Ilta Sanoma

Mika Aaltola kertoo elävänsä parhaillaan parasta jaksoa elämässään.

Mika Aaltola kertoo elävänsä parhaillaan parasta jaksoa elämässään. Kuva: Seppo Kärki / IS, Mika Aaltolan kotialbumi, Tuomas Mikkolainen

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola on noussut suomalaisten mieliin ja presidenttispekulaatioihin kommentoimalla Ukrainan sotaa.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola, 53, on tullut suomalaisille tänä vuonna enemmän kuin tutuksi.

Kansainvälisen politiikan tutkija on kiertänyt hengästyttävällä tahdilla mediassa ja erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa Ukrainan sodasta ja geopolitiikan myllerryksestä.

Nyt on kuitenkin aika kurkistaa kulisseihin. Millainen on mies Aaltola-ilmiön taustalla?

AaltolAN nuoremman siskon, Turun yliopiston eläin- ja ympäristöetiikan dosentin Elisa Aaltolan mukaan Mika Aaltolassa on herkkä puoli, joka jää usein muun toiminnan alle. Mika kantaa helposti muiden murheita, sisko sanoo.

- Isälläni on todella paha muistisairaus, ja äiti on hänen omaishoitajansa. Siihen liittyy paljon surutyötä ja raskautta. Heti jos Mikalle on viestittänyt käytännön ongelmista tähän liittyen, niin hän vastaa saman tien. Hänellä on herkkyyttä muiden auttamiseen ja on myös itse herkkä ihminen. Isän sairaus on ollut Mikalle kova paikka.

Mika Aaltola syntyi vuonna 1969 ja vietti lapsuutensa Kintauden kylällä Petäjävedellä. Äiti oli kyläkoulun opettaja ja hyvin uskonnollinen. Isä puolestaan oli töissä yliopistolla ja teki väitöskirjaa. Perheessä keskusteltiin ahkerasti tieteestä, uskonnosta ja taiteesta.

Mika Aaltola äitinsä kanssa jouluna 1972.

Mika Aaltola äitinsä kanssa jouluna 1972. Kuva: Mika Aaltolan kotialbumi

Elisa Aaltola kertoo, että Aaltola oli jo nuorena kiinnostunut kaikenlaisista tieteistä.

- Hän oli aina jostain valtavan kiinnostunut. Se oli Mikaa määrittävä asia. Hänellä oli historiaan, luonnontieteisiin tai teknologiaan liittyviä vahvoja kiinnostuksenkohteita, Elisa Aaltola sanoo.

Arkeologiasta kiinnostunut poika teki kaivauksia lähimaastossa etsien kadonnutta sivilisaatiota. Arkeologiaa seurasi kiinnostus tähtitieteeseen. Hänellä oli ajatus, että lähimaastoon on iskenyt meteoriitteja.

- Hänelle ostettiin kaukoputki, ja hän rakensi laudoista tähtitornin lähimetsämme hakkuuaukiolle. Hän vei kaukoputken sinne ja vietti kauheasti aikaa avaruutta tutkien, Elisa Aaltola muistelee.

Perhe asui kyläkoulun yhteydessä, ja Mika Aaltola kertoo, että jo ennen koulun aloittamista pihalta löytyi aina leikkikavereita. Äidin opettajuus toi kuitenkin eteen myös haasteita, ja Aaltola joutui muiden lasten silmätikuksi.

- Koulukiusaamista oli paljonkin, mutta olin jo yläasteen alussa aika pitkä, noin 175 senttiä, joten minua ei saatu kaatumaan, vaikka lumipesuja haluttiin antaa. Ajattelin, että jos ei kaadu, niin ne antavat lopulta periksi ja niinhän siinä kävi, Aaltola sanoo.

Kintauden kylästä Aaltola hyppäsi aivan toisenlaiseen maailmaan, kun hän pääsi opiskelemaan psykologiaa Columbian yliopiston New Yorkiin vuonna 1988. Yliopiston kampus sijaitsi Manhattanilla.

- Olihan se aikamoinen kontrasti ja kyllä se vähän pelottikin. Olen luontaisesti ollut aina melko introvertti ja viihdyn omissa ajatuksissani. Koin koti-ikävää ensimmäiset pari vuotta aika syvästikin.

Aaltola oli jo aiempina kesinä ollut kesätöissä lentokonetehtaassa Yhdysvalloissa. Perhe oli ollut aina länsimyönteinen, ja hän tunsi vetoa yhdysvaltalaista kulttuuria kohtaan.

Kiinnostus kansainväliseen politiikkaan juontui psykologiasta. Aaltola kertoo nähneensä mielenterveyden hajoamisen ja maailman mielen hajoamisen olevan ilmiöinä lähellä toisiaan.

