Ville ja Satu Lehtonen alkoivat käyttää päihteitä jo alaikäisinä. He menettivät vuosia huumeille, mutta pääsivät kuiville yhdessä. Nyt he iloitsevat elämästä selvin päin pienen Jasper-vauvan vanhempina. He ovat saaneet suureen muutoksensa myös yhteiskunnan apua, mistä he ovat kiitollisia.

IS raportoi nuorten dramaattisesti kasvaneesta huumeongelmasta.

Kolme vuotta sitten Ville Lehtonen, 31, notkui huumepöllyissä kirpputorin pihalla Rovaniemellä. Hän on juuri eronnut. Kaverikin oli häätänyt sekavan miehen pois nurkistaan.

Silloin paikalle sattui Satu.

- Emme olleet koskaan tavanneet, mutta Satu tuli lohduttamaan ja minulle jäi kipinä, että haluan nähdä uudestaan. Myöhemmin Satu laittoi viestiä, että hän haluaisi nähdä ja taitaa olla ihastunut.

Kun Ville muutti kaupunkiin omaan asuntoon, Satu tuli tupaantuliaisiin.

- En sitten koskaan lähtenyt kotiin, vaan jäin sinne ja nyt olemme tässä, Satu Lehtonen kertaa ensikodissa Rovaniemellä Jasper-vauva sylissään.

Kun Ville ja Satu rakastuivat, he juhlivat ja käyttivät yhdessä huumeita. Muistot maaliskuussa 2021 pidetyistä häistä ovat sumeita.

- Suhteen alussa oli aika railakasta, Satu laittoi klinikan uusiksi ja minä sain porttikiellon sairaalaan, Ville myöntää.

Pikkuhiljaa vanhat piirit, pikkurikokset ja huumeet saivat jäädä. Pari alkoi haaveilla toisenlaisesta elämästä. He halusivat lapsen, ja sen vuoksi huumeista oli pakko päästä eroon.

- Me teemme kaiken yhdessä. Sen tietää, kun kolahtaa, että tämä on loppuelämän juttu. Huomasimme, että kavereiden kanssa emme olisi koskaan päässeet eteenpäin, koska kaikki käyttävät huumeita, Ville pohtii.

Ville ja Satu ovat jättäneet pois alkoholin ja huumeet. Seuraavaksi vuorossa on tupakka. Kuva: Ville Honkonen

Kun pari kertoi läheisilleen raitistumisaikeistaan, nämä eivät aluksi uskoneet.

- Läheiset ovat aina aiemmin joutuneet pettymään, kun olen soitellut, että nyt lopetan tämän huumeidenkäytön, Satu toteaa.

Hän kertoo huonoista kokemuksistaan edellisissä suhteissaan: hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja humalahuuruisia miehiä.

- Tämä on ihan erilainen suhde kuin ikinä ennen, me emme riitele koskaan. Välillä havahdun, miten paljon olemme edenneet elämässä, Satu miettii.

Vanhemmat huojentuivat, kun Jasperilla ei ilmennyt vieroitusoireita. Kuva: Ville Honkonen

SATU aloitti korvaushoidon 33-vuotiaana kolme vuotta sitten. Ville meni korvaushoitoon vuosi sitten. Kuluneen vuoden aikana pari ei ole käyttänyt lainkaan päihteitä tai alkoholia.

- Alussa selvänä oleminen oli vaikeaa. Kaikki tunteet piti kokea, eikä niitä voinut turruttaa, pari kertoo.

- Huumeiden käyttöä on ollut niin kauan, että korvaushoito oli ainoa vaihtoehto päästä kuiville, Ville sanoo.

Ville aloitti tupakoinnin 12-vuotiaana. 8.-9. luokalla hän kertoo juoneensa jo hirveitä määriä alkoholia, myös arkena. 16-vuotiaana alkoi palaa kannabis ja tuli muitakin huumekokeiluja.

- Amfetamiinia käytin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana, heti ensimmäisellä kerralla suonensisäisesti. Se oli menoa, Ville kertaa.

Samoihin aikoihin mukaan tulivat opiaatit.

- Amfetamiinista tulevan olon pystyi nukkumaan pois, mutta ilman opiaatteja ei pärjännytkään.

Ville yritti aloittaa välissä uuden elämän Keski-Suomessa. Siellä hän eli neljä vuotta ilman huumeita.

- Join siellä itseäni hengiltä, hän huokaisee.

Välissä hän kävi myös Mäntän palvelukodissa ja selvänä 9 kuukautta.

- Sieltä syttyi kipinä, että tätä haluan tehdä. Sitten muutin takaisin Rovaniemelle, ja vanhat piirit tulivat takaisin.

Humalassa Ville kertoo olevansa valehteleva, impulsiivinen, huomion kipeä ja huono ystävä.

Ville ja Satu haaveilevat tavallisesta perhe-elämästä. Kuva: Ville Honkonen

Myös Satun ongelmat alkoivat jo lapsena. Hän joi ensimmäisen kerran 9-vuotiaana.

- Tupakkaa poltin jo ennen sitä. 16-vuotiaana poltin kannabista ensimmäisen kerran, mutta en tykännyt siitä. Sen sijaan join paljon alkoholia.

- Kokeilin metamfetamiinia 18-vuotiaana ja rakastuin siihen heti. Päätin, että tämä on minun juttuni.

- Sitten tuli piri eli amfetamiini, alkoholi, pillerit ja muut. 28-vuotiaana käytin ensimmäisen kerran Subutexia. En ole ikinä tykännyt siitä, mutta käytin sitä silti, koska olin niin koukussa.

Nyt Ville ja Satu ovat olleet vuoden ilman päihteitä ja tykästyneet selvään elämään.

- Ennen sitä käytimme kaikkea. Mutta minä en ole juonut alkoholia kymmeneen vuoteen, Satu kertoo.

Hän kertoo saaneensa tarpeeksi alkoholista suhteessa, jossa humalainen mies kävi häneen väkivaltaisesti käsiksi

Jasper ei ole Satun esikoinen. Hänestä tuli äiti jo parikymppisenä.

Ensimmäisen raskausaikansa ja neljä vuotta sen jälkeen Satu pysyi selvänä. Sitten päihteet veivät voiton.

- Lapseni otettiin huostaan ykkösluokalla, ja vaivuin silloin todella pohjalle. En voinut hyväksyä, että minulla meni niin huonosti. Vuosiin emme voineet pitää yhteyttä.

Vaikka lapsen huostaanotto tuntui pahalta, Satu ymmärtää, että lapsen on hyvä olla sijaisperheessä.

Pian Satulle koittaa hieno hetki. Hänen nyt jo teini-ikäinen esikoisensa tulee ensimmäistä kertaa huostaanoton jälkeen Satun luokse yökylään.

- Jos nyt retkahtaisin, kusisin siinä todella monen elämän. Eikä kyllä ole käynyt päihteet mielessäkään, hän sanoo hyssytellessään Jasperia.

Ville on samaa mieltä. Lapsi on ollut molempien toiveiden täyttymys.

- Tulin raskaaksi heti, kun Ville aloitti korvaushoidon, Satu naurahtaa.

- Ensin hoidettiin c-hepatiitti, hankittiin myös minulle korvaushoito ja muutettiin kauemmas kaupungista, jotta saadaan huonot piirit pois ja voidaan keskittyä omaan elämään, Ville kertaa tapahtumia.

- Korvaushoito on pelastanut paljon. Apua kyllä saa, kun sitä hakee. Eikä sitä tarvitse hävetä, koska kaikki tarvitsevat joskus apua, Satu sanoo.

Ilta-Sanomat on tällä viikolla raportoinut nuorten dramaattisesti pahenevasta huumeongelmasta. Suomessa kuolee keskimäärin kaksi nuorta huumeisiin joka viikko. Juttusarjan osana on kerrottu kahden huumeisiin kuolleen nuoren tarinat. Niissä molemmissa keskeiseksi teemaksi nousee surullisella tavalla se, miten vaikeaa päihderiippuvaisen voi olla saada ongelmiinsa apua.

Lue lisää: Huumekuolemien määrä räjähti: joka viikko kuolee kaksi nuorta

Lue lisää: Iiro, 18, sai oman kämpän ja piti bileet - aamulla vieraat heräsivät lohduttomaan näkyyn

Villen ja Sadun kokemus niin raskausajan kuin vauvavuoden palveluista on toinen. Heidän päätöstään päihteettömästä elämästä on tuettu monella tavalla.

- Meillä on mahtava lääkäri ja hyvät ohjaajat. Olemme saaneet paljon tukea, ja sitä pitää muistaa kysyä. Kaikki on mennyt hyvin, kun myönsi omat puutteet. Missään vaiheessa ei ole tuntunut, että meitä olisi halveksuttu tai väheksytty, vaan kaikki ovat olleet kannustavia, Ville kertoo.

Satun raskausaikaa helpotti, ettei häntä syyllistetty samalla tavalla kuin 14 vuotta aiemmin.

Ennen kuin Jasper syntyi lokakuussa, Ville ja Satu hakeutuivat Talvikkiin, jotta tuki olisi vauvan synnyttyä lähellä. Talvikki on Pidä kiinni -ensikoti päihdeongelmaisille vauvaperheille Rovaniemellä. Tammikuussa Ville ja Satu muuttavat omilleen, mutta hoitosuhde ei katkea.

- Kun vauva parkaisi, niin voi vitsi sitä tunnetta. Itku, nauru ja helpotus. Se on uskomaton kokemus, Ville liikuttuu.

Satu oli korvaushoidossa koko raskauden ajan ja tupakoi, joskin vähemmän kuin aiemmin. Satun korvaushoidon lääkeannokset puolitettiin raskausajaksi, jotta vauva ei saisi vieroitusoireita. Parin mukaan vauvalla meni kaikki hyvin, eikä hänelle tullut vieroitusoireita, joita pari oli etukäteen pelännyt.

- Seuraavaksi lopetamme tupakoinnin, ja jossain vaiheessa, kun pääsemme eroon korvaushoidosta, yritämme toista lasta.

Perhe asuu päihdeongelmaisille vauvaperheille suunnatussa ensikodissa Rovaniemellä. Kuva: Ville Honkonen

Satu stressasi raskaana paljon. Siihen vaikutti myös epävakaa persoonallisuushäiriö.

- Pessimistisyys on epävakaan persoonallisuushäiriön ydintä, Satu sanoo.

Ensin hän pelkäsi keskenmenoa, sitten vammaa, sitten synnytystä, kohtukuolemaa ja kätkytkuolemaa.

- Ensimmäisen lapsen kohdalla pelkäsin enemmän, mutta Jasperin kohdalla osasin jo hellittää. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä päähän tulee aina pahimmat kauhuskenaariot.

Ville ja Satu molemmat kärsivät vuosia hoitamattomasta keskittymishäiriö ADHD:sta, ja rikkinäinen perhetausta vaikutti elämänvalintoihin.

Ville on muuttanut lapsuudessaan paljon ja tulee uskonnollisesta perheestä.

- Kun vanhemmat erosivat, jäin isälle ja viisi muuta sisarusta asuivat äidin kanssa. Isä oli ennemmin kaveri, joka ei osannut laittaa rajoja. Hän oli huolissaan, mutta hänelle lapsen kasvattaminen oli uusi juttu, vaikka hän parhaansa yritti.

- Olin todella vaikea lapsi, käytin vanhempien eroa hyväksi ja oikeutin sillä paljon tekoja. Olen huolestuttanut vanhempiani paljon.

Nyt Ville on korjannut välit vanhempiinsa, ja hänen äitinsä auttaa Jasperin hoidossa, jotta Ville ja Satu voivat käydä treffeillä.

- Isä sanoi ensimmäistä kertaa 1,5 kuukautta sitten, että hän on ylpeä minusta. Se tuntui lottovoitolta, Ville iloitsee.

Kun Lehtoset muuttavat ensikodista jossain vaiheessa omaan asuntoon, tuki ei katkea siihen. Kuva: Ville Honkonen

Satu ja Ville Lehtonen iloitsevat siitä, että he ovat saaneet pienen lapsen vanhempina päihteettömässä elämässä pysymiseen paljon tukea. Kuva: Ville Honkonen

Myös Satun suhde vanhempiin on ollut vaikea.

- Äiti jätti minut kaksivuotiaana isän hoiviin. Välit ovat vaihdelleet. Nyt isän kanssa välit ovat kunnossa.

- Minulle ei ikinä ole opetettu oikeaa ja väärää, ja olen jäänyt äidin puolelta oman onneni nojaan selvittelemään tunteita. Sitten on ollut hyväksikäyttöä. Se varmasti vaikuttaa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, Satu pohtii.

Villellä ja Satulla on ollut vuosien aikana lyhyitä hoitojaksoja. Satua on hoidettu esimerkiksi kannabispsykoosin, alkoholiriippuvuuden ja itsetuhoisuuden vuoksi, mutta henkinen tuki ei ole ollut riittävää.

Nyt tuki on kunnossa ja välit korjattu moniin ihmisiin.

- Olen tuhonnut paljon välejä moniin hyviin ihmisiin. Uskon, että olisin selvänä hyvä ystävä, mutta päihteiden alaisena olen sulkeutunut ja psykoosin partaalla, Ville pohtii.

Satu Lehtonen kertoo, että päihteet eivät käy nykyisin edes mielessä. Kuva: Ville Honkonen

Villellä ja Satulla on vielä monta yhteistä tavoitetta: elää onnellista päihteetöntä elämää, päästä korvaushoidosta ja tupakoinnista eroon, hakeutua velkasaneeraukseen, päästä kiinni työelämään ja saada joskus toinen lapsi.

- Meillä ei ole enää selvittämättömiä rikoksia, mutta sakkoja pitää vielä maksaa. Vanha elämä kaikuu kauas, Satu kertoo.

- Haluaisimme alkaa tarjota vanhuksille seurapalvelua, jossa siivoaisimme yhdessä asuntoja ja laittaisimme ruokaa, Ville kertoo.

Syksyllä pariskunta aloittaa kokemusasiantuntijakoulutuksen.

- Haluamme kääntää menneisyyden voimavaraksi ja auttaa muita, Ville kertoo.

Satun haaveena on myös kertoa huonosti tunnetusta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.

- Ajattelen, ettei tarvitse rahaa eikä mitään, kunhan on rakkautta ja me olemme läsnä, Satu miettii ja katsoo Villeä ja Jasperia hymyillen.