Kun Tuomo Kasanen uupui, hän ajatteli, että ei voi kertoa asiasta kenellekään. Maskuliinisuuden uusi moninaisuus on tuonut Tuomon ja muiden miesten elämään vapauden olla miehenä juuri sellainen, kuin itse haluaa.

Olette aina olleet mulle kuin varavanhemmat. Olen ihan varma, että koemme vielä paljon yhdessä.

Sanat tipahtelivat viime kesänä Tuomo Kasasen 18-vuotiaan sukulaispojan suusta. Ympärillä oli 60 häävierasta sekä Tuomo ja tämän tuore vaimo. Vaimon siskonpojan improvisoitu puhe oli jo itsessään herkistävä, mutta sitten tapahtui jotain, joka yllätti Tuomonkin.

Nuori mies liikuttui kyyneliin.

- En olisi ikinä itse pystynyt näyttämään tunteitani julkisesti tuossa iässä, ja vielä selvin päin.

34-vuotiaalle Tuomolle nuoren miehen julkinen itku oli merkki. Siinä konkretisoitui muutos, jonka Tuomo itsekin oli viimeisten vuosien aikana käynyt läpi: että miehelläkin on lupa itkeä, puhua ja tuntea.

Oli Tuomokin pitänyt parikymppisenä puheen oman veljensä häissä, mutta ei hänelle tullut mieleen, että sen aikana olisi sallittua näyttää liikutusta - eihän sellainen kuulunut tosimiehen pirtaan.

Jotain oli tapahtunut siinä välissä. Mitä?

Vuonna 2017 Tuomo uupui pahasti. Tuolloin Tuomo teki töitä personal trainerina, ja työviikkojen vastapainoksi hän nollasi pään alkoholilla - "poltti kynttilää molemmista päistä", kuten hän asian ilmaisee. Sitten tuli stoppi. Tuomo ei halunnut kenenkään saavan tietää, että porukan vitsiniekka ei enää jaksanutkaan. Tuomo vannotti kumppaniaan, että tämä ei kertoisi kenellekään.

Silloin Tuomo huomasi toistavansa lapsuudenkodissa opittua kaavaa. Kotona ei puhuttu mistään, eikä kodin asioista saanut puhua ulkopuolisille.

- Tajusin, miten ahtaaseen boksiin olen itseni ajanut. Aloitin psykoterapian, jonka myötä opin tunnistamaan tunteitani ja puhumaan niistä. Ymmärsin, että olen kantanut mukanani suvun miesten traumoja, ja päätin katkaista sen kierteen.

Sairauslomallaan Tuomo yritti etsiä netistä muita uupumuksen kokeneita miehiä. Hän ei löytänyt yhtäkään.

- Naisille somessa on paljon peilejä vertaistueksi, miehille ei vielä tuolloin juurikaan.

Siispä Tuomo perusti Sieluni silmin -blogin, jota kirjoitti aluksi nimimerkin suojasta. Puolentoista vuoden kirjoittamisen jälkeen Tuomo päätti kertoa, kuka henkilökohtaisten tekstien takana on. Kyllä mieskin saa olla herkkä ja puhua tunteistaan.

Vuonna 2022 asiat ovat monella tapaa toisin: sen lisäksi, että Tuomosta on tullut perinteisen miehen muottia rikkova somevaikuttaja, miesten tunnepuhe ei enää ole kovin erikoinen juttu.

Sen Tuomo näkee konkreettisesti Facebookin suljetussa Miestenhuone-ryhmässä, jossa on tällä hetkellä 13 tuhatta miesjäsentä. Tuomo itse on yksi ryhmän ylläpitäjistä.

Ryhmässä on erilaisia miehiä eri puolilta Suomea.

- Ei pelkkiä Kallio-liberaaleja.

Ryhmään liitytään nimenomaan vertaistuen vuoksi, Tuomo sanoo.

- Keskusteluja on laidasta laitaan. Parisuhdekysymykset liittyvät siihen, että ei ymmärretä kumppanin toimintaa, osalla puolestaan on uusperheiden yhdistämishaasteita. Myös seksihalujen eri tahtisuudet herättävät keskustelua, Tuomo kertoo.

Nykyään ryhmässä voi julkaista postauksia myös anonyymisti.

- Nimettömänä haetaan paljon apua huoltajuuskiistoissa. Ne keissit on tosi riipaisevia.

Dante, Eelis, Henry, Jamil ja Leo kertovat mieheyteen liittyvistä odotuksista ennen ja nyt.

Miestenhuoneen ikähaitari on 13-65. Enemmistö jäsenistä on 25-34-vuotiaita. Tuomo ajattelee, että tämä ikäryhmä on se, joka on kokenut stereotypioiden murtumisen oman elinkaarensa aikana.

Ja niin se onkin. Maskuliinisuuden historiaa tutkinut Anders Ahlbäck kertoo, että muutos maskuliinisuudessa lähti käyntiin 60-70-lukujen taitteessa. Aiemmin maskuliinisuus perustui sukupuolten välisille eroille ja rooleille - että nainen hoitaa kodin, mies työt.

