Kuva: Petteri Kivimäki

Helena ajatteli, ettei hän pidä seksistä. Uteliaisuudesta hän päätti kuitenkin kokeilla maksullista seksityöntekijää ja löysi nautinnon, josta ei ollut ennen osannut unelmoidakaan.

Miehellä oli pitkä tukka, juuri sellainen, jollaista hieman alle kuusikymppinen Helena ihannoi. Hän ei ollutkaan mikä tahansa mies.

Hän oli maksullinen ammattisadisti, jonka repertuaariin kuului lähes mitä tahansa paitsi penetratiivista seksiä.

Se ei Helenaa haitannut, sillä Helena on aseksuaali. Aseksuaalisuuden kirjo on laaja, mutta kaikkia yhdistää se, että tuntee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan, vaikka pitäisi henkilöä komeana tai kauniina. Aseksuaalisuus kertoo kuitenkin vain vetovoimasta, ei toiminnasta. Seksimyönteinen aseksuaali - kuten Helena - voi harrastaa seksiä esimerkiksi läheisyyden vuoksi tai kumppanin iloksi.

Yli kaksi vuosikymmentä sinkkuna viettänyt Helena janosi mieheltä uudenlaista kokemusta. Hän tahtoi ensimmäistä kertaa elämässään olla intiimissä kanssakäymisessä siten, ettei hänen tarvitsisi miettiä hetkeäkään, miellyttääkö hänen ulkonäkönsä miestä tai tekeekö hän kaiken oikein.

Helena halusi itse olla huomion keskipiste.

Miehen ehdotuksesta Helena päätyi kokeilemaan piiskatuksi tulemista. Se kihelmöi - ja kipu tuntui yllättäen hyvältä. Ei kiihottavalta, mutta ihanalta. Tovin kuluttua pidettiin tauko, jolloin mies istuutui Helenan viereen, kyseli vointia ja silitti tukkaa.

Kukaan ei ollut tehnyt niin yli 20 vuoteen. Pieni hellyyden ele avasi padot.

Helena purskahti itkuun, mutta halusi jatkaa.

Mies jatkoi ja piiskasi viimeiseksi Helenaa metallikettingillä. Helenan olo oli euforinen. Reidet ja takamus olivat mustelmilla viikkojen ajan.

Helena tiesi, mitä elämältään haluaa.

Tapaaminen seksityöntekijän kanssa muutti Helenan elämän. Kuva: Petteri Kivimäki

HelenAsta tuli äiti yli 20 vuotta sitten. Lapsi oli vuoden ikäinen, kun Helena ja lapsen isä erosivat. Helenasta tuli yksinhuoltaja.

- Se oli rankkaa aikaa. Ei ollut voimia eikä kiinnostusta harrastaa miehiä siinä sivussa, Helena kertoo.

15 vuotta sitten Helena tapaili miestä, jonka kanssa päätyi kerran vällyjen väliin. Kokemus oli huono ja Helena päätti, että suhdeyritelmät saisivat nyt jäädä taka-alalle. Parempi keskittyä työhön, itseensä ja erityisesti lapseen.

Reilut kolme vuotta sitten Helena luki lehdestä artikkelin naisesta, joka kertoi olevansa aseksuaali. Hän tunnisti itsensä.

- Minulla oli parikymppisenä muutaman vuoden seurustelusuhde, johon kuului seksiä. Seksi ei kuitenkaan ollut minulle koskaan tärkeää eikä kovin kivaa. En ikinä tehnyt aloitetta, Helena kertoo.

Seksi tuntui lähinnä velvollisuudelta, ja siksi Helena koki olleensa jotenkin viallinen. Nyt hän ymmärsi, ettei hänessä ollutkaan vikaa. Hänen tuntemuksilleen oli olemassa nimi.

BDSM:stä hän ei silloin tiennyt vielä mitään.

Helenaa tympii se, että hän löysi tällaisen puolen itsestään vasta hieman varttuneemmalla iällä. - Olisi ollut kiva löytää tämä jo 30 vuotta sitten. Kaduttaa, että suurin osa aikuiselämästä on mennyt hukkaan. Jos olisin tajunnut tämän 20 vuotta sitten, niin en olisi ollut yli kahta vuosikymmentä yksin. Kuva: Petteri Kivimäki

Korona-aikana Helena alkoi pitkän yksinolon jälkeen katsoa miehiä taas vähän sillä silmällä.

Hetkinen, Helena mietti. Miehethän vaikuttivat mielenkiintoisilta ja viehättäviltä! Eivät ehkä seksuaalisessa mielessä, mutta jonkinlainen läheisyys voisi kiinnostaa.

Toisaalta Helena koki olevansa jo liian vanha ja epäili, kelpaako enää kenellekään, etenkään niille miehille, jotka häntä kiinnostivat. He olivat yleensä Helenaa selvästi nuorempia.

