Sonja Tirkkosen on hankala puhua isossa ryhmässä. Introverttius on näkynyt koulu- ja työelämässä, mutta nykyään hän itse suhtautuu piirteeseen hyvin eri tavalla kuin ennen. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Sosiaaliset tilanteet ovat Sonja Tirkkoselle, 23, vaikeita. Hän on tottunut olemaan se hiljainen, joka jätetään ulkopuolelle. Alettuaan puhua kokemuksistaan julkisesti Tirkkonen sai huomata, ettei hän olekaan yksin.

Pieni tyttö istuu pulpetissa päivästä toiseen hiljaa. Hän ei uskalla viitata.

Kun valitaan pareja ryhmätöihin, hän on aina viimeisten joukossa. Monet synttärikutsut jäävät saamatta.

Tietääkö kukaan edes hänen nimeään?

Arvosanojen korottaminen ei onnistu, koska opettaja jää kaipaamaan "tuntiaktiivisuutta".

Sonja Tirkkonen yrittää käyttäytyä hyvin ja tekee paljon muistiinpanoja, jotta pystyisi jotenkin osoittamaan aktiivisuutensa. Silti opettaja näkee vain ne, jotka viittaavat paljon, kysyvät rohkeasti lisää ja osallistuvat keskusteluun.

Tirkkonen ei pysty siihen. Isossa ryhmässä hän vetäytyy aina sivuun. Miksi muut eivät ymmärrä minua?

Toisinaan jopa opettaja unohtaa hänen nimensä.

Ulkopuolelle jääminen nostaa pintaan surua ja vihaa. Edes lukiossa tilanne ei muutu. On vaikea tutustua uusiin ihmisiin, jutella niitä näitä.

Kun hän vihdoin rohkaistuu, tutustuu ja kokee, että nyt joku haluaa olla hänen ystävänsä, tämäkin jättää kutsumatta juhliin.

Ehkä on parempi olla yksin, hän päättelee.

Sonja Tirkkonen käy podcastissaan läpi esimerkiksi introverttiuteen liitettyjä ennakkoluuloja. Hänestä tuntuu hyvältä, että nauhoituksia tehdessä kukaan ei puhu päälle ja hän saa kertoa asiansa rauhassa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Tirkkonen, 23, asettelee mikrofonin matolle valmiiksi. Viimeksi hän nauhoitti kotonaan podcast-jakson, jonka aihe oli kaverittomuus.

Tirkkosella ei ole koskaan ollut parasta ystävää. Hän kutsuu itseään kaverittomaksi. Ystävyyssuhteita vain ei ole syntynyt.

Hän on yrittänyt väkisin mahtua muottiin, olla sosiaalinen ja reipas. Lopulta sosiaaliset tilanteet ja teeskentely ovat polttaneet hänet loppuun.

Pitkään Tirkkonen ajatteli, että hän on jotenkin huonompi kuin muut. Koska sosiaaliset tilanteet ovat minulle hankalia, en koskaan voi saada kavereita, hän päätteli.

Sisäänpäin kääntyneisyys on persoonallisuuden piirre, johon usein liitetään negatiivisia mielikuvia. Introverteille sosiaaliset tilanteet ovat kuormittavia. Tirkkonen ymmärsi kunnolla vasta vuosi sitten, että hän on introvertti.

Oivallusta seurasi valtava halu puhua. Sitä tarvetta Tirkkonen nyt täyttää pitämällä Hiljaisin tyyppi huoneessa -nimistä podcastia. Jaksoissa hän avaa kokemuksiaan ja introverttiuteen liitettyjä ennakkoluuloja.

Koska hän ei voi enää puhua nuoremmalle itselleen, hän haluaa puhua kaltaisilleen nuorille, auttaa heitä hyväksymään itsensä ja muuttaa maailman mielipiteitä introverteista.

- Ihmisillä on sellainen kuva, etten halua puhua lainkaan, eikä minua kiinnosta, kun en ole ryhmäkeskusteluissa äänessä.

Todellisuudessa Tirkkosella on paljon asiaa. Ison osan ajatuksistaan hän kirjoittaa musiikiksi. Loput hän puhuu ääneen podcastissa.

Palautetta on tullut paljon, erityisesti nuorilta.

Ensimmäistä kertaa Tirkkonen ei olekaan yksin.

Sonja Tirkkonen toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin erilaisia persoonallisuuden piirteitä. Hän yrittää murtaa ennakkoluuloja puhumalla niistä podcastissaan. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Ja muille on vaikea selittää, miksen pysty puoliani pitämään, ei sen pitäis olla niin hankalaa. Ja toisinaan mietin, miks sen piti olla just mä, miks sen piti olla just mä.

Vielä muutama vuosi sitten Tirkkonen ajatteli, että hän on ainoa. Kaikki muut loistivat sosiaalisissa tilanteissa, mutta hän epäonnistui kerta toisensa jälkeen.

Miksi en kelpaa? Mikä minussa on vikana?

Tirkkonen kanavoi ahdistuksensa kirjoittamiseen ja musiikkiin. Lukion jälkeen hän opiskeli vuoden Helsingissä kansanopistossa lauluntekemistä. Sen jälkeen hän aloitti ammattiopistossa Ikaalisissa musiikintuotannon ammattitutkinnon.

Peruskoulussa ja lukiossa syntyneiden ulkopuolisuuden kokemusten jälkeen seurasi korjaava kokemus. Yhtäkkiä hänen ympärillään oli eri-ikäisiä ihmisiä, joita kaikkia kiinnosti sama asia: musiikin tekeminen.

Vihdoinkin puheenaihe, josta myös Tirkkonen kiinnosti keskustella.

Itsestä kertominen on aina ollut vaikeinta. Se ei helpottunut, vaikka luokassa oli hyväksyvä ilmapiiri. Kun muille piti kertoa oma elämäntarina, hän meni paniikkiin.

- Ajattelin, ettei minulla ole mitään tarinaa kerrottavana. Lopulta juuri siitä tulikin tarinani, ja nyt olen saanut yllättävän paljon kuuntelijoita podcastilleni.

- Paljon puhutaan siitä, että hyvä tyyppi on sellainen, joka on sosiaalisesti taitava ja tulee muiden kanssa toimeen. Tuntui, että minä en ole ikinä ollut se tyyppi, vaan aina hiljaisin tyyppi huoneessa.

Hän hivuttautui kohti ovea. Hän lähtisi kotiin. Ei hän voinut näyttää muille, millainen hän oikeasti on.

Sitten kaksi Tirkkosen luokkakaveria tuli hänen luokseen. He kertoivat, että ovat itsekin epävarmoja ja kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa. He kehuivat Tirkkosen kirjoittamia sanoituksia ja kertoivat, etteivät mielestään ole niin taitavia kuin hän.

Se tuntui ihmeelliseltä. Kukaan ei ollut aiemmin sanonut hänelle niin.

Sonja Tirkkosella on nyt kaksi ystävää, joihin hän tutustui opiskellessaan ammattitutkintoa. Silti hän kaipaa lisää ystäviä, sillä opiskelukaverit asuvat kaukana. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Enkä haluis sitä peitellä, tai aihetta mitenkään vältellä, mutten vaan tiedä, milloin ja miten sen voisin tehdä.

Nyt Tirkkosella on kaksi ihmistä, joita hän kutsuu ystävikseen. Ystävät asuvat kaukana, eivätkä he tapaa kovin usein. Siksi Tirkkonen kokee yhä olevansa kaveriton.

Usein hän kaipaa arkeensa läheistä ihmistä, jonka kanssa olisi helppo sopia tapaamisesta lyhyellä varoitusajalla.

Lukiossa Tirkkonen päätti, että on parempi olla yksin kuin jatkuvasti yrittää etsiä kavereita. Podcastin perustamisen jälkeen ajatukset ovat muuttuneet.

Hän on saanut palautetta ihmisiltä, joilla on samanlaisia kokemuksia.

Ehkä sopiva ystävä voi vielä löytyä läheltä?

Vertaistuen ohella on tullut toisenlaisia viestejä: Miksi et vain mene juttelemaan ihmisille? Miten voit olla kaveriton, kun olet noin hyvännäköinen?

Tirkkonen on miettinyt paljon, kenen vastuulla keskustelun aloittaminen on. Kun on hiljaa, oppii kuuntelemaan. Hän on usein keskusteluissa se, joka keskeytetään.

Siksi hän on käsitellyt podcastissaan myös sitä, miksi ihmiset ärsyttävät häntä.

Podcastissaan hän saa puhua rauhassa, eikä kukaan tule hoputtamaan tai puhumaan päälle.

- Haluaisin, että ihmiset näkisivät, mitä pinnan alla on. Vaikka en halua puhua isossa ryhmässä tai esitellä itseäni, haluaisin puhua mielenkiinnon kohteistani.

- Usein huomaan, että minusta tuleekin kuuntelija, kun ihmiset alkavat avautua omista kokemuksistaan ja jyräävät niillä puheenvuoroni.

Sonja Tirkkonen haaveilee musiikintekemisestä työkseen. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Miten sen voisin sanoa, etten satuttais sua samalla, et tää mut niin syvälle hukuttaa, ettei pintaan nouse edes kuplia.

Muutama vuosi sitten Tirkkonen oli työhaastattelussa. Se jännitti häntä jo valmiiksi, ja sitten eteen tuli jotain vielä pahempaa: ryhmähaastattelu.

Ikävät muistot kouluajoilta palasivat mieleen. Usein työnhakuilmoituksissa etsitään reippaita ja hyviä tyyppejä, jotka voivat hypätä ääripäästä toiseen sekunneissa, Tirkkonen sanoo.

- Missä tarvitaan niitä, jotka ovat hitaasti lämpeneviä ja hiljaisia, mutta luotettavia ja tunnollisia työntekijöitä?

Hänestä tuntuu, että maailma ei enää siedä hiljaisia hetkiä. Siksi hän tavoittelee uraa musiikin parissa. Hän haluaa tehdä luovaa työtä rauhassa ja jättää sitä kautta jäljen ihmisiin.

Niin on jo osittain käynyt podcastin kautta. Moni nuori on kertonut hänelle samanlaisista kokemuksistaan. Se on ollut alusta asti Tirkkosen tavoite. Hän haluaisi avartaa ihmisten käsityksiä introverteista.

- Nuorille haluaisin sanoa, että kaikkien pitäisi saada olla juuri sitä, mitä he ovat. Tässä asiassa maailman pitää muuttua, ei sinun.

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Jutussa käytetyt lainaukset ovat Sonja Tirkkosen kirjoittamista kappaleista.

Persoonallisuuden piirteiden tieteellisessä tutkimuksessa introvertteja ja ekstroverttejä ei jaotella erillisiin ryhmiin.

Tutkija Sointu Leikas Helsingin yliopistosta kertoo, että piirteitä tarkastellaan janalla. Suurin osa ihmisistä sijoittuu introversio-ekstroversio-janan keskivaiheille. Vain harvat sijoittuvat janan ääripäihin.

Esimerkiksi sosiaalisuutta on mitattu lähettämällä ihmisille puhelimiin useita kyselyjä päivän aikana. Tutkimusten perusteella sosiaalisuuden taso vaihtelee, eivätkä ihmisen pysyvät ominaisuudet vaikuta käyttäytymiseen yksittäisissä tilanteissa.

- Kaikki ihmiset käyttäytyvät ekstrovertisti ja introvertisti ja siltä väliltä joka päivä, Leikas sanoo.

Persoonallisuuden piirteistä puhutaan paljon, sillä tietyt piirteet korostuvat esimerkiksi työnhakuilmoituksissa. Leikas arvelee, että monet kokevat stereotyyppisen ekstrovertin suosituksi tyypiksi työelämässä.

- Onko yhteiskunnassa alettu arvostaa enemmän henkistä kovuutta? Intuitioni on, että yhteiskunnan normit ovat suosineet ja ehkä suosivat vieläkin ekstroverttia ja emotionaalisesti tasapainoista ihmistä.

Puhe introverteista on lisääntynyt, kun työelämän vaatimukset ovat kasvaneet. Leikas arvelee, että samasta syystä myös erityisherkkyydestä on puhuttu viime vuosina aiempaa enemmän.

- Ehkä tällainen keskustelu on vastareaktio vaatimuksille, jotka monet kokevat raskaina. Tällöin kyse ei niinkään ole yksilöiden välisistä eroista, vaan siitä, että vaatimukset ovat kovia kaikille.