Eri puolille Ukrainaa on ilmestynyt satakunta seinämaalausta, joissa seikkailevat patrioottiset kissat. Niiden takana oleva salaperäinen taiteilija kertoi projektistaan IS:lle marraskuussa Odessassa.

Kissat kantavat aseita ja Ukrainan lippuja, murskaavat tassuillaan sotalaivoja sekä rohkaisevat ohikulkijoita iskulauseillaan. Joillakin on tunnistettavia inhimillisiä piirteitä, joita ne näyttävät lainanneen esimerkiksi Ukrainan asevoimien komentajalta Valeri Zaluzhnyilta.

Kyseessä eivät suinkaan ole oikeat kissat, vaan ympäri Ukrainaa ilmestyneet graffitit, joissa seikkailevat naivistiseen tyyliin maalatut kissat.

Pian kymmenen kuukautta jatkuneen sodan kuluessa ukrainalaisten vastarinta on saanut monia muotoja. Nekin, jotka eivät lähde rintamalle sotimaan, pyrkivät kantamaan kortensa kekoon vastustaakseen Venäjän invaasiota tavalla tai toisella.

Ukrainan mediassa patrioottisten kissojen isäksi on nimetty katutaiteilija Ihor Matroskin. IS tapasi Matroskinin marraskuun lopulla Odessassa, josta kaikki sai taannoin alkunsa.

Odessan kaduilta voi bongata useita patrioottisia kissamaalauksia. Kuva: Aleksi Jalava

Matroskin ei ole 32-vuotiaan taiteilijan oikea nimi. Se on lainattu puhuvalta kissalta, joka seikkailee venäläisen lastenkirjailijan Eduard Uspenskin klassikossa Fedja-Setä, kissa ja koira (1974). Nimen taiteilija sanoo ottaneensa käyttöönsä jo ennen kuin hän alkoi maalaamaan patrioottisia kissojaan.

Salaperäisyyttä Matroskin pitää yllä muutenkin. Siksi hänet kuvataan sähkökatkon pimentämän kaupungin kaduilla tunnistamattomana.

-?En halua julkisuutta itselleni, vaan ainoastaan taiteelleni, hän perustelee.

Matroskin on osa LBWS 168 -nimistä katutaidekollektiivia, joka on toiminut Odessassa jo vuosia. Hänen lisäkseen kissojen maalaamiseen osallistuu myös toinen kollektiivin jäsen.

-?Sodan alettua ei tullut juuri maalattua. Ryhdyimme toimittamaan kaverini kanssa lääkkeitä, bensaa ja muita tarvikkeita niitä tarvitseville. Sitten olin kuukauden vapaaehtoisena rakentamassa linnoitusrakennelmia. Kun palveluksiani ei enää tarvittu, vapaa-aikaa jäi paljon, Matroskin kertoo tilanteesta, jossa kissojen maalaaminen toden teolla käynnistyi.

Ihor Matroskin ei halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään ja kasvoillaan. Hänet kuvattiin marraskuussa kadulla sähkökatkon pimentämässä Odessassa. Kuva: Aleksi Jalava

Nyt patrioottisia kissoja on eri puolilla maata jo satakunta. Matroskinin mukaan kissat ovat osa ukrainalaista vastarintaa.

Mutta miksi juuri kissat?

- Vanhana satamakaupunkina Odessa on kissojen kaupunki. Kissat ovat Odessan epävirallisia symboleja, Matroskin sanoo.

Tämän voi todeta itse kukin Odessan kaduilla liikkunut. Kissoja on kaikkialla, ja niitä selvästi rakastetaan.

Eri puolille Ukrainaa suuntautuvilla matkoillaan kollektiivin jäsenet ovat järjestäneet taidetyöpajoja venäläismiehityksestä vapautettujen alueiden lapsille. Edelliset matkat on tehty juuri ennen haastattelua Harkovan ja Mykolajivin seuduille armeijan joukkoja viihdyttävän ukrainalaisartistin kanssa.

- Tuntuu oudolta opettaa lapsia sirpaleliiveissä, sillä heillä ei ole tietenkään niitä. He ovat eläneet siinä ympäristössä koko ajan. He ovat tulleet työpajoista onnelliseksi, ja annamme heille lahjoina myös tarroja ja merkkejä.

