Lena Strömbergin isä, lentäjäluutnantti Håkan Strömberg katosi jatkosodassa ennen Lenan syntymää vuonna 1943. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Lena Strömberg ei ehtinyt koskaan nähdä elossa isäänsä, lentäjäluutnantti Håkan Strömbergiä. Tarvittiin sinnikäs venäläinen etsijäpariskunta ja monta onnekasta yhteensattumaa, mutta nyt Lenan kämmenellä lepää pieni muisto isästä ja tämän Itä-Karjalan soille tuhoutuneesta Gloster Gladiator -lentokoneesta.

Espoolainen sisustusarkkitehti Lena Strömberg, 79, oli ehtinyt tottua jo ajatukseen, että hänen isänsä kohtalo ei selviäisi koskaan.

Vielä pitkään sotavuosien jälkeenkin joidenkin sukulaisten piirissä eläteltiin toiveita, että Håkan olisi ehkä sittenkin jäänyt eloon jatkosodan rintamalinjan toiselle puolelle, jonne hänen lentokoneensa putosi 7. huhtikuuta 1943.

Lena itse oli realistisempi. Hän ajatteli Annikki-äitinsä tavoin, että Håkanin oli täytynyt saada surmansa välittömästi. Olihan tämän lentokoneen nähty syöksyvän alas ja syttyvän palamaan Neuvostoliiton Itä-Karjalassa, Kärkijärven maastoon raivatun sotilaslentokentän tuntumassa, vihollisen puolella rintamaa.

Annikki ja Håkan Strömberg menivät naimisiin keskellä jatkosotaa. Keskimmäisessä kuvassa Håkan on Aina-äitinsä sekä sisarustensa Kerstinin (vas.), Saran ja Märtan ympäröimänä. Kaksi kertaa Rautaristillä palkitun Strömbergin kuolinilmoitus julkaistiin pian katoamisen jälkeen. Kuva: Lena Strömbergin kotialbumi

Lena kuuli nuorena monenlaisia tarinoita isästään, josta kaikilla tuntui olevan vain hyvää sanottavaa. Isä oli ollut iloinen ja huumorintajuinen teekkari, josta on jäänyt jäljelle monia nauravaisia valokuvia.

Lena itse ei ole isäänsä koskaan nähnyt, sillä hänestä tuli sotaorpo jo oman äitinsä kohdussa.

-?Olin ehtinyt olla äidin vatsassa vain vajaat kolme kuukautta, kun isä putosi ja katosi, Lena Strömberg kertoo.

Lena uskoo, että Håkan Strömberg tiesi viimeiseksi jääneellä tiedustelulennollaan olevansa tulossa isäksi. Rintamalomalla junassa toisiinsa tutustunut pariskunta oli ehtinyt olla naimisissa pari vuotta. Annikki-äiti oli ammatiltaan kirurginen sairaanhoitaja, joten hän varmasti tajusi jo varhain olevansa raskaana.

25-vuotiaana kuollut Håkan Strömberg poseeraa lukuisissa kotialbumikuvissa lentäjätovereidensa kanssa. Strömberg kirjoitti rintamalta kirjeitä kotiin. Kuva: Lena Strömbergin kotialbumi

Myös Annikki palveli rintamalla, sairaanhoitajana kenttäsairaalassa, auttamassa pahoin haavoittuneita sotilaita aivan taistelujen tuntumassa.

-?Kyllä äiti on varmasti ehtinyt kertoa isälle odottavansa lasta, vaikka yhteydenpito on ollut vaikeaa ja tapaamiset harvinaisia sodan olosuhteissa, Lena uskoo.

Aivan täyttä varmuutta tästäkään seikasta ei silti ole, sillä äitikin on nyt jo edesmennyt. Hän kuoli 2003.

