Menestys teki Samu Haberista rikkaan supertähden, jolla oli stadionit täynnä kirkuvia faneja, mutta ei yhtään ystävää, jolle soittaa. - Se oli silmiä avaava hetki: okei, mulla menee näin huonosti. Olin paennut kaikkia ja itseäni, mennyt kuoreeni.

Samu Haber kävi terapiassa viisi vuotta, mutta lopetti sen vähän aikaa sitten. "Terapiaan menemisessä ei ole mitään hävittävää. Päinvastoin. Minusta on ollut mielenkiintoista hoksata, kuka olen." Kuva: Piia Arnould

Lokakuun lopussa laulaja ja muusikko Samu Haber, 46, asteli Porkkalanniemellä mökkilaituriltaan mereen. Hän ui monta vetoa kahdeksanasteisessa vedessä, katseli ylitseen lentävää lintuparvea ja tunsi, kuinka kylmä sai veren kiertämään kehossa.

Vedestä noustuaan hän jäi makaamaan laiturille ja tunnusteli, kuinka keho kihelmöi. Takaisin löylyihin ei ollut kiirettä. Vuoden keikat olivat ohi, vilustumista ei tarvinnut enää pelätä. Oli vain läsnäolo hetkessä - ja rauha.

Kuukautta aiemmin Samun 16-vuotiaana perustama yhtye Sunrise Avenue oli soittanut jäähyväiskiertueensa viimeisen keikan Saksan Düsseldorfissa. Nyt mökkilaiturilla maatessaan Samu tiesi valinneensa oikein, vaikka taloudellisesti yhtyeen lopettaminen olikin järjetöntä.

Sunrise Avenue oli myynyt yli kolme miljoonaa levyä ja tehnyt hänestä kansainvälisen tähden. Fanit olivat tatuoineet hänen kappaleidensa sanoituksia ihoonsa ja hotelleissa bändille oli pitänyt varata kokonainen kerros, jotta he saisivat rauhan ihailijoilta. Artistina Samu oli saanut kaiken mistä haaveili, mutta samalla hänestä oli tullut stressaantunut, onneton ihminen, joka eli arvojensa vastaista elämää.

- Pitkään olin ihastunut menestykseen, stadioneihin, tienaamiseen ja huomioon, mutta samalla hukkasin itseni. Rakkaus musiikkiin jäi bändin suuruuden jalkoihin. Lopulta halusin pois myllystä, johon olin itseni ajanut, Samu sanoo aurinkoisena syystalven päivänä levy-yhtiön tiloissa Helsingin Punavuoressa ja juo cappuccinoa.

Samu ei ota faniensa kanssa yhteiskuvia. "Olen tehnyt linjauksen oman hyvinvointini takia, ja se tuntuu voimaannuttavalta. En tuhoudukaan, jos asetan rajat." Kuva: Piia Arnould

Hän vaikuttaa hyväntuuliselta ja energiseltä ja on ehtinyt käydä jo aamulla nyrkkeilytreeneissä.

Vuosi on ollut Samulle tunteikas. Hän ilmoitti Sunrise Avenuen lopettamisesta jo joulukuussa 2019, mutta koronapandemian takia yhtyeen jäähyväiskiertuetta jouduttiin siirtämään kolme kertaa. Kun 19 keikan kiertue lopulta toteutui, sen näki arviolta 390?000 fania.

- Viimeisellä keikalla 18?000 ihmistä lauloi joka biisin mukana ja osa faneista itki eturivissä. Olin miettinyt, tuleeko minulle olo, että tästä en luovu. Mutta katsoin bändin poikia, tuttuja eturivin naamoja ja totesin, että on aika astua pois.

Sen jälkeen Samu on julkaissut suomenkielisen soololevyn ja esiintynyt kotimaan klubeilla, joiden yleisömäärät ovat vain murto-osa entisestä.

- Onnistuminen on epävarmaa, kaikki lähtee nollista, mutta jalkani vievät minua uuteen seikkailuun, Samu sanoo.

- Rakastan ilmaista itseäni suomen kielellä, ja nyt saan viettää aikaa myös kotona, hän selittää.

