Kaarina Davis haki ennen mielihyvää shoppailemalla ja kuluttamalla. Se ei tuonut oloon kuitenkaan helpotusta. 34-vuotiaana Kaarina ei enää nähnyt vaihtoehtoja. Kuva: Anna Huovinen

Joogaloma Balilla saattaa saada sinut voimaan hyvin, mutta ei ole luonnon kannalta kestävää. Kirjailija Kaarina Davis ja opettaja, somevaikuttaja Ami Värtö lähtivät etsimään hyvinvointia pallon rajoissa.

Marraskuu, harmauden ajanjakso. Vielä muutama vuosi sitten luokanopettajana työskennellyt Ami Värtö, 39, olisi tähän aikaan vuodesta suunnitellut matkaa jonnekin lämpimään.

Ennen syyslomaa opettajainhuoneessa keskusteltiin, minne kukakin lomallaan aikoi matkustaa. Loman jälkeen matkaa fiilisteltiin, kunnes alettiin taas katsoa uusia lentoja.

- Matkustin paljon. Hyvinvointini perustui pitkälti siihen ja koin, että olin ansainnut sen, että palaudun arjesta matkustelemalla, hän kertoo.

Ami olisi saattanut jatkaa samaan malliin, ellei eräs uutinen vuonna 2018 olisi pysäyttänyt.

Ami Värtö on pienentänyt reilussa kolmessa vuodessa hiilijalanjälkensä 10 tonnista alle 2,5 tonniin. Kuva: Anna Huovinen

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisee raporttinsa noin kerran viidessä vuodessa. Vuonna 2018 raportin viesti oli hälyttävä: olemme peruuttamattomien muutosten tiellä. Muutoksia pystytään hidastamaan ja jopa estämään, mutta päästöjen vähentämisellä olisi kiire.

Ami Värtöä raportti kaikessa karuudessaan hätkähdytti. Hän oli pari vuotta aiemmin tullut äidiksi ja alkanut pohtia, millaista tulevaisuutta rakentaa lapselleen.

Keväällä Ami Värtö palkittiin Vuoden maailmanparantaja -kunniamaininnalla. "En olisi itse ikinä uskonut, että minusta tulisi somevaikuttaja. Ensisijaisesti hain itselleni vertaistukea ja halusin kantaa oman korteni kekoon ilmastotalkoissa." Kuva: Anna Huovinen

Kun hän laittoi lentomailinsa hiilijalanjälkeä mittaavaan laskuriin, kävi ilmi, että 15-vuotiaana aloitettu kasvissyönti ei paljon painanut vaa'assa. Mittariin ilmestyi tyypillinen suomalainen lukema: 10 tonnia - neljä kertaa enemmän kuin olisi ympäristön kannalta kestävää.

- Olen aina kannattanut vihreitä arvoja ja pitänyt ympäristöä tärkeänä. Olin luullut, että elän melko kestävästi. Oli shokki huomata, että asia ei ollutkaan niin, hän kertoo.

Ensin Ami ahdistui, mutta seuraavaksi hän päätti alkaa toimia. Hän perusti aluksi sometilin, jossa alkoi tutkia, mitä hän voisi arjessaan tehdä oman hiilijalanjälkensä pienentämiseksi. Ami keskittyi siihen, mihin suomalainen voi: liikkumiseen, asumiseen ja syömiseen.

Tässä marraskuussa Ami ei lennä etelään. Hänen elämäntapaansa syksyllä 2022 voisi muotitermillä sanoa planetaariseksi: Värtö koettaa elää niin, että maapallon kestävyyskyky ei ylittyisi.

Keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat lopulta olleet yksinkertaisia. Hidastamista, kohtuullisuutta, kulutuksen vähentämistä. Ami ostaa tavarat pääosin käytettynä. Hän itse syö vegaanisesti, ja muukin perhe kasvispainotteisesti. Viime aikoina hän on vähentänyt esimerkiksi suihkun käyttönsä alle minuuttiin.

Perheen paritalo lämpenee ekosähköllä, ja käytössä on vähän energiaa kuluttava ilmalämpöpumppu. Ehdoton hän ei kuitenkaan ole. Perheessä on auto, jota käytetään harvoin. Arkiliikkuminen hoidetaan laatikkopyörällä tai julkisilla.

Näillä konsteilla Ami on saanut hiilijalanjälkensä laskettua 2,5 tonniin. Se on tavoite, johon mahdollisimman monen pitäisi päästä, jotta ilmaston lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen.

Ami kertoo, että muutokset ovat olleet välttämättömiä hänen omalle hyvinvoinnilleen.

- En olisi voinut enää jatkaa tekemättä mitään ympäristön eteen, hän sanoo.

