Tiina Tanniselle paljastui järkyttävä yllätys, kun hän näki 15-vuotiaan tyttärensä Inkan viestejä. Ne paljastivat päihdekokeilut, jotka pahenivat vakavaksi riippuvuudeksi. Perheensä tuella Inka onnistui taistelemaan itsensä kuiville. Kaiken piti olla taas hyvin. Sitten Inka kuoli.

IS raportoi nuorten dramaattisesti kasvaneesta huumeongelmasta.

Puhelin soi. Tiina Tanninen oli juuri saapunut työpaikalleen päiväkotiin ja asetellessaan takkia naulakkoon mietti, ehtiikö enää edes vastata.

Hän päätti kuitenkin vilkaista. Ruudulla näkyi, että tytär Oona oli yrittänyt soittaa. Hän oli myös lähettänyt viestin:

- Soita heti.

Tiina soitti.

- Äiti, jotain kauheaa on tapahtunut. Täällä on kaksi poliisia. He eivät suostu kertomaan minulle, miksi ovat täällä, Oona kertoi.

Pian puhelimesta kuului poliisin ääni:

- Voisitko tulla kotiin nyt heti?

Hän aavisti jo, mistä oli kyse.

- Se 20 minuutin ajomatka kotiin oli elämäni pisin ja raskain. Tavallaan tiesin heti, mitä on tapahtunut. Inka on kuollut.

Elettiin lokakuuta 2020. Rattia puristaessaan Tiina yritti uskotella itselleen muita vaihtoehtoja: ehkä oli tapahtunut onnettomuus ja Inka oli sairaalassa.

Samalla hän tiesi, että poliisit saapuivat yleensä kotiin vain yhdestä syystä.

Hän kävi mielessään läpi perheenjäseniään - esikoinen Minttu, poika Ville, oma puoliso - mutta päätyi aina samaan lopputulokseen: sen täytyi olla hänen kuopuksensa Inka.

Kun Tiina pääsi kotiin, poliisi vahvisti pahan aavistuksen.

- Valitettavasti tyttärenne Inka Latvala on kuollut viime yönä.

- Ai. Huumeisiinko? Tiina kysyi heti.

Poliisi vahvisti tämänkin arvauksen: mies, jonka luota Inka löytyi kuolleena, kertoi heidän käyttäneen huumeita. Rikosta ei epäilty, ulkoisia väkivallan merkkejä ei näkynyt.

Kuinka tämä on mahdollista? Tiina mietti siitä huolimatta, että oli aiemmin pelännyt juuri tätä.

Inka oli kuitenkin ollut kuivilla jo kolme vuotta. Hänellä meni hyvin: oli työ elektroniikkaliikkeessä, yhteinen asunto ystävän kanssa ja motivaatio päästä opiskelemaan. Oli paljon ystäviä ja läheisiä, jotka välittivät.

Ja silti kävi näin.

Suomessa kuolee huumeisiin keskimäärin kaksi nuorta joka viikko. Ilta-Sanomien Nuorte & huumeet -teemaviikolla julkaistaan sitä peilaten kahden huumeisiin kuolleen nuoren tarinat. Inkan tarina on niistä toinen. Maanantaina julkaistun Iiron tarinan voit lukea tästä.

Lue lisää: Huumekuolemien määrä räjähti: joka viikko kuolee kaksi nuorta

Inka syntyi maaliskuussa 1998. Hän oli Tiinan neljäs lapsi, täysin erilainen kuin kukaan sisaruksistaan jo vauvana.

- Olen aina puhunut siitä, että Inka oli elämäni valo. Hän oli todella helppo ja tyytyväinen vauva.

Unilta herätessään Inka aina ensin hymyili ja avasi vasta sitten siniset silmänsä.

Vauvana Inka oli äärimmäisen helppo lapsi. Jopa unilta herätessään hän väläytti aina ensin suuren hymyn ennen kuin avasi silmänsä. Kuva: Terhi Ylimäinen

Koulun Inka aloitti vuotta normaalia aiemmin, sillä hän oppi jo 5-vuotiaana lukemaan. Tiinaa hymyilyttää, kun hän muistelee, kuinka tyttären luku- ja kirjoitustaito paljastui kaikille.

- Yhtenä päivänä hän vain alkoi kirjoittaa sellaiseen kaverikirjaan, mistä tykkää ja mikä on hänen lempiruokansa. Olimme aivan äimän käkenä.

