Kuva: Aleksi Jalava / IS

Tänä vuonna moni jo ennestään niukasti elänyt on joutunut aiempaakin tiukemmalle. Yhdeksänhenkisessä lapsiperheessä ruuan hinnan nousu johti ulosottoon. Äiti Niina Muuronen kertoo, millaista köyhän lapsiperheen arki on Suomessa.

Kun seitsemän lapsen äiti Niina Muuronen, 36, kuuli, että joulukuussa kaikille suomalaisperheille maksetaan lapsilisät tuplana, hän huokaisi hetkeksi aikaa helpotuksesta.

Niinan ja hänen miehensä Laurin lapset ovat iältään 1-18-vuotiaita, eli heistä kuudesta maksetaan lapsilisät. Normaalisti perhe saa lapsilisää kuukaudessa 862,13 euroa. Nyt tilille kilahti 1?724,26 euroa.

- Jokainen euro on tarpeen tässä velkahelvetissä, Muuronen huokaa.

Hän kertoo rahojen menneen laskuihin, ruokaan ja muutamiin joululahjoihin.

Sitä, kuinka suuri summa rahasta menee laskuihin, Muuronen ei osaa vielä eritellä. Esimerkiksi kahden auton vakuutusmaksujen eräpäivää hän siirsi heti, kun sai tietää tuplalapsilisistä.

Perheen suomenlapinkoira toivottaa vieraat tervetulleeksi haukkuen ja häntä heiluen. Kuva: Aleksi Jalava

Niina Muuronen tunnustautuu jouluhulluksi. Kuva: Aleksi Jalava

Orimattilassa asuvan perheen taloudellinen tilanne on tukala siitä huolimatta, että molemmat vanhemmat tekevät töitä. Muuronen tosin vain 17 tuntia viikossa, sillä hän hoitaa perheen pienimpiä Juhoa, 1, Ukkoa, 2, ja Oonaa, 5, kotona.

Kolme kertaa viikossa hän tekee 3-4-tuntisen työvuoron iltapäiväkerhon ohjaajana. Keskimmäiset lapset Aino, 7, Miko, 9, ja Aapo, 16, ovat koululaisia.

18-vuotias esikoinen Eero on parhaillaan työharjoittelussa isänsä työpaikassa. Perheen isä tekee töitä isännöitsijänä.

- On tullut otettua erinäisiä kulutusluottoja sun muita, että olemme saaneet ostettua ruokaa ja laskuja maksettua. Vähän aikaa sitten meille tuli maksuhäiriömerkintä, kun rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet kaikkeen.

Kesällä Muuronen otti yhteyttä velkaneuvojaan.

- Hän neuvoi minua, että antakaa laskujen mennä vain ulosottoon, että laskumme ovat niin tuoreita, että emme voi päästä velkajärjestelyyn.

Kun lapsia on monta, on myös joulukalentereita. Kalenterit ovat keittiökomerossa visusti piilossa, josta Niina Muuronen nostaa ne lasten esille kerran päivässä. Isompien lasten kalenterit ovat heidän omissa huoneissaan. Kuva: Aleksi Jalava

Tarkkaa ulosottoon menevää summaa Muuronen ei tiedä. Hän arvioi kokonaismäärän olevan noin 60?000-70?000 euroa. Rahahuolet painavat, mutta epätoivoon hän ei ole vaipunut, vaan hän uskoo vakaasti, että asiat saadaan hoidettua.

- Kunhan talo ei vain lähde alta. En usko, että niin käy, koska tässä talossa on niin paljon remontoitavaa, että ei tästä mitään rahaa saisi.

Äidin syli on usein täynnä. Kuvassa halaamassa Ukko, 2, ja Juho, 1. Kuva: Aleksi Jalava

Tällä hetkellä he maksavat vuoden ajan vain talolainansa korkoja, jotka ovat noin 400 euroa kuussa. Kaiken kaikkiaan Muuronen arvelee, että kun laskee kaikki perheen erääntyneet laskut, talolainan ja ulosottoon menevän summan koostuu niistä noin 300?000 euroa yhteensä.

Teini-ikäisestä asti yhdessä ollut pariskunta osti omakotitalonsa vuonna 2015, sillä heillä ei ollut varaa ison perheen vuokra-asuntoihin. Vuonna 1952 rakennetussa talossa on tehty sähkö- ja käyttövesiputkiremontit, mutta esimerkiksi viemäriremontin tekeminen odottaa vielä parempia päiviä.

- Ei minua haittaa puhua perheemme tilanteesta. Ei se ole mikään uutinen, että olen persaukinen, Muuronen naurahtaa.

Tulojensa puolesta perhe elää reilusti alle köyhyysrajan. Muurosen tuloihin kuuluvat palkka, kotihoidontuki, lapsilisät ja Kelan maksama työttömyyspäiväraha. Yhteensä summa on verojen jälkeen noin 1?900 euroa kuussa. Isännöitsijänä työskentelevän aviomiehen nettopalkka on puolestaan noin 2?000 euroa kuussa.