Samu on saanut kollegoiltaan kannustavia viestejä: Ihanaa katsoa sinua. Näytät voivan hyvin.

- Juuri niin tunnen joka solussani. Painolastia ei enää ole. Pitkästä aikaa on sellainen olo, että mitäköhän jännää elämä tuo eteensä. Kuin uusi kevät alkaisi, hän sanoo ja hymyilee.

Kiireisimpinä vuosinaan Samu vietti yli 300 päivää ulkomailla. Hän istui viidellä tuotantokaudella Voice of Germany -laulukilpailun tuomaristossa tv-kameroiden edessä ja teki pitkään kaikki esiintymiset, joita Sunrise Avenuelle tarjottiin. Bändi saattoi saada yksityiskeikasta parisataatuhatta euroa, ja kieltäytyminen tuntui mahdottomalta.

- Pelkäsin, että jos en tee niin, minut hylätään. Nyt sen sanominen tuntuu naurettavalta, hän hymähtää.

Samu alkoi kärsiä univaikeuksista. Hän joi harva se ilta puoli pulloa punaviiniä rentoutuakseen keikan jälkeen ja napsi unilääkkeitä. Samu alkoi saada paniikkikohtauksia ja oli pahimmilla hetkillään varma, että kuolee.

Talvella 2016 Samu lensi silloisen tyttöystävänsä kanssa Australiaan lomalle. Takana oli neljä kuukautta kestänyt Voice of Germany -kiertue, ja nyt tarkoitus oli nauttia auringosta ja surffata.

- Olin aivan loppu. Minulla oli paniikkikohtauksia, ahdisti, enkä vieläkään saanut nukuttua, hän muistelee.

Ennen Samu joi alkoholia harva se ilta purkaakseen stressiä ja kärsi unettomuudesta."Muistan häpeän, kun aamulla piti mennä tv-kameroiden eteen. Ajattelin, että näytän varmaan väsyneeltä, vanhalta ja rumalta, ja tuskin kukaan keikallekaan enää tulee." Kuva: Piia Arnould

Yhtenä iltana Samulle nousi kuume ja hän alkoi oksentaa verta. Hän meni yksityiselle lääkäriasemalle tutkimuksiin, mutta mitään ei löytynyt. Silloin lääkäri kysyi maagiset sanansa.

Oletko koskaan miettinyt, että puhuisit jollekin?

Samu hätkähti, mutta meni lääkäriaseman terapeutin juttusille. Jo toinen tapaaminen oli käänteentekevä.

- Lähdin sen jälkeen kävelemään Sydneyn keskustaan. Yhtäkkiä minusta tuntui, kuin käteni olisivat syttyneet palamaan. Tuli hiki, minua itketti, oli haikea olo. Tajusin, että nyt olen oikeasti jonkin sellaisen äärellä, missä minun kuuluukin olla.

Hän kävi lomansa aikana kuusi kertaa terapeutin luona ja päätti Suomeen tultuaan etsiä ammattilaisen Helsingistä. Sopivaa henkilöä ei kuitenkaan löytynyt, ja pian Samu oli taas samassa umpikujassa kuin ennenkin.

- Ei se voi olla heijastumatta parisuhteeseenkaan, jos ei voi hirveän hyvin. Olin silloisessa suhteessani aika yksinäinen, ja olin itse siihen syypää, Samu sanoo.

Hän kärsi, mutta ei vielä kunnolla ymmärtänyt, mistä oikein oli kyse.

Toukokuussa 2017 Samulla oli avoauto, jeeppi ja pikavene. Hänellä oli 200 neliön asunto Helsingin keskustassa, seitsemän Rolexia ja stadionit täynnä kirkuvia faneja. Hänen pankkitilillään oli seitsemännumeroinen summa, ja hänet oli valittu vuoden seksikkäimmäksi mieheksi, mutta silti häntä ahdisti.

Mitä sä valitat, tästähän jokainen unelmoi, hän sanoi itselleen.