Koulu sujui hyvin. Sosiaalisella lapsella oli paljon ystäviä ja harrastuksia. Vapaa-ajalla perhe viihtyi yhdessä veneilemässä ja Inka kalassa pinkin virvelinsä kanssa.

Yläkoulussa kaikki muuttui. Kaveriporukka meni täysin uusiksi.

Pian koulusta oltiin yhteydessä vanhempiin. Inkaa ei saanut oppitunneille, vaan hän maleksi koulun käytävillä. Vanhemmat olivat koululla useaan kertaan selvittämässä asiaa.

- Meille sanottiin, että Inka on muutoin niin herttainen ja kiltti tyttö, että harmi, että on tällainen ongelma.

Yläkoulun jälkeen Inka aloitti tarjoilijan opinnot ammattikoulussa. Jälleen hän oli vuotta nuorempi kuin muut luokallaan.

Ensimmäisen opintovuoden syksyllä Inka oli 15-vuotias, kun hänen vanhempansa olivat venereissulla kahdestaan. He yöpyivät saaressa. Kun vene oli ankkuroitu rantaan, Tiina selaili miehensä iPadia. Hän huomasi, että Inka oli kirjautuneena laitteen Facebookiin.

- Tiesin, että en saisi, mutta minulle tuli vahva tarve lukea Inkan viestejä.

Viesteistä löytyi järkyttävä yllätys. Inka oli jutellut ystävänsä kanssa kannabiksen polttelusta.

Sitä yötä saaressa Tiina ei nukkunut hyvin.

Kotona hän otti asian puheeksi. Inka ei suuttunut siitä, että äiti oli lukenut viestit, vaan myönsi kannabiksen käytön. Tiina otti koulukuraattoriin yhteyttä, ja he päättivät, että tämä tekisi Inkasta lastensuojeluilmoituksen.

- Oman työni kautta lastensuojelu ei ollut minulle mikään mörkö, ja tiesin, että sitä kautta pääsemme avun piiriin.

Perheelle tarjottiin apua nuortenkeskuksesta, jossa Inka sai käydä keskustelemassa ammattilaisten kanssa asioistaan. Keskuksessa Inkasta otettiin myös säännölliset huumeseulat, jotka olivat joka kerta puhtaat.

Vaikutti siltä, ettei tyttären huumekokeiluissa ollut kyse mistään kovin vakavasta.

Tiina ja Inka kesälomalla Turussa vuonna 2018, kun Inka oli ollut kaksi vuotta kuivilla. Kuva: Tiina Tannisen kotialbumi

Pahin oli kuitenkin vasta edessä.

Ensimmäisen ammattikouluvuoden jälkeen kesälomalla Inkan tilanne karkasi käsistä. Hän oli saanut kesätyöpaikan setänsä yrityksestä. Ensimmäisenä päivänä hän meni töihin, mutta sen jälkeen häntä ei töissä enää näkynyt. Eikä juuri kotonakaan.

Inka saattoi olla viikkokausia pois kotoa. Äidin huoli oli valtava. Hän soitteli ja lähetteli viestejä, joissa kertoi, kuinka rakas tytär hänelle on. Välillä tytär vastasi, joskus palasi kotiinkin vain karatakseen taas keskellä yötä huoneestaan paloportaiden kautta omille teilleen.

Usein Inka vietti aikaa erään ystävänsä luona. Tiina yritti sopia ystävän äidin kanssa yhteisistä pelisäännöistä, mutta se ei onnistunut.

Inka saattoi tulla viikkokausia kestäneiden seikkailuidensa jälkeen kotiovesta sisään ja kommentoida koiran uutta trimmiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Silloin Tiinalla kilahti.

- Kyllä minä myös raivosin ja huusin hänelle. Olin joskus niin vihainen, että mietin, etten kestä edes nähdä häntä silmissäni.

Välillä äiti ja tytär kävivät hyviäkin keskusteluja.

- Hän ymmärsi, ettei niin voi jatkua. Inka oli aina sellainen, että hän haki hyväksyntää. Hän halusi miellyttää sekä minua että ystäviään.

Tiina kehitti Inkasta runsaasti kuvia hautajaisiin. Kuva: Terhi Ylimäinen

Kaksi vuotta vanhemman isosiskon maalaama kuva Inkasta koristaa eteisen seinää. Kuva: Terhi Ylimäinen

Tiinan mitta tuli täyteen. Hän haki Inkan ystävänsä luota ja ajoi tämän kanssa suoraan lastensuojelun päivystykseen.

