Ilta Sanoma

Kuva: Colourbox

48-vuotiaalla Jussilla on vuoden ikäinen poika, jota hän on saanut tavata yhteensä kuuden ja puolen tunnin ajan. - Minusta on tehty tällainen paperi-isä, joka maksaa elatusmaksuja, mutta ei saa nähdä lastaan.

Aluksi kaikki näytti hyvältä.

Jussi kiinnostui kumppanuus­vanhemmuudesta, kun hänen parisuhteensa oli kariutunut. Suhteessa oli yritetty kesken­menon jälkeen lasta myös hedelmöitys­hoidoin ilman tulosta.

Jussi tiesi haluavansa isäksi. Hänellä on vieläkin läheiset välit aiemman puolisonsa lapseen, joka oli vuoden ikäinen silloin, kun Jussi tuli mukaan kuvioihin. Mutta oma lapsi puuttui.

- Oma lapsuuteni oli rikkinäinen. Siksi aloin kiinnostua kumppanuusvanhemmuudesta. Ajattelin, että siinä vanhempien keskinäiset ongelmat eivät heijastuisi lapsen elämään.

Hän tarttui tuumasta toimeen ja oli yhteydessä noin kymmeneen naiseen, jotka olivat kiinnostuneita kumppanuusvanhemmasta.

- Kirjoittelin 5-6 naisen kanssa, ja muutaman tapasin. Moni oli valmis etenemään todella nopeasti, ja ikäni puolesta olin itsekin samassa veneessä. Motiivinani oli tulla isäksi, Jussi kertoo.

Pian löytyi sopiva, Jussia parikymmentä vuotta nuorempi, mukavan oloinen nainen. Hän sanoi olevansa valmis muuttamaan jossain vaiheessa Jussin kotikaupunkiin, jotta mahdollinen yhteinen lapsi voisi asua lähellä isäänsä.

He tapasivat pari kertaa ja keskustelivat siitä, olisiko heistä vanhemmiksi yhdessä.

- Huomasin, että meillä oli erilainen maailmankatsomus, mutta olimme yhtä mieltä perusasioista. Esimerkiksi siitä, että lapsi kasvaa turvallisessa kodissa, häntä rakastetaan ja hän saa terveellistä ruokaa.

Jussi oli vakuuttunut siitä, että nainen olisi hyvä äiti. Kun he ryhtyivät yrittämään lasta, jo ensimmäisellä kerralla tärppäsi.

Raskauden alkuvaiheessa viestittely oli hyväntuulista. Jussi olisi halunnut jutella enemmän puhelimessa, tavatakin, mutta äiti halusi pitää yhteyttä vain WhatsApp-viestien kautta.

Fakta

Kumppanuusvanhemmaksi-hankkeessa on tietoa kourallisesta tapauksia, joissa kumppanuusvanhempien sukset ovat menneet pahasti ristiin. Osassa huoltajuuskiistat ovat edenneet oikeuskäsittelyihin.

Tilastoitua tietoa huoltajuuskiistatapausten määrästä ei ole. Kumppanuusperheitä on arviolta noin pari tuhatta.

Itsellisten äitien hedelmöityshoitojen mahdollistumisen myötä kumppanuusvanhemmiksi haluavilla äideillä on äidiksi tulemiseen useampia mahdollisuuksia.

Ilman synnytyskykyistä puolisoa eläville miehille kumppanuusvanhemmuus on käytännössä ainoa tapa tulla isäksi.

Sitten alkoivat ongelmat.

Ensin äiti ilmoitti saaneensa uuden, isomman asunnon kotikaupungistaan. Muutto Jussin lähelle ei siis kuulunutkaan enää suunnitelmiin.

- Olin luonnollisesti pettynyt. Hän taas pettyi minuun, kun en iloinnut hänen uudesta kodistaan, Jussi kertaa.

Myöhemmin kävi ilmi, että äiti olisi toivonut Jussin käyvän silittelemässä "vauvamasuaan". Kun ehdotettu aika ei käynyt Jussille, mikään muu aika ei enää kelvannut.

Ensimmäinen ultraäänitutkimuskin meni tulevalta isältä ohi. Jussi odotti lapsen äidiltä tietoa siitä, saako neuvolaan mennä koronarajoitusten vuoksi, mutta tämä "unohti kertoa".

Raskauden viimeisellä kolmanneksella Jussi oli sopinut äidin kanssa menevänsä esittäytymään tämän vanhemmille. Nainen perui reissun päivää ennen.