Yhteensä perheen tulot ovat kuukausittain noin 3?900 euroa kuussa.

- Ei se paljon ole tämän kokoiselle perheelle. Muutaman lapsen kanssa tuohan olisi kuin unelma.

Kun Muuroselta kysyy, mikä olisi sopiva summa, jolla perhe pärjäisi mukavasti joka kuukausi, hän pohtii hetken aikaa.

- En minä ole ikinä tienannut niin paljon. Jos molemmat mieheni kanssa tienaisimme 2?500 euroa, se olisi oikein hyvä.

Muuronen ei pidä siitä, miten yhteiskunnassamme suhtaudutaan vähävaraisuuteen.

- Useinhan ajatellaan, että köyhyys on omaa syytä ja että miksi teitte sitten niin paljon lapsia.

- Tavallaanhan se on niinkin. Harva kuitenkaan valitsee sitä, että yhtäkkiä elinkustannukset nousevat ja että on yhtäkkiä korona- ja sota-aika päällekkäin.

Muurosen mukaan heidän perheensä ulosottoon joutumiseen on merkittävästi vaikuttanut ruoan hinnan nousu. Hän arvioi, että vuosi sitten perheellä meni ruokaan kuussa noin 800 euroa. Nykyään samaan satsiin ruokaa kuluu hänen mukaansa noin 1?200 euroa.

Perhe hakee paikalliselta hyväntekeväisyysyhdistykseltä joka toinen viikko ruoka-apua.

-?Viimeksi niissä oli paljon salaattia, mistä tulin iloiseksi, sillä vihannekset ovat kalliita ja menevät nopeasti, niitä ei viitsi paljon ostaa.

- Aika paljon itse tulee ostettua jauhelihaa ja halvinta mahdollista, että saa paljon ruokaa tehtyä.

Suurperheen äidin sydäntä lämmitti, kun tuttu diakoniatyöntekijä lahjoitti perheelle tänä vuonna 6,5 kilon joulukinkun. Laatikot hän on tehnyt itse, sillä löysi alennuksesta edullisesti porkkanaa ja lanttua.

Sitten on vielä lemmikit. Kaksi kissaa ja koira, joiden hän toteaa saavan halvinta markettiruokaa.

- Toisaalta kissat ovat vähän nirsoja ja eivät hyväksy kuin Latzia, joten heidät on sillä ruokittava.

Muuronen on tietoinen siitä, että joidenkin ihmisten mielestä heillä ei pitäisi edes olla lemmikkejä, koska he ovat vähävaraisia.

- Mielestäni se on aivan tyhmää kommentointia. Samaa kuin lapsilukumäärän arvostelu. Eläimet tuovat todella paljon iloa ja sisältöä elämään.

Kukaan ei ole päin kasvoja sanonut Muuroselle suoraan, että heillä pitäisi olla vähemmän lapsia. Hän kuitenkin tietää, että osa ihmisistä ajattelee niin.

Mitä Muuronen tahtoisi tällä tavalla ajatteleville sanoa? Hän on pitkään hiljaa ennen kuin vastaa:

- Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään.

- Pidän kuitenkin tällaisia ihmisiä itsekkäinä. Ei raha takaa sitä, että on onnellinen perhe. Voi olla rikkaita perheitä, joissa ei ole niin paljon läheisyyttä ja rakkautta kuin mitä vaikka meillä on. Mutta voi olla myös, että on rikkaita perheitä, jotka ovat onnellisia, kuten on myös köyhiä perheitä, jotka ovat onnellisia.

Perheen kodissa on 300 neliötä, joista 200 lasketaan asuinneliöiksi. Talo on öljylämmitteinen, ja siinä on ilmalämpöpumppu.

- Ei öljykään ole ilmaista. Öljy- ja sähkölaskumme on yhteensä 250 euroa kuussa.

Vaatteet ja lasten tarvikkeet Muuronen hankkii Facebookin tai Torin annetaan-palstoilta ilmaiseksi. Hän myös itse lahjoittaa sinne lasten pieneksi jääneet vaatteet. Vaipat hän hankkii aina alennuksesta.

Perheen kuopus lopetti hiljattain äidinmaidonkorvikkeen käytön, mistä Muuronen on iloinen. Äidinmaidonkorviketta kun ei Suomessa saa koskaan myydä alennuksessa korvikekoodin vuoksi.

Rahaa syö myös esikoisen jääkiekkoharrastus, joka maksaa kuukausittain 200 euroa. Muut lapset eivät harrasta maksullisia harrastuksia.

- Se olisi sula mahdottomuus. Olemme kuitenkin tahtoneet esikoiselle harrastuksen taata. Hän on harrastanut jääkiekkoa neljävuotiaasta asti.