Matroskin käyttää lasten opettamisesta taidetyöpajoissa englanninkielistä ilmaisua de-occupation of mind. Sille on hankala löytää suomenkielistä vastinetta, mutta kyse on eräänlaisesta ihmismielen sisäisen miehityksen purkamisesta.

Azovstalin terästehtaan tapahtumista muistuttava kissa on pukeutunut teräshaarniskaan. Kuva: Aleksi Jalava

Kissamaalauksista kollektiiville tullut palaute on ollut pääosin myönteistä. Palautteen perusteella patrioottiset kissat ovat nostattaneet ihmisten mielialoja ja taistelumoraalia, ja myös armeija on ilmaissut kissoista kiitollisuuttaan.

Toisaalta sosiaalisessa mediassa kissoja ovat kommentoineet ahkerasti myös venäläiset trollit. Matroskinista tämä on outoa, sillä kyse on kuitenkin vain - no, kissamaalauksista.

- Mutta minäkin olen eräänlainen trolli ja trollaan heitä takaisin.

Kun venäläiset ovat kommentoineet, että Ukrainaa ei ole olemassa, Matroskin on saattanut vastata kysymällä heiltä esimerkiksi "en ymmärrä, mitä kirjoitat, voitko vaihtaa englantiin?" tai "Venäjä, missä se on?"

Hän korostaa, ettei koskaan vastaa trollaamiseen vihaisesti, vaan aina optimistiseen sävyyn.

- Se (vihaisuus) ei sovi persoonaani, hän sanoo hymyillen.

Graffitien tekemisen Matroskin sanoo aloittaneensa "ehkä 14-15-vuotiaana" koulussa. Aluksi hän maalasi kuviaan rautatietunneleihin ja juniin.

- Se oli kuin urheilua. Maalaukset vaikeutuivat vähitellen. Sitten ihmiset alkoivat kysellä muraaleja taloihinsa, ravintoloihin ja hotelleihin.

Kooltaan suurin maalaus toteutettiin kerrostalon seinään Dniprossa neljä vuotta sitten. 14 kerroksen korkeudelle ulottuvassa kuvassa oli aiheena Ukrainan historiasta tuttu, kasakoiden käyttämä tshaika-puuvene.

Kissat ilmaantuivat LBWS 168 -katutaidekollektiivin teoksiin jo vuonna 2017 toteutetun animalbws-projektin aikana. Tuolloin ryhmän jäsenet maalasivat pääasiassa uhanalaisiksi määriteltyjen eläinten kuvia Odessaan, Karpaateille, Azerbaidzhaniin sekä Saksaan.

Odessasta löytyy edelleen myös LBWS 168 -kollektiivin aiemman projektin maalauksia uhanalaisista eläimistä. Kuva: Aleksi Jalava

Varhaisemman vaiheen kissamaalaus Odessassa esittää sosiaalisessa mediassa julkkikseksi jo ennen sotaa noussutta ukrainalaista Stepan-kissaa. Kuva: Aleksi Jalava

Yhteenotot virkavallan kanssa Matroskin on välttänyt pitkälti paikkojen valinnalla. Koska maalauksia on useimmiten tehty purkutalojen seiniin ja purkamista odottaviin muureihin, eivät ne ole poliisia liiemmin kiinnostaneet.

Jos poliisi on tullut kovistelemaan, Matroskin on sanonut sopineensa asiasta omistajan kanssa.

- Ongelmia ei ole ollut ehkä viiteen tai seitsemään vuoteen, hän kertoo.

Toisaalta paikallisia asukkaita suretti teosten katoaminen talojen purkamisen myötä.

- Päätimme alkaa maalata askel askeleelta erityylisiä kissoja. Nykyinen tyyli vakiintui ehkä vuosi sitten. Ensin teimme sitä huvin vuoksi.

Maaleja Matroskin hankkii muun muassa kollektiivin Instagramin kautta saamilla lahjoituksilla.

Katutaidekollektiivin jakamat tarrat ja merkit ovat tuoneet iloa miehityksestä vapautettujen alueiden lapsille järjestetyissä työpajoissa. Kuva: Aleksi Jalava

Sota on hajottanut viiden hengen taidekollektiivia. Yksi jäsenistä on paennut sodan alta Puolaan ja toinen asuu Hersonissa, jonka vapauttamisesta on kulunut haastatteluhetkellä vasta viikko.