Jokaisen pitäisi laskea kulutukseen perustuvan hiilijalanjälkensä 2,5 tonniin, jotta ilmaston lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen. Kuva: Anna Huovinen

Ami Värtö kokee, että hänen hyvinvointinsa lisääntyy, kun hän elää ympäristön kannalta kestävästi. Perinteinen hyvinvointipuhe taas on hyvin yksilö- ja ihmiskeskeistä. Meitä kehotetaan kuuntelemaan itseämme ja omia tarpeitamme.

Joogaloma Balilla voi olla satsaus omaan hyvinvointiin, mutta ympäristön näkökulmasta se on yhtä kestämätöntä kuin mikä tahansa lennähtely. Jos kasvatamme omaa hyvinvointiamme planeetan kustannuksella, vaikutukset näkyvät ennen pitkää myös ihmisissä.

Esimerkkejä on helppo löytää jo nykyajasta: lämpöaalloista koituu kuumuusoireita sekä hengityselin- ja sydänsairauksia. Saastunut vesi taas lisää loistauteja ja tartuntatautien riskiä.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan lähes yksi neljäsosa maailman kaikista kuolemista on yhteydessä ympäristötekijöihin.

- Planetaarinen ajattelu on pohjimmiltaan ymmärrystä siitä, että olemme joka tavalla yhteydessä kaiken muun ympäristömme kanssa, sanoo kestävää hyvinvointia ja taloutta tutkiva Tuuli Hirvilammi Tampereen yliopistosta.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi ihmiskunnan ennennäkemätön nousukausi ja vaurastuminen. Hyvinvoinnin tavoittelu nosti elintasoa erityisesti Pohjoismaissa ja muualla länsimaissa, mutta harmi kyllä materiaalisen hyvän kasvu on tapahtunut muiden lajien, luonnonvarojen sekä tulevien sukupolvien kustannuksella.

Hirvilammin mukaan tämä ei välttämättä ole tarkoituksellista.

- Kukaan ei varmasti yleisesti ottaen pahansuopuuttaan halua pilata ympäristöä, Hirvilammi sanoo.

Sen sijaan hyvinvointivaltioissa on yritetty varmistaa myös tuleville sukupolville mahdollisuus parempaan maailmaan, jossa arkea ei leimaa pula ja puute tai turvattomuus.

Hirvilammin mielestä näyttää selvältä, että tulevaisuudessa hyvinvointia on rakennettava täysin uudelta perustalta, jossa karsimme hiilijalanjälkeämme merkittävästi.

Se vaatii muutoksia arkeemme ja voi siksi pelottaa. Olemme niin tottuneita samastamaan hyvinvointimme materiaaliseen vaurauteen, että suunnanmuutos tuntuu loikalta tuntemattomaan.

- Toisaalta moni on jo oppinut löytämään hyvinvointia kestävämmin esimerkiksi läheisten kanssa vietetystä ajasta, Hirvilammi muistuttaa.

Kaarina Davis jätti kutsumusammattinsa sairaanhoitajana tehtyään elämänmuutoksen. Kuva: Riina Peuhu

Toiset ovat eläneet pienen hiilijalanjäljen todellisuutta jo pitempään. Kaarina Davis, 52, teki elämänmuutoksen parikymmentä vuotta sitten. Hänen kohdallaan puhuttiin silloin oravanpyörästä hyppäämisestä tai downshiftaamisesta.

Kaarina oli työskennellyt 15-vuotiaasta saakka hoitoalalla päätyen lopulta sairaanhoitajaksi, joka oli hänelle kutsumusammatti. Silti arkea väritti epämääräinen riittämättömyyden tunne.

Mielihyvää hän haki shoppailemalla ja kuluttamalla. Se ei tuonut oloon kuitenkaan helpotusta. Paniikkikohtaukset, ahdistuneisuus, masennus ja itsetuhoiset ajatukset kasvoivat ja hän uupui. Lopulta 34-vuotias Kaarina ei enää nähnyt vaihtoehtoja.

- Olin ajanut itseni sellaiseen tilaan, joka oli hyvin mustavalkoinen. Jos olisin ymmärtänyt tilanteeni aiemmin, olisin voinut etsiä erilaisia mahdollisuuksia kuten tehdä osa-aikaista työtä, hän sanoo nyt.

Kaarina päätyi kyseenalaistamaan koko elämäntapansa ja havahtui siihen, että kaipasi yksinkertaisempaa elämää.

- Huomasin, että luonnossa ja metsässä ollessani olin onnellinen ja oireet helpottivat. Kun palasin takaisin arkeen, ne alkoivat uudelleen, hän kertoo.

Vuonna 2004 hän irtisanoutui ja alkoi kunnostaa isoisovanhempiensa kuolinpesältä lunastamaansa maatilaa Hämeenkyrön Alhonlahdessa.