Luutnantti Håkan Strömbergin Venäjältä löytyneet jäänteet tunnistettiin Suomessa huhtikuussa 2022. Kuva: Lena Strömbergin kotialbumi

Strömbergien perheessä kävi niin kuten ihmisille usein käy: elämä ja arki veivät mennessään. Silloin kun äiti olisi halunnut kertoa kipeitäkin sota-ajan muistojaan, Lena ei välttämättä ollut itse niin kiinnostunut eikä ymmärtänyt kysellä - ja kun hän nyt haluaisi itse tietää kaiken mahdollisen, äiti ei ole enää kertomassa.

-?Isän kaipuu on ollut silti minulla läsnä koko ajan. Vasta nyt ymmärrän, kuinka se on vaikuttanut moniin ratkaisuihin, joita olen tehnyt elämässäni, eivätkä ne kaikki ole olleet niin onnistuneita, Lena Strömberg sanoo.

Håkan Strömberg siunattiin syyskuun alussa Kirkkonummen kirkon hautausmaalle seremoniassa, jonka huipensi Hornet-hävittäjän ylilento.

Lue lisää: Linnan juhlien balladistaan muistettu Mauri Maunula, 101, laulaa yhä - näin hän saatteli Venäjältä vihdoin löytyneen lentäjä­ystävänsä "varjo­laivueeseen"

Siunaamista edelsi jäänteiden tunnistaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Tunnistamista varten näyte otettiin Håkanin kaksoissiskon tyttäreltä, sillä siten pystyttiin sulkemaan pois kaikki teoreettisetkin mahdollisuudet erehtymisestä.

Strömbergin lentokoneen hylyn löytämisestä kiitos kuuluu sotavainajien jäänteiden etsimiseen erikoistuneelle venäläiselle pariskunnalle, Nina Stolepovalle ja Oleg Stolepoville.

Oleg Stolepov ja Nina Stolepova löysivät Håkan Strömbergin jäänteet Kärkijärven suoalueelta. Kuva: igor podgornyi

Jo syksyllä 2020 Stolepovit löysivät Venäjän Karjalasta Kärkijärven metsittyneeltä suoalueelta lentokoneen osia, joissa näkyy selvästi Strömbergin Gloster Gladiatorin tunnusnumero 273.

Stolepovit löysivät lentokoneen hylynkappaleiden lähistöltä myös ihmisen luiden jäänteitä, lentäjän nahkakypärän kappaleen ja useita laskuvarjon solkia. He päättelivät, että jäänteet eivät voineet kuulua kenellekään muulle kuin koneensa mukana tuhoutuneelle Strömbergille.

Strömbergin Gloster Gladiator -lentokoneesta löytyi useita selkeitä todisteita. Kuva: Stolepovien kotialbumi

Strömbergin putoamispaikalta löytyi runsaasti lennosta muistuttavia osia ja esineitä. Kuva: Stolepovien kotialbumi

Jäänteiden luovuttaminen Suomeen viivästyi kuitenkin koronaviruspandemian tuomien matkustusrajoitusten vuoksi. Vihdoin marraskuussa 2021 oltiin siinä pisteessä, että Strömbergin oletetut viimeiset jäänteet saapuivat Venäjältä Viipurin kautta Helsinkiin pienessä valkoisessa arkussa.

IS kävi keväällä 2022 Kontupohjassa tapaamassa Stolepovin etsijäpariskuntaa, joka lähetti Lena Strömbergille myös pienen konkreettisen muistoesineen.

Kyseessä on lentokonealumiinista ja mahdollisesti myös jostain muusta sulaneesta metallista muodostunut pieni metallimöhkäle, joka on aivan kuin se olisi varta vasten valettu ihmishahmoiseksi patsaaksi.

-?Onpa ihmeellinen. Todella mystinen. Aivan kuin tässä olisivat kädet ja kasvot, Lena sanoo saadessaan ensi kertaa kämmenelleen pikkuruisen muiston isänsä kohtalosta.

