Ilta Sanoma

Kuva: Aleksi Jalava / IS

Kahdessa ukrainalaiskylässä totuttiin kahdeksan kuukauden aikana päivittäisiin pommituksiin. Kyselivkaa pitivät hallussaan ukrainalaiset, kun taas viiden kilometrin päässä Maksymivkassa elettiin venäläismiehityksen alla.

Hyytävä marraskuun tuuli pureutuu luihin ja ytimiin, kun joukko vapaaehtoisia pakkaa leipää ja säilykkeitä Ivan Valkon auton takakonttiin Mykolajivin laitakaupungilla. Kun peräkärryyn on saatu nostettua vielä tyhjä vesitankki, on aika kääntää auton nokka kohti 40 kilometrin päässä sijaitsevaa Kyselivkan kylää.

Valko on Kyselivkan kyläneuvoston puheenjohtaja. Hän kuljettaa Punaisen ristin logolla varustettuja leipälaatikoita ja muuta humanitääristä apua ihmisille, jotka edelleen asuvat pommitusten tuhoamassa kylässä. Samalla hän on luvannut esitellä paikkoja IS:n toimittajalle ja kuvaajalle.

Mykolajivin alueeseen kuuluva Kyselivka ehti olla venäläisjoukkojen miehittämänä vain kymmenisen päivää Ukrainan sodan alkuvaiheessa. Kyläläisten tilanne ei kuitenkaan helpottunut venäläisten lähdettyä, sillä rintamalinja juuttui kahdeksaksi kuukaudeksi vain muutaman kilometrin päähän.

Marraskuun alkupuolella Venäjän armeija vetäytyi Dneprjoen itärannalle Mykolajivin ja Hersonin alueilla valtaamiltaan mailta. Se tiesi rauhallisempia aikoja myös Kyselivkan asukkaille.

Avustustarvikkeita, leipää, kamiinoita ja vesisäiliö matkalla tuhottuihin kyliin.

Avustustarvikkeita, leipää, kamiinoita ja vesisäiliö matkalla tuhottuihin kyliin. Kuva: Aleksi Jalava

Matka vie aikaa, sillä mutaisella ja kuoppaisella tiellä on ajettava kieli keskellä suuta. Näky perillä on lohduton: sodan jalkoihin jääneessä Kyselivkassa tuskin yksikään rakennus on säästynyt vaurioitta.

Valkon auto kaartaa sinisen pihaportin pieleen. Talossa poikansa kanssa asuvat Iryna ja Fjodor tulevat ottamaan vieraat vastaan.

Portille kerääntyy nopeasti myös joukko koiria, joista osa tärisee arkuuttaan. Isokokoinen harmaa koira liimautuu saman tien ihmisten kylkeen ja yrittää antaa tassua.

-?Emme tiedä, kenen se on alun perin. Mutta yritämme ruokkia sitäkin, Iryna kertoo.

Jaettavaa on vähän, joten Valkon tuomat elintarvikkeet otetaan ilolla vastaan.

Kyselivkan asukkaat Iryna ja Fjodor yrittävät ruokkia vieraitakin koiria.

Kyselivkan asukkaat Iryna ja Fjodor yrittävät ruokkia vieraitakin koiria. Kuva: Aleksi Jalava

Kyselivkassa asui ennen sotaa noin 400 ihmistä. Pariskunta poikineen kuuluu niihin alle 20 ihmiseen, jotka ovat pysyneet kotikylässään koko sodan ajan. Muutamien talojen portteihin on kirjoitettu teksti ljudi - ihmisiä. Se on tarkoitettu merkiksi kylällä liikkuneille sotilaille, sekä venäläisille että ukrainalaisille.

Irynan ja Fjodorin mukaan Kyselivkaan satoi kahdeksan kuukauden ajan jatkuvalla syötöllä ohjuksia, raketteja, kranaatteja, tykistöammuksia sekä erilaisia pommeja. Myös venäläisjoukkojen dronet olivat tuttu näky.

Kuva: Aleksi Jalava

-?Se oli todella pelottavaa. Kerran lentokoneesta pudotettiin laskuvarjolla pommi. Sen jälkeen taivaalta satoi jotakin palavien kynttilöiden tapaista. Ne sytyttivät tuleen tuolla olevan talon, Iryna viittoo kädellään kadun toiseen päähän.