Hän sai osakseen myös arvostelua, joiden mukaan hänen valintansa oli itsekästä downshiftaamista: mitä tästä tulisi, jos kaikki leppoistaisivat elämäänsä?

- Ei ollut kyse pelkästään itsestäni, vaan myös siitä, miten pystyin muuttamaan elämäni sellaiseksi, että se olisi myös ympäristön kannalta kestävää.

Kaarina Davis on kirjoittanut kokemuksistaan useita kirjoja. Planetaarisuus on hänen mielestään lopulta uusi nimitys vanhalle asialle.

- Itse haluan ilmaista asiat hyvin maanläheisesti. Meitä ei yksinkertaisesti ole luotu tällaiseen elämään, jossa tavoittelemme aina enemmän ja lisää.

Siitä kertovat paitsi ilmaston ja ympäristön tila myös lisääntyneet mielenterveysongelmat ja ihmisten yleistyvä uupuminen, hän sanoo.

Ilmastonmuutoksesta ja mielenterveydestä puhutaan yleensä toisistaan erillisinä asioina: ilmasto ja ympäristö ovat luonnontieteellinen ilmiö ja mielenhyvinvointi taas yksilön asia. Tosiasiassa niillä voi olla paljonkin yhteistä.

Luonnonvarojen kestämätön käyttö, ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden romahtaminen vaikuttavat myös ihmisten mielenterveyteen, sanoo lääkäri Hanna Rintala.

Rintala työskentelee Nyyti ry:ssä Ympäristöahdistuksen mieli -hankkeessa asiantuntijana ja kuuluu Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön ilmastolääkäreihin.

Pandemian aiheuttamat mielenterveysongelmat ovat yksi osoitus ympäristömuutosten välillisistä vaikutuksista mielenterveyteen. Ilmastoahdistus on etenkin nuorten keskuudessa kasvava ilmiö.

Suoriakin vaikutuksia on jo nähtävillä. Esimerkiksi lämpöaallot pahentavat jo olemassa olevia mielenterveysongelmia, kuten skitsofreniaa ja addiktioita.

Myös moderni elämäntapa kokonaisuudessaan voi kuormittaa liikaa. Nykyisellään terveydenhoitojärjestelmä tunnistaa sen Rintalan mukaan heikosti.

- Potilas voi tulla jatkuvan päänsäryn tai ahdistuksen kanssa vastaanotolle ja sitten lääkäri miettii, että mikä olisi sopiva lääke, vaikka siihen voi vaikuttaa koko stressaava elämäntapa, Rintala kuvaa.

Rintala uskoo tämän johtuvan pohjimmiltaan siitä, miten epälajityypillistä elämää ihminen nykyään elää.

- Lemmikin kohdalla osaamme jo miettiä, miten tämä voisi elää lajityypillisesti hyvää elämää, mutta itsemme kohdalla voimme olla samalle sokeita, Rintala sanoo.

Länsimainen hyvinvointi on rakentunut vahvasti jatkuvan kasvun varaan. Siten kestävä hyvinvointi edellyttäisi siten myös hellittämistä. Kuva: Anna Huovinen

Millaista sitten olisi pallonmuotoinen hyvinvointi? Tuuli Hirvilammin mukaan kysymys vaatii ensin sen pohtimista, mitä ylipäätään pidämme hyvänä elämänä.

Syntyykö hyvinvointi siitä, että hankimme jatkuvasti lisää ja enemmän? Teemmekö enemmän töitä, jotta ansaitsemme enemmän mutta vastineeksi annamme aikamme?

Hirvilammi muistuttaa, että hyvinvointi on lopulta joukko tarpeita, jotka liittyvät paitsi materiaaliseen hyvinvointiin myös itselle merkitykselliseen tekemiseen, itsetuntoon ja läheisiin ihmissuhteisiin.

- Planetaarista hyvinvointia on se, että pyrimme tasapainoon eri tarpeiden välillä emmekä kuluta luonnonvaroja enemmän kuin osamme on, Hirvilammi sanoo.

Tällä hetkellä länsimainen hyvinvointi on rakentunut vahvasti jatkuvan kasvun varaan. Siten kestävä hyvinvointi edellyttäisi siten myös hellittämistä.

- Jos onnistumme muuttamaan elämäntapamme maapallon kannalta kestäväksi, se lisää myös ihmisten hyvinvointia ja terveyttä pitkällä tähtäimellä, Rintala puolestaan sanoo.

Aina muutoksen tekeminen ei vaadi kriisiä, mutta usein suuret muutokset tapahtuvat mullistusten kautta niin ihmisten kuin yhteiskunnan kannalta.

