Anna ajautui nuorena väkivaltaiseen suhteeseen. Kuvituskuva. Kuva: Kuva: Colourbox. Kuvankäsittely: Kai Haapakoski / IS

15-vuotias Anna tutustui netissä mieheen, joka piti häntä vankina viikkojen ajan. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa, jotta muut saisivat rohkeuden lähteä väkivaltaisesta suhteesta.

Olet kivan näköinen.

Haluaisin tutustua.

Mies näki 15-vuotiaan Annan ensimmäistä kertaa ystävän web-kameran kautta. Anna ei tiennyt, missä ystävä oli mieheen tutustunut.

Mies halusi jutella Annan kanssa lisää. Kahden kesken.

Messenger-keskusteluissa väreili jännitys. Mies asui pääkaupunkiseudulla ja oli Annaa viisi vuotta vanhempi.

Ensimmäinen tapaaminen sovittiin nopeasti. Anna pääsisi matkustamaan maaseudulta isoon kaupunkiin.

Mikä voisi olla siistimpää?

Mies lupasi viedä Annan kotiin omalla autollaan heti, kun hän halusi palata. Se tuntui turvalliselta. Anna kertoi matkasta vain muutamalle ystävälleen. Tuntien junamatkan jälkeen hän saapui miehen asunnolle.

Sen viikonlopun aikana he alkoivat seurustella. Sen viikonlopun aikana ilmenivät myös ensimmäiset hälytysmerkit. Merkit, joihin Anna havahtui liian myöhään.

Illalla mies poltti parvekkeella kannabista. Hän tarjosi Annallekin.

Sitten muistojen aikajana muuttuu sekavaksi. Tapahtumista on yli kymmenen vuotta, mutta Anna epäilee, että mieli vääristelee toisestakin syystä.

Hän ei ole käsitellyt traumaansa läpikotaisin.

Nyt hän haluaa puhua, koska jokin on muuttunut. Ainoa keino päästä irti otteesta on avata haavat uudelleen. Kohdata menneisyys ja antaa sen jäädä taakse.

Anna haluaa puhua, ei vain itsensä, vaan muidenkin vuoksi. Hän tietää, että moni nainen elää pelon kahleissa.

Ehkä jollekin heistä hänen tarinansa antaa voimaa lähteä?

Kuva: Lauri Rotko, Bo Stranden, Kuvankäsittely: Kai Haapakoski / IS

Ensimmäinen matka Helsinkiin päättyi siihen, että mies tuli käymään Annan kotona. Vanhempien avioeron jälkeen Anna oli jäänyt asumaan kahdestaan äitinsä kanssa.

Äidin ja tyttären välit olivat hyvät, vaikka murrosikä aiheutti jonkin verran kitkaa. Anna oli usein vihainen ja oikukas.

Mies selitti Annan äidille, että kotimatka viivästyi, koska auto oli huollossa. He olivat vuokranneet auton. Myöhemmin Anna sai tietää, ettei mies palauttanut sitä sovitusti.

Vallankäyttö oli jo alkanut.

Kun Anna kävi Helsingissä, he harrastivat seksiä. Sitä ei koskaan tapahtunut Annan toiveesta.

- Hän päätti, milloin harrastamme seksiä, eikä minulla ollut vaihtoehtoa kieltäytyä.

Jos kieltäytyi, mies tulkitsi sen pettämiseksi. Hän epäili sitä usein ja muuttui uhkaavaksi.

Jos putoaisin tästä, kuolisin, Anna mietti eräänä yönä parvekkeella.

Hän nojasi parvekkeen kaiteeseen. Etäältä mökin alakerrasta kuuluivat juhlien äänet. Basson tasainen jumputus.

Mies oli vihainen. Todella vihainen. Hän oli vienyt Annan riidan päätteeksi parvekkeelle ja viesti käytöksellään, että voisi halutessaan tönäistä Annan kaiteen yli.

Muistikuvaa seuraa toinen. Anna ei tiedä, tapahtuiko se samalla mökkireissulla vai joskus myöhemmin. Matkoja vuokramökeille eri puolille Suomea oli useita.

Hän seisoi metsäautotiellä. Miehellä oli mukanaan lihaveitsi. Mies epäili, että Anna on pettänyt häntä. Taas. Kylmä metalli painui Annan ihoa vasten.

Uhkailun lisäksi mies pahoinpiteli Annaa. Teinityttö oppi peittämään mustelmansa.

Silti läheiset alkoivat aavistaa, ettei kaikki ollut hyvin.

Kun vanhemmat kuulivat, että mies oli aiemmin tehnyt petoksia ja saanut niistä tuomioita, he kielsivät seurustelusuhteen. Ystävät ehdottivat Annalle, ettei hän enää tapaisi miestä.

