Kolme työpäivää viikossa, 25?000 askelta päivittäin, pihalla seuraavat lampaat ja kanat. Yrittäjä Iida Ketola kertoo elämästään maalla, jossa talven realiteetit ovat jo käyneet tutuiksi.

Iida Ketola muutti Helsingin Kalliosta maaseudulle kaksi vuotta sitten. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Tunnin ajomatkan päästä Helsingistä perspektiiviin maalautuu peltojen ja kaartelevien teiden maisema. Pieneltä hiekkatieltä käännytään porteista pihaan, jossa komeilee punainen 1800-luvun hirsitalo valkoisine karmeineen.

Pihalla vastassa on lampaita, jotka määkivät uteliaina vieraiden saapuessa. Talon ulko-oven avaa tosi-tv:stä tuttu Iida Ketola, joka ensikättelyssä tarjoaa vieraille villasukat.

- En ole vielä laittanut puita takkaan, joten täällä saattaa olla hieman viileä, Ketola, 33, toteaa hymyillen.

Ketola viettää nyt toista talveaan noin 100-neliöisessä hirsitalossaan. Kaksi vuotta sitten hän laittoi elämänsä uusiksi: erosi avioliitosta ja muutti Helsingin Kallion hälinästä maaseudulle.

- Olen viihtynyt täällä todella hyvin, ja nautin omasta rauhasta. Se oli oikea päätös, vaikka kommelluksia ja virheitä on sattunut matkan varrelle, hän kertoo.

Erakkoluonteeksi itseään kuvailevalla Ketolalla on seuranaan varsinainen eläinkatras: viisi lammasta, Kristoffer-koira, Tuulikki-kissa sekä kukko ja kanoja.

Rutiinit rullaavat päivästä toiseen. Ketola herää aamuisin kuuden jälkeen, käyttää koiran lenkillä, siivoaa eläinten tilat ja ruokkii lemmikit.

- Varsinkin lampaista tulee sotkua, joten heidän jätöstensä siivoaminen on työläintä. Toisaalta kesäisin ei tarvitse ajaa nurmikkoa, koska ne pitävät sen siistinä.

Ketola omistaa kampaamon Helsingin Töölössä. Hänellä on vain kolme työpäivää viikossa, jolloin hän kurvaa Helsinkiin. Vapaapäivinä hän neuloo, ulkoilee ja käy kuntosalilla.

- Keväisin ja syksyisin vietän pari tuntia päivässä metsässä. Olen aivan hulluna sienestykseen ja marjastukseen.

Iida Ketola uppoutuu usein neulontaan. Kristoffer-koira tarkkailee vieressä. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Vanhassa talossa riittää puuhaa. Hän on itse remontoinut ja laittanut pintoja uusiksi. Kodin komeus on paksut kattoparrut ja vanhat hirsiseinät. Suurin osa uniikista sisustuksesta on löytynyt kirpputoreilta ja saatu perintönä. Eteisessä huomion kiinnittää kaksi seinälle ripustettua eläinten pääkalloa.

- Löysin nuo molemmat metsästä. Toinen taitaa olla hirven pääkallo. Puhdistin ja keitin ne, Ketola esittelee.

Hirsitalon sisälle kätkeytyy historiaa, josta hän on kuullut naapurin mummolta, joka vietti lapsuutensa kyseisessä talossa.

Ketola on jo tottunut vanhan talon ääniin, nariseviin lattioihin ja lintujen koputuksiin.

- Olen sen verran taikauskoinen, että hankin tänne muuttaessani energiapuhdistuksen. Saivat pahat henget kyytiä, Ketola hymähtää.

- Jotkut kysyvät, pelottaako olla yksin täällä, mutta mikä minua pelottaisi. Eniten pelottaa ihmiset, ja heitä ei täällä näy, hän korostaa.

Pääkallot ovat vastassa heti eteisestä tultaessa. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Kesällä idyllinen maaseutuparatiisi on saanut Ketolan läheisissä aikaan ihastelevia huokauksia. Talven realiteetit eivät kuitenkaan jokaista houkuttele.

Vaikka Ketolalla on auto, hän mieluummin kävelee lähimpään kauppaan edes takaisin seitsemän kilometriä. Ensimmäinen katuvalo on reilun kolmen kilometrin päässä.

- Talvi on siitä ikävää aikaa, että kun aurinko laskee, on oikeasti todella pimeää. Talviaikaan unirytmini meinaa mennä sekaisin, kun neljältä on pilkkopimeää ja kuudelta voisi jo mennä sänkyyn.

- Rehellisesti sanottuna eniten kaipaan kaupungista sitä, että ruokaa saa helpommin. Täällä jo haluaa jonkun muun tekemää ruokaa, on ajettava ensin 30 kilometriä.

Ketolan mukaan hänelle kertyy lähes päivittäin hurjat 25?000 askelta.

- Käyn melkein päivittäin kävellen kaupassa ja salilla. Pihalla touhutessa ja siivotessa tulee hirveästi askeleita, kovassa fyysisessä kunnossa oleva Ketola toteaa.

Opit ovat tulleet virheiden kautta, Ketola tunnustaa. Viime talvina putkista ei tullut vettä, joten hän soitti hädissään putkimiehelle. Ketolalle tuli yllätyksenä, että hänen olisi pitänyt käydä laittamassa lämmittimet päälle.

- Kerran myös poltin roskia takassa ja takkaan tuli ilmalukko, jonka seurauksena koko talo oli täynnä savua. Siinä sitten kolme päivää tuuleteltiin, hän naurahtaa.