Perheen talosta hajosivat ikkunat ja katto, jota on yritetty paikkailla pressulla. Aluksi he suojautuivat tulitukselta nurkkaan, mutta siirtyivät myöhemmin turvaan naapuritalon kellariin.

-?Ukrainan armeijan sotilaat auttoivat meitä. He toivat vettä ja leipää ja tulivat kysymään meiltä pommitusten jälkeen, olimmeko kunnossa. Meillä on hyviä poikia, Iryna kehuu.

Irynan mukaan on onni, että venäläiset eivät ehtineet lyhyen läsnäolonsa aikana miinoittaa kylän maita. Sen sijaan sotilailla oli aikaa viedä taloista kaikki vähänkin arvokas.

-?He veivät traktorit, bensan, autot, moottoripyörät. Kaiken, Fjodor sanoo.

Sähköä, vettä ja kaasua kylässä ei ole ollut kahdeksaan kuukauteen. Säiden kylmentyessä lämpöä taloon tuo vanha kamiina, jonka Fjodor kävi varastamassa venäläisjoukkojen tukikohdakseen ottamasta päiväkodista.

-?Oli pakko ottaa riski ja tehdä se, koska muuten emme olisi selvinneet, ennen sotaa päiväkodin talonmiehenä työskennellyt Fjodor kertoo.

Karusta tilanteesta huolimatta Iryna sanoo kaiken olevan nyt hyvin.

-?Sota on sotaa. Yritämme vain selvitä.

Portin pielessä lukee Ljudi, ihmisiä. Heitä Kyselivkaan jäi sodan alettua vain vähän.

Portin pielessä lukee Ljudi, ihmisiä. Heitä Kyselivkaan jäi sodan alettua vain vähän. Kuva: Aleksi Jalava

Sodan jatkumisesta muistuttavat vaimeat tykkitulen äänet, jotka kantautuvat Valkon mukaan alle 40 kilometrin päässä sijaitsevalta Dnepriltä. Siellä Ukrainan ja Venäjän joukot tulittavat toisiaan edelleen joen yli.

Valko vie vieraat kävelylle kylän keskustaan. Tienristeyksessä makaa tuhoutunut tankki, joka hänen mukaansa kuului Ukrainan armeijalle.

-?Tuossa naapuritalossa asuva mies yritti sammuttaa tulipalon ja pelastaa tankissa olleen sotilaan, mutta tämä kuoli, Valko kertoo.

Kaduilla lojuu rakettien jäänteitä. Niiden synnyttämien kuoppien muodosta voi päätellä, että ne ammuttiin Kyselivkaan etelästä Hersonin suunnalta. Vanhasta maailmasta muistuttavat kyläkoulun lattialla romun seassa olevat valokuvat leikkivistä lapsista sekä jäätelömainos vastapäisen, korventuneen kaupan edustalla.

Kyselivkan tuhottuja taloja. Jäätelömainos muistuttaa toisenlaisesta ajasta.

Kyselivkan tuhottuja taloja. Jäätelömainos muistuttaa toisenlaisesta ajasta. Kuva: Aleksi Jalava

Kuva: Aleksi Jalava

Valkon mukaan venäläisjoukot tulivat kylään 10. maaliskuuta ja yrittivät pystyttää sinne tarkastuspisteitään. Reilun viikon kuluttua ne kohtasivat Ukrainan armeijan läheisessä Zazilljan kylässä ja kokivat tappion.

-?Venäläisiä palasi vielä kylälle. Seuraavana päivänä tänne saapui kuitenkin ukrainalaissotilaita, jotka ajoivat heidät automaattiaseita käyttäen seuraavaan kylään, Maksymivkaan.

Rintamalinja asettui Valkon mukaan 21. maaliskuuta Kyselivkan ja Maksymivkan väliin. Etäisyyttä kylillä on vain viitisen kilometriä.

Valko odottaa paikalle miestä, joka tuo autollaan generaattorin ja muutaman kamiinan. Kun ne on saatu lastattua kyytiin, jatkuu matka kohti Maksymivkaa.

Matkalla tie muuttuu vieläkin kehnommaksi ja sen kuopat entistä syvemmiksi. Pientareelle on kasattu tieltä raivattuja miinoja, jotka on merkitty varoituskyltillä.