- Siinä vaiheessa tuli ikävä aavistus. Äiti ei ollut halunnut kirjoittaa aiesopimusta ja alkoi viestitellä, että saisin nähdä lasta vain lomilla, vaikka alunperin olimme puhuneet muuta.

Äiti oli myös perunut Jussin osalta neuvolakäynnin, jonka aikana isyyden tunnustaminen tehdään.

-?Näin jälkikäteen ymmärrän, että minun olisi kannattanut tutustua lapsen äitiin paremmin sekä ennen raskautta että sen jälkeen, vaikka suhde ei ollutkaan romanttinen.

-?Näin jälkikäteen ymmärrän, että minun olisi kannattanut tutustua lapsen äitiin paremmin sekä ennen raskautta että sen jälkeen, vaikka suhde ei ollutkaan romanttinen. Kuva: Colourbox

Pitkän hiljaisen jakson päätti puhelu:

- Äiti kertoi, että lapsi on kasvamassa isokokoiseksi. Naurahdin, että sehän on hyvä juttu, ja kerroin, että olen juuri lähdössä keräämään mustikoita.

- Vasta myöhemmin sain tietää, että lapsella oli epäilty makrosomiaa, ja että se on vakavakin juttu. Tätä hän ei ollut maininnut, enkä voinut sitä tietää, Jussi harmittelee.

Kun laskettu aika oli lähellä, Jussi kyseli äidiltä, onko jo uutisia.

- Sain lyhyen vastauksen, että ei ole, eikä hän kertoisi, vaikka olisikin. Että jatkossa olemme yhteydessä vain lastenvalvojan kautta.

Se ei varsinaisesti tullut enää yllätyksenä. Jussi oli itsekin riitaisan viestittelyn vuoksi ehdottanut järjestelyä.

- Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, miten vaikeaa se olisi.

Kun laskettu aika koitti, Jussi oli yhteydessä lastenvalvojaan.

- Sain kuulla, että nyt ei ole mitään tehtävissä. Että ainakin pari kuukautta pitää odotella. Aikojakaan ei varattu ennakoivasti, ja lastenvalvojan luo on 3-4 viikon jonot.

Kumppanuus­vanhemmaksi-hankkeen perhevalmentaja Kaisa Niittynen on opastanut vanhemmiksi haluavia jo yli 10 vuotta. Hänen mukaansa osa miehistä pelkää jo ennakkoon kokevansa Jussin kohtalon.

- Entäs, jos he eivät saakaan olla isiä vaan heidät otetaan vain elatusavun maksajiksi?

Hankaliin tilanteisiin päädytään useimmiten silloin, kun kumppanuus­vanhemmiksi haluavat ovat edenneet hätiköiden.

- Voi olla, että lapsihaave on ollut jo pitkään. Kun tapaa henkilön, jonka kanssa kumppanuusvanhemmuus voisi onnistua, sitä ikään kuin ihastuu, ja alkaa katsoa mahdollisia varoitusmerkkejä vaaleanpunaisten linssien läpi, Niittynen näkee.

Toinen ongelma on, jos kumppanuus­vanhemmuuden aiesopimus on laadittu ylimalkaisesti.

- Jos kirjoittaa, että "me, Heikki ja Leena, ryhdymme yhdessä vanhemmiksi, ja olemme vanhempina tasaveroisia ja yhdenvertaisia ja teemme hyvää yhteistyötä" jättää paljon tulkinnanvaraa, Niittynen avaa.

Kumppanuusvanhemmaksi-hanke suosittelee vanhemmille kaksiosaista aiesopimusta. Ensimmäisessä sovitaan oikeudellisista asioista ja siitä, miten lapsi laitetaan alulle, kenestä tulee oikeudellinen vanhempi, kenellä on huoltajuus ja miten tapaamiset menevät.

- Toinen osio on enemmän arvo- ja kasvatuspuhetta. Sen tärkein idea on, että vanhemmiksi aikovat tulisivat puhuneiksi tärkeistä asioista ja voisivat tarkastella sitä, kannattaako heidän ryhtyä yhdessä vanhemmiksi. Ylös kirjataan esimerkiksi se, miten on tarkoitus ratkoa ristiriitoja, milloin haetaan apua ja milloin istutaan alas ja päivitetään sopimusta, Niittynen kuvaa.