Anna kapinoi.

Hän lähti aina uudelleen miehen luo. Niiden kuukausien aikana hän oppi, ettei pelko saakaan pakenemaan. Se sitoo ja pitää otteessaan.

Mies uhkaili myös Annan vanhempia. Hän oli ottanut Annasta valokuvia ilman vaatteita ja uhkasi julkaista ne nettiin.

Poliisiin oltiin yhteydessä. Pahoinpitely- ja uhkailusyytteitä puitiin käräjillä. Anna ei muista, montako kertaa he kävivät oikeudessa.

Sen hän muistaa, miltä miehen katse selässä tuntui. Ja miten vähättelevästi hän itsekin lopulta suhtautui tapahtuneeseen.

Mies sai tuomion pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta.

Mies ei aikonut luopua Annasta edes tuomion jälkeen. Hän lupasi, että asiat muuttuisivat.

Niin ne muuttuivatkin. Vielä pahempaan.

Kuva: Colourbox, Kuvankäsittely: Kai Haapakoski / IS

Keväällä 2007 Anna halusi erota. Yhteydenpito jatkui. Pelon kahleet eivät olleet katkenneet.

Elokuun lopussa mies uhkasi puhelimessa tappaa hänet.

Syyskuun lopussa he lähtivät yhdessä kylpylään Ouluun. Anna oli aiemminkin karannut miehen kanssa useiksi viikoiksi. Sen takia hän oli asunut jonkin aikaa sijoitettuna lastensuojelulaitokseen.

Anna ei muista tarkkaan, miten monta yötä he kylpylässä viettivät. Matka jatkui Helsinkiin. Kun aikaa oli kulunut noin viikko, Anna halusi palata kotiin. Mies ei päästänyt. Jos Anna tekisi jotain, mies kävisi häneen käsiksi.

Anna tiesi, ettei hän voisi lähteä. Jos hän yrittäisi juosta karkuun, mies kyllä saisi hänet kiinni.

Hätääntyneiden vanhempiensa puheluihin hän ei saanut vastata. Tekstiviestit mies luki etukäteen läpi. Osa vastauksista näytti Annan äidin silmissä kummallisilta.

Syyskuun lopulla Anna kertoi äidilleen olevansa ystävän luona yötä. Sen jälkeen hän katosi.

Kolmen viikon ajan äiti sai vain outoja tekstiviestejä tyttärensä puhelimesta.

Mies sanoi, ettei Anna saisi lähteä mihinkään ennen kuin mustelmat olivat hävinneet. Vapaudenriiston aikana hän pahoinpiteli Annaa monta kertaa.

Anna oli ollut pois kotoa jo kolme viikkoa, kun he lähtivät viikonlopuksi mökille. Sinne saapui myös miehen ystäviä. Miehen aggressiivisuus lisääntyi aina, kun hän tuli humalaan. Niinpä Anna istui sohvalla ja odotti.

Milloin tulisi vapauttava hetki, se hetki, kun mies sammuisi? Yöllä hän muisti, että miehen puhelimessa oli mökin osoite.

Hän painoi sen tiukasti mieleensä, käveli järven rannalla olevaan saunarakennukseen ja soitti äidilleen. Puhelussa Anna kertoi, että hänet on pahoinpidelty ja pyysi, että hänet haettaisiin pois.

Kuva: Aleksi Jalava, Matti Björkman, Kuvankäsittely: Kai Haapakoski / IS

Auton valot halkoivat pihaa. Pelastus. Se oli ainoa ajatus Annan mielessä.

Hän oli viettänyt miehen kanssa kolme viikkoa. Ensin kai omasta tahdostaan, sitten loputtomalta tuntuneen ajan tämän vankina.

Vapaudenriiston jälkeen Anna sijoitettiin kotipaikkakunnan lähellä sijaitsevaan lastensuojelulaitokseen.

Vihdoin hän oli turvassa. Niin hän ensin luuli.

Sitten poliisi soitti. He halusivat tiedustella vielä Annalta tapahtumista puhelimitse. Linjan toisessa päässä oli tuttu ääni. Se ei ollut poliisin ääni.

Mies esiintyi poliisina saadakseen taas yhteyden Annaan. Hän sai selville, missä Anna asui ja lupasi tulla "pelastamaan" tämän lastenkodista.

Anna oli niin kauhuissaan, ettei hän pystynyt kuin myötäilemään puhelimessa. Sen päätyttyä hän kertoi kaiken lastenkodin ohjaajille.

IS uutisoi tapauksesta 29. toukokuuta 2008.