Lena Strömberg sai venäläiseltä etsijäpariskunnalta lahjaksi sulaneen metallikappaleen, joka on peräisin hänen isänsä Håkan Strömbergin lentokoneesta. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

Erikoiseen "pikkupatsaaseen" kiinnitti ensi kerran huomiota Oleg Stolepov, kun hän kävi Nina-vaimonsa kanssa senttimetri senttimetriltä läpi Strömbergin lentokoneen putoamispaikkaa peräti kahden viikon ajan.

Jokin intuitio sai Olegin ottamaan sinänsä merkityksettömän metallimöhkäleen talteen. Sittemmin se sama spontaani tunne sai hänet lahjoittamaan metallimöykyn vietäväksi Suomeen ja Lenalle, jota Stolepovit eivät itse tunne ja jota he eivät aiemmin tienneet olevan edes olemassa.

Stolepovit ovat alan harrastajien parissa laajasti tunnettu sotavainajien jäänteiden etsijäpariskunta, joka on erikoistunut sekä suomalaisten että neuvostoliittolaisten lentäjien kohtalon selvittämiseen. Pariskunta on tehnyt etsintätyötään jo 15 vuoden ajan, ja sinä aikana he ovat löytäneet myös lukuisia jalkaväen sotilaiden jäänteitä.

-?Tarkkaa lukumäärää löytämistämme sotilaista emme osaa edes sanoa, sillä osassa löydöksissä olemme olleet mukana isommassa etsijäryhmässä. Suomalaisia on ehkä kymmenkunta ja neuvostoliittolaisia useita kymmeniä, ehkä jopa 70, Stolepovit kertovat.

Nina Stolepova on koulutukseltaan maantieteilijä, joten karttojen tutkiminen ja maaston lukeminen on hänelle helppoa. Oleg on puolestaan nopealiikkeinen seikkailija, joka innostuu kaikesta uudesta.

Nina Stolepova seisoo kivivallilla, jonka suojaan lentokoneita naamioitiin sodan aikana. Kuva: Stolepovien kotialbumi

Kun tuli aika jäädä eläkkeelle, molemmat kaipasivat jotain mielekästä tekemistä, jolloin intohimoksi kehittyi kuin itsestäänselvästi kotiseudun sotahistorian tutkiminen. Nina kirjoittaa myös sota-aiheisia tietokirjoja, ja Oleg johtaa Karjalan linja -nimistä etsintäryhmää.

Håkan Strömbergin lentokoneen hylyn löytymiseen johtanut etsintäretki on kuin salapoliisitarina.

Strömbergin lentokone oli Gloster Gladiator -hävittäjä. Kuva: CFG:n kokoelma

Vaikka Stolepovin pariskunnalla oli tiedossaan melko tarkat koordinaatit Gloster Gladiatorin putoamispaikasta - noin 300 metriä Kärkijärven sotilaskentästä koilliseen - Karjalan maasto oli lähellä huiputtaa heitäkin.

Nina esittelee etsintäretkeltä valokuvia, joista yksi on tunnelmaltaan kuvaava: Olegin ilme on turhautuneen uupunut. Pariskunta oli vaeltanut vaikeakulkuisessa maastossa tuntikausia eikä mitään löytynyt.

-?Yhdessä vaiheessa ehdotin jo Olegille, että ryhdytään poimimaan marjoja, kun ei tästä mitään tule, Nina kertaa tapahtumien kulkua.

Hukassa ei ollut ainoastaan koneen hylky, vaan koko Kärkijärven sodanaikainen sotilaskenttä. Lentokenttä oli nimittäin ollut pelkkä maastoon raivattu asvaltoimaton peltoalue, josta ei näyttänyt olevan enää jälkeäkään missään.Nina Stolepova seisoo kivivallilla, jonka suojaan lentokoneita naamioitiin sodan aikana.

Pariskunta ei kuitenkaan luovuttanut, vaan he seurasivat sähkölinjoja, joiden tiedettiin kulkeneen kentän lähellä. Yhtäkkiä Nina huomasi, että hänen edessään on nuorta mäntymetsää ja maastossa oli jotain outoa: ei kiven kiveä missään.