Koska Matroskin on asevelvollisuusikäinen mies, hän ei voi poistua Ukrainasta. Ulkomaille suuntautuvat maalausmatkat ovat vaihtuneet kotimaan kiertämiseen, ja samasta syystä myös kissamaalaukset ovat vähitellen levinneet Odessasta muualle Ukrainaan.

Haastatteluun odessalaiseen kahvilaan on saapunut myös Matroskinin puoliso Darija, joka kuuluu niin ikään LBWS 168:n jäseniin. Naisena hän on voinut edelleen jatkaa omia maalausreissujaan Ukrainan ulkopuolelle.

-?Haluan kiittää eurooppalaisia tuesta, koska ilman sitä emme voi voittaa. Toisinaan unohtuu, että täältä on lähtenyt paljon ihmisiä Eurooppaan. Ukrainan saama tuki on paljon muutakin kuin aseita, se on myös humanitääristä apua. Se on saanut meidät ymmärtämään, että emme ole yksin, Darija sanoo.

Kissamaalauksista tullut palaute on ollut enimmäkseen positiivista. Kuva: Aleksi Jalava

Odessassa on saatu elää sodan aikana ainakin toistaiseksi suhteellisen rauhallisissa olosuhteissa moneen muuhun Ukrainan alueeseen verraten. Venäjän joukkojen Ukrainan energiainfrastruktuuriin kohdistamat ohjus- ja droneiskut vaikeuttavat kuitenkin elämää.

Vain pari tuntia ennen haastattelun tekemistä yksi niistä on katkaissut Odessasta sähköt ja pitkälti myös vedentulon.

-?Meidän tilanteemme ei ole tärkeä. Ja armeijamme voittaa ilman sähköäkin, koska heillä on generaattorit ja Starlinkit, Matroskin sanoo.

Darijan arvion mukaan ennen sotaa ehkä puolet kaupunkilaisista katsoivat olevansa epäpoliittisia ihmisiä. Nyt tilalle on tullut kasvava venäläisviha. Valtaosin venäjänkielisessä Odessassa moni on myös siirtynyt tietoisesti käyttämään ukrainan kieltä.

- Vain vanhat ihmiset ovat pitäneet venäläisiä veljinä, mutta ymmärrettävästi hekään eivät enää tee niin. Neuvostoliitto on mennyttä, Darija sanoo.

Yllä olevaa Instagram-upotusta klikkaamalla pääset katsomaan lisää kuvia LBWS 168 -kollektiivin kissamaalauksista.

Matroskin vertaa venäläissotilaita Ukrainan alueella ja muualla Euroopassa 1200-luvulla mellastaneisiin Kultaisen Ordan mongoleihin.

- He ovat kuin barbaareja, joilla ei ole sivistystä. Hersonista löytyi teksti, jonka joku heistä oli maalannut seinään: "Kuka antoi teille luvan elää hyvin?".

Matroskinin mukaan "Venäjän imperiumi janoaa lisää verta", ja jos se voittaa Ukrainassa, hän uskoo, että seuraavana listalla ovat Georgia ja Transnistria.

- Ukraina on kuin kilpi, joka suojaa muuta Eurooppaa.

Haastattelun lopuksi Matroskin arvelee, että seuraava patrioottinen kissa ilmaantuu viikon sisällä jonnekin päin juuri vapautettua Hersonin kaupunkia. Hän ei osaa vielä sanoa, mitä kissoille tapahtuu, kun sota joskus päättyy.

- Ehkä alamme maalata koiria.

Lue lisää: Putin yrittää nyt nujertaa Ukrainan kylmyydellä - ukrainalaiset varustautuvat kekseliäästi

Lue lisää: Tältä näyttää sähkö­katkon pimentämässä Odessassa: "Elämää on pakko jatkaa"

Lue lisää: "Venäläiset miinoittivat kodeissa jää­kaapitkin" - Vapautetuilta alueilta paenneet ukrainalaiset odottavat pikaista kotiin­paluuta

Lue lisää: Ukrainan sotakone on voideltu vapaa­ehtois­työn­tekijöiden hiellä - sota yhdisti kansan vertaansa vailla olevaan ponnistukseen