Vapaudenriistosta on kulunut nyt yli kymmenen vuotta. Mies ei enää tiedä, missä Anna asuu tai mikä hänen nykyinen nimensä on.

Silti jollain tasolla Anna on yhä hänen otteessaan.

Lastenkodissa vietetyn vuoden jälkeen hän palasi kotiin. Pelosta tuli jatkuva seuralainen.

Yhtenä yönä pihatiellä näkyivät auton valot. Hän oli varma, että mies tulee hakemaan. Hän halusi, että isäpuoli pitää asetta tyynyn alla.

- Mies ei pelännyt vankilaan joutumista. Hän oli ollut siellä aiemminkin.

Kun Annan puhelinnumero vaihdettiin, mies ei enää tavoittanut häntä. Vähitellen painajaiset hiipuivat pois.

Mies tuomittiin törkeästä vapaudenriistosta, kotirauhan rikkomisesta, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja kahdesta kunnianloukkauksesta. Hän oli netin kautta solvannut ja uhkaillut muitakin teinityttöjä.

Annan mukaan hänelle ei tarjottu tapahtuneen jälkeen keskusteluapua. Niinpä hän opetteli selviytymään itse. Se kävi helpoiten siten, että hautasi kaiken tapahtuneen pinnan alle ja yritti pitää pään ylhäällä.

Muutama vuosi tapahtuneen jälkeen hän tutustui nykyiseen aviomieheensä. Vaikka mies on ihana, luottamuksen rakentaminen kesti pitkään.

Anna pelkäsi yksin jäämistä enemmän kuin mitään muuta. Hän takertui, kääntyi sisäänpäin ja sai ahdistus- ja paniikkikohtauksia.

Kaikesta huolimatta hän on myös elänyt tavallista elämää ja unohtanut pitkäksikin aikaa, mitä on joutunut kokemaan.

Vuosi sitten hän havahtui otteeseen. Se oli yhä siellä. Se puristi yhä keuhkoja, vaikka mies ei enää vuosiin ole ollut mitenkään osa Annan elämää.

Nyt hän haluaisi puristavasta tunteesta eroon lopullisesti. Vaikenemalla se ei tunnu onnistuvan.

Anna on saanut työterveydestä lähetteen psykiatrille ja haaveilee pääsystä psykoterapiaan. Toistaiseksi se tuntuu kaukaiselta haaveelta.

- Se ei ole nopea prosessi, ja olen miettinyt, onko minulla siihen varaa.

Aiemmin Anna ei kertonut kokemuksistaan kenellekään. Nyt hän on avannut menneisyyttään useammille ihmisille.

Joka kerta, kun hän puhuu kokemuksistaan, ote hellittää vähän. Kipu palaa ja sitten laimenee.

Sosiaalisessa mediassa Anna näkee usein avautumisia, jotka saavat hänet valtavan surun valtaan. Mitä minun pitäisi tehdä? naiset kysyvät ja kertovat sitten parisuhteesta, jossa heitä satutetaan, vähätellään ja kontrolloidaan. Silti naiset ovat epävarmoja, kannattaako tilanteessa erota.

Mikset vain lähde? näiltä naisilta usein kysytään. Jätä se sika, neuvotaan.

Anna tietää, että lähteminen on vaikeaa. Pitkään hän syytti itseään siitä, ettei lähtenyt aiemmin. Myös ulkopuolelta on tullut ihmetteleviä kommentteja. Miksi hän ei ottanut apua vastaan?

Nykyään Anna ymmärtää, miksi niin tapahtui. Hän oli henkisen ja fyysisen väkivallan uhri.

Pelko ei saa juoksemaan pakoon, vaan se pitää otteessaan. Mutta se ei tarkoita, ettei toivoa paremmasta olisi.

Siksi Annalla on kaikille lähisuhdeväkivaltaa kokeville tärkeä viesti.

- Apua on tarjolla. Väkivaltaisesta suhteesta on mahdollista päästä irti.

Annan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi. Ilta-Sanomat on nähnyt dokumentit, jotka tukevat kertomusta.

Nollalinjan ilmainen auttava puhelin toimii vuorokauden ympäri numerossa 080 005 005. Numero on tarkoitettu henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai niiden uhkaa läheisissä ihmissuhteissa kokeneille.

Suomen Mielenterveys ry:n kriisivastaanotot auttavat erilaisissa kriisitilanteissa. Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa välitöntä keskusteluapua vuorokauden ympäri numerossa 09 2525 0111.

Oman alueesi turvakodin yhteystiedot löydät osoitteesta nettiturvakoti.fi

Naisten Linjan auttava puhelin toimii ma-pe kello 16-20 numerossa 0800 02400.