- Ulospäin kaikki oli täydellistä, mutta silti minulla oli yksinäinen ja surullinen olo. Tajusin, että vaikka ostaisin vielä isomman muskeliveneen tai vielä isomman kämpän keskeltä Helsinkiä, se ei lääkitse minua.

Eräänä torstaina Samu istui autossaan Ruoholahden sillalla ja odotti liikennevalojen vaihtumista. Illalle suunniteltu studiosessio oli peruuntunut, ja ikkunan takana oli vehreä kevät. Samu iloitsi voivansa lähteä oluelle viettämään yllättävää vapaailtaa ja ajoi bussipysäkille käymään läpi puhelimensa yhteystietoja. Nimet vilisivät ruudulla, mutta hän ei voinut pysähtyä kenenkään kohdalle.

- Hirveä fiilis. Olin eronnut silloisesta tyttöystävästäni, eikä minulla ollut ketään läheistä, turvallista ihmistä, jolle soittaa. Etäisiä tuttuja en halunnut kohdata, koska he näkivät minussa vain Sunrise Avenuen Samun, hän muistelee.

He janosivat kuulla juttuja menestyneen rokkitähden elämästä, eikä Samu voinut näyttää heille haavoittuvuuttaan.

- Mietin, mitä helvettiä on tapahtunut. Olen BMW:n ratissa surullisena. Voisin ostaa vaikka kuusi autoa lisää jos haluaisin, mutta minulla ei ole ketään, kenen luokse mennä tai jonka haluaisin kohdata. Se oli silmiä avaava hetki: okei, mulla menee näin huonosti. Olin paennut kaikkia ja itseäni, mennyt kuoreeni, hän sanoo.

Silloin Samu päätti toimia. Hän teki listan ihmisistä, joita haluaisi tavata. Aluksi hän keksi vain neljä nimeä. Jääkiekkoilija Siim Liivik, tv-tuottaja Karri Soilamo, pari muuta.

- Soitin Siimille ja uskalsin avata vähän sydäntäni. Karrin kanssa menimme syömään. Tein suunnitelman, että tapaan joka viikko yhden ihmisen, joka ei liity töihini. Panin viestin vähän kaukaisemmillekin kavereille. "Haluatko käydä mökillä tai lähteä kruisailemaan?" Aloin rakentaa sosiaalista elämääni uudelleen, Samu kertoo.

- Olin tosi motivoitunut päästämään ihmisiä lähelleni. Olin niin yksinäinen ja loppu. Motivaatio pyytää apua löytyi surusta, tuskasta ja ahdistuksesta.

Eräänä iltana Samu istui lapsuudenystävänsä ja entisen Sunrise Avenuen basistin Sami Heinäsen kanssa kesämökin saunan lauteilla ja jutusteli niitä näitä. Kun tämä kysyi, mitä Samulle kuuluu, hän päätti vastata totuudenmukaisesti.

Paha olla.

Ystävä heitti löylyä, oli hetken hiljaa, sanoi olevansa pahoillaan.

Onks sulla ollut pitkään tuollainen fiilis, hän kysyi, ja yhtäkkiä Samu koki valtavaa huojennusta. Hänellä siis oli sittenkin oikeus tuntea näin!

- Rakkaus ja empatia on sairaan hienoa. Löysin ihmisiä, jotka kuulivat minua. Nyt ymmärrän, kuinka tärkeää on pysähtyä toisen äärelle, jos hänellä on jotain sydämellään. Se voi olla tosi merkityksellistä, Samu sanoo ja hymyilee.

Samu on oppinut terapiassa ilmaisemaan omia tarpeitaan. "Olen voinut sanoa ystävilleni, että käytöksesi ei ollut ok, voidaanko jatkossa välttää tuollaista. Olen sanonut lapsuudenperheelleni, että kotonani ei olla omilla ehdoilla vaan yhteisesti sovituilla säännöillä." Kuva: Piia Arnould

Hän jatkoi taas terapeutin etsimistä, ja puolen vuoden päästä hän löysi vihdoin ammattilaisen, jonka kanssa kemiat osuivat yksiin. Terapeutin sohvalla Samu alkoi tutustua itseensä ja tunteisiinsa yhä syvemmin.

- Luin paljon, kävin NLP-koulutuksia, tutkin tunnelukkojani. Tajusin, etten ollut elänyt arvojeni mukaan. Minun oli ollut vaikeaa asettaa rajoja. Olin palvellut ihmisiä ja toivonut, että niin kukaan ei hylkää.

Samu oli puskenut väsymyksestä huolimatta bändiä eteenpäin, jotta jokainen sen jäsen ja työntekijä saisi siitä elantonsa. Hän meni sukujuhlille, vaikka olisi tarvinnut aikaa itselleen.

- Mutta terapiassa asiat rupesivat aukeamaan. Tajusin, että minulla on oikeus omiin tunteisiini ja rajoihini.

Samu opetteli sanomaan ystävilleen ja tutuilleen, jos heidän käytöksensä loukkasi. Kerran, kun Samu kertoi terapeutille viikostaan, tämä halusi tarkentaa kuulemansa.

Sanoitko, että olet ollut äitisi kanssa tällä viikolla jo viisi kertaa tekemisissä? Käyt hänen kanssaan lätkäpeleissä ja lomilla? Olet 40, miltä luulet puolisostasi tuntuvan?

Vau, Samu sanoi. Totta.

Samun oli ollut vaikea sanoa äidilleen, ettei hän halua tämän vierailevan luonaan niin usein. Toisaalta hän hakeutui itsekin juttelemaan tämä kanssa jatkuvasti mieltään askarruttavista asioista.

Samu opetteli rakentamaan äitinsä kanssa aikuista ihmissuhdetta ja sanoo olevansa todella ylpeä työstä, jonka he molemmat tekivät. Nyt välit ovat paremmat kuin koskaan.

"Joku viisas on sanonut, ettei ihminen ole valmis muuttumaan, ennen kuin on kärsinyt tarpeeksi", Samu sanoo. Niin hänelle itselleenkin kävi. Kuva: Piia Arnould

Työasioissa rajojen vetäminen huipentui hetkeen runsaat kolme vuotta sitten, kun hän kutsui Universal Music Euroopan pomot Helsinkiin ja ilmoitti lopettavansa Sunrise Avenuen.

- Kerroin, että olen tosi poikki ja aion panna pillit pussiin. He saivat raivokohtauksen. Et tee tätä! Me rakensimme tämän yhdessä, Samu muistelee.

Levy-yhtiölle Sunrise Avenue oli ollut kultakaivos, josta ei haluttu luopua. Häntä ylipuhuttiin jatkamaan. Kun hän tuli bändin lopettamisesta kertovasta tiedotustilaisuudesta kotiin, puhelimessa odotti viesti.

- Voitaisiin alkaa miettiä come backia. Vanhoja demoja pitää julkaista. Joululevy nyt ainakin!

Mutta Samu ei halunnut enää elää elämää, joka ei tuntunut hänen omaltaan.

Ensi keväänä Samu aikoo tehdä vain yhden keikan. Se järjestetään maaliskuussa Helsingin jäähallilla. Entisessä elämässään hän olisi seurannut jatkuvasti, kuinka hyvin ennakkoliput myyvät, mutta nyt päivä on jo pitkällä, eikä hän ole tarkastanut niiden menekkiä kertaakaan.

- Monet artistit seuraavat myös Spotify-julkaisujensa soittokertoja, mutta minulla ei ole siihen puhelimessani appia, hän sanoo.

Jatkuva suorittaminen ja oman arvon mittaaminen töissä onnistumisilla on vähentynyt.

- En säntäile enää ihan niin paljon kuin ennen, hän sanoo.

Asiat ovat taas alkaneet tuntua hyvällä tavalla vatsanpohjassa, mutta ikävä ahdistus on poissa.

Kun Samun ensimmäinen soolokeikka lokakuussa lähestyi, hän ei saanut millään nukuttua.

- Aikaisemmassa elämässäni söin lääkkeitä, joilla pakotin itseni uneen. Nyt nousin ylös, söin yöpalaa. Otin läppärin ja aloin kirjoittaa, mitä mielessäni liikkuu. Tajusin, että minuahan jännittää! Se nauratti, sillä olin ajatellut, ettei niin käy pienten keikkojen kanssa.

Silloin Samu tajusi jotain arvokasta.

- Olen oppinut pysähtymään tunteideni äärelle. Osaan ottaa selvää fiiliksistäni ja siitä, mistä ne kumpuavat. Aiemmin, jos minulla oli vähän outo fiilis, työnsin oloani pois. Ehkä pitäisi mennä lenkille, poikaporukalla löylyyn, katsoa leffa. Nyt minulla on työkaluja miettiä, voinko tehdä itseäni vaivaaville asioille jotain.

Moni muukin asia on muuttunut aiemmasta. Samu on "hurahtanut" kamppailulajeihin ja opettaa toisinaan vähän nyrkkeilyä sekä taekwondoa.

- Pariin vuoteen en ole käyttänyt melkein ollenkaan alkoholia. Ei tee enää mieli, osittain siksi, että aamulla treenaaminen on ihan erilaista, jos on juonut.

Lähipiiri on tukenut häntä viime vuosien muutoksessa, mutta osa vanhoista ystävistä on jäänyt taakse, kun hänen arvonsa ovat muuttuneet. Heidän tilalleen on löytynyt uusia ystäviä, jotka ovat nyt tiivis osa hänen elämäänsä.

- Meillä on oma saunaseura, Itä-Helsingin Saunaveikot, jonka logon olemme tatuoineet kylkiimme. Ajoin myös prätkäkortin, ja meillä oli kesällä kavereiden kanssa Hot Boy Summer Tour, Samu sanoo ja virnistää.

"Äitini kanssa olen saanut itkeä, olla heikko, näyttää tunteita. On halattu, on kuultu, ja olen päässyt syliin aikuisenakin. Olen siitä tosi kiitollinen", Samu sanoo. Kuva: Piia Arnould

Enää Samu ei ole yksinäinen ja kihlatunkin, tanssija Etel Röhrin kanssa menee hyvin.

- Parisuhteessa toisen pitää antaa muuttua ja kasvaa, johti se sitten mihin vain. Jos alkaa kipuilla, etsiä uusia väyliä ja ajatuksia, se voi olla toiselle pelottavaa. Mitä tuossa ihmisessä tapahtuu? Onneksi nykyisen kumppanini kanssa pystyn puhumaan mistä vain. On tosi arvokasta, ettei kotona tarvitse jatkaa showmiehen roolia, hän sanoo.

Vielä Samu ei tiedä, haluaako hän lapsia.

- Se on hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Jos vanhempani olisivat tässä, tekisi mieli vastata totta kai, koska he haluaisivat olla isovanhempia, hän hymähtää.

Samu sanoo viihtyvänsä lasten seurassa ja kertoo viimeksi peuhanneensa tenavien kanssa taannoisessa Tavastian soundcheckissään, jonne tuli managerin jälkikasvua.

- Kyllä lapset ovat ihania. Yksi opetti minulle kärrynpyöriä ja annoin heidän soittaa kitaraa. Mutta minun ei tarvitse saada lapsia, voin elää hienon elämän ilmankin. En koe, että elämäni on merkityksetöntä, jos heitä ei ole.

Samu on 46-vuotiaana tilastollisesti yli puolivälissä elämäänsä, mutta ikääntyminen ei ahdista häntä. Ehkä se johtuu siitä, että hän tuntee olevansa juuri siellä missä pitääkin, omissa nahoissaan, sinut itsensä kanssa.

- Terapiaan meno oli paras teko, mitä olen itselleni tehnyt. Olen rohkaissut muitakin ottamaan sen askeleen. Aluksi pelotti, että paljastun. Niin paljastuinkin, itselleni.

Fakta

46-vuotias muusikko, asuu Helsingissä. Kihloissa Etel Röhrin kanssa.

Harrastaa nyrkkeilyä ja taekwondoa.

Julkaissut syyskuussa debyyttisooloalbuminsa Pelastetaan maailma. Soitti ja lauloi aiemmin Sunrise Avenue -yhtyeessä.