Korventuneilla pelloilla törröttää pystyssä raketteja. Valkon mukaan tragedia on erityisen syvä maanviljelijöille, joiden viljasato paloi sodankäynnin seurauksena.

Maksymivkan laidalla tien molemmin puolin makaa kuolleita lehmiä. Yksi eläimistä näyttää tuupertuneen tielle sitä ylittäessään.

Myös tällä kylällä apu otetaan vastaan ilolla. Onnenhuokauksia asukkaissa herättää etenkin takakontista paljastuva generaattori.

 Miinoja kerätty kasalle tienvarteen.

Miinoja kerätty kasalle tienvarteen. Kuva: Aleksi Jalava

Räjähteiden sirpaleita ja osumajälkiä kaikkialla.

Räjähteiden sirpaleita ja osumajälkiä kaikkialla. Kuva: Aleksi Jalava

-?Nyt meitä hymyilyttää, mutta aiemmin ei. Odotimme, että meidät tullaan vapauttamaan, kertoo ruokaa hakemaan tullut Svitlana kuvaa otettaessa.

Hän kertoo naapurinsa Olenan kanssa venäläisjoukkojen "polttaneen kaiken", kun ne jättivät kylän marraskuun alkupuolella. Myös Maksymivkan rakennukset ovat lähes kaikki vahingoittuneet tai tuhoutuneet.

Tässäkin kylässä totuttiin päivittäisiin pommituksiin. Täällä ne alkoivat muutamaa kuukautta ennen venäläisten vetäytymistä. Seitsemän lähitalojen asukasta vietti käytännössä koko sen ajan Olenan perheen talon kellarissa.

-?Opimme tuntemaan kaikki ammukset ja pommit äänten perusteella. Tiesimme, miten ne putoavat ja minne ne osuisivat. Siksi pystyimme joskus menemään myös ulos pommitusten aikana, Svitlana kertoo.

Päivisin asukkaat yrittivät kuivattaa maan alla kostuneita petivaatteita pihalla. Kellarissa olivat aikuisten ohella myös Olenan ja hänen miehensä Vasylin 10- ja 12-vuotiaat lapset. Heidät on nyt lähetetty parempiin oloihin kaupunkiin, sillä elämä kylässä on haastavaa sähkön, kaasun ja juoksevan veden puuttuessa.

Maksymivkan asukasluku oli sadan kieppeillä ennen sotaa. Venäläismiehityksen aikana kylässä oli noin neljännes asukkaista.

-?Tiedäthän, haluaisin mieluiten unohtaa sen kaiken, sanoo Svitlana, kun puhe kääntyy kahdeksan kuukautta kestäneeseen ajanjaksoon.

 Svitlana ja Olena totttuivat räjähdyksen ääniin venäläismiehityksen aikana.

Svitlana ja Olena totttuivat räjähdyksen ääniin venäläismiehityksen aikana. Kuva: Aleksi Jalava

Olena sen sijaan kertoo venäläisten tekemisistä mielellään. Sotilaat asettuivat hänen perheensä talon takana niityllä oleviin ulkorakennuksiin. Niitylle pysäköitiin myös tankki sekä tykistöä, jolla venäläiset tulittivat Kyselivkaa.

Heti miehityksen alussa venäläiset veivät kyläläisiltä matkapuhelimet. Yhteyttä ulkomaailmaan ei ollut.

Asukkaat saivat kuitenkin satunnaisesti tietoa sodan tapahtumista Ukrainan radiosta, jota he yrittivät kuunnella salaa kellarissa. Tiedot armeijan vapauttamista alueista toivat toivoa myös Maksymivkaan.

-?Venäläiset utelivat, oliko meillä jotain uutisia tiedossamme, mutta valehtelimme, ettemme tienneet mitään. He taas valehtelivat meille, että Venäjän armeija olisi saanut miehitettyä ties mitä, kuten Mykolajivin kaupungin. Heilläkään ei ollut yhteyksiä, Olena kertoo.

Valtaosa kyläläisistä lukitsi talonsa ovet ja pakeni muualle. Olenan mukaan heidän paluunsa on nyt vaikeaa, sillä talot on pitkälti tuhottu ja tyhjennetty tavarasta.

-?Sotilaat sanoivat taloihin mennessään, että "Volodja Putin antoi meille nämä maat", Svitlana sanoo silmiään pyöritellen.