Esimerkiksi pandemian myötä moni oppi elämään kohtuullisemmin, mutta rajoitusten päätyttyä palasi osittain vanhoihin kulutustottumuksiinsa. Rintalan mukaan pandemia oli osoitus, että ihmiset vaativat pientä pakkoa muuttaakseen käytöstään.

- Me olemme muutosvastaisia ja helposti palaamme tottumuksiimme. Mutta jos meidän on pakko, meissä on myös kyky sopeutua ja mukautua, Rintala sanoo.

Ilmastovaikuttajuus on tuonut Ami Värtölle uuden työn kampanjakoordinaattorina Suomen luontoliitossa. Kuva: Anna Huovinen

Ami Värtö ei ajattele, että olisi pallonmuotoista hyvinvointia tavoitellessaan joutunut luopumaan lopulta mitään isosta. Matkustelun tilalle on tullut enemmän vapaa-aikaa.

- Ennen elin lomasta lomaan, mutta nyt arjesta on tullut ylipäätään vähemmän kuormittavaa.

Arjesta ei tällöin tarvitse koko ajan palautua, ja aikaa jää enemmän läheisille ja rentoutumiselle. Perheeseen on myös syntynyt kuopus kaksi vuotta sitten.

Ilmastovaikuttajuus on tuonut hänelle myös uuden työn. Tällä hetkellä hän työskentelee kampanjakoordinaattorina Suomen luontoliitossa.

- Voi olla, että palaan joskus opettajan työhön, mutta koen, että voin nyt edistää paremmin edistää työssäni kestävämpää yhteiskuntaa, Ami sanoo.

Yksilön toiminta riittää vain tiettyyn pisteeseen, hän sanoo. Muutoksia täytyy tehdä ihan kaikkialla, ja siihen tarvitaan myös päättäjiä.

Kaarina Davis kävelee lähimetsässään päivittäin. Metsässä kulkeminen rauhoittaa ja terävöittää aisteja. Kuva: Riina Peuhu

Kaarina Davis asuu sukunsa kotitilalla 36 neliön asunnossa. Asuntoon tulee vesi, mutta vessa on ulkohuussi. Hän kasvattaa ruokansa pääosin itse.

Monelle hänen kirjojaan lukeneille ja hänen tutuilleen on tullut yllätyksenä, ettei hän kuitenkaan elä askeettisesti tai ole erakko.

Autoa hän käyttää, kun on tarve. Muutama vuosi sitten hän matkusti Yhdysvaltoihin, kun hänen siellä asunut isänsä sairastui.

Jos jotain hajoaa, hän saattaa ostaa sen uutena, jos ei löydä käytettynä. Hän kertoo tulevansa toimeen muutamilla sadoilla euroilla kuukaudessa.

Kirjoittamisen ohella hän tekee yrittäjänä siivouskeikkoja. Kuluttamisen sijaan hän kokee saaneensa tilalle aikaa, läsnäoloa ja ihmettelyä.

- Kun ylipäätään kuluttaa vähemmän, ei tarvitse tehdä niin paljon töitä, jotta rahoittaa kulutuksensa, Kaarina sanoo.

Usein hän kokee olevansa oman elämänsä löytöretkeilijä. Hän kävelee lähimetsässään, jonka on suojellut. Siellä kulkeminen terävöittää aisteja ja auttaa keskittymään.

- Teen siellä jatkuvasti pieniä havaintoja , Kaarina sanoo ja haastaa pohtimaan:

- Milloin itse lähiympäristössä kulkiessasi huomioit, mistä tuuli puhalsi tai mitä eläimiä näit? Meillä ei tarvitsisi olla kiire minnekään. Me olemme jo perillä.

Jutussa käytetty lähteenä myös teosta Planeetan kokoinen arki - Askelia kestävämpään politiikkaan (Gaudeamus).

Kuka

Helsinkiläinen opettaja ja somevaikuttaja.

Pitää Instagramissa Pallon kokoinen elämä -nimistä sometiliä, jossa hän kertoo, kuinka hän on pienentänyt omaa hiilijalanjälkeään kestäväksi ja puhuu yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeydestä.

Hänellä on yli 16?000 seuraajaa.

Keväällä hänet palkittiin Vuoden maailmanparantaja -kunniamaininnalla.

Kuka

Hämeenkyrössä asuva kirjailija, tietokirjailija, kustantaja, yksityisyrittäjä ja sairaanhoitaja.

Syntynyt Yhdysvalloissa ja muuttanut Suomeen 7-vuotiaana, jolloin opetteli myös suomen kielen.

Asuu isoisoisänsä tilalla, jossa vaalii luonnon monimuotoisuutta ja luo elinmahdollisuuksia mahdollisimman monelle lajille.

Kirjoittanut elämästään viisi omaelämänkerrallista teosta. Viimeisin Linnunlaulua ja varoitushuutoja ilmestyi tänä syksynä.