Vielä pari kuukautta sitten 18-vuotias Jane Pellinen ei olisi ikinä uskonut saavansa lasta. Nyt hän on kahden kuukauden ikäisen vauvan onnellinen äiti. Kuva: Jane Pellisen kotialbumi

18-vuotias Jane Pellinen oli vahvasti sitä mieltä, ettei hän halua koskaan lapsia. Eräänä keskiviikkopäivänä kaksi kuukautta sitten kaikki kuitenkin muuttui.

Vatsakipu alkoi kesken iltapäivän.

Äänekoskelainen Jane Pellinen, 18, oli lähdössä kotoaan näkemään pienen matkan päässä asuvaa mummoaan, kun hän havahtui siihen.

- Ajattelin, että minulla on menkat, ja annoin asian olla.

Iltakuuden aikaan Jane oli lähdössä takaisin kotiin mummolasta. Silloin häneen sattui jo enemmän kuin kertaakaan kuukautisten aikana.

Janen lähtiessä mummo kysyi lapsenlapseltaan, voisiko hän olla raskaana.

- Oletko hullu, en voi olla raskaana, huudahdin hänelle takaisin itkien.

Takaisin kotiin päästyään Jane huusi kivusta. Huolestunut mummo soitti Janen kanssa olleelle äitipuolelle, että nyt olisi korkea aika lähteä sairaalaan.

Automatkalla Jyväskylän keskussairaalaan kipu hyökyi päälle entistä hirveämmällä voimalla. Jane oli hätääntynyt ja paniikissa. Hänellä ei ollut mitään aavistusta, mikä on vialla.

- Äitipuoli sanoi kipuilun näyttävän ihan supistuksilta. En siltikään uskonut olevani raskaana.

Päivystyksessä hoitaja otti Janen vastaan. Siinä vaiheessa Jane arveli jo voivansa olla raskaana. Hoitaja ei ollut kuitenkaan uskoa sitä.

- Hoitaja piti minua ehkä vähän pöhkönä ja totesi, etten varmana ole.

Hoitaja joutui perumaan puheensa, kun raskaustestin tulos tuli näkyviin. Se näytti positiivista.

- Olihan se shokki. Mietin, että kuinka tulen pärjäämään. Olin aina sanonut kaikille, ettei minusta tule äitiä. Että minulta on turha odottaa lapsia, Jane kertoo.

Jane hetki ennen vauvan syntymää. Raskaus ei näkynyt nuoresta äidistä mitenkään päälle päin. Kuva: Jane Pellisen kotialbumi

Jane siirrettiin ultrattavaksi ja mahasta löytyi täysiaikainen vauva. Sitten tulikin kiire. Synnytys oli jo käynnissä.

Jane järkyttyi. Hän ei todellakaan ollut valmistautunut tällaiseen.

- Lääkäri sanoi, että olen viisi senttiä auki, nyt lähdetään synnyttämään. Huusin suoraan, etten synnytä tänään, ihan turha luulo.

Siitä eteenpäin tapahtumat etenivät valtavalla nopeudella. Supistusten tuskissa kiemurteleva Jane kiidätettiin synnytysosastolle, jossa hänelle laitettiin kipua lievittävä epiduraali. Samalla hetkellä lapsivedet menivät.

- Synnytin vauvan käytännössä ilman kivunlievitystä, koska se ei ehtinyt vielä vaikuttaa. Vauvan pää näkyi jo, kun olin valmis ponnistamaan.

Kaikki tapahtui vain reilussa tunnissa. Kello pysähtyi aikaan 22:38. Silloin synnytyssalin hämärässä makaavan Pellisen rinnalle laskettiin pieni vauva.

- Ei sitä tunnetta pysty kuvaamaan sanoin, se oli niin uskomatonta. Itkin ja olin valtavan onnellinen. Lapsi oli oikeasti minun, sitä ei vie kukaan minulta pois. En ole koskaan tuntenut sellaista rakkautta ketään kohtaan.

Janen vauva syntyi 5. lokakuuta kello 22:38 raskausviikolla 37+5. Kokoa pienellä ihmeellä oli syntyessään 3?132 grammaa ja 48 senttiä. Kuva: Jane Pellisen kotialbumi

Lapsen syntymä tuli täydellisenä yllätyksenä kaikille.

Edes raskauden loppuvaiheessa Janesta ei olisi millään uskonut, että hän on viimeisillään raskaana.

Vauva oli piiloutunut Janen lantion taakse niin hyvin, etteivät sen liikkeet tuntuneet sieltä äidille. Lantio peitti myös raskausvatsan muodostumisen.

- Ihan loppuvaiheesta maha kasvoi ihan pikkuisen. Ajattelin vaan vähän lihoneeni. Painoni on aina hieman heitellyt, ja nytkin sitä tuli lisää vaan muutama hassu kilo.

Jade välttyi myös lähes kokonaan raskauspahoinvoinnilta tai väsymykseltä. Ainoat mahakivut hän laittoi perheessä sairastetun vatsataudin piikkiin. Ja satunnaisia närästyksiä nuori ei pysähtynyt miettimään sen enempää.

- Kuukautiset tulivat myös aika säännöllisesti, minkä vuoksi en osannut epäillä mitään.

- Ihan loppuraskaudesta minulla taisi olla jotain himoja. Saatoin vetää paketillisen jäätelöä kerrallaan. Mutta ei sitäkään osannut ajatella sen enempää. Olen ollut aina vähän huono syömään, Jane naurahtaa.

Janelle ihanista vauva-arjessa on ollut seurata pienen ihmisen kasvua ja kehitystä. - Hän on kova menemään ja jokeltamaan. Koko ajan on jotain asiaa. Äitiinsä tullut, Jane kuvailee vauvaansa. Kuva: Jane Pellisen kotialbumi

Kaksi kuukautta myöhemmin juuri unilta herännyt vauva jokeltelee Pellisen sylissä perheen kodissa Äänekoskeen kuuluvassa Suolahdessa.

Perheeseen kuuluu äidin ja vauvan lisäksi isä, 19-vuotias Jani.

Ennen syntymää keskisuomalaiset Jane ja Jani tapailivat toisiaan "säännöllisen epäsäännöllisesti", mutteivät mitenkään vakavasti. Itse asiassa heidän suhteensa oli jo hiipumaan päin, kun yllätyskäänne puuttui peliin.

Jani sai tietää vauvasta juuri ennen synnytystä, kun Janen äitipuoli soitti hänelle. Jani sattui asumaan myös Jyväskylässä, ja hän ehti täpärästi mukaan synnytykseen.

Vanhemmaksi tuleminen on aina valtava muutos kenen tahansa elämässä. Mutta yleensä ihmisillä on aikaa valmistautua siihen. Janista ja Janesta pamahti vanhempia yhdessä hetkessä ilman ennakkovaroitusta.

Jane on ollut otettu tuoreiden vanhempien saamasta avusta. Molempien vanhemmat ovat muun muassa ostaneet uudelle perheelle paljon vauvatavaraa. Kuva: Jane Pellisen kotialbumi

Molemmat ovat joutuneet käsittelemään tilannetta paljon omillaan. Ajan kanssa tietoisuus on lisääntynyt. Nyt molemmat ovat pakahtua tuoreesta vanhemmuuden onnesta.

- Viime viikolla Jani sanoi, miten onnellinen hän on, että lapsi on meidän.

Jani ja Jane asuvat vielä erillään, mutta yhteenmuutosta on jo puhuttu. Perhe haluaisi jatkaa yhdessä, elää kolmistaan omanlaista perhe-elämää.

- Lapsi on tuonut meitä uudelleen yhteen. Olemme lähentyneet paljon.

Ennen syntymää Jane vietti tyypillistä nuoren naisen elämää. Hän täytti 18 vuotta kesällä, mistä otettiin kavereiden kanssa juhlien kaikki irti.

Pienen vauvan kanssa Jane ei enää pääse lähtemään viihteelle ihan tuosta vaan - eikä hän haluakaan. Mieluummin tuore äiti jää kotiin vauvan kanssa.

Jane on häkeltynyt, miten lapsi on kuin itsestään pistänyt ajatusmaailman ihan uusiksi.

- Nuorena ajattelee usein vaan itseään. Nyt lapsi on ykkönen. Ennen, jos rahaa sattui jäämään kuun lopussa vähän ylimääräistä, shoppailin itselleni jotain. Nyt mietin, mitä saisin ostettua vauvalle.

Uusiksi on mennyt myös Janen järkähtämätön ajatus lasten saamisesta. Jo muutama viikko esikoisen syntymän jälkeen Jane huomasi haaveilevansa siitä.

Kunhan arki tasoittuu ja vauva on kasvanut, hän haluaa saada sisaruksen esikoiselleen.

- Tämä on muuttanut kaiken. Olen ihan rakastanut tähän pieneen ihmiseen.

Tänä lauantaina Janen lapsi saa nimen. Hänestä tulee Toivo. Kuva: Jane Pellisen kotialbumi