Ikä näkyy 109-vuotiaan kasvoilla. Oikealla Helvi Kissala (silloin Leppänen) noin 90 vuotta sitten eli 1930-luvulla. Kuva: Kalle Parkkinen, Kotialbumi

Suomen vanhin ihminen Helvi Kissala asuu palvelutalossa Mäntässä. Elinpiiri on kaventunut, mutta menohaluja riittää vielä - ja konjakkia kaapissa.

61-vuotias Jari Pekkarinen saapuu vanhusten asumispalveluyksikön aulaan. Iäkäs nainen istuu pöydän päässä tulijaan nähden selin.

Pekkarinen laittaa kätensä iäkkään, pienikokoisen naisen olkapäälle, kumartuu ja korottaa ääntään:

- Mummu, se on Jari tässä!

Mummu kääntää hieman päätään. Sanat tulevat terävällä hämäläismurteella:

- Moro, kato!

Kyllä, Hämeessä ollaan, historiallisen maakunnan pohjoispäässä eli Mäntässä. Taajamassa, jossa mummu, Helvi Kissala, on asunut käytännössä koko ikänsä.

Tukka hyvin ja suosikkihuivi kaulassa. Helvi Kissala otti vieraat - sukulaiset ja Ilta-Sanomat - vastaan ryhmäkoti Luhtavillassa jännittyneenä, mutta hyvillä mielin. Kuva: Kalle Parkkinen

Se ikä on pitkä. Pidempi kuin kellään muulla elossa olevalla suomalaisella.

109 vuotta. Ja vielä puolikas päälle!

Suomen vanhimman ihmisen tittelin kääntöpuoli on suru jossain toisaalla. Edellinen kansakunnan ikäpresidentti, turkulaissyntyinen Sirkka Mirjam Nieminen kuoli tammikuussa Helsingissä 110 vuoden, kahdeksan kuukauden ja 16 päivän iässä.

Nieminen syntyi huhtikuussa 1912 pari viikkoa matkustajalaiva Titanicin uppoamisen jälkeen. Puolitoista vuotta nuorempi Kissala - tai syntyjään Leppänen - missasi puolestaan niukasti lokakuussa 1913 tapahtuneen Vestkusten-laivan haaksirikon Vaasan edustalla.

Merenkurkun aaltoihin hukkui 34 ihmistä, joten Hollywood-elokuvaksi siitä ei ollut. Kyseessä oli kuitenkin suurin rauhanajan merionnettomuus Suomessa ennen autolautta Estonian uppoamista 81 vuotta myöhemmin.

Jari Pekkarinen (vas.) ja Petri Lamminpää Kissa-mummoa moikkaamassa. Kuva: Kalle Parkkinen

Sukua on kertynyt ryhmäkoti Luhtavillaan enemmänkin. Läheisillä on monta hyvää syytä olla ylpeitä sitkeästä Helvi-mummustaan.

Helvin tytär Ritva Lamminpää, 79, on leiponut kuivakakun. Luhtavilla tarjoaa kahvit ja teet.

Suku ei ole laaja. Lapsia Helvi sai kaksi, lapsenlapsia syntyi neljä, lapsenlapsenlapsiakin on neljä. Seuraava sukupolvi odottaa vielä tuloaan.

Lamminpään ja Pekkarisen lisäksi kahville ovat tyttärenpoika Petri Lamminpää ja Jarin isä Pekka Pekkarinen. Pekan puoliso eli Helvin esikoistytär Toini ehti kuolla ennen äitiään.

- Surua on ollut perheessä paljon, oman lapsensa ja oman puolisonsa menettänyt Ritva Lamminpää sanoo.

- Mutta äiti on ollut aina. En osaa edes kuvitella, millaista elämä olisi ilman äitiä. Äiti ajattelee aina eteenpäin. Itsekin varmaan lähden ennen häntä.

Helvin 50-vuotisjuhlista on pian 60 vuotta. Leskirouva Helenius juhli puolen vuosisadan taivaltaan vuonna 1963. Kuva: Kotialbumi

Helvi näkee huonosti, kuulee huonosti, liikkuu huonosti. Elämäniloa riittää silti. Ja unelmia.