Ketola lämmittää taloa puilla. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Entäpä sitten se sähkön hinta?

- Vähän kauhunsekaisin tunteihin odottelen seuraava sähkölaskua, joka tulee kolmen kuukauden välein. Se on sitten mitä se on.

Ketolan mukaan hänellä kuluu eniten sähköä veden sekä lattioiden lämmitykseen.

Sähkökatkot puolestaan eivät Ketolaa huoleta, sillä hän voi puilla lämmittää talon ja tehdä ruokaa puuhellalla. Myös saunassa voi lämmittää vettä puilla.

Ketola nauttii luonnon läheisyydestä ja omasta rauhasta. Ennen muuttoa hän pohti, miten käy hänen sosiaalisille suhteilleen. Huoli osoittautui turhaksi.

- Kaverisuhteeni ovat nykyään syvempiä, koska kaverit tulevat monesti yökylään ja olemme vuorokauden yhdessä. Se on eri asia kuin käydä kahvilla, hän alleviivaa.

Ketolalla on myös uusi kumppani, ammattilaisvapaaottelija Janne Elonen-Kulmala, joka viihtyy maalla. Pariskunta on seurustellut vuoden.

- Poikaystäväni on täällä tosi usein. Hän viihtyy täällä, vaikka hän on asunut aina Espoossa, eikä hänellä ole koskaan ollut lemmikkejä. Olihan se huvittavaa, kun hän ensimmäistä kertaa tuli käymään täällä ja näytin, että tällainen jengi tulee sitten minun mukana, Ketola muistelee.

- Hän kuitenkin ihastui paikkaan ja tykkää puuhastella lemmikkien kanssa.

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Tuulikki-kissa pitää huolen jyrsijöiden karkottamisesta. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Ketola asui aiemmin silloisen aviomiehensä Renne Korppilan kanssa Kalliossa. Eron jälkeen he myivät kaksionsa.

Kun Ketola muutti maalle, tuli vastaan melkoinen sattuma, nimittäin hänen naapuriinsa oli kuukautta aiemmin muuttanut samassa tilanteessa oleva samanikäinen nainen.

- Meillä oli aivan sama tarina. Hänkin asui Helsingissä, erosi ja muutti maalle. Nyt asumme kumpikin yksin eläinten kanssa.

Pian kaksikosta tuli ystäviä ja toisen apu on ollut korvaamatonta. Jos makaa kuumeessa sängynpohjalla, on auttavat kädet tarpeen.

- Ymmärrämme sen, että välillä tarvitsee jeesiä. Hän oli joulun muualla, jolloin hoidin hänen lampaitaan ja hän on hoitanut eläimiäni, kun olen öitä poissa.

Lisäksi naapurissa asuu kolmekymppinen pariskunta. Ketolan mukaan heillä on oma pieni yhteisö, jossa kaikki auttavat toisiaan.

- Meillä on tällainen nuorisosiipi, kun muuten täällä on keski-ikä noin 80 vuotta. Monesti joku laittaa viestiä, voinko käydä tarkistamassa, ettei kahvinkeitin jäänyt päälle.

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Ketola nousi alkujaan tunnetuksi osallistuttuaan Big Brotheriin vuonna 2009. Sittemmin hänet on nähty useissa realityohjelmissa ja Ketola on myös juontanut radiossa.

Tänä vuonna hän palaa tv-ruutuun, nimittäin hän on mukana syksyllä esitettävässä uutuusrealityssä, joka julkistetaan myöhemmin. Ohjelma kuvattiin viime marraskuussa Thaimaassa.

- Minähän olen aina halunnut Selviytyjiin, mutta kerta sinne ei ole kutsuttu, päätin ottaa tämän plan B:n.

Jotakin Ketolan omasta arjesta kertoo se, että Ketolan mukaan viidakkoseikkailussa ei ollut tarpeeksi haastetta.

- Olin tosi pettynyt, sillä se tuntui ihan lomalta omaan arkeeni verrattuna. Oletin pääseväni ylittämään itseni ja kokeilemaan rajojani, mutta siellä tuotiinkin lämmin ruoka eteen kolmesti päivässä ja öisin nukuttiin patjojen päällä makuupusseissa.

- Kotiin tullessa tuli fiilis, että täällä olen paljon enemmän äärirajoilla. Mutta kokemuksena se oli hauska ja oli erilaista olla ihmisten seurassa ympäri vuorokauden, kun normaalisti olen täällä erakkona.

Eläimet tulevat hyvin toimeen keskenään. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Oman yrityksen pyörittäminen, eläinten hoito, talon kunnossapito, tavoitteellinen treenaaminen. Osa voisi ihmetellä, miten Ketolla riittää aika kaikkeen.

- Itse asiassa olen pohtinut sitä, mihin oikein käytin ajan ennen, kun vapaa-aikaa oli niin sanotusti enemmän. Täällä on kokoajan tekemistä ja tylsiä hetkiä ei ehdi tulla, puuhastelevaksi persoonaksi itseään kuvaileva Ketola sanoo.

Ketola halusi muuttaa paikkaan, jossa aurinko nousee omalta takapihalta. Alkuinnostus ei kuulemma ole laantunut.

- Ensimmäinen talvi meni fiilistellessä tähtitaivasta. Luonto on aivan eri tavalla läsnä. Täällä on oppinut nauttimaan pienistä hetkistä ja olemaan läsnä, hän summaa.