- Sanoin, että meillä ei ole enää minkäänlaisia keinoja ja etten enää suostu ottamaan Inkaa kotiin, sillä hän tarvitsee apua.

Inka sijoitettiin nuorille suunnatulle vastaanotto-osastolle, jossa hänen tilannettaan oli tarkoitus arvioida 30 päivän ajan. Kun äiti vieraili paikassa, hän ei ollut uskoa korviaan.

- Ensimmäinen järkytys oli, kun ohjaajat sanoivat minulle, että tämä ei ole vankila, vaan täällä voi mennä ja tulla.

- Siinähän kävi sitten niin, että Inka oli enemmän poissa sieltä kuin siellä.

Kovemmat huumeet tulivat mukaan kuvioihin. Tiina ei tiedä tarkkaan milloin, sillä asia selvisi hänelle vasta Inkan ollessa täysi-ikäinen. Ennen sitä Inka oli ollut sijoitettuna kolmessa eri hoitolaitoksessa ympäri Suomea.

Yhdestä hän otti hatkat tilanteessa, joka oli äidin mielestä pöyristyttävä.

- Ohjaaja soitti minulle ja sanoi, että nyt on käynyt niin ikävästi, että Inka on karannut.

Ohjaaja oli lähtenyt Inkan ja toisen tytön kanssa videovuokraamoon hakemaan illaksi elokuvaa katseluun.

- Tytöt olivat jääneet vuokraamon ulkopuolelle röökille, ja hän oli itse mennyt hakemaan elokuvan. Sitten hän oli yllättynyt, kun tytöt olivatkin kadonneet sillä aikaa.

Kun Inka oli päässyt huumeista eroon, hänen oma huumorintajuinen persoonansa pääsi esiin. Tiina-äiti ihaili etenkin lapsensa hersyvää tilannetajua. Kuva: Tiina Tannisen kotialbumi

Yhdessä paikassa Inka ja muut nuoret olivat höynäyttäneet kahta ohjaajaa siten, että nämä jäivät lukkojen taakse laitoksen ulkopuolelle. Erään kerran Inka aiheutti palohälytyksen, jonka aikana hän karkasi.

- Nämä nuorten paikat ovat aivan naurettavia. Nuoret ovat siellä vain säilössä, eikä perimmäisiä syitä hoideta.

Tiina kiittää kaikkia työntekijöitä, jotka yrittivät auttaa hänen tytärtään, ja kehuu näiden olleen ammattitaitoisia ja lämpimiä ihmisiä.

- Työntekijöillä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia työkaluja hoitaa ja auttaa nuoria. He eivät saa esimerkiksi tutkia nuorten tavaroita. Tässä tarvittaisiin jokin isompi lakimuutos.

Inka alkoi rahoittaa elämäntapaansa rikoksilla. Hän myi verkossa olemattomia tuotteita ja sai ihmisiltä rahaa. Vihaiset ostajat saivat selville Tiinan numeron, soittivat tälle ja vaativat rahoja takaisin.

- Sanoin jokaiselle, että olen syvästi pahoillani, mutta en voi maksaa rahoja. Kehotin jokaista tekemään rikosilmoituksen.

Ja rikosilmoituksia tehtiin. Tuli oikeudenkäynti, jossa Inka tuomittiin maksamaan korvauksia.

Äidin huoli vain kasvoi, mitä lähemmäs tyttären 18-vuotissyntymäpäivä tuli. Silloin tämä ei olisi enää lastensuojelun asiakas. Inka täytti 18, ja meno jatkui entistä hurjempana. Hän muutti ystävänsä kanssa yhteiseen asuntoon.

- Äitinä se oli hirveää aikaa, koska en aina tiennyt, missä tyttäreni oli ja mitä tapahtui. Ja tiedän, etteivät tytöt ja naiset ole mitenkään arvostetussa asemassa huumepiireissä.

Tiina Tanninen toivoo, että asenteet huumeita käyttäviä kohtaan muuttuisivat. Kuva: Terhi Ylimäinen

Joskus Tiina itki ja huusi ja pyysi miestään viemään hänet sairaalaan hoitoon. Huumeiden käyttö vaikutti koko perheeseen.