Aiesopimus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta mikäli huoltajuuskiista etenee oikeuteen, se otetaan huomioon yhtenä asiakirjoista.

Niittynen muistuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja saada heiltä hoivaa.

- Oikeusprosessi on jokaiselle osapuolelle raastava ja pitkä. Sen kuluessa saattaa menettää paljon aikaa, jolloin lapsi ei näe toista vanhempaansa eikä opi tuntemaan häntä. Itse toivon, että vanhemmat tajuaisivat kaikin keinoin vältellä tätä.

Tammikuussa Jussi tarttui puhelimeen uudestaan. Hänen laskujensa mukaan lapsi olisi kolmen kuukauden ikäinen, mutta hän ei ollut saanut tietoa syntymästä tai siitä, oliko lapsi terve.

Helmikuussa Jussi pääsi aloittamaan isyyden vahvistamisprosessin, joka kesti kolme kuukautta lähinnä virkapostin hitauden vuoksi. Toukokuussa Jussi pyysi lastenvalvojia kysymään lapsen äidiltä, mikä on isän rooli yhteisen lapsen elämässä. Asia unohtui.

- Tapasin monta viranomaista, mutta kukaan ei tarttunut siihen, että milloin tai miten pääsen lastani näkemään. Yhtä ärsytti selvästi se, että halusin puhua ensin lapseni tapaamisesta, enkä elatusavusta. Seuraava käski pitää suun kiinni.

- Sain tietää lapseni nimen, syntymäajan ja sukupuolen vasta 6-7 kuukautta syntymän jälkeen.

-?Uskon, että kumpikin meistä pystyy lapsesta huolehtimaan ja olemaan hyvä vanhempi. Toivon vain näkeväni lastani enemmän.

-?Uskon, että kumpikin meistä pystyy lapsesta huolehtimaan ja olemaan hyvä vanhempi. Toivon vain näkeväni lastani enemmän. Kuva: Colourbox

Ensimmäisen kerran Jussi tapasi lapsensa viime kesänä, tämän ollessa jo 8-9 kuukauden ikäinen. Puoli tuntia kestänyt valvottu tapaaminen järjestettiin tapaamispaikkapalveluissa niin, että äiti ja Jussi eivät kohdanneet.

Sen jälkeen Jussi on saanut tavata lastaan kerran kolmessa viikossa tunnin ajan.

- Ensimmäiset kerrat menivät itkuisesti, kun lapsi oli yhtäkkiä vieraassa paikassa. Kolmannella kerralla hän istui vastapäätä, ryömi minua kohti ja ojensi kätensä. Se oli elämäni paras hetki, Jussi kuvailee.

Myöhemmillä kerroilla Jussi on saanut lapsensa syliin. Mutta tuntuu, ettei tarpeeksi.

- Haluaisin viettää enemmän aikaa lapseni kanssa. Olen pyytänyt tapaamispaikka­raportit, ja ne ovat positiivisia. Miessakit ry:stä kuulin, että yksivuotiaille voisi tehdä pidempiäkin tapaamissopimuksia, ja että minun sopimukseni on minimisopimus, joita tehdään yleensä rikollisille, Jussi ihmettelee.

Tällä hetkellä Jussi kuvailee olevansa isänä kuin löysässä hirressä. Hänellä ei ole suoraa kontaktia lapsen äitiin, ja kaikki kysymykset pitää esittää viranomaisten kautta. Äiti ei kuitenkaan vastaa niihin.

- Olen kysynyt, että voisinko saada lapseni yksivuotiskuvan, jonka tarjouduin maksamaan. Siihen en ole saanut vastausta. Lisäksi kysyin, voisivatko pieni koirani ja äitini nähdä lapsen, sillä isäni ehti jo kuolla kuukausi sitten lapsenlastaan näkemättä.

-?Isänä olen kokenut asioinnin lastenvalvojan kanssa todella vastenmielisenä. Toivon, että isien asiakaskokemukseen tulee kehitystä.

-?Isänä olen kokenut asioinnin lastenvalvojan kanssa todella vastenmielisenä. Toivon, että isien asiakaskokemukseen tulee kehitystä. Kuva: Colourbox

Tapaamispaikkaraporttien mukaan lapsen äiti on kokenut kysymykset kuormittaviksi.

Toinen ongelma on, että pari kertaa, kun Jussi on ajanut lapsen kotipaikkakunnalle tapaamiseen toista sataa kilometriä, hän on saanut kuulla käsi tapaamispaikan ovenrivassa, että äiti on ilmoittanut lapsen olevan sairas.

- Näinkö tämä tulee olemaan seuraavat 18 vuotta? Äiti olisi voinut kertoa jo alussa, ettei hän halua biologista isää lapsen elämään, Jussi ihmettelee.

- Minusta on tehty tällainen paperi-isä, joka maksaa elatusmaksuja, mutta ei saa nähdä lastaan. Jo alussa tein selväksi, että olen valmis tapaamaan lasta viikonloppuja ja pidempiä aikoja, joustavasti. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että jos valitan, asiat venyvät ja venyvät.

Isät lasten asialla ry:n toiminnanjohtaja Petri Honkanen on kuullut parista tapauksesta, joissa kumppanuusvanhemmuusisä on yritetty sulkea oman lapsensa elämän ulkopuolelle.

- Laki on tällä hetkellä se, mikä se on. Näissä tapauksissa kumppanuusvanhemmuusisien oikeudet ovat siinä mielessä vähäiset, että taustalla ei ole avioliittoa syntymän hetkellä. Jos avioliittoa ei tuolloin ole, äiti saa yksinhuoltajuuden lapseen.

- Jos äiti ei halua päästää isää lapsen elämään eikä sopia huoltajuudesta tai tapaamisista, isän täytyy lähteä oikeuden kautta niitä hakemaan. Lyhyempää tietä ei ole.

Honkasen tiedossa olevissa tapauksissa lasten äidit eivät ole noudattaneet ennen raskautta tai syntymää tehtyä sopimusta.

- Sitten on raha tullut esiin myös. Että elatusmaksu pitää maksaa, mutta samalla on unohdettu se, että lapsella on oikeus myös isään. Eihän sitä lapsen kannalta toivo, että toinen vanhempi olisi tällä tavalla lainsuojattomassa tilassa.

Kun lapsen äiti oli kolme kertaa vuoden aikana kieltäytynyt perheasioiden sovittelusta, Jussi päätti laittaa vireille huoltoriidan tuomioistuinsovittelun, joka on viimeinen vaihtoehto ennen pitkää oikeudenkäyntiä. Siinä vanhemmat pyrkivät löytämään sopimuksen yhdessä esimerkiksi lastenpsykologin ja tuomarin kanssa.

- Jos se ei etene, edessä on oikeudenkäynti. En haluaisi mennä niin pitkälle, sillä näen, että asiat pitäisi pystyä sopimaan. Odotinkin, että voisimme keskustella lapsen asioista järkevästi, ja jättää pienet arkiset erimielisyydet ja väärinymmärrykset sivurooliin.

- Haluaisin mennä lapseni kanssa kärrylenkille, kuten muutkin isät. Kaikki tällainen normaali on viety tästä isyydestä pois, nyt 48-vuotias Jussi sanoo.

Jussi haluaa ottaa esiin myös sen, miten viranomaiset ovat käyttäytyneet isää kohtaan. Hän kokee, että isä-lapsi-suhteen syntymistä ei ole tuettu millään tavalla.

- Olin kuullut, myös lapsen äidiltä, että isien oikeudet ovat heikot. Sitä en kuitenkaan ymmärtänyt, miten vähän viranomaiset neuvovat ihan tavallisissa käytännöissä, kuten esimerkiksi siinä, että asiat kannattaisi hoitaa lapsen kotipaikkakunnan lastenneuvojan kanssa, jos haluaa säästää aikaa.

Parhaimmat neuvot Jussi on saanut eri isyysjärjestöiltä.

- Muissa tapaamisissa on otettu esiin ensimmäiseksi raha. Kerran, kun jälleen kerran kysyin, että milloin saan tavata lapseni, minulle paiskattiin luuri korvaan, että olen saanut jo liikaa palvelua.

Jussin nimi on muutettu hänen ja tapauksen muiden osapuolten yksityisyyden suojaamiseksi.

Toimittaja on saanut nähtäväkseen dokumentit, jotka tukevat isän kertomusta.

Kumppanuusvanhemmuuden kiistoja on käsitelty Suomessa jo oikeudessa asti.

Lokakuun lopussa tuli lainvoimaiseksi Helsingin käräjäoikeuden tuomio, jossa isä vaati yhteishuoltajuutta. Vanhemmat olivat aiemmin sopineet kumppanuusvanhemmuudesta, mutta lapsen