Suomessa on pian miljoona koiraa, ja monella koiralla on melkein yhtä komea garderobi kuin omistajallaan. Kuusi koiranomistajaa kertoo, millaisia vaatteita koiran vaatekaapista löytyy - ja miksi.
Marleena, Piitu ja Sini vaatettavat koiriaan etenkin talvella, sillä muuten niille tulee kylmä. Kuva: Kuvat: Riina Peuhu, Piia Arnould, Panu Pälviä
Kuva: Ninna Lindstrom
Inca Paatela, 26 ja rescue-koira Trikce, 6, Espoo
"Pääsyy Trikcen vaatettamiseen on terveys: Trikcellä on jaloissa muun muassa lievää nivelrikkoa, ja kylmä viima pahentaa kipuja. Siksi se tarvitsee vaatetta, etenkin talvella.
Minulta on kysytty, mikseivät eläinkaupan perushaalarit käy. Olen esteettinen ihminen ja tahdon, että koira näyttää yhtä muodikkaalta kuin minä, ja että sen asu sopii minun asuuni. Tämän talven suosikki on ollut Trikcen kultainen toppaliivi, jota ohikulkijat pysähtyvät lenkkipolulla ihastelemaan.
Videolla omistajat kertovat, millaisia vaatteita he pukevat koirilleen ja miksi. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Suunnittelen ja ompelen koiranvaatteita myös itse, sillä olen valmistunut muotisuunnittelijaksi. Huomioin sekä omassani että Trikcen pukeutumisessa vastuullisuuden, kestävyyden ja laadun. Nyt teetän Trikcelle suomalaisella ompelijalla leopardikuvioista talvihaalaria. Trikcellä on kristallein koristeltuja veluuriasuja, ja jouluna puin sen teeman mukaisesti kauniiseen samettiseen joulumekkoon. Keväällä haaveilen ostavani Trikcelle Moschinon nahkatakin ja Monclerin toppaliivin. Molemmat vaatekappaleet maksavat lähemmäs 400 euroa, mutta minua hinta ei kirpaise! Tyylikäs pukeutuminen tuo iloa."
Kuva: Vesa Ranta
Kaisu Isola, 40, ja bordercollie Lumi, 3, Oulu
"Minulla on kilpaurheilutausta, ja sitä kautta ymmärrän kropan hyvän huollon tärkeyden - myös eläimellä. Koiran vammojen ennalta ehkäiseminen lihaksia lämmittävien ja palautumista tehostavien vaatteiden avulla on aina helpompaa kuin niiden hoitaminen eläinlääkärillä myöhemmin.
Kisaan Lumin kanssa aktiivisesti: se harrastaa tokoa ja palveluskoiralajeja. Tiimivärimme on pinkki, ja kaikki Lumin tarvikkeet ruokakipoista lähtien ovat kyseistä väriä.
Lumilla on vaatteita yhden hyllyllisen verran. Sieltä löytyy muu muassa palauttava takki, fleecepaitoja, sadetakki, talvitakkeja sekä kylpypyyhkeitä. Lumi harrastaa myös vesipelastusta, ja treenin jälkeen on tärkeä saada koira lämpimäksi. Jos Lumi joutuu odottamaan autossa pidempään, puen sille yleensä fleecepaidan sekä takin. Kerrospukeutuminen toimii myös koiran kanssa hyvin.
Moni ei ehkä tajua, että koiratkin ovat erirakenteisia, joten sama takkimalli ei käy kaikille. Etsin Lumille pitkään The Takkia, sitä täydellisesti istuvaa yksilöä. Ostan suomalaisia merkkejä, sillä ne istuvat hyvin ja ovat laadukkaita. Vanhimmat Lumin käytössä olevat takit ovat yli 12 vuotta vanhoja."
Kuva: Riina Peuhu
Marleena Sirpelä, 35, ja tiibetinspanielin ja maltankoiran sekoitus Muro, 6, sekä yorkshirenterrieri Mysli, 2, Tampere
"Myslillä ei ole ollenkaan aluskarvaa, joten se palelee herkästi. Kun on viileä tai kurainen keli, se tarvitsee sade- tai toppatakin. Myslillä on kymmenisen vaatetta, osa niistä kotikäyttöön. Sisällä saatan pukea Myslille mekon tai hupparin. Käytän Myslillä myös hiuslenkkiä tai rusettia asusteena.