-?Karjalan maastossa on aina kiviä. Tajusin, että kivettömyys on merkki siitä, että nyt taidamme olla vanhalla kiitotiellä.

Ninan aavistus osoittautui pian todeksi. Lähistöltä löytyi valtava kivivalli, jolla oli selvästi ollut hyötytarkoitus: vallin taakse oli voitu naamioida lentokoneita suojaan mahdolliselta pommituksen sirpaleilta.

Seuraavaksi Ninan silmiin sattui näky, jota hän ei ollut uskonut olevan enää jäljellä. Maastosta törrötti lahonnut puunrunko, jonka tyvessä oli selvät jäljet tulipalosta. Strömbergin koneen tiedettiin syttyneen palamaan, joten saattoiko tässä olla muisto siitä tulihelvetistä?

Stolepovit kävivät välillä kotona yöpymässä ja palasivat taas etsimään. Pian Oleg löysi ensimmäiset lentokoneen kappaleet ja sitten yhden osan, joka varmisti kaiken.

Stolepovien löytämässä lentokoneen kappaleessa oli Strömbergin koneen numero 273. Kuva: Stolepovien kotialbumi

-?Katsoin, että kappaleessa on aivan selvästi numero 273. En kuitenkaan sillä hetkellä muistanut Strömbergin koneen numeroa, vaan huusin Ninalle, että mikäs numero se olikaan?

Nina ei nähnyt Olegin käsissä ollutta kappaletta, mutta huusi kauempaa hetkeäkään epäröimättä:

-?273.

Seuraavat kaksi viikkoa Stolepovit viettivät löytöpaikalla ympäripyöreitä päiviä. Maastosta löytyi paljon pienempiä lentokoneen kappaleita ja jopa koneen keulan tähtäinosa.

Maastosta löytyi myös Håkan Strömbergin GL-273-lentokoneen tähtäinosa. Kuva: Stolepovien kotialbumi

-?Tämän tähtäimen läpi Strömberg on katsonut silloinkin, kun hän pudotti näihin samoihin maastoihin neuvostoliittolaisen lentokoneen helmikuussa 1943, Nina selittää esitellessään kuvaa ruostuneesta tähtäimestä.

Nina Stolepovalla on hallussaan myös neuvostoliittolainen arkistodokumentti, joka todistaa, että Strömbergin tuolloin pudottama kone oli itse asiassa U-2 eikä R-5, kuten Suomessa on tähän asti luultu.

Nina Stolepova löysi Venäjän puolustusministeriön arkistosta dokumentin, jossa kerrotaan, että 15.2.1943 vihollisen hävittäjä pudotti U-2-lentokoneen miehistöineen. Kyse on Håkan Strömbergin GL-273-koneellaan pudottamasta neuvostokoneesta, jonka on tähän asti luultu olleen merkiltään R-5. Kuva: Stolepovien arkisto

Ulkopuolisesta voi tuntua ihmeelliseltä, miksi Strömbergin lentokoneen hylky löytyi vasta nyt, vaikka paikalta ei ole edes pitkä matka nykyiseen asutukseen. Stolepovien mukaan syitä on monia.

Sodan aikana neuvostosotilaat ovat käyneet heti koneen hylyllä viemässä pois kaikki isoimmat ja arvokkaammat osat: niitä on voitu käyttää esimerkiksi sulattamalla metalli uudelleen. Koska varsinaisen putoamispaikan vieressä ei ole teitä, seutu on jäänyt sodan jälkeen nopeasti unholaan ja kasvillisuus on peittänyt kaiken alleen.