- Olis täällä joskus tanssia, Helvi toivoo.

Tanssimista Helvi on rakastanut aina, todistaa tytär. Äidilleen hän joutuu kuitenkin huomauttamaan, ettei taida tanssiminen enää onnistua.

Äiti on toista mieltä.

- Kun toinen pitää kiinni, niin... Ei, kyllä mää jaloilla menen, mutta kun lonkka vaan paranee. Täytyy ruveta käveleen vaan eikä aina maata. Tekee kävely hyvää, mutta täytyy olla keppi.

- Voi, että tää lonkka! Mitä tälle voi tehdä?

Moni suurmies ja -nainen syntyi Helvi Kissalan tapaan vuonna 1913: Richard Nixon, Reino Helismaa, Jesse Owens, Aale Tynni, Burt Lancaster, Albert Camus, Ansa Ikonen...

Kukaan näistä ei nähnyt uutta vuosituhatta.

26. lokakuuta 1913 syntynyt Helvi näki. Nyttemmin tosin näkö on heikentynyt. Kellonajan hän yhä tihrustaa istuessaan sänkynsä laidalla, kun tytär Ritva Lamminpää, 79, antaa kevyen muovisen seinäkellon äidilleen.

- Se on kaksi, tä? Onko?

- On, tytär vakuuttaa.

Lähisuku viettämässä Helvin 90-vuotispäiviä syksyllä 2003. Kuva: Kotialbumi

Pekkarisen perheessä Helviä kutsutaan sukunimen vuoksi Kissa-mummoksi erotukseksi isänäidistä, joka oli pelkkä mummo. Kissoja Helvillä ei ollut, mutta elämiä tuntuu riittävän.

Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Helvin elinpiiri alkoi kutistua, kun näön lisäksi liikuntakyky ja kuulokin heikentyivät. Luonnollisia iän mukanaan tuomia vaivoja, joista moni kärsii jo työikäisenä.

Helvi hieman myöhemmin. Kerrostaloasuntonsa Helvi jätti vasta syyskuussa 2021, hieman alle 108 vuoden iässä.

- Mummo lupasi kauan sitten, että kun hänestä aika jättää, saan asunnosta itselleni opiskelijakämpän. Ovat jääneet luvut vähän kesken, Jari Pekkarinen nauraa.

Luhtavillaan Helvi muutti kerrostalosta omin jaloin rollaattoria lykkien. Nyt on pakko käyttää myös pyörätuolia.

Kuorevesi-Mänttä-Vilppula-lehti kertoi koneenhoitaja Niilo Heleniuksen ja Helvin tulevista häistä 13. heinäkuuta 1939. Kaksi viikkoa myöhemmin samalla palstalla kerrottiin vihillepääsystä. Kuva: Kansalliskirjasto

Kun vuosia on takana paljon, on menneiden miettimiseenkin jäänyt aikaa.

Kaikesta on kauan. Nuoruuden häistä jo 84 vuotta. Leskeksi Helvi jäi ensimmäisen kerran 64 vuotta sitten. Eläkepäivät koittivat 45 vuotta sitten.

Esikoistyttären kuolemasta on 16 vuotta, mutta sydänvikaisen lapsenlapsen kuolemasta jo 43. Toisen aviopuolisonsa Helvi menetti 40 vuotta sitten.

Yksittäisiä tapahtumia Helvi ei kuitenkaan ole koskaan halunnut turhaan puida, ehkä siksi, että hän jo pienenä tyttönä oli todistamassa ikäviä tapahtumia omassa perhepiirissään.

Siis noin sata vuotta sitten.

Menneet ovat menneitä, ja muistot ovat luultavasti jo haalistuneet. Ehkä hyväkin niin.

Kahvi ja kakku maistuu edelleen. Kuva: Kalle Parkkinen

Valokuvaajan ja toimittajan kyläily sen sijaan kiinnostaa - ja vähän jännittääkin. Luhtavillan henkilökunta on auttanut juhlakalua laittautumisessa: kynnet on lakattu, tukka kammattu ja yllä on keväisen värikästä.