Kylmä sota oli loppumassa ja maailma oli liikkeessä. Aaltola muistaa seuranneensa muun muassa ensimmäistä Persianlahden sotaa uutiskanava CNN:ltä.

- Mielsin, että kun oli koti-ikävissään New Yorkissa, niin maailman asioiden seuraaminen toi lähemmäs kotia.

Aaltola 19-vuotiaana Yhdysvalloissa. Hän työskenteli opiskeluiden ohessa baarimikkona.

Aaltola 19-vuotiaana Yhdysvalloissa. Hän työskenteli opiskeluiden ohessa baarimikkona. Kuva: Mika Aaltolan kotialbumi

Viiden vuoden jälkeen Aaltola siirtyi jatkamaan opintojaan takaisin Suomeen ja Tampereelle. Hän alkoi tehdä väitöskirjaa, ja tutkijan ura vei mukanaan. Noihin aikoihin Aaltolalla alkoi olla myös jatkuvia poski- ja nenäontelon tulehduksia sekä päänsärkyjä.

Vuosia myöhemmin häneltä löydettiin nenä- ja otsaontelon kasvain. Vielä opiskeluaikana Aaltola kuitenkin sivuutti oireet. Myöhemmin hänen oikean silmänsä verkkokalvo repesi ja hän menetti 30 prosenttia silmän näkökyvystä.

- Yksi sellainen jukuripäinen piirre minussa on nuoresta asti ollut kuten monissa suomalaisissa miehissä, että omista ongelmistaan ei välttämättä kerro edes rakkaille. Ehkä se liittyy siihen, kun koulussa kiusattiin aikoinaan ja silloin ajatteli, ettei pidä kaatua, Aaltola sanoo.

Kasvain leikattiin Aaltolan ollessa professorina Yhdysvalloissa. Hän kertoo löytäneensä googlaamalla tiedon, että leikkauksessa voi kuolla 80 prosentin todennäköisyydellä.

- Olin varma kuolemasta, Aaltola sanoo.

Leikkaus sujui kuitenkin ilman ongelmia, mutta kasvaimen myötä heikentyneet maku- ja hajuaisti eivät palautuneet ennalleen.

Aaltola työskenteli vierailevana professorina Minnesotan yliopistossa vuosina 2006-2008.

Aaltola työskenteli vierailevana professorina Minnesotan yliopistossa vuosina 2006-2008. Kuva: Mika Aaltolan kotialbumi

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta, Aaltola otti taksin kohti Ylen studioita. Päässä pyöri ajatusten myrsky.

- Kyllä sen tunsi kehossaan, kun mietti mitä sodasta sanoo. Sodan kommentoiminen ei ole minkä tahansa asian kommentoimista, vaan siinä on suuri vastuu. Päätin, että pitää olla rehellinen sodan riskien kertomisessa ja luoda henkistä valmiustilaa Suomeen sille, mitä tuleman pitää.

Aaltola sanoo, että halusi olla mahdollisimman paljon läsnä ja puhua suoraan, koska ajatteli sen jo itsessään rauhoittavan ihmisten mielialoja.

- Sota on syvä kokemus, kun se tapahtuu lähistöllä ja vaarana on eskalaatio. Silloin ei voi kikkailla abstrakteilla malleilla, vaan täytyy ymmärtää, että turvallisuus on tunne, mutta myös tekemistä. Toistelin koko ajan sitä, että pitää olla strategisesti päättäväinen.

Sodan alkamisen jälkeisinä viikkoina vitsailtiin, että Aaltola asui Ylen tiloissa, koska oli puhumassa televisiossa niin usein.

Samankaltainen omistautuminen ei ole ollut hänelle vierasta aiemminkaan. Upin ohjelmajohtaja Mikael Wigell muistelee kevättä 2014, kun Venäjä oli juuri vallannut Krimin niemimaan Ukrainalta. Tuolloin Aaltolasta liikkui huhuja Upin työntekijöiden keskuudessa.

- Meistä tuntui, että Mika nukkui toimistolla. Hänellä oli täytettävä patja, jota hän pumppasi joka ilta ja jäi nukkumaan toimistolle. En tiedä oliko niin, että hän asui toimistolla, vai oliko hänellä osoitetta myös jossain muualla, Wigell sanoo.

Kuva: Seppo Kärki / IS

Esiintyminen mediassa on herättänyt myös kritiikkiä siitä, ettei Aaltola ole malttanut pysyä omalla tontillaan.

- Tiedän, että on niitä, jotka kritisoivat siitä, etten ole pysynyt perinteisessä roolissa. Mutta kyllä tässä tilanteessa Ulkopoliittisen instituutin johtajan rooli on erilainen kuin normaaliajan tilanteiden selittäjänä, Aaltola sanoo.

