Kuva: Martti Peltonen, Kalevi-Keski-Korhonen, Touko Hujanen ja Sanoman arkisto
33-vuotias perheenäiti katosi oudosti joulun alla vuonna 1960. Kesti yli kymmenen vuotta ennen kuin poliisi selvitti, ettei nainen ollut itse asiassa lähtenyt kotoaan mihinkään. Leivinuunista oli tullut hänen hautansa.
Lumisade lupaili Etelä-Suomeenkin valkeaa joulua torstai-iltana 22. joulukuuta 1960. Liukkaiksi muuttuneet tiet yllättivät jälleen kerran autoilijat. Tampereella tapahtunut kahden jalankulkijan yliajo ei kuitenkaan johtunut kelistä vaan henkilöautoa ohjanneen pastorin tukevasta juopumuksesta.
Kokemäen Krootilan kylässä asunut työmies Pentti Frans Olavi Saarinen, 40, oli tullut töistä kotiin neljän maissa iltapäivällä. Hän oli huomannut, ettei vaimo Hilkka Saarinen, 33, ollut aloittanut vielä jouluvalmisteluita, vaikka jouluaatto oli kahden päivän kuluttua.
Saaristen kotitalo oli huolittelemattomassa kunnossa. Kuva: Teppo Lipasti
Pentti Saarinen oli lähtenyt pari tuntia myöhemmin tuttavansa luokse kunnan keskustaajamaan Tulkkilaan, jonne kotitalolta oli parisen kilometriä.
Ilta kyläpaikassa oli kulunut alkoholia naukkaillen. Saarinen palasi puolen yön aikoihin kotiin. Kertomansa mukaan hän keskusteli vaimon kanssa ja kävi sen jälkeen nukkumaan.
Seuraavana aamuna vaimo oli kadonnut. Pentti Saarisen mukaan puoliso oli nukkunut hänen selkänsä takana.
Aviomies ei reagoinut vaimon katoamiseen mitenkään, koska tämä oli häipynyt useita kertoja aikaisemminkin epämääräisiksi ajoiksi. Viimeksi vaimo oli palannut matkaltaan vain vähän ennen joulua 1960.
Pentti Saarinen ei reagoinut vaimonsa mystiseen katoamiseen mitenkään. Hän ei esimerkiksi ilmoittanut katoamisesta poliisille. Kuva: Aamulehti/arkisto
Pariskunnalla oli viisi vuosina 1947-57 syntynyttä lasta, mutta sosiaaliviranomaiset olivat ottaneet heidät huostaan perheen olojen vuoksi. Perhe-elämä oli ollut riitaisaa ja isän alkoholinkäytön sävyttämää.
Tällä kerralla äiti näytti lähteneen pidemmäksi aikaa. Aviomies suhtautui passiivisesti tilanteeseen, minkä vuoksi naapurit tekivät Hilkka Saarisesta katoamisilmoituksen tammikuussa 1961. Naapurit muistelivat nähneensä Hilkan vain vähän ennen joulua, kun hän oli käynyt kysymässä vihjeitä jouluruokien valmistamiseen.
Poliisi ryhtyi tutkimaan tapausta. Pentti Saarinen oli pidätettynäkin. Hän kiisti tietävänsä mitään vaimonsa kohtalosta.
Saaristen talo ja tontti sekä lähitienoota syynättiin. Hilkka Saarisesta ei kuitenkaan löydetty jälkeäkään. Tapaus pysyi mysteerinä, joka puhutti paikkakuntaa.
Perheen vanhin poika epäili isän aiheuttaneen äidin katoamisen. Poika lähetti noin kuusi vuotta myöhemmin marraskuussa 1966 keskusrikospoliisille kirjeen, jossa hän arveli isän tietävän tapauksesta enemmän kuin oli kertonut.
"Leivinuuni on avattu ja muurattu taas kiinni. Silti sillä ei ole ollut käyttöä 7-8 vuoteen. Isä siivosi pimeässä, vaikka toisessa huoneessa oli valo, kun tulimme kaverin kanssa paikalle. Luulisin, että uuni olisi syytä tutkia ja purkaa. Isä voi tehdä mitä vaan", poika kirjoitti.
Kirje hautautui Krp:ssä kuudeksi vuodeksi. Kirjeen lähettänyt poika kirjoitti vuonna 1967 salanimellä jutun hengelliseen Elämä-lehteen. Hän epäili jutussa isää äidin murhaajaksi. Poika käytti jutussa tekaistuja nimiä, eikä paikkakuntakaan ollut Kokemäki.
Purettu uuni paljasti karmean salaisuuden. Kuva: Teppo Lipasti
- Eiköhän hoideta omat asiat, Pentti Saarinen oli sanonut pojalle jutun ilmestyttyä.
Hilkka Saarisen katoamistapauksessa ryhdyttiin jämerämpiin poliisitoimiin vihdoin maanantaina 27. marraskuuta 1972, peräti 12 vuotta naisen katoamisen jälkeen. Oli Hilkan nimipäivä.