Pikku flunssakin on hiljan selätetty.

- Onko se nainen vai mies, Helvi kysyy toimittajasta.

- Mies on, tytär vastaa.

- Aha!

- Missäs se valokuvaaja on?

- Täällä toimittajan takana, kameramies Kalle Parkkinen ilmoittaa.

On aika urheilukysymyksen: miltä tuntuu olla Suomen vanhin?

- Ei miltään, tittelistään tietoinen Helvi täräyttää.

- Tuleeko sitä kaksattaayheksän vai mitä?

Samalle aaltopituudelle on vaikea ulkopuolisen päästä. Tytärkään ei ole varma, laskeeko Helvi leikkiä vai ovatko numerot menneet sekaisin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat lähettäneet Helville synttärionnittelut jo kolmena vuonna peräkkäin. Ensi lokakuussa onnitteluille on entistä suurempi syy, onhan Helvi valtakunnan vanhin Kuva: Kalle Parkkinen

MUTTA millainen on Helvin vointi flunssan jälkeen?

- Nyt on hyvä. Ei ole oksettanutkaan yhtään moneen päivään. Syön liikaa, mutta nyt en ota tänään enää mitään ennen iltapäivää.

Helvin elämä on hiljaista ja hämärää. Edes televisiosta ei ole enää seuraksi.

- Puhekavereita ei ole täällä niitä, hän harmittelee.

Sukulaiset käyvät säännöllisesti katsomassa, mutta yksinäisiä hetkiä on paljon.

- Hoitajan kanssa olis kiva istua. Jotkut istuu vähän aikaa, Helvi kiittelee.

Pian Helvin syntymän jälkeen alkoi ensimmäinen maailmansota. Jo ennen viiden vuoden ikää Suomi kävi sisällissotansa. Punaisten puolella taistellut isä joutui Tammisaaren pahamaineiselle vankileirille, mutta selvisi.

Toisen maailmansodan syttyessä Helvi oli jo tuore morsian. Molemmat lapset syntyivät sodan aikana.

Nyt soditaan Ukrainassa. Helvi surkuttelee tilannetta, muttei ota asiaan enempää kantaa.

Vaikka vuodet ovat tuoneet viisautta, ei hän lähde jakamaan elämänohjeita nuorille.

- Emmää osaa sanoa enää.

Tanssi on Helville rakas harrastus, vaikkei jalka oikein enää nousekaan. Kuvassa tanssitaan lapsenlapsen Petri Lamminpään häitä vuonna 1999. Tanssipartnerina toinen lapsenlapsi, Jari Pekkarinen. Kuva: Kotialbumi

Tärkeintä on se, että asiat ovat nyt hyvin. Niin Suomessa kuin Luhtavillassa.

- Nuorena ei ollut kivaa. Työtä sai tehdä. Nyt eläkkeellä on paljon paremmat olot.

Työ korostuu myös, kun kysyy sitä oleellisinta eli pitkän elämän salaisuutta.

- Kova työ ja hyvä ruoka. Kersasta saakka sai kantaa vettä ämpärillä kaivosta.

Töitä Helvi teki ainakin karjakkona, kotiäitinä ja tehdassiivoojana. Mutta entä se hyvä ruoka?

- Riisipuuroa ja mannaryynivelliä ja ruisjauhoista kunnon ruisleipää, Helvi sanoo ja suu alkaa napsaamaan herkkujen perään.

- Ja talkkunaa. Uunissa paistoin kauraa ja herneitä ja käytin myllyssä niitä.

1. Synny pitkäikäiseen sukuun

Geenit eivät yksin takaa korkeaa ikää, mutta niillä on suuri vaikutus.

2. Liiku säännöllisesti

Pidä liikunta mukana arjessa: kävele, nouse portaita, kanna kauppakasseja. Esimerkiksi kuntosalilla käymisestä voit saada lisähyötyä.