Seksityöntekijöillehän kelpaa kuka tahansa, Helena tuumi. Hän otti erääseen yhteyttä. Aika sovittiin parin kuukauden päähän.

Tältä Helenan takamus näytti taannoisen bilepiiskauksen tuloksena. Kuva: Helenan kotialbumi

Jo ennen seksi­työntekijän saapumista Helena oli kuitenkin päätynyt kanssa­käymisiin miesten kanssa. Kokeiltuaan erästä deitti­palstaa hän vaihtoi muutaman viestin myös erään yli 10 vuotta itseään nuoremman miehen kanssa. Sinä iltana, kun Helena täytti vuosia, mies kysyi, tarjoaisiko Helena synttäri­kahvit.

Se oli ilmiselvä booty call, kutsu seksiin. Ensin Helena vain nauroi ehdotukselle. Eihän niin tehdä, kutsuta tuntematonta miestä luokseen iltamyöhään. Mutta sitten jostain syystä päässä alkoivat soida Laura Voutilaisen kappaleen sanat: No hitto miks ei?

- Mies ajoi vartissa luokseni ja kun hän oli ovella, ajattelin, että vitsi mulle kävi tuuri. Hän oli eka seksikumppanini 13 vuoteen, Helena kertoo.

Helena koki nauttivansa seksistä. Silti vanha miellyttämisen tarve ei ollut täysin hellittänyt. Helena fantasioi yhä tilanteesta, jossa hän olisi siitä täysin vapaa.

Siksi hän ei perunut seksityöntekijän kanssa sopimaansa aikaa.

Hapsupiiskan napsahtaessa pakaroihin Helena tunsi kehossaan endorfiiniryöpyn.

Se on monelle tuttu tunne rankan urheilusuorituksen päätteeksi. Helenan keho ei toimi näin, vaan hän tarvitsee jotain muuta. Ilmeisesti kipua. Ihanaa kipua.

Kokemus oli mullistava - mutta ei seksuaalinen, Helena korostaa.

Kuva: Petteri Kivimäki

Piiskaussession lopuksi Helena ja seksityöntekijä viettivät aikaa sängyllä sylikkäin. Helenan pyynnöstä mies kyllä myös hyväili häntä käsin, mutta se tuntui oikeastaan aika turhalta. Merkittävästi tärkeämpää oli se, että hän oli löytänyt jotain, jonka kautta tuntee elävänsä. Se jotain oli BDSM, johon ja siihen Helena halusi nyt tutustua - no hitto miks ei?

BDSM on lyhenne muodostuu englanninkielisistä sanoista sidonta, dominointi, alistuminen ja sadomasokismi. Kaikki toiminta perustuu suostumukseen ja keskinäiseen luottamukseen. Helenan mukaan sessioiden lopuksi vietetään tavallisesti vielä aikaa rennosti lähekkäin.

Helena opiskelee shibaria eli köysillä sitomista. Hän tykkää olla myös itse sidottavana. Kuva: Helenan kotialbumi

Seksityöntekijän visiitistä on nyt reilu vuosi. Sen aikana Helena on löytänyt useita kinkykavereita netin keskustelupalstoilta sekä paikallisista tapahtumista. Moni mies on piiskannut häntä - ja näistä piiskaajista selkeä enemmistö on koostunut Helenaa nuoremmista miehistä. Useista heistä on tullut myös Helenan ystäviä.

- Kyllähän se lisää itsevarmuutta, että ovat kiinnostuneita minusta, Helena myöntää.

Vanhin häntä piiskannut on reilussa kuusissakymmenissä oleva akateeminen mies.

- Hän on sanonut, ettei vaimo tykkää piiskasta ja tekee tätä vaimolta salassa.

Helena ei ole tuntenut tästä huonoa omaatuntoa, sillä eihän miehen parisuhdestatus hänelle edes kuulu - eivätkä tapaamiset miehen kanssa ole Helenalle seksuaalisia. Hän vain rakastaa kipua ja sitä, miten kipu vapauttaa endorfiinit jylläämään elimistössä.

- Se maksullinen kaveri sanoi, että tähän jää koukkuun. Se on ollut ihan totta.

Yksi kiehtovimmista kokemuksista on ollut se, kun Helenaa piiskattiin julkisesti paikallisen kinkyklubin bileissä. Se oli Helenan oma toive. Ei ehkä tyypillisin unelma vähän alle 60-vuotiaalle naiselle, hän toteaa itsekin.

- Monille piiskaleikit ovat sitä, että vähän rapsutellaan pyllylle ja sitten nussitaan. Mulle BDSM ja seksi ovat täysin erillisiä asioita, hän korostaa.

Aluksi Helena nautti kohtaamisissa vain alistumisesta, mutta on myöhemmin löytänyt itsestään myös dominoivan puolen. Henkilökemia partnerin kanssa vaikuttaa paljon siihen, mikä rooli tuntuu luontevalta. Hän ei ole vielä ollut pahemmin piiskan varressa, mutta haluaa harjoitella. Omia välineitä löytyy jo.