Krp:n Turun lääninosaston komisarion Gunnar Kivelän johtama joukko tuli Saarisen rähjäiselle talolle Krootilaan ja ryhtyi purkamaan leivinuunia. Saarinen oli pidätetty ennen uunioperaatiota.
Kokemäen apulaisnimismies Armas Kuusisto oli opastanut purkuporukkaan lähtenyttä kahta oman piirin nuorta poliisimiestä ottamaan päälle vähän huonommat vaatteet.
Uunin purkaminen oli pölyistä, mutta muuratut tiilet irtosivat helposti.
- Täällä on varpaat, toinen nuorista poliiseista, Pentti Punkari, ilmoitti. Hän muisteli tilannetta taannoin Satakunnan Kansan haastattelussa.
Punkarin käsi oli tavannut uunissa kumisaappaaseen, jossa oli jalka sisällä. Uunin pohjan alta löytyi puolittaisessa makuuasennossa muumioitunut ruumis. Hilkka Hillevi Saarinen oli joutunut kammottavaan hautaan lapsuudenkodissaan.
Hilkka Saarisen muumioitunut ruumis makasi poikittain metrin syvyydessä. Ruumis löytyi vasta liki 12 vuotta katoamisen jälkeen. Kuva: Martti Peltonen
- Hyvä, että löytyi. Hyvä, että asia ratkesi, rikosylikonstaapelina eläkkeelle jäänyt Pentti Punkari muisteli tuumineensa.
Punkari ei osannut aavistaa, ettei juttu ratkeaisi lopullisesti koskaan - ei ainakaan juridisessa mielessä.
Pentti Saarinen kiisti kuulusteluissa järkähtämättä kaikki häneen kohdistuneet epäilyt.
Syyttäjä, Turun ja Porin läänin poliisitarkastaja Aarne Paatero vaati Saariselle Kokemäen kihlakunnanoikeudessa rangaistusta yksin teoin tehdyistä murhasta ja ruumiin kätkemisestä. Juttua puitiin ensimmäisen kerran joulukuun lopulla 1972.
Paatero mainitsi syytekirjelmässään, että Saarinen oli pahoinpidellyt avioliiton aikana vaimoaan ja uhannut surmatakin tämän tavalla, jota ei voisi selvittää.
Syyttäjän mukaan Hilkka Saarinen oli kadonnut 22. joulukuuta ja 23. joulukuuta välisenä yönä. Paatero muistutti, ettei kenenkään muun kuin Saaristen ole näytetty liikkuneen tapahtuma-aikaan heidän kotipiirissään.
Syyttäjä väitti Saarisen surmanneen selvittämättömästä syystä ja tavalla vaimonsa, purkaneen uunia tarpeellisin osin ja kätkeneensä ruumiin uuninmuuriin.
Syytekirjelmässä tuotiin esille myös se, ettei Pentti Saarinen tehnyt koskaan vaimostaan katoamisilmoitusta.
Pentti Saarinen kiisti poliisin kuulusteluissa järkähtämättä viimeiseen asti olevansa osallinen vaimonsa kuolemaan. Kuva: Pentti Koskinen
Pentti Saarisen vanhimman lapsen vihjeen perusteella poliisit ryhtyivät purkamaan Saarisen talon uunimuuria. Kuva: Pressfoto/Aamulehti/arkisto
Tässä vaiheessa vielä ilman avustajaa esiintynyt Saarinen joutui kuuntelemaan oikeussalissa todistajien karuja kertomuksia hänen väitetyistä edesottamuksistaan.
-?Isä hakkasi meidän lasten päitä seinään, pakotti äidin syömään kilon suolaa ja ajoi kirveellä takaa, pariskunnan 22-vuotias tytär kuvaili.
- Hän hyökkäsi kimppuuni ja alkoi lyödä, kun kysyin, missä vaimosi on, paikkakuntalainen mies todisti.
- Ei sitten tartte tulla tänne, kun mä kuritan vaimoani, Saaristen naapuri muisteli syytetyn sanoneen.
Perheen vanhin poika kertoi käynnistään toverinsa kanssa vanhassa kotitalossa jouluna 1960.
- Kamarin ovi oli jatkuvasti lukossa. Isän sormet olivat vahingoittuneet tiilien välissä. Hän seuraili jatkuvasti liikkeitämme pihamaalla. Hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi, kun puhuin äidistä.
Pojan mukaan isä sanoi, että "hän katosi vaan."
Pentti Saarinen piti useimpien todistajien kertomuksia pötypuheina. Hän myönsi paikkailleensa leivinuunia 1961.
- Minun piti korjata sisustaa, koska poliisit olivat hajottaneet uunin ollessani pidätettynä, syytetty väitti.
Poliisit kiistivät, että uunia olisi pengottu jo 1961.
Syyttäjä arveli pahan hajun ja mahdollisen ruumiinosien esilletulon saaneen Saarisen kohentamaan uunin kuntoa.
Naapureiden mukaan yhtä talon huoneista tuuletettiin yhtäjaksoisesti osan talvea, kevään ja kesän 1961. Lisäksi kortteeria jynssättiin uutterasti lysolilla, vaikka siisteys ei muuten ollut talossa keskeinen asia.