- Kun kotirouvaihanne katosi ja naiset lähtivät ansiotyöhön, se oli voima, joka sysäsi muutoksen liikkeelle. Nykypäivän feminismi on kyseenalaistanut sukupuolirooleja entisestään, ja se antaa ihmisille vapauden valita oman paikkansa yhteiskunnassa. Naiseuden muutos siis pani liikkeelle myös mieheyden muutoksen, Anders Ahlbäck selittää.

Yksi suurimmista muutoksista on tapahtunut vanhemmuudessa. Siinä mennään hyvää vauhtia kohti tasa-arvoa, mutta erityisesti vanhempainvapaiden kohdalla valtavirrasta poispäin uivia miehiä tarvitaan malleiksi edelleen.

- Se, että puolustusministeri voi jäädä isyysvapaalle kesken NATO-prosessin ja saa siitä vielä julkisesti kehuja, saa ehkä jonkun miehen ymmärtämään, että ei itsekään ole töissään korvaamaton, Ahlbäck toteaa.

Tuomon mielestä miehet eivät enää tyydy ajatukseen, että nainen ja mies ovat eri planeetoilta. Kuva: Piia Arnould

Tuomo on itse huomannut olevansa ikänsä puolesta kahden maailman välissä. Nuorempi sukupolvi, kuten hääpuheen pitänyt sukulaispoika, on jo omaksunut luvan herkkyyteen ja tunteiden näyttämiseen. Mutta on vielä Tuomon mukaan heitäkin, joiden mielestä miehillä ja naisilla on ajatusmaailmassaan sellaisia perustavanlaatuisia eroja, että mies ei esimerkiksi voi ikinä ymmärtää naista täysin.

- Sanon että paskapuhetta! Jokaiseen ihmiseen voi luoda yhteyden, mutta se vaatii työtä.

Tuomon mielestä 20-40-vuotiaat miehet eivät enää tyydy "naiset ovat Venuksesta, miehet Marsista" -selitykseen, jonka aiemmat sukupolvet ovat saattaneet mukisematta hyväksyä.

- Olemme tajunneet, että avain toisen ymmärtämiseen on tahtokysymys. Jos vaan viitsii kysyä enemmän kuin puhua, on jo pitkällä.

Vaikka Tuomo on tunnepuheen äänitorvi yli 40 tuhannelle some-seuraajalleen, hän myöntää, että ihan kaikesta ei miesten kesken hänen kaveriporukassaan jutella. Esimerkiksi seksin suhteen keskustellaan asioista, jotka ovat hyvin. Haasteista on vaikeampaa puhua. Naispuolisten ystävien kanssa keskustelu menee asiassa kuin asiassa helpommin syvempiin vesiin, Tuomo sanoo.

Anders Ahlbäckin mukaan olisi tärkeää ymmärtää, että maskuliinisuus ei ole vain yksi asia: maskuliinisuus on ryhmä- ja tilannesidonnaista, ja sitä on monenlaista, hän sanoo.

- Mies toimistossa työkavereiden kanssa käyttäytyy varmasti eri tavalla kuin mies pubissa katsomassa futista tai mies kotona tyttöystävän kanssa. Se, millainen miehen pitää olla, riippuu sosiaalisesta tilanteesta.

Samalla, kun yhteiskunnan stereotyyppiset normit miehestä perheen elättäjänä ovat purkautuneet, mies on saanut luvan olla välillä epävarma ja hukassa. Neuvoa saa ja pitää pyytää, ja se näkyy Miestenhuoneen liki kymmenessä päivittäisessä postauksessa.

Avun hakeminen näkyy myös tilastoissa: viimeisen 12 vuoden aikana kuntouttavaa psykoterapiaa saaneiden 25-64-vuotiaiden miesten osuus on kasvanut nelinkertaiseksi.

Luku kertoo avun tarpeen lisääntymisestä mutta myös siitä, että apua osataan ja halutaan hakea aiempaa enemmän. Anders Ahlbäckin mukaan lukua voi selittää myös se, että elämme terapeuttisessa kulttuurissa: itsestään huolehtiminen on noussut keskeiseksi arvoksi elämässä.

- Miehille se tarkoitti aluksi fyysistä huolenpitoa kuten treenaamista. Viimeisen 10 vuoden aikana hyvinvointi on miehilläkin ulottunut mentaaliseen puoleen ja ymmärretään, että myös mielenterveydestä on huolehdittava. Psykologilla käynti mielletään samalle viivalle fysiologisen lääkärin kanssa.

Tuomo itse on varma, että ellei hän olisi käynyt kuntouttavaa psykoterapiaa ja oppinut siellä käsittelemään ja puhumaan tunteistaan, hänen ja pitkäaikaisen tyttöystävän parisuhde tuskin olisi edennyt.

- Emme varmasti olisi menneet naimisiin, jos olisin ollut vanha minä, Tuomo sanoo.