Tällaisia välineitä Helena on seksityöntekijän visiitin jälkeen hankkinut. Kuva: Petteri Kivimäki

BDSM:n myötä Helenan elämä on muuttunut. Jos ei täysin, niin ainakin paljon. Hän ei esimerkiksi muista, milloin olisi ollut näin onnellinen.

Samalla Helena kokee, että hänen ajatusmaailmansa on vapautunut. Hän määrittelee olevansa monisuhteinen suhdeanarkisti.

Suhdeanarkistilla hän tarkoittaa sitä, ettei tunne tarvetta olla kenenkään virallinen naisystävä. Hänen tapailemansa miehet tietävät tämän. Enemmän kuin pelkkä tapailusuhde hänellä on kahden miehen kanssa. Toinen on alle nelikymppinen pitkätukkainen mies, jonka Helena on tavannut kinkypiireissä. Toinen on taas tämä sama mies, joka tuli viime vuonna käymään Helenan syntymäpäivänä.

- Se mies on poikkeus, sillä hänen kanssaan nautin seksistä ja koen häntä kohtaan seksuaalista vetovoimaa. Se on harvinaista. En tiedä, miksi niin koen, sillä hän on ihan tavallinen 45-vuotias eronnut mies, Helena sanoo ja jatkaa:

- Tosin nautin eniten siitä, kun hän nauttii. Saan siitä itsekin nautintoa.

Lisäksi Helena on oppinut sanomaan intiimin kanssakäymisen yhteydessä, mistä hän pitää, mitä hän haluaa ja mitä ei halua. Hän korostaa, että myös niin sanottua tavallista vanilijaseksiä harrastavien olisi hyödyllistä puhua näistä asioista ennen seksiä.

Kun Helena oli nuori, hän ei osannut, kehdannut tai halunnut tällaisista puhua. Siksi hän pitkään luuli, ettei nautinto kuulu hänelle.

- Olen oppinut, että minulla on oikeus ajatella, mitä haluan, mistä tykkään ja sanoa se toiselle ihmiselle.

Helena rakastaa kipua ja sitä, kuinka kipu vapauttaa endorfiinin jylläämään elimistössä. Kuva: Petteri Kivimäki

Eräs asia on pysynyt kuitenkin ennallaan. Helena ei vakavissaan haaveile perinteisestä parisuhteesta.

Enää se ei johdu siitä, etteikö hän uskoisi, että joku mies voi olla hänestä kiinnostunut. Nyt syynä on se, että niin monen asian pitäisi osua kohdilleen, ettei Helena pidä sitä todennäköisenä.

- Henkilökemia, kinkymieltymykset... Helena aloittaa listansa.

Hän kokee, että monisuhteinen elämä tuntuu turvallisemmalta, vaikka myös useilla näistä miehistä on muitakin suhteita. Jos tapailu yhden miehen kanssa päättyy, niin toinen tai muut jäävät. Kaikki ei ole yhden kortin varassa.

- Helpottaa oloa, että on monia henkilöitä, joihin voi tukeutua, Helena sanoo.

Vaikka Helena ei halunnut esiintyä tässä jutussa omalla nimellään tai kasvoillaan, hän ei koe BDSM-puoltaan minkäänlaiseksi häpeälliseksi salaisuudeksi.

Helena ei häpeä mieltymystään, mutta ei myöskään usko, että kaikki tämän jutun lukijat suhtautuvat siihen suvaitsevaisesti. Siksi hän esiintyy jutussa anonyyminä. Kuva: Petteri Kivimäki

Ammatista puhuttaessa hän purskahtaa nauruun. Helena on kirjaston­hoitaja. Onhan se jotenkin kliseistä, että kiltillä kirjaston­tädillä on tällainen salainen villi puoli.

- En yleensä tykkää mainita ammattiani, kun siihen liittyy niin vahvat stereotypiat. Mutta en elä mitään kaksois­elämää. Elän mun elämää.

Helena puhuu BDSM-­elämän­tavastaan ylpeydellä. Yksityisyytensä hän haluaa asiaa pohdittuaan säilyttää tässä haastattelussa, koska ei usko kaikkien sen lukijoiden olevan välttämättä riittävän avara­katseisia. Hän ei ole kiinnostunut vastaanottamaan katkeraa palauteryöppyä tuntemattomilta.

- Ajattelisivat, että olen hirveä huora, jota kukaan ei halua. Ja että mitä läheiseni tästä tuumaisivat. Tuntuu, että tällaisten asioiden suhteen ihmiset ovat kasvaneet tällaiseen ajatteluun, hän harmittelee.

Helena toivoo olevansa väärässä, muttei halua nyt ottaa turhia riskejä.

Helenan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.