Strömbergin lentokoneen muotosuojus, joka kätki aikanaan runkokonekiväärin patruunavyön. Kuva: Stolepovien kotialbumi

-?Ei tarvita kuin vuosi, niin ihmisen jäänteet peittyvät jo sammaleen ja kasvien alle. Luonto on sellainen, että se käyttää ravinnokseen kaiken, ja myös eläimet saattavat hävittää jäännöksiä, Stolepovit kuvailevat.

Kun Stolepovit etsivät jäänteitä, he kulkevat polvillaan maastossa ja käyvät maata läpi käsineet kädessä tunnustellen. Apuna on myös metallinpaljastin, mutta mitään järeitä työkaluja ei voi käyttää. Tuhoutuneen koneen osia ja koneensa mukana kuolleen lentäjän pikkuruisia jäänteitä voi olla jopa satojen metrien säteellä.

-?Hypistelemme maata käsissämme ja yritämme päätellä, onko tässä puunpalanen vai luunpalanen. Palanut luu saattaa näyttää nimittäin aivan lahonneelta puulta.

Oleg Stolepov ja osa etsintälöydöksistä Kärkijärvellä. Kuva: Stolepovien kotialbumi

Sotavainajien etsimisestä ja uudelleenhautaamisesta on tullut viime vuosina suosittua toimintaa Venäjällä, ja presidentti Vladimir Putinin hallinto on kanavoinut paikallisille etsijäryhmille myös rahavaroja etsintäkuluihin.

Stolepovin pariskunta kertoo tehneensä valtaosan etsinnöistä kuitenkin omalla kustannuksellaan. Työhön sijoitettuja rahamääriä on vaikea arvioida, mutta jotain voi päätellä esimerkiksi siitä, millainen "panssarivaunu" heillä on vaikeakulkuisia maastoretkiä varten.

Kyseessä on neuvostoaikaisen UAZ-maastoauton pohjalle käsityönä rakennettu maastohirmu, jolla pystyy Olegin mukaan kulkemaan vaikka umpimetsässä. Kaikki mahdolliset ongelmatilanteet on mietitty, ja varautumisesta kertovat esimerkiksi tuulilasin laidoille viritetyt teräsvaijerit.

Stolepoveilla on hankalia maastoja varten muokattu auto, jolla voi kulkea umpimetsässäkin. Kuva: Igor Podgornyi

-?Nämä estävät kaatuneita puita ja oksia rikkomasta tuulilasia. Polttoaineena on diesel, ja mikä erikoisinta, tämä vie hyvällä tiellä ja huonossa maastossa aina sen saman 10 litraa sadalla kilometrillä, Oleg esittelee.

Stolepovin pariskunnalle on ehtinyt muodostua vuosien saatossa monia omia "taikojaan", joiden he uskovat auttavan etsinnöissä. Heille on tärkeää esimerkiksi katsella ennakkoon etsittävän sotilaan kuvaa, mikäli sellainen on saatavilla. Håkan Strömbergistä oli.

-?Saatan myös puhua heille metsässä. Kutsun heitä nimeltä ja kehotan, että tulehan nyt esiin, tämä saattaa olla viimeinen tilaisuutesi, Nina kuvailee.

Nina ja Oleg kaiversivat Strömbergin löytöpaikalle pienen ristin puun kylkeen. Kuva: Stolepovien kotialbumi

Kun sotilas on onnistuneesti löydetty, Stolepovit kaivertavat perinteisesti löytöpaikan lähelle johonkin puuhun pienen ristin. Suomessa puihin ei saa ristejä kaivertaa, mutta Venäjällä se on sallittua.

-?Risti on meidän tapamme osoittaa Jumalalle paikka, johon hän voi suunnata katseensa, jos hän tänne Karjalaan tulee.

Isän jäänteiden löytyminen, tunnistuksen odottelu ja lopulta isän siunaaminen merkitsivät Lena Strömbergille pitkää, tunteikasta - ja osin vaikeaakin matkaa omaan menneisyyteen. Kyyneleet ovat välillä herkässä, mutta Lena ei halua lähteä purkamaan kaikkia kipukohtia julkisesti.