Murolla on melkeinpä pelkkiä tarvevaatteita, kuten toppatakkeja ja sadeasuja. Koska Murolla on lyhyet jalat, sen maha kastuu helposti ja sille tulee kylmä. Murolla on myös sellainen turkki, että jos se kastuu, se pitää lenkin jälkeen pestä shampoolla ja kuivata föönillä, jotta sen saa hyväksi ja puhtaaksi. On siis vain helpompaa suojata turkki vaatteella.
Kierrätän koirien vaatteita paljon kirppisryhmissä ja perheen kesken. En osta uutena juuri mitään. Perheystäväni on tehnyt koirille pari vaatetta, muun muassa heijastavan viitan, jota Muro käyttää pimeällä. Pukemisessa menen aina koirien ehdoilla: jos koiran olo näyttää vaatteessa epämukavalta, sellaista vaatetta ei enää käytetä."
Kuva: Panu Pälviä
Sini Hirvonen, 35, ja villakoira Rommi, 1, Helsinki
"Kun kiharran hiukseni ja laitan ne ponnarille, olemme Rommin kanssa ihan samannäköisiä. Kun kerran vein Rommia metrolla koirapäiväkotiin, kanssamatkustaja ihasteli saman sävyisiä takkejamme. Minulla on myös hiusdonitsi, joka on samaa kuosia Rommin valjaiden kanssa.
Vaikka Rommin pukeminen on hauskaa, se myös tarvitsee vaatteita, sillä Rommilla ei ole alusvillaa. Siltä löytyykin sadetakin lisäksi toppatakkeja, fleecepuku ja villapaitoja, muun muassa kälyni neuloma jussipaita. Vaatteet on valittu niin, että ne ovat toimivia ja sopivat Rommille, mutta minusta vaatteet saavat myös olla hauskan näköisiä. Rommilla on myös paljon värikkäitä hiuslenkkejä ja koristerusetteja. Valjaita on kahdet, toiset kaupunkikäyttöön.
Rommi on minun ja vaimoni karvavauveli. Rommi viettää päiväkodissa ne päivät, kun joudumme molemmat olemaan toimistolla, sillä emme halua jättää sitä kotiin yksin yli kuudeksi tunniksi. Päiväkodista jaetaan videoita, ja kun Rommin käy hakemassa, saamme kuulla, miten päivä on mennyt."
Kuva: Piia Arnould
Pia Ahtiainen, 46, ja amerikankarvatonterrieri Pipsa, 7, Kouvola
"Olen ommellut Pipsalle kaksi kettupukua, nallepuvun, lammaspuvun ja pandapuvun. Ensimmäisen perushaalarin tein Pipsalle seitsemän vuotta sitten netistä löytyneistä kaavoista, jotka muokkasin ompelijatuttuni kanssa Pipsalle sopivaksi. Näitä kaavoja sovelsin myöhemmin myös Facebookista löytyneen kettupuvun ohjeen kanssa. Kaava on timanttinen, koska se on tehty juuri Pipsan mitoille.
Ennen Pipsaa olin ommellut vain verhoja ja suoraa saumaa. Nyt teen suurimman osan Pipsan vaatteista, myös tossut. Ainoastaan toppa- ja sadevaatteet ostan valmiina. Olen huomannut, että itsetehdyt vaatteet ja tossut kestävät paremmin käyttöä kuin valmiit.
Karvattomat koirat tarvitsevat monenlaista vaatetta. Talvella koiraa suojataan kylmältä, kesällä auringolta. Vaatteiden on oltava erityisen hyvin istuvat, sillä kovat saumat hankaavat koiran ihon rikki. Tehdaspuvuissa saumat ovat yleensä todella kovat.
Pipsan rodun kokohaitari on suuri, kolmesta kilosta kahteenkymmeneen kiloon. Sopivan kokoisia vaatteita on vaikeaa löytää valmiina, ja joutuisin joka tapauksessa teettämään ne mittatilauksena. Minulle vaatteiden ompelu on harrastus. Kaikki vaatteet on tehty käyttöön, mutta minusta niiden ei silti tarvitse olla tylsiä ja harmaita."
Piitu Harden, 41, ja harmaa norjanhirvikoira Pimu, 13, Lohja
"Ajattelin aina ennen, että koiria ei todellakaan pueta. Viime talvena kuitenkin huomasin, että kovilla pakkasilla mummokoirani Pimu ei oikein olisi halunnut kävellä ulkona. Sillä on muhkea turkki, mutta minulle tuli mieleen, että ehkä sillä on silti kylmä. Päätin neuloa Pimulle islantilaisen villalangan jämistä manttelin. Valmista ei löytynyt, sillä tarvitsin sellaisen, jossa on hihat: Pimulla on nivelrikot kyynärpäissä, ja ne kipeytyvät kylmällä. Paidan piti myös olla iso, sillä Pimu painaa 24 kiloa.