Ilta-Sanomat raportoi tapauksen tuoreesta käänteestä marraskuussa 1972.
Saarinen muisteli panneensa ikkunan kiinni, kun hän havaitsi tuuletuksen vaivaavan ulkopuolisia.
- Muutenkin sain vain silloin sellaisen siivousvimman, Saarinen kuvaili.
Kävi ilmi, että Pentti Saarinen oli ahminut keväästä 1960 seuraavaan vuodenvaihteeseen jännityskirjallisuutta ja erityisesti dekkareita. Hän oli lainannut kirjastosta tuona aikana 75 kirjaa, joista useimmissa tapahtui henkirikos.
Saarisen lukulistalle olivat päässeet muun muassa Agatha Christien Murha maalaiskylässä ja Askel tyhjyyteen, Mary Rinehartin Kuusi kuolemaa, Graham Greenen Kiveä kovempi sekä Patrick Quentinin Syyllisyyden varjo.
Poliisit uskoivat Saarisen saaneen kirjavalinnoistaan negatiivisia vaikutteita.
- En minä dekkareista erityisemmin pitänyt, Saarinen tokaisi oikeudessa.
Mielentilatutkimuksen mukaan Saarinen oli toiminut täydessä ymmärryksessä. Kokemäen kihlakunnanoikeus tuomitsi hänet 19. kesäkuuta 1973 törkeästä pahoinpitelystä kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Oikeus totesi "yleisen elämänkokemuksen valossa" selvitetyn, että Hilkka Saarista oli ennen uuniin kätkemistä pahoinpidelty. Oikeus piti tilannetta kuitenkin niin epäselvänä, ettei Pentti Saarisen voitu katsoa tahallaan surmanneen vaimoaan.
Saaristen kotitalo keräsi uteliaita ulkopuolisia. Kuva: Pentti Koskinen
Kihlakunnanoikeuden mukaan Saarinen oli itse kätkenyt vaimonsa ruumiin uuniin. Ruumiin kätkemisestä häntä ei kuitenkaan voinut tuomita, koska rikos oli vanhentunut kymmenessä vuodessa.
- Syytetty ei ole voinut millään tavalla selittää, kuinka hänen vaimonsa olisi voinut joutua uuniin, oikeus totesi.
Hilkka Saarisen tarkka kuolinsyy jäi tutkimuksissa arvoitukseksi, eikä mahdollisia pahoinpitelyvammojakaan löydetty.
Pentti Saarisen avustajaksi määrätyn porilaisen asianajajan Erkki Järvenpään mielestä koko jutussa oli pystytty selvittämään vain se, että Hilkka Saarinen katosi joulukuussa 1960 ja että hänen ruumiinsa löytyi leivinuunista marraskuussa 1972.
Järvenpään mukaan Saaristen kotipiiri ei ollut joulun aikoina 1960 sellaisen valvonnan alaisena, etteikö joku ulkopuolinen olisi saattanut liikkua alueella.
Saaristen lasten uskottu mies, varatuomari Eino Wahlström muistutti oikeudessa, ettei Hilkka Saarinen ole voinut itseään uuniin muurata.
Siitäkään ei itse asiassa saatu varmuutta, oliko Hilkka Saarinen uuniin laitettaessa kuollut vai elossa.
- Vähällähän tuo pääsi, Saarisen poika kommentoi IS:lle isänsä saamaa tuomiota.
Turun hovioikeus vapautti Pentti Saarisen reilun vuoden vankilassa istumisen jälkeen vuoden 1973 lopussa. Kuva: Pentti Koskinen
Turun hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden tuomion 28. joulukuuta 1973 ja vapautti yli vuoden vankilassa istuneen Pentti Saarisen.
Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Saarinen olisi tahallaan surmannut vaimonsa tai törkeästi pahoinpidellyt tätä. Oikeuden mukaan mies ei ollut aiheuttanut puolisonsa kuolemaa ainakaan sellaisella väkivaltarikoksella, josta hänet voidaan tuomita 12 vuotta myöhemmin.
Hovioikeuden mielestä Hilkka Saarisen kuolemaan liittyvistä oloista ei saatu riittävää selvitystä. Korkein oikeus ei muuttanut Turun hovioikeuden ratkaisua.
Pentti Saarinen palasi asumaan kotitaloonsa Krootilaan. Vaimonsa kohtalolla hän ei päätään vaivannut.
- Vuoden olen nyt vanhempi kuin silloin, kun vankilaan jouduin. Eipä muuta, vähäsanainen Saarinen kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa 5. tammikuuta 1974.
Hiljaista ja vetäytyvää elämää viettänyt mies kuoli 1986.
Kuuluisa talo on purettu. Paikalle johtava tie on nimetty Muurarintieksi.
Tarkoituksellista vai sattumaa? Ainakin jo puretun talon ohi johtava tie on nimetty osuvasti. Kuva: Touko Hujanen / HS
TetraSys Oy.