Volodja on hellittelynimi, jota Venäjällä käytetään Vladimir-nimisistä miehistä.

Kuva: Aleksi Jalava

Naisten mukaan venäläiset huvittelivat ampumalla kylän taloja hajalle "isoilla aseilla" sekä tuhosivat sähkölinjat tankilla ampuen. Taloista vietiin lähes kaikki irtain mattoja ja pöytäliinoja myöten.

-?He rikkoivat astioita huvikseen heitellen ja käyttivät niitä myös ampumisen maalitauluina. Tiesimme ulkona olevan rauhallista aina yhdeksän aikaan aamulla, koska silloin venäläiset pitivät kahvitaukoa, Olena sanoo naurahtaen.

Svitlana ja Olena ihmettelevät myös "pöytäliinaa", jonka venäläiset olivat tehneet omien perheenjäsentensä kuvista.

-?Sen päällä he sitten söivät.

Naiset kertovat venäläisten ampuneen kaksi kyläläistä, joita nämä epäilivät Ukrainan armeijan auttamisesta. Toisen hautaamisen sotilaat sallivat kyläläisille, mutta toista vainajaa ei ole vielä löydetty.

Toisaalta venäläiset veivät Olenan pommituksissa haavoittuneen veljen sekä toisen loukkaantuneen hoitoon Hersoniin ja toivat heidät myös myöhemmin takaisin.

Venäläismiehityksen jälkiä Maksymivkassa.

Venäläismiehityksen jälkiä Maksymivkassa. Kuva: Aleksi Jalava

Kuva: Aleksi Jalava

Vasyl vie vieraat vielä katsomaan takapihan rakennuksia, joihin venäläiset majoittuivat. Niiden luokse kävellään peräkanaa kapeaa polkua pitkin siltä varalta, että niitylle on jäänyt tarkastuksen jälkeen vielä miinoja.

Tyhjän kanalan oviaukon suulla seisoo edelleen Venäjän armeijan maastotakkiin puettu linnunpelätin. Tosin sen varsinainen tarkoitus oli toimia syöttinä ukrainalaisten droneille.

Seinustalla on karrelle palanut ilmatorjuntavaunu. Rakennusten väliin on jäänyt panssarintorjunta-ase, olalta laukaistava ilmatorjuntaohjus, Venäjän armeijan tyhjiä muonapakkauksia sekä muuta roskaa.

Sisällä siistissä pinossa ovat patjat, joilla sotilaat nukkuivat.

Paluumatkalla Vasyl hyppää yllättäen kuoppaan, jonka kerrotaan olevan lentokoneesta pudotetun pommin synnyttämä. Hän nostaa sen pohjalta esiin ison metallinkappaleen.

-?Tuolta vesitornin luota löytyi dronejen ohjauslaite, jonka Ukrainan sotilaat veivät. He olivat siitä hyvin tyytyväisiä, Vasyl mainitsee vielä.

Vasyl esittelee ammuksia ja räjähteiden kappaleita.

Vasyl esittelee ammuksia ja räjähteiden kappaleita. Kuva: Aleksi Jalava

Kuten Kyselivkassa, myös Maksymivkassa asukkaat kertovat koteihinsa hiljalleen palaavista kyläläisistä. Mukanaan tulijoilla on rakennustarvikkeita. Yhden pahasti vaurioituneen talon katolla liehuu Ukrainan lippu, kirkkaiden värien perusteella uudenkarhea sellainen.

-?Haluamme vain elää kuten ennen sotaa. Hiljaista elämää, jossa voimme tehdä töitä ja mennä vapaasti kaupunkiin, jos siltä tuntuu. Meillä ei ole kaasua, vettä eikä lämpöä, mutta ainakin tiedämme olevamme vapaita, Svitlana sanoo.

Naisten mukaan kaikki on nyt hyvin, sillä asukkaat tukevat toisiaan vaikeassa tilanteessa. Kuten tähänkin asti.

-?Näin kellarissa ollessani unia, joissa ukrainalainen sotilas tuli ja otti minua kädestä kiinni. Hypimme ilosta, kun he lopulta tulivat, Olena kertoo.

Ilta Sanoma
jeudi 24 novembre 2022 21:30:00 Categories: Ilta Sanoma Ulkomaat

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.