Joitain vanhoja mörköjä Tuomolla on terapiasta huolimatta jäljellä. Tuomo nimittäin pelkää. Siksi uuteen kotiin tulee kattava hälytysjärjestelmä.

Pelko on asia, josta Tuomo ei ole aiemmin puhunut julkisesti, sillä se on tuntunut häpeälliseltä.

- Että mikä oikeus minulla on 188 senttiä pitkänä, kamppailulajitaustan omaavana miehenä puhua pelosta.

Väkivallan uhka oli pääsyy sille, että Tuomo aloitti 16-vuotiaana nyrkkeilyn. Tuolloin Tuomon kotikaupungin Varkauden yössä otettiin yhteen eri nuorisoporukoiden kesken. Enää Tuomon ei tarvitse miettiä tappeluihin varautumista, mutta pelko ei ole hävinnyt.

- Pelkään yllätetyksi tulemista. Että jos keskittymiseni esimerkiksi lenkkipolulla herpaantuu, joku ulkopuolinen tulee ja käy kimppuun.

Tilastojenkin valossa pelolle on katetta. THL:n mukaan väkivalta on Suomessa voimakkaasti sukupuolittunutta. Miehet kokevat väkivaltaa naisia useammin julkisilla paikoilla. Naisiin kohdistuva väkivalta puolestaan tapahtuu useimmiten naisen kotona.

Tuomo treenaa kamppailulajeja edelleen, mutta viime vuosien aikana hänen on pitänyt opetella treeniin uusi vaihde.

- Että enää sen pointti ei olisi pelkästään väkivaltaan varautuminen, Tuomo sanoo.

Mikko, Roope, Seppo ja Samu kertovat mieheyteen liittyvistä odotuksista ennen ja nyt.

Sitä on Anders Ahlbäckin mukaan mahdotonta sanoa, voivatko ihmiset - ja miehet - nykyään paremmin vai huonommin. Se on fakta, että elämä ei ole samalla lailla rankkaa kuin vaikkapa sata vuotta sitten.

- Silloin oli itsestään selvää, että elämä on vaikeaa ihan jo perustarpeiden osalta. Mutta sitä ei niin ehditty miettiä, koska kaikki energia kului eloonjäämisen varmistamiseen.

Keskivertomiehen voi siis ajatella nyky-yhteiskunnassa voivan paremmin kuin ennen, mutta uusi aika ei ole pelkkää autuutta. Vaikka mieskuva on moninaistunut ja miehillä on vapaus valita, millainen mies haluaa olla, se ei Anders Ahlbäckin mukaan tarkoita, että kaikki miehet voivat hyvin.

- Meillä on nuorten miesten ryhmä, joka kamppailee uudessa yhteiskunnassa, koska valmista mallia ei ole, ja sen puuttuminen hämmentää. Elämme kulttuurissa, jossa sinusta voi tulla mitä vain - eli jos ei tule, se on oma vikasi. Tämä ajattelumalli voi aiheuttaa paineita.

Tytöillä on Anders Ahlbäckin mukaan jostain syystä keskimäärin paremmat rahkeet pärjätä uudessa maailmanjärjestyksessä.

- Johtuuko se sitten siitä, että maskuliinisuuteen liitetään edelleen esimerkiksi kapinallisuutta ja tottelemattomuutta: piirteitä, jotka sopivat huonosti yhteen tämän päivän tiukkojen koulutusvaatimusten kanssa.

Onko tämän päivän pojille luvassa helpompi polku? Ainakin tuorein, vuoden 2021 kouluterveyskysely kertoo, että valtaosalla pojista menee hyvin. Siis sillä sukupolvella, joka on elänyt uudenlaista, moninaisempaa miehuuden aikakautta.

Kouluterveyskyselyn mukaan Suomessa on maailmanlaajuisella vertailulla elämäänsä tyytyväisimmät pojat: elämäänsä tyytyväisten osuus oli jokaisessa kolmessa ikäryhmässä liki 80 prosenttia tai sen yli.

Nykypojista on kasvamassa rento, salliva ja solidaarinen sukupolvi, joka toteuttaa elämässään monenlaisia tapoja olla poika tai mies. Näin kouluterveyskyselyn tuloksia kommentoi sosiaalityön yliopistolehtori ja poikatutkija Harry Lunabba marraskuussa Yliopisto-lehdelle.

Tulevaisuus näyttää siis valoisalta, vaikka paljon on vielä Tuomon mukaan tehtävääkin. Esimerkiksi siinä, että jokainen mies osaisi automaattisesti pysähtyä hetkeksi ja tarkastella omaa minuuttaan.

- Kuka minä olen ja mikä on paikkani maailmassa? Olenko siellä, missä haluan olla? Sitten pitäisi vielä hyväksyä se sen hetkinen kohta, missä elämässään kulloinkin on, vaikka ei olisikaan omissa silmissään huipulla. Että ei tarvitse olla teräsmies, jotta kelpaa.