Keskustelu Aaltolan ympärillä kiihtyi lokakuussa, kun hän nousi Ilta-Sanomien presidenttikyselyssä kärkikahinoihin. Aaltolalta on tiukattu, onko hän aikeissa lähteä ehdolle. Itse hän kertoo yllättyneensä suosiostaan.

- Luulen sen kertovan siitä, että poliittinen luottamus ei ole löytänyt murrosaikana paikkaansa ja se heijastuu minuun. Minulla ei kuitenkaan ole poliittisia ambitioita, eivätkä tulevat vaalit ole ajankohtaisia.

Aaltola on työskennellyt Ulkopoliittisessa instituutissa vuodesta 2008 lähtien, ensin akatemiatutkijana ja sen jälkeen ohjelmajohtajana. Vuonna 2019 hänet valittiin instituutin johtajaksi.

- Kun lapsuudessani perhe oli hyvin debatoiva ja väittelevä, niin Upissa saa paljon tätä rakkauden perusmuotoa, jossa välitetään toisesta, kun hänen kanssaan jaksetaan argumentoida, Aaltola kuvaa instituutin henkeä.

Upin yhteiskuntasuhdepäällikkö Kukka-Maria Kovsky kuvailee Aaltolan olevan rauhallinen johtaja, joka keskittyy suuriin linjoihin.

- Hän on innovoiva johtaja, joka ei pelkää uudistuksia, Kovsky sanoo.

Ohjelmajohtaja Wigellin mukaan Aaltola on inspiroiva johtaja ja avoin keskustelija.

- Hän tykkää siitä, että ihmiset ovat hänen kanssaan eri mieltä. Hän ei ole millään tavalla hierarkkinen, Wigell kertoo.

Sekä Kovsky että Wigell sanovat, että Aaltola kokee vastuukseen osallistua runsaasti erilaisiin tilaisuuksiin. Tämä on aiheuttanut välillä myös haasteita.

- Mikan ajankäyttö on välillä haastavaa muille organisaatiossa. Hän on hyvin paljon esillä ja haluaa olla hyvin aktiivinen joka rintamalla, Wigell sanoo.

- Yksityiskohdat eivät ole hänen vahvuutensa. Varsinkin aiemmin tutkija-aikaan on ollut tällaisia tuplabuukkauksia, että häntä odotetaan jonnekin tilaisuuteen puhumaan ja sitten kun asiaa on lähdetty selvittelemään, niin hän onkin ollut esimerkiksi ulkomailla, Kovsky kertoo.

Aaltolan valinta instituutin johtoon ei sujunut suorimmalla mahdollisella tavalla. Helsingin Sanomat ja Iltalehti ovat kertoneet, että valintaprosessi oli riitaisa, eivätkä Upin hallitus ja johto olleet samoilla linjoilla siitä, kuka ehdokkaista pitäisi valita.

- Ulkopoliittisen instituutin valintoihin on aina liittynyt vähän vääntöä. Omalla kohdallani ei ole poliittista jäsenkirjaa, ja Suomessa usein virkanimityksiin liittyy tiettyjä näkökulmia, jotka eivät olleet tukenani valinnan yhteydessä, Aaltola kommentoi kiistaa Ilta-Sanomille.

Geo-poika syntyi huhtikuussa 2022.

Geo-poika syntyi huhtikuussa 2022. Kuva: Mika Aaltolan kotialbumi

Mika ja Kirsi Aaltola menivät naimisiin vuonna 2019.

Mika ja Kirsi Aaltola menivät naimisiin vuonna 2019. Kuva: Tuomas Mikkolainen

Kuluva vuosi on ollut Aaltolalle suuri paitsi ammatillisesti, myös henkilökohtaisessa elämässä. Hän sai vaimonsa Kirsi Aaltolan kanssa esikoispojan Geon huhtikuussa. Aaltola kertoo, että lapsen syntymä on ollut raikas ja tyynnyttävä asia.

- Aikaisemmin olin pessimistisempi ja inhorealistisempi. Nykyään luon toiveikkaampia skenaarioita siitä, miten sota esimerkiksi saattaa olla ratkeamassa lännen kannalta tavattoman edullisella tavalla. Poika on tuonut sen, että katsoo tulevaisuuteen pitkäkestoisemmin.

Myös Elisa-sisko on huomannut muutoksen Aaltolassa: hän on nyt aiempaa rauhallisempi.

- Hän on etsinyt perhe-elämää sekä tavallista arkea ja tuntuu nauttivan siitä.

Aaltola sanookin elävänsä nyt parasta jaksoa elämässään.

- Sitä on tehnyt tajuttomasti töitä, saanut toimivan parisuhteen ja lapsi on syntynyt.

Ilta Sanoma
dimanche 13 novembre 2022 09:00:00 Categories: Ilta Sanoma Kotimaa

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.