleet minulle oikeita. Mukauduin ja yritin samalla muokata myös toisesta itselleni parempaa.

Sitten tapahtui Kanervan sanoin "elämänromahdus", joka pakotti hänet pysähtymään. Hypnoterapiassa syvennyttiin ajatukseen, että hän on yhtä tärkeä ja hyvä kuin muutkin.

- Kun opin rakastamaan itseäni, tajusin, että minullahan on jo se rakkaus elämässäni. En tarvitse toista ihmistä rakastamaan minua ehjäksi, Kanerva kertoo.

Hän uskoo, että omalla keskeneräisyydellä on ollut osansa sinkkuuteen. Sillä olkoonkin kuinka kulunut fraasi, itseään pitää osata rakastaa ennen kuin voi tarjota rakkautta toiselle. Tämän allekirjoittaa myös Antti Ervasti.

- Kyllä itsensä kanssa pitäisi löytää tasapaino ja onni. Pitäisi olla riittävän selvillä vesillä siitä, mitä toivoo ja haluaa elämältä ja parisuhteelta, ja pitäisi onnistua erottamaan omat toiveet esimerkiksi omien vanhempien tai yhteiskunnan toiveista, Ervasti toteaa.

Ei ole nimittäin itsestäänselvyys, että kaikki haluavat pariutua. Ervastin mukaan olisi hyvä miettiä, haluaako aidosti jakaa elämänsä jonkun kanssa vai tuntuuko vain siltä, että niin elämän kuuluu mennä.

Henkisen kasvuprosessinsa jälkeen Kanerva tietää olevansa entistä valmiimpi parisuhteeseen. Nyt hän myös tietää, millaisen ihmisen kanssa elo voisi onnistua, ja yksi piirre on kynnyskysymys.

- Ihmisellä pitää olla itsereflektointitaitoja. Olen tavannut ihmisiä, jotka kantavat mukanaan vanhojen suhteiden taakkoja eivätkä suostu kohtaamaan omia varjojaan. En usko, että suhde voisi onnistua henkisesti eri tasolla olevan ihmisen kanssa, Kanerva pohtii.

Reaalimaailmassa jutustelun aloittaminen vaatii eri tavalla rohkeutta kuin virtuaalimaailmassa. On pystyttävä avaamaan suu ja vielä kestettävä se, jos juttukumppani sanookin päin naamaa kiitos, mutta ei kiitos.

Tämä on asia, jota helsinkiläinen Jooa Laakso, 34, on viime vuosina työstänyt.

Ujo Jooa on viime vuosien aikana aktiivisesti heittänyt itseään epämukavuusalueelle. Vuonna 2021 hän matkusti ensi kertaa yksin ulkomaille. Matka suuntautui Costa Ricalle. Kuva: Ninna Lindstrom

Jooa on Kanervan tavoin yksi Suomen 1,5 miljoonasta yksin asuvasta. Hän erosi 14 vuotta kestäneestä parisuhteesta viisi vuotta sitten ja oli aivan varma, että uusi parisuhde löytyy heti.

Mutta ei.

- Ajattelin että hetkinen, minä olen vapaa ja minulla on vihreä valo päällä - miksi kaikki eivät tule ja ryntää kohti?

Aluksi Jooa oli jatkuvasti epämukavuusalueellaan yrittäessään aloittaa keskusteluja. Asiaa ei helpottanut, kun Jooa kuuli naispuolisilta ystäviltään, että joskus vieraiden miesten keskusteluyritykset tuntuvat ahdistavilta. Epäonnistumisen pelossa Jooa miettii edelleen tarkkaan, ennen kuin avaa keskustelun kasvotusten.

- Että ei tulisi heti pippurisumutteesta, hän vitsailee.

Jooasta on myös ollut vaikea tulkita, onko toinen ihminen kiinnostunut vai ei. Aluksi hän kuvitteli deittailuun liittyvän paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joita hän ei tiennyt.

- Että keskustelu pitäisi aloittaa jollain tosi nasevalla iskurepliikillä 1800-luvulta tai muulla omaperäisellä heitolla - että jos sanon vain moi, niin olen liian tylsä.

Lisäksi Jooa on koko aikuisikänsä kipuillut ulkonäköpaineiden kanssa. Kun treffit jäivät harvoiksi, Jooa oli varma, että vika oli hänessä.

- Ajattelin, että olen tylsä ja ruma, ja että en vain kelpaa kenellekään.

Viime vuosien aikana Jooa on päässyt tästä ajatuksesta yli. Siitä on kiittäminen syvällistä itsetutkiskelua sekä terapiaa. Jooa ymmärsi, että aiemmassa parisuhteessa oli asioita, joiden vuoksi hän ei voinut henkisesti hyvin, ja jotka lietsoivat epävarmuutta entisestään.

Mutta edelleen Jooasta tuntuu, että hän on Tinderiin liian tavallinen. Pitäisi tehdä mielenkiintoisempia asioita, jotta vaikuttaisi kiinnostavalta. Ammattikoulutus ja varastotyö eivät ole tarpeeksi mediaseksikkäitä, sanoo Jooa.

Jooan harrastuksetkin ovat tavallisia, eikä niissä kohtaa ihmisiä.

- Soitan kitaraa, kirjoitan ja käyn koiran kanssa ulkona.

Antti Ervasti on varma, että moni nykypäivän deittailija ajattelee olevansa Jooan tavoin liian tavallinen. Somessa todellisuus tavallisesta elämästä hämärtyy.

- Aito ihmisyys jää tarkkaan valikoitujen kohokohtien alle, Ervasti sanoo.

Kanerva Jääskeläinen pohtii, että hänkin joutuu helposti tiettyyn boksiin: reippaan ja iloisen retkeilijätytön kategoriaan.

- Olen kuitenkin ihmisenä todella syvällinen pohdiskelija. Siksi sanon aina kaikille, että älä muodosta minusta mitään kuvaa, sillä se romuttuu kuitenkin.

Välillä 34-vuotiasta Jooaa pelottaa, että aika loppuu kesken. Hän saattaisi vielä joskus haluta lapsiakin, ainakin jos myös tuleva kumppani haluaisi. Kuva: Ninna Lindstrom

Viime aikoina Jooa on tietoisesti lähtenyt epämukavuusalueelle. Asioiden tekeminen yksin on ollut Jooalle vaikeaa, mutta hän on petrannut. Vaikka museossa haahuilu tai yksin matkustelu tuntui aluksi oudolta, kotoa on pakko poistua, jos mielii joskus tavata jonkun, Jooa pohtii.

Yksi uusista asioista on kokemusasiantuntijana toimiminen. Jooalla diagnosoitiin masennus 2018, ja nyt Jooa antaa vertaistukea muille masennuksen kokeneille. Kun keskustelukumppanit Tinderissä kuulevat Jooan menneistä mielenterveysongelmista, viestitkin loppuvat.

- Ja sitten taas pohdin, johtuuko se diagnoosistani, siitä että olen töissä varastolla vai siitä, että en ole akateemisesti koulutettu.

Jooa ajattelee, että kuntoutumisensa vuoksi hän on paljon parempi kommunikoimaan kuin aiemmin. Siitä olisi parisuhteessa suuri hyöty.

- Terapian ansiosta osaan puhua tunteistani ja tunnistaa niitä. Jos minulla on huono päivä, en jää vellomaan siihen. Osaan sanoittaa syyn pahalle ololle ja tiedän keinoja, joilla se hälvenee.

Antti Ervastin mukaan on valitettavan yleistä, että keskustelu lakkaa, kun puheeksi tulevat mielenterveysongelmat.

- Halutaan rusinat pullasta ja otetaan ne huippuhetket, mutta ei olla valmiita työstämään vaikeita juttuja, joita väistämättä tulee eteen kahden aikuisen parisuhteessa, Ervasti sanoo.

Aina vaikeat asiat eivät liity terveyteen. Vaikkapa eri elämänrytmeistä voi tulla ongelmia, jos kumpikaan ei ole valmis kompromisseihin. Elämänkokemus myös hioo arvomme ja toiveemme tietynlaisiksi, ja haluamme pitää niistä kiinni. Se on yksi syy, miksi parisuhteen aloitus reippaasti aikuisena ei ole mikään helppo homma, sanoo Ervasti: ei ole ihan simppeliä löytää ihmistä, joka jakaa samanlaisen maailmankatsomuksen.

Jooa toivoo, että tulevalla kumppanilla olisi taito ymmärtää, mistä toisen käytös missäkin tilanteessa kumpuaa.

- Että ei heti dumattaisi vaan jaksettaisiin selvittää, mitä minkäkin taustalla on.

Kanervalle sinkkuus on myös voimaannuttava asia. Samalla hän toivoo, että elämänvaihe jäisi jo pikkuhiljaa taakse. Kuva: MIIKA HAMALAINEN

Kanerva ja Jooa puhuvat sinkkuudestaan avoimesti. Monilta haastattelupyynnöt tulivat bumerangina takaisin: siitä, että kumppania on vaikea löytää, ei haluttu puhua omilla kasvoilla.

Miksi?

Antti Ervastin mukaan sinkkuus on edelleen eräänlainen tabu, sillä yksin eläminen poikkeaa valtavirrasta. Parisuhde on yhteiskunnallisella mittapuulla tavoiteltava tila, ja sitoutumista pidetään suuressa arvossa. Se, että ei löydä rinnalleen ihmistä, saattaa hävettää etenkin silloin, jos kaikki ympärillä seurustelevat. Onko minussa jotain vikaa, kun en löydä ketään?

Kanerva itse puhuu aiheesta Instagramissa Seikkailumuikku-tilillään ja on pitänyt myös sinkkujen päivänä liven, jossa hän on jakanut ajatuksia elämästään ilman kumppania. Aiheen avaaminen kuitenkin jännittää, ihan joka kerta.

- Siinä on itse arvostelun kohteena: että tuo on liian kranttu tai tuo on liian sitä tai tätä eikä sillä siksi ole parisuhdetta, Kanerva sanoo.

Se, että on porukan ainoa sinkku, voi aiheuttaa katkeruutta. Ja nekin tunteet ovat ihan inhimillisiä, sanoo Ervasti. Jos oma sinkkuus herättää jatkuvasti negatiivisia tunteita ja sinkkuudesta syyttää itseään, voi olla hyvä tutkiskella, mistä tunteet kumpuavat.

- Se, että kokee viallisuutta, ei auta eteenpäin. Toisaalta joskus negatiiviset tunteet, kuten kateus toisten ihmissuhdestatuksesta, voivat myös paljastaa meille, mitä todellisuudessa haluamme elämältä. Silloin ne voivat saada meitä menemään niitä asioita, kuten vakiintumista, kohti.

Joskus käy niin, että potentiaalisia kumppaniehdokkaita kyllä on, mutta syvempää suhdetta ei synny. Silloinkin voi olla hyvä hetki tarkastella omaa pohjavirettään.

- Voivatko omat odotukset olla epärealistiset? Tai sabotoiko itse mahdollisuutensa onneen kerta toisensa jälkeen johtuen aiemmista huonoista kokemuksista, Ervasti kysyy.

Jos on esimerkiksi jo lapsena oppinut, että läheisiin ei voi luottaa, voi myös aikuisena olla vaikeaa päästää ihmisiä lähelleen. Niin suojelee itseään pettymyksiltä. Inhimillistä sekin.

Nuorena Kanerva ajatteli, että lapsia saisi tulla, ennen kun mittariin kilahtaa kolmekymmentä. Mutta elämä ei mennyt niin.

Joskus häntä ihmetyttää se, että julkisessa keskustelussa puhutaan paljon pariskuntien lapsettomuudesta. Mutta entä he, jotka haluavat lapsen, mutta eivät löydä kumppania, kysyy Kanerva.

Vuonna 2019 julkinen terveydenhuolto aloitti hedelmöityshoitojen tarjoamisen naispareille sekä yksin eläville naisille. Yksin lapsen hankkivien määrä onkin kasvussa.

Kanervalle itsellinen äitiys ei ainakaan vielä ole vaihtoehto - eikä myöskään suhteeseen syöksyminen vain siksi, että aika uhkaa loppua.

- Ensimmäisenä haluaisin parisuhteen, sitten vasta perheen.

Joskus sinkkuus riepoo. Esimerkiksi silloin, kun ystävät menevät illanvietosta kotiin perheidensä luo, ja Kanerva tulee tyhjään kotiin. Ystävien seura ei myöskään korvaa sitä, että kotona on ihminen, jolle voi puhua päivän aikana tapahtuneet pienimmätkin jutut.

Kanerva suhtautuu sinkkuuteensa hyväksyvästi, jopa voimaantuneesti. Silti hän toivoisi elämäntilanteen jäävän jo taakse.

- Tosin en siltikään ajattele, että minun pitäisi ottaa vain joku, jotta minun ei tarvitse olla yksin, hän sanoo.

Joitakin vuosia sitten Kanervalla oli muutaman viikon kestänyt tapailusuhde. Kahden viikon jälkeen jokin muuttui. Kanerva otti asian puheeksi ja kysyi, miksi hänestä tuntui, että tapailukumppani pitää Kanervaa itsestään selvänä. Vastaus oli karu.

Kanerva on huomannut, että Tinderissä hänet lokeroidaan helposti reippaan ja iloisen retkeilijätytön boksiin, vaikka todellisuudessa hän on paljon muutakin. Kuva: MIIKA HAMALAINEN

- Hän sanoi, että johan tässä ollaan jo oltu. Että eihän sitä enää tarvitse kädestä pitää, kun kala on jo haavissa.

Tällaisista kokemuksista huolimatta Kanerva uskoo löytävänsä ihmisen, jonka kanssa on aidosti hyvä olla. Hän uskoo, että jokaiselle on olemassa se oikea tyyppi.

Tai oikeastaan, montakin.

Lue lisää: Saana, 20, on sinkku ja törmää jatkuvasti samaan oletukseen - kertoo kaksi asiaa, mitkä ovat vieneet häneltä innon deittailla

Lue lisää: Nyt puhuvat naiset, jotka eivät saa seksiä niin usein kuin haluaisivat - 5 yleisintä syytä, mikä on esteenä: "Herään pöksyt kosteana"