Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski ovat yhdessä kulkeneet pitkän tien maajoukkueessa. Kuva: Lehtikuva, Zuma / MVPhotos, Jesse Väänänen

Kerttu Niskasen mukaan hänen ja Krista Pärmäkosken ystävyydessä on yksi harvinainen piirre.

Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski: yhtä kuin Suomen naishiihto edellisen kymmenen vuoden ajan. Kaksi tornia.

Tv-kuvien ja muun kulisseista julkaistujen kuvien perusteella erottamattomat ystävykset ja toistensa tsemppaajat.

Toisaalta kovapäiset huippu-urheilijat, jotka ajattelevat ensisijaisesti itseään. Eli kaiketi välillä myös tukkanuottasilla?

Kerttu Niskasen mukaan eivät ole. Pärmäkosken touhut eivät ole alkaneet kismittää vajaat kolme vuotta vanhempaa kollegaa.

- Ei siinä ole mitään sellaista. Krista on hyvin pitkälti samantyyppinen ihminen kuin minä, positiivinen ja avoin. Olemme aina tulleet hyvin juttuun, hän sanoo.

Niskanen ja Pärmäkoski (tuolloin Lähteenmäki), nousivat A-maajoukkueeseen samalla ovenavauksella keväällä 2010. Niskanen oli 21-vuotias ja Pärmäkoski 19. Kolmanneksi nuorin maajoukkuenainen oli Riikka Sarasoja-Lilja, 28.

- Me olimme Kristan kanssa ihan toisesta laidasta kuin muut. Olimme ihan junnuja. Kaikki oli uutta ja naiset ympärillä kovia, Niskanen muistelee.

Krista Lähteenmäki ja Kerttu Niskanen poseerasivat Vuokatin urheilulukion palkitsemistilaisuudessa kevättalvella 2010. Kuva: Saara Pakaslahti

Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Edellisenä talvena oli kilpailtu olympialaduilla Vancouverissa. Kisat muistetaan paitsi köykäisestä hiihtomenestyksestä myös naisten maajoukkuetta repineistä riidoista.

Ilta-Sanomat uutisoi kisojen aikana, kuinka viestijoukkue Pirjo Muranen, Riitta-Liisa Roponen, Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen, ei "tahdo enää mahtua edes samalle hiihtostadionille".

12 vuotta sitten Suomen naisten maajoukkue ei ehkä ollut helpoin paikka keltanokalle.

- Oli tosi tärkeää, kun Krista oli siinä rinnalla enkä ollut yksin. Muihin naisiin oli iso ero, ei pelkästään kokemuksen takia, vaan kaikkinensa. Maajoukkueessa oli nippu menestyneitä urheilijoita, jotka olivat vuositolkulla tehneet töitä, ja sitten olimme me. Kontrasti oli iso, Niskanen sanoo.

Kun entiset suuruudet yksi toisensa jälkeen ripusti hiihtokenkänsä naulaan, kansan katse nauliintui entistä tiukemmin Niskaseen ja Pärmäkoskeen. Parivaljakko on vastannut huutoon voittamalla yhteensä 18 arvokisamitalia. Heidän takanaan on ollut hiljaista.

Yhdessä vietettyjä päiviä on varmasti liki satakertaisesti.

- Kyllä siinä ystävystyy. Olemme viettäneet keskenämme yhtä paljon aikaa kuin perheenjäsenten. Siinä ajassa toinen tulee tutuksi ja tärkeäksi, Niskanen ruotii.

Matkapäiviä on sen verran paljon, ettei heidän tarvitse soitella päivittäin toisilleen kotona ollessaan.

- Kristan kuulumisista pysyy ihan hyvin kartalla, kun olemme yhteisissä reissuissa. Toinen ei pääse unohtumaan normiarjessakaan. Toki olemme yhteydessä, jos on asiaa, Vieremän Koiton kasvatti hekottelee.

Kerttu Niskanen lähtee uuteen kauteen elämänsä kunnossa. Kuva: Jesse Väänänen

Niskasen mukaan hänen ja Pärmäkosken hiihtoystävyydessä on yksi harvinainen piirre.

He eivät ole kateellisia toisilleen, vaikka toisen suoritus menisi nappiin ja toisella jäisi tyhjä arpa käteen.

- On itketty toisen puolesta, niin iloista kuin surusta, mikä ei ole itsestäänselvyys. Pidän sitä tosi hienona asiana, Niskanen sanoo.

Näin on käynyt monta kertaa. Kaksikko on kivunnut arvokisoissa viestejä lukuun ottamatta vain kerran samaan aikaan palkintokorokkeelle: Pekingin 10 kilometrin perinteisellä viime talvena. Lähes aina toinen heistä on joutunut pettymään. Useimmiten se on ollut Niskanen.

- Kisatilanne on kisatilanne. Mittelemme toinen toistamme vastaan, mutta kun olemme maalissa, kilpailu loppuu siihen. Ei se vaikuta väleihimme.

Kerttu Niskanen (oik) sivakoi Pekingin 10 kilometrin (p) kisasta hopeaa, Krista Pärmäkoski pronssia. Kuva: Fredrik Varfjell / Lehtikuva

Niskanen nostaa esiin viime talven tapahtumat Pekingissä, jossa hän voitti uransa ensimmäiset henkilökohtaiset arvokisamitalinsa. Kun Niskanen sauvoi normaalimatkalla toiseksi, Pärmäkoski oli kolmas. Päätösmatkalla yhdistelmähiihdossa Niskanen oli kolmas ja Pärmäkoski hyytyi kymmenenneksi.

- Hiihto on yksilöurheilua ja tietenkin haluamme voittaa toisemme. Odotimme molemmat menestystä Pekingistä, mutta kyllä Krista oli onnellinen mun puolesta. Hän tiesi, että mitalit ovat kiertäneet mua vuodesta toiseen. Vaikka voitin Kristan, niin tuskin se hänestä pahalta tuntui, Niskanen vakuuttaa.

Tulevina vuosina koittaa hetki, jolloin Niskanen, 34, ja Pärmäkoski, 31, luovuttavat soihdun eteenpäin. Pärmäkoski on vihjaillut lopettamisellaan jo pitkään, eikä Niskasenkaan ura loputtomiin jatku.

Kerttu Niskanen nousi uransa parhaimpaan kuntoon vaikean jalkavamman jälkeen. Kuva: Jesse Väänänen

- En mieti vielä lopettamista. Hiihdän niin kauan kuin motivaatiota riittää. En ole sulkenut ovia edes vuoden 2026 olympialaisista, Niskanen paljastaa.

Voimakaksikon lopettaminen jättää joka tapauksessa ammottavan aukon suomalaiseen hiihtoon - tapahtui se ensi keväänä tai parin vuoden kuluttua. Huippulahjakkaita hiihtäjänaisia ei jonoksi asti ole.

- Kun lopetamme, niin tuleehan siitä tyhjiö. Meiltä odotetaan menestystä ja meidät on totuttu näkemään keulapäässä. Mutta toivon ja uskon, että nuoria nousee tilallemme, Niskanen toteaa.