Manttelin neulominen kesti kuukauden. Jouduin sovittamaan sitä Pimulle useaan otteeseen, ja Pimu antoi kiltisti pujottaa paidan päälleen. Nyt Pimulla on myös tossut, sillä viime talvena se nosteli kovalla pakkasella jalkojaan.
Pimu tuli minulle viettämään eläkepäiviään. Se on joutunut hyväksymään vaatteet vanhemmalla iällä. Pimu on entinen metsästyskoira ja elänyt ulkotarhassa. Minun kanssani Pimu elää sisällä, eikä haluaisi mennä tarhaan ollenkaan. Monia huvittaa se, että ulkokoiralla on vaatteet. Mutta niitäkin saattaa vanhemmiten viluttaa."
Onpas hänellä hieno villapaita! Tämä ihastelu voisi hyvin olla kehu ihmislapsen söpöstä asusta, mutta yhä useammin sillä viitataan koiraan. Koirien aseman muutoksen näkee selvästi juuri arjen pienissä asioissa, kuten sanavalinnoissa.
Näin sanoo koiria ja niiden sielunelämää 30 vuotta tutkinut Helsingin yliopiston emeritaprofessori Outi Vainio.
- Eläimet kulkevat Suomessa yhä useammin hän-persoonapronominilla. Niistä myös puhutaan herkästi perheenjäseninä.
Perheenjäseniä olivat myös tähän juttuun poseeranneet koirat. Outi Vainion mukaan olisi kuitenkin syytä tarkastella, kuka ajatuksen lemmikistä perheenjäsenenä on oikeastaan lanseerannut: omistajat vai lemmikkitarvikkeita ja -palveluita myyvät yritykset. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lemmikkiin käytetään arvioiden mukaan enemmän rahaa kuin miesten ja poikien pukeutumiseen, ja suurta on lemmikkibisnes Suomessakin.
Suomessa rikotaan pian miljoonan koiran rajapyykki, ja koiria arvioidaan syntyvän meillä jo ainakin yhtä paljon kuin vauvoja. Outi Vainio ei usko, että monikaan hankkii koiraa ihmislapsen korvikkeeksi. Jotain samaa koirien pukemisilmiössä silti on kuin lastenvaatebuumissa:
- Hän, joka pukee koiransa merkkivaatteisiin, pukisi varmaankin myös lapsensa samankaltaisesti. Jos vaatteet ja erityisesti jokin tietty brändi ovat ihmiselle tärkeitä, yleensä se näkyy myös eläimen tai jälkikasvun vaatekaapissa, Vainio sanoo.
Juttuun kuvattujen koirien omistajat kertoivat, että karvakaverin vaatettaminen lähtee tarpeesta - siitä, että koira palelee kylmällä kelillä. Suomalaisessa talvisäässä tosiaan tepastelee nykyään monia ei-kovin-säänkestäviä rotuja, ja lemmikin hyvinvointi kiinnostaa muutenkin enemmän kuin ennen vanhaan. Koiran vaatettaminen herättää silti myös negatiivisia tunteita. Eihän niitä ennenkään ollut tapana pukea tossuihin ja palttoisiin, miksi nyt?
Eniten tunteita herättää "hupipukeminen": eli vaatteet, jotka eivät olisi välttämättömiä. Tavallinen sadetakki suututtaisi ehkä harvempaa kuin kallis merkkisadetakki.
Outi Vainion mukaan syyt ärtymykselle ovat yksilölliset, mutta yksi syy voi olla kateus.
- Että tuolla on varaa pukea jopa koiransa.
Rapakon takana on jo Vainion mukaan näkyvissä merkkejä vaatettamista seuraavista ilmiöistä. Vainio kertoo, että Yhdysvalloissa tatuoidut koiranomistajat tatuoivat myös koiriaan, ja myös koiran turkin värjääminen ja erilaisten kuvioiden trimmaaminen turkkiin on arkipäiväistynyt.
- Se, mitä jenkeissä tapahtuu tulee meille yleensä 15 vuoden sykleissä. Tosin luulen, että Suomessa koiran tatuoiminen kiellettäisiin lailla, Vainio pohtii.
TetraSys Oy.