3. Ruokavalio kuntoon

Ihmedieettien sijaan noudata ravitsemussuosituksia. Etenkin kasvikset ja hyvät rasvat ovat tärkeitä.

4. Pysyttele normaalipainossa

Mitä enemmän keski-iässä on ylipainoa, sitä huonompi on elämänlaatu vanhuudessa.

5. Käytä tarpeellisia lääkkeitä

Hoida kolesteroli, verenpaine ja verensokeri kuntoon tarvittaessa lääkkeillä.

6. Pyri positiivisuuteen

Myönteinen elämänasenne heijastuu elimistöön, koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

7. Pysy ajan tasalla

Kun seuraa maailmanmenoa, pysyy paremmassa kunnossa.

8. Vältä huonoa stressiä

Stressi heijastuu immuuni- ja hormonijärjestelmään. Tärkeämpää kuin objektiivinen stressi on se, koetko stressin hyvänä vai huonona.

9. Ole savuton

Mieluiten älä tupakoi koskaan. Jos poltat, tumppaa.

10. Alkoholia enintään kohtuudella

Alkoholista ei maltillisesti nautittuna ole välttämättä mitään haittaa, mutta sitä ei myöskään tarvita 100-vuotiaaksi elämiseen.

Lähde: IS-arkisto / Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg.

Konjakkitilkka silloin tällöin saa Helvin pirteälle päälle. Kuva: Kalle Parkkinen

Muistot pomppaavat hetkessä mänttäläiseen eläinlääkäriin.

- Se antoi kuule ison pullon viinaa. Se oli oikein litran pullo. Hilja (sisko) meni hakeen sen apteekista. Kun isä tuli laivasta, se ihmetteli, että mikä tuossa radiopöydällä on.

Helvi ei pulloon sylje. Edelleenkään. Omassa kaapissa on aina konjakkipullo.

- Ei me tarjota sitä nyt kaikille, tä, Helvi kysyy kahvittelun päätteeksi.

- En oo nyt pitkään aikaan ottanut konjakkia. Kun noi lähtee pois, niin voin ottaa konjakkiryypyt.

Houkutus on kuitenkin liian suuri. Maistiainen Meukowista pistää kokeneenkin konjakinystävän irvistämään. Fingerporillinen tyhjenee lopulta vedellä laimennettuna.

Helvi Kissala noin 90 vuotta sitten. Kuva: Kotialbumi

Tiettävästi vanhimmaksi suomalaiseksi elänyt henkilö on toinen pirkanmaalainen, Ikaalisissa asunut Lempi Rothovius (1887-2000). Hän kuoli 112 vuoden ja 259 vuorokauden ikäisenä.

Helvi Kissalalla olisi vielä runsaat kolme vuotta tuohon määränpäähän. Pakkohan siitä on kysyä!

Helvi Kissalan elämä sujuu pääosin hyvin rauhallisissa merkeissä. Kuva: Kalle Parkkinen

Kuinka pitkään aiot vielä elää?

- Ai, nyt vielä? Mitenkähän mää sanoisin? Mää sanoisin vaikka kolme vuotta. Tämmösessä kunnossa kun on, ettei oo kipuja mittään erikoisia, niin... Helvi jättää lauseen ilmaan.

Ikää mitattaessa joku on aina ykkönen. Kunnes ei enää ole.

Kyse onkin jostain ihan muusta kuin kilpailusta. Lopulta kun "ei tunnu miltään" olla Suomen vanhin.

Paljon tärkeämpää olisi, jos joku ottaisi vielä kerran kiinni ja veisi tanssilattialle.

Lue lisää: Espanjalainen Maria on maailman vanhin ihminen

Lue lisää: Maailman tiettävästi vanhin ihminen on kuollut 118-vuotiaana

Lue lisää: 110-vuotias Ruth tykkää hämmentää: "Totta ihmeessä"

LUE LISÄÄ: Masazo Nonaka, 112, on virallisesti maailman vanhin elossa oleva mies - pitkän iän salaisuutena kuumat kylvyt ja karkkien syöminen