Kaksi nuorinta siskosta olivat ennen olleet kuin paita ja peppu. Nyt kaksi vuotta vanhempi isosisko ei edes moikannut Inkaa, kun tämä välillä tuli kotiin. Isosisko ei kestänyt sitä, millaista huolta Inka vanhemmilleen aiheutti. Välillä Tiina oli muutaman päivän töistä pois ahdistuksen vuoksi.

Eräänä päivänä Inka kertoi menevänsä katkaisuhoitoon. Silloin Tiina sai tietää, että hänen 18-vuotias tyttärensä käyttää myös kovia huumeita. Inka oli saanut bentsojen ja alkoholin yhteisvaikutuksesta epileptisiä kohtauksia, ja hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Nuori nainen oli pelästynyt tapahtuneesta niin paljon, että tahtoi itse katkolle.

Se tahto ei pysynyt kauan yllä. Inka jaksoi hoidossa muutaman päivän.

Äidin valtasi voimaton olo. Hän pelkäsi jatkuvasti sitä, että poliisit tulisivat kylään huonojen uutisten kera.

Kerran Inka soitti kertoakseen, että jotain pahaa oli käynyt.

Äiti lähti hakemaan tytärtään autolla ostarin pihalta. Hän ei ollut tunnistaa Inkaa. Tyttären kasvot oli hakattu muodottomiksi, ja verta valui valtoimenaan. Tiina ei kestänyt katsoa tyttärensä kasvoja vaan silitteli tätä hellästi kädestä, kunnes ambulanssi tuli.

Sitten koitti se päivä, kun Inka yllättäen palasi lapsuudenkotiinsa. Hän ilmoitti saaneensa huumeista tarpeekseen ja tahtoi kuiville. Vanhemmat tarjosivat ammattilaisten apua, mutta tytär tahtoi selviytyä yksin.

- Tässä sohvalla Inka istui ja tärisi, kun vieroitusoireet iskivät. Hän voi todella huonosti ja kärsi pahoinvoinnista viikkoja.

Yli neljän vuoden huumeidenkäytön jälkeen Inka onnistui pääsemään kuiville. Ystävä, jonka kanssa Inka oli asunut ja käyttänyt huumeita, yritti ottaa yhteyttä, mutta Inka pani välit poikki.

- Oli ihanaa nähdä, kun oma rakas lapseni kuoriutui sen kaiken alta esiin.

Eteisen portaikkoa koristavat kuvataulut Inkasta. -Useina päivinä pysähdyn tähän juttelemaan Inkalle. Sitten on niitä päiviä, etten kestä katsoakaan kuvia ja kävelen silmät peitettyinä ohi, Tiina kertoo. Kuva: Terhi Ylimäinen

- Silloin, kun Inka käytti huumeita, hän oli todella ylimielinen ja ilkeä. Nyt hän oli taas oma huumorintajuinen itsensä.

Tuli ilmi, että Inkalla oli poikaystävä. Nuoripari muutti yhteen. Inka aloitti työt kaupan kassalla ja haki jälleen opiskelemaan.

Vappuna 2019 Inkalle ja poikaystävälle tuli jättimäinen riita, jonka seurauksena he erosivat.

Inka muutti asumaan hyvän ystävänsä kanssa. Ystävä tiesi Inkan menneisyyden ja oli ehdottoman kielteinen huumeita kohtaan. Hän teki selväksi, että mikäli Inka vielä käyttäisi huumeita, he eivät voisi asua yhdessä.

Viikko ennen Inkan kuolemaa äiti ja tytär näkivät viimeisen kerran.

Inka oli lapsuudenkodissaan kahvilla, kuten hänellä oli viikoittain tapana. Sillä kertaa Inkalla tosin oli kiire katsomaan ystävänsä koiranpentua. Mutta ei se mitään, viikon päästä he jälleen näkisivät, ja silloin Inka tahtoi jäädä jopa yöksi.

Tiina kokee, että Inkalla oli vahva miellyttämisen tarve. Hän tahtoi, että ihmiset pitävät hänestä. Kuva: Tiina Tannisen kotialbumi

Kuoliniltanaan Inka oli nähnyt entistä poikaystäväänsä. He olivat viettäneet iltaa ravintolassa, josta he olivat suunnanneet miehen luo.

Puolenyön aikaan entinen poikaystävä heräsi. Matkalla vessaan hän näki Inkan makaavan lattialla oudossa asennossa. Hän yritti herättää tätä tuloksetta.

Entinen poikaystävä soitti ambulanssin ja aloitti välittömästi elvytyksen. Oli jo liian myöhäistä.