-?Tämä on todella tärkeää työtä. Minusta tuntuu, että sain nyt tavallaan isäni takaisin, Lena Strömberg sanoo. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

-?Siitä tulisi silloin romaani, enkä ehkä osaisi pukea kaikkea sanoiksi oikealla tavalla. Mutta nyt vasta tajuan, miten koko elämäni on ollut sitä, että olen opetellut selviytymään ilman isää, hän kuvailee.

Sotavainajien etsiminen, tunnistaminen ja Suomeen palauttaminen saattaa joistakin nykyajan ihmisistä tuntua jo kaukaiselta asialta. Lena Strömbergillä on mahdollisille epäilijöille vahva viesti.

-?Tämä on todella tärkeää työtä. Minusta tuntuu, että sain nyt tavallaan isäni takaisin.

Lenalla on yhä edelleen tallessa myös se pieni mystinen metallipatsas, jonka Stolepovit hänelle lähettivät.

Viime sotien taistelupaikoilta löytyneistä sotavainajista on tunnistettu varmuudella yli 400, mutta kotiin heitä on tuotu yli 1?500. Löydetyt-erikoislehti on kunnianosoitus heille sekä heidän pitkän odotuksen kokeneille omaisilleen. Lehti on myynnissä lehtipisteissä rajoitetun ajan.

Yksi Lena Strömbergin arvokkaimpia muistoja isästään on kauniilla käsialalla kirjoitettu kirje, jonka 21-vuotias Håkan Strömberg on lähettänyt Ilmavoimille tammikuussa 1939.

Håkan oli päässyt sitä ennen opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun tie- ja vesirakennusalaa, mutta aavistus sodasta varjosti jo ilmapiiriä Suomessa.

Kirjeessään Strömberg tarjoutui vapaaehtoiseksi lentäjäkoulutukseen Joroisiin kesäksi 1939, vaikka hänellä olisi ollut opintojen ansiosta lykkäystä armeijasta aina vuoteen 1941 saakka.

Hän kertoo kirjeessään kuuluneensa kahdeksan vuoden ajan partiolaisiin, liittyneensä sittemmin suojeluskuntaan, harrastavansa urheilua ja olevansa terveytensä puolesta kelvollinen asepalvelukseen.

Maria Rosenströmiltä otettiin dna-näyte, jonka avulla lentäjäluutnantti Håkan Strömberg tunnistettiin. Maria pitää käsissään suurennettua kopiota kirjeestä, jolla Håkan anoi jo ennen talvisotaa vapaaehtoiseen lentäjäkoulutukseen.

Strömberg pääsi lentäjäkoulutukseen, mutta hän ei lopulta ehtinyt talvisotaan. Jatkosodassa hänen palveluspaikkansa oli Lentolaivue 16, ja sen riveissä hän eteni vänrikistä luutnantiksi.

Helmikuussa 1943 Strömberg ampui alas vihollisen lentokoneen. Hänen pudottamansa kone jäi Gloster Gladiatoreiden ainoaksi ilmavoitoksi jatkosodassa.

Strömberg palkittiin uransa aikana urhollisuudestaan 1. ja 2. luokan saksalaisella Rautaristillä ja 3. ja 4. luokan suomalaisella Vapaudenristillä.

Huhtikuussa 1943 Strömbergin ohjaama GL-273 sukelsi tiedustelulennolla yhtäkkiä 1?500 metristä 500 metriin ja hajosi ylösalaisessa syöksyssä. Strömbergin jäänteet jäivät vihollisen puolelle, josta ne löydettiin vasta syyskuussa 2020.

Strömbergin jäänteet saatiin tuotua Venäjältä Suomeen marraskuussa 2021, ja ne tunnistettiin varmuudella huhtikuussa 2022. Ratkaiseva dna-näyte otettiin Håkanin kaksoissiskon Märtan tyttäreltä Maria Rosenströmiltä.