Eteinen on täynnä kenkiä yhdeksässä eri koossa. Kuva: Aleksi Jalava / IS

Vanhemmat ovat useampaan kertaan hakeneet Jääkiekkoliitolta apua harrastusmaksuihin siinä onnistumatta.

Mitä vanhemmaksi lapset varttuvat, sitä kovemmiksi paineet materian suhteen kasvavat. Koululaiset ovat alkaneet jo vaatia kalliimpia kännyköitä ja ihmetelleet, miksi kavereilla sellaiset on.

- Olemme selittäneet lapsille, että kaikkea ei voi saada ja että jokaisella perheellä on oma tapansa toimia. Olemme sanoneet, että sitten kun he tienaavat omat rahansa, he voivat ostaa mitä haluavat.

Kiireinen sekametelisoppa. Näillä sanoilla Muuronen kuvailee perheensä arkea.

- Tekemistä riittää enemmän kuin ehtii tehdä. Olen laskenut standardit hyvin alas, että tehdään se mitä jaksetaan ja ehditään, Muuronen sanoo ja katselee ympärilleen kotinsa olohuoneessa.

- Esimeriksi tässä pöydällä minulla jäi lasten askartelut kesken, tuolla on monta laatikollista Aku Ankkoja menossa paikoilleen. Lapset ovat piirtäneet seinille, mutta en jaksa välittää, kun he piirtävät kohta uudestaan.

Taannoin tuttava teki perheestä lastensuojeluilmoituksen sotkuisen kodin vuoksi. Muurista ilmoitus loukkasi, sillä kodissa ei hänen mukaansa ole mitään lapsille vaarallista.

- Sosiaalityöntekijät tulivat tänne ja katsoivat tilanteen. Sanoivat, että on ihan normaali koti seitsemän lapsen perheelle.

Perheen tärkeyttä korostetaan sisustustarrassa. Kuva: Aleksi Jalava

Lasten piirtämä taide koristaa seiniä sekä talon ylä- että alakerrassa. Kuva: Aleksi Jalava

Neuvolasta Muuroselle on tarjottu lapsiperheiden kotipalvelun apua, mutta sitä hän ei ole kokenut tarvitsevansa. Osa lapsista on isompia ja voi jo katsoa toistensa perään, lisäksi anoppi on aktiivisesti arjessa mukana auttamassa lasten kanssa.

Millaista apua Muuronen sitten kaipaisi vähävaraisille lapsiperheille?

Ensinnäkin lapsilisäjärjestelmää pitäisi hänestä uudistaa.

- Siinä pitäisi olla jokin tuloraja, että ne jotka oikeasti tarvitsevat rahaa saisivat sitä enemmän.

Kuinka paljon enemmän olisi hyvä summa?

- Ainakin pari sataa.

- Nyt kaikki saavat saman verran. Olisi myös reilua, jos hyvätuloiset lahjoittaisivat edes osan lapsilisästä hyväntekeväisyyteen.

Yläkerran aulatilassa on lasten leikkitila. Lisäksi yläkerrassa on kaksi suurta makuuhuonetta ja vaatehuone. Kuva: Aleksi Jalava

Toinen yläkerran huoneista on Oonan, 5, Ainon, 7, Mikon, 9, ja Aapon 16, yhteinen huone. Perheen 18-vuotiaalla esikoisella on oma huone. Kuva: Aleksi Jalava

Muuronen kertoo itsekin olleensa aiemmin hyväntekijä. Enää hän ei pysty taloudellisesti muita auttamaan, mutta lahjoittaa ilmaiseksi käyttökelpoista tavaraa, jota he eivät itse tarvitse.

- Kyllä tässä on joutunut nöyrtymään kovasti. Ennen olin itse se, joka auttoi. Yhtenäkin vuonna ostin toiselle perheelle jouluruoat, kun sain niin hyvät veronpalautukset.

Ukko 2, kurkkaa jääkaappiin. Etenkin maitoa suurperheessä kuluu runsaasti. Kuva: Aleksi Jalava

Välillä hänestä tuntuu, että osa ihmisistä on todellisuudesta irtaantuneita.

- Kyllä minua aina naurattaa, kun luen lehdestä säästövinkin, jossa sanotaan, että käy vähemmän ravintolassa syömässä. Että oikeastiko joku ajattelee noin? Kuulostaa huvittavalta sellaisen korvaan, jolla ei ole edes varaa käydä Mäkkärissä.

Kun isommat lapset ovat koulussa Oona, 5, ja Ukko, 2, saavat rauhassa pelata tietokoneella. Kuva: Aleksi Jalava

Iso perhe on kuitenkin tuonut paljon sellaista, mitä rahalla ei saa.

- Ikinä ei ole yksinäistä. Haleja ja pusuja riittää. Talossamme on paljon elämää. Jos joskus kaksi pienintä nukkuvat samaan aikaan, oikein ihmettelen, miten hiljaista on, ja tulee outo olo ja ikävä lapsia.