Ruumiinavauksessa selvisi, että Inka oli käyttänyt sekaisin alkoholia, kannabista, bentsoja, kokaiinia ja ekstaasia.

- Hirveä sekoitus, Tiina toteaa.

- Inka oli saanut hengityskatkoksia, ja hänen sydämensä pysähtyi. Virallinen kuolinsyy oli päihteiden aiheuttama myrkytys.

Inkan kuolema tuli äidille täytenä yllätyksenä, vaikka hän oli pelännyt sitä vuosia.

Silloin, kun hän tiesi tyttärensä huumeongelmasta, jokainen pienellä kujalla sijaitsevan kotitalon ohi ajava auto nosti sydämen kurkkuun. Nytkö poliisit tulevat?

Oli kuitenkin kulunut kolme vuotta siitä, kun Inka oli raitistunut. Pelko oli väistynyt, sen piti olla historiaa.

Kuusi päivää kuoleman jälkeen perhe meni ruumishuoneelle katsomaan Inkaa. Kaikki paitsi isä. Hän ei pystynyt siihen.

- Minulle oli hirveän tärkeää nähdä Inka, koska päässäni oli koko ajan kuva lapsestani makaamassa kylmällä lattialla kuolleena. Kun näin Inkan siellä, minulle tuli olo, että he pitävät lapsestani hyvää huolta.

- Inka näytti siltä kuin hän olisi vain nukkunut. Silittelin hänen hiuksiaan mutta en uskaltanut koskea poskeen, sillä pelkäsin, että se on kylmä.

Inka laskettiin hautaan mustassa arkussa. Vieraita pyydettiin pukemaan ylleen vaaleanpunaista, sillä se oli Inkan lempiväri. Muistotilaisuus oli täynnä kimallekoristeita, sillä Inka rakasti "bling blingiä."

Inka haudattiin mustassa arkussa. Kuva: Tiina Tannisen kotialbumi

Tiina pyysi hautaustoimiston työntekijöitä ottamaan kuvan Inkasta hauta-arkussa. Inkan käsien alle aseteltiin isosiskon ostama paita. Sen oli tarkoitus olla joululahja. Kuva: Tiina Tannisen kotialbumi

Olisiko tämä kuolema voitu estää?

Sitä Tiina-äiti on ymmärrettävästi miettinyt. Oltuaan kuivilla Inka halusi saada keskusteluapua oppiakseen käsittelemään ongelmiaan jollakin muulla keinolla kuin päihteillä.

- Hän oli pari kertaa yrittänyt soittaa nuorille suunnattuun mielenterveyspuhelimeen puhuakseen omista fiiliksistään. Joka kerta puhelinaika oli juuri siltä päivältä sulkeutunut.

- Toivoisin, että nuorille olisi olemassa jokin sellainen paikka, johon voisi vaan suoraan kävellä sisään ja saisi heti apua.

Tiina ei voi ymmärtää, miten voidaan vaatia, että huumeidenkäyttäjän pitää olla kuivilla ennen kuin tälle voidaan tarjota apua mielenterveyden ongelmiin.

- Eihän alkoholistiltakaan vaadita samaa.

Äidin mukaan raitistumisensa jälkeen Inka kärsi siitä, kuinka paljon huolta hän oli aiheuttanut läheisilleen. Hän häpesi menneisyyttään eikä halunnut puhua siitä perheensä kanssa.

- Äiti, et tiedä, mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kaikkea olen käyttänyt, Tiina muistaa Inkan kerran sanoneen.

Inkan muistopöydällä on paljon "bling blingiä", sillä kimalletta rakastavaa Inkaa kutsuttiin bling bling -tytöksi. Kehyksissä isosiskon hautajaisiin kirjoittama runo Inkalle. Kuva: Terhi Ylimäinen

Suurinta lohtua Tiina on saanut vertaistuesta. Hän osallistui mielenterveysjärjestön pitämään sururyhmään nuorena kuolleiden vanhemmille.

- Meitä oli yhdeksän naista. Mietin, että mitä jos olen ainut äiti, jonka lapsi on kuollut päihteisiin? Miten minuun suhtaudutaan?

Tiina sai kuitenkin oppia kouriintuntuvalla tavalla sen, minkä tilastotkin vahvistavat: hänen tyttärensä ei ollut mikään yksittäistapaus.

- Yllätys, yllätys, myös viiden muun lapsen kuolemassa olivat olleet päihteet mukana.