Esa Gustafsson osallistuu äärimmäisen rankkaan triathloniin Nepalissa viikonloppuna. Kuva: Pekka Viita

Esa Gustafsson ja Pekka Viita osallistuvat Nepalissa yhteen maailman vaativimmista triathloneista.

Tuhansia portaita. Kylmää, lumista ja pilkkopimeää. 6?500 nousumetriä ja tiukka aikaraja. Lähes vuorokauden kestävä armoton rääkki.

Äärimmäinen koettelemus. Muuhun lopputulokseen on vaikea tulla, kun kuuntelee Esa Gustafssonin selvitystä siitä, mikä häntä odottaa.

Gustafsson, 53, on osallistumassa ystävänsä Pekka Viidan kanssa Nepalissa yhteen maailman vaativimmista triathloneista, joka kulkee nimellä HimalayanXtri.

Urakka alkaa lauantaiaamuna kello 4 Nepalin toiseksi suurimmasta kaupungista Pokharasta. Jos kaikki menee hyvin, taistelu päättyy Lwangin kylään vajaa vuorokausi myöhemmin.

-?Tavalliset Ironman-kisat olivat tulleet jo tutuiksi, ja halusin kokeilla jotain ehkä vähän haastavampaa, Gustafsson kommentoi puhelimitse Pokharasta.

-?Nepal on vielä maa, johon en ehkä lähtisi ilman hyvää syytä lomalle. Pikkuisen minussa on semmoista seikkailuhenkeä.

Lauantaina odottavassa urakassa seikkailuhenkeä tarvitaan - ehkä enemmänkin kuin pikkuisen.

Esa Gustafsson ja Pekka Viita tutustuivat triathlonin juoksuosuuden reittiin alkuviikosta.

Tavallisen Ironman-kisan, eli täyden matkan triathlonin tapaan Nepalissa uidaan 3,8 kilometriä. Pyöräilyä on 175 kilometriä normaalin 180 sijaan, ja juoksua 43 kilometriä maratonin 42,2 sijaan. Nämä erot ovat kuitenkin kosmeettisia verrattuna reitin todellisiin haasteisiin.

Nousumetrejä reitillä on peräti 6?500. Siitä 3?800 metriä pitää selättää pyörän selässä ja 2?700 jalkaisin. Korkeimmillaan reitti käy 4?000 metrin korkeudessa.

Extreme-triathloneja on vaikea laittaa vaativuusjärjestykseen, mutta esimerkiksi Norjassa järjestettävä legendaarinen Norseman-kilpailu käy 1?850 metrissä, ja kokonaisnousua tulee "vain" reilut 5?200 metriä.

Nepalissa matkaan lähdetään lauantaina 6. toukokuuta kello 4 aamulla. Maali häämöttää seuraavan yön lähestyessä tai sen jo laskeuduttua.

Viime vuoden kisan voittanut Ruotsin Johan Hasselmark suoriutui reitistä hieman yli 16 tunnissa. Maratoniin häneltä meni yli yhdeksän tuntia.

Kisaan lähti viime vuonna 32 urheilijaa, joista maaliin selvisi 27. Kaikki eivät kuitenkaan päässeet käymään huipulla. Sääntöihin nimittäin kuuluu, että kisan tiettyihin pisteisiin tulee ehtiä määrätyssä aikarajassa.

Juoksuosuudella nämä pisteet ovat 3?000 ja 3?500 metrin korkeudessa. Jälkimmäiseen pitää ehtiä kello 17.45 mennessä, muuten kilpailija joutuu kääntymään kohti maalia etuajassa.

Viime vuoden kilpailussa huipulla 4?000 metrin kääntöpisteessä kävi 12 kilpailijaa, 3?500 metrissä käännytettiin viisi ja 3?000 metrissä kymmenen kilpailijaa. Osa kilpailijoista käytti urakkaan yli 22 tuntia.

Gustafsson oli osallistumassa jo vuoden 2020 kisaan, mutta koronaviruspandemia lykkäsi osallistumista. Kaveriporukasta vain hän piti osallistumisensa voimassa.

Viime vuonna Himalajan kisa järjestettiin ensimmäisen kerran, mutta Gustafssonilla oli hyvä syy poissaoloon.

-?Sain kutsun Ironmanin MM-kisoihin, jotka olivat samoihin aikoihin. Mietin, etten saa uudestaan kutsua, joten tartuin siihen. MM-kisat menivät hyvin, pääsin maalin ja voitin itseni.

Itsensä voittaminen on tavoitteena tälläkin kertaa. Gustafssonin kanssa hurjaan urakkaan lähtee Viita, jonka Gustafsson "sai tarttumaan syöttiin".

Espoolainen Viita, 57, ja kirkkonummelainen Gustafsson ovat suoriutuneet useista täyden matkan triathloneista. Extremekilpailu on molemmille ensimmäinen.

Gustafsson kuvailee kaksikkoa tasavahvaksi. Miehet ovat harjoitelleet syyskuusta asti tosissaan - yhdessä ja erikseen. Gustafssonilla on valmentajana Teemu Lemmettylä, joka on tunnettu triathlonistina ja Suomen hiihtomaajoukkueen suksihuoltajana.

Harjoitteluun on kuulunut muun muassa nelituntisia pyöräilylenkkejä. Nousumetrejä kaksikko on kerännyt Peuramaan hiihtokeskuksessa Kirkkonummella ja Malminkartanon täyttömäellä Helsingissä.

Harjoitusmäärä on ollut noin 15 tuntia viikossa.

-?Koutsit ovat todella hyvin ymmärtäneet, miten kovaa treeniä voi laittaa tämän ikäisille ukoille.

Miehet harjoittelivat viikon ajan urheiluakatemia Urhean hypoksiahuoneessa. Huoneen happipitoisuus säädettiin vastaamaan 2?000 metrin korkeutta, jotta sopeutuminen Nepalin kisan ohueen ilmaan sujuisi nopeammin.

Uintia Gustafsson ei harjoitellut. Hän koki, että voisi parantaa aikaansa itselleen vahvassa lajissa lisäharjoittelulla vain joitain minuutteja. Lähes vuorokauden mittaisessa rääkissä muutama uintiminuutti ei paljon paina.

Yöllä uiminen ei hätkäytä Gustafssonia, mutta joillekin pimeä ei sovi.

-?Viime vuonna yksi kokenut kaveri ei pystynyt uimaan pimeässä. Pelkäsi, kun ei näe mitään.

Säkkipimeässä ei sentään uida. Reitti on valaistu, ja kilpailijoilla on valokellukkeet perässään. Phewa-järven veden lämpötila on järjestäjien mukaan noin 20 astetta. Märkäpuku on pakollinen 23 asteeseen asti.

Uinti on urakan selvästi kevyin ja "normaalein" osuus. 175 kilometrin pyöräily ei nimittäin ole mitään maantiellä nautiskelua.

-?Reitti on vaarallisen huono. Paljon jyrkkiä mäkiä ja isoja monttuja. Olin vähän laskenut niin, että alamäissä pystyy huilaamaan, ei tule onnistumaan. Vauhti ei voi olla alaspäin tullessa yli 25 kilometriä tunnissa.

Reitillä on lisäksi runsaasti tietöitä, mikä tarkoittaa Gustafssonin mukaan pyörän taluttamista.

Pyöräilyosuudella on isoja korkeuseroja ja heikkokuntoisia teitä. Kuva: Pekka Viita

Gustafsson ja Viita tutustuivat maratonreittiin kisaviikon alussa, ja analyysi on jäätävä.

-?Aivan sairaan vaikea, Gustafsson kommentoi torstaina.

-?Viimeiset 500 nousumetriä oli pelkkää lunta ja kiviportaita. Matkaa ei ole kuin ehkä kolme kilometriä, mutta nousua on 500 metriä. Koko matkalla juostavaa maastoa on reilusti alle kymmenen kilometriä. Loput reitistä on puoliksi portaita, puoliksi muuta kiipeämistä.

Portaista tekee entistä vaikeammat pimeys. Aurinko laskee kello 18.30, joten kukaan kilpailijoista tuskin ehtii alas valoisaan aikaan. Otsalampun valossa lumisten portaiden laskeutuminen väsyneillä jaloilla on todella vaarallista.

Mukaan viimeiselle etapille lähteekin järjestäjien toimesta paikallinen juoksija, jonka on tarkoitus huolehtia kilpailijan turvallisuudesta.

Juoksuosuuden olosuhteet ovat todella vaativat. Kuva: Pekka Viita

Torstaina kisan yllä leijui vielä yksi iso kysymysmerkki: lopullinen reitti. Kisaan osallistuva triathlonien ennätysmies Tshekin Petr Vabrousek oli kyseenalaistanut reitin ja kello 17.45:n aikarajan järkevyyden.

Vabrousekin arvion mukaan enintään kolme kilpailijaa ehtisi ajoissa 3?500 metrin korkeudelle kiivetäkseen viimeisetkin portaat. Järjestäjät harkitsevatkin vielä reitin muuttamista.

Kilpailussa on käynyt osallistujakato. Gustafsson kertoo, että lähtölistoissa oli 81 nimeä, mutta viimeisimmän tiedon mukaan vain 33 on asettumassa lähtöviivalle. Äärimmäisen vaikea reitti on vaatinut veronsa jo ennen lähtölaukausta.

Lopullinen reitti selviää vasta perjantain aikana. Gustafsson uskoo, että reittiä muutetaan, koska vain muutaman kilpailijan selviäminen reitin läpi olisi huonoa mainosta kilpailulle.

Gustafssonin tavoitteena on päästä huipulle asti. Se vaatii voimien säästämistä pyöräilyosuudella mahdollisuuksien mukaan.

-?Fillarin jälkeen pitäisi tuntua tosi fressiltä. Edessä on melkein 21 kilsaa portaita, eli aika varovainen pitää olla startin kanssa. Maraton muistuttaa enemmän armeijan pitkä marssia kuin juoksukilpailua.

-?Ihan sairaan makea kisa tulossa.

Osallistujilla pitää olla kilpailuissa mukana omat huoltajat. Kuvassa vasemmalta Vesa Puttonen (Pekka Viidan huoltaja), Gustafsson, Viita ja Klaus Wasastjerna (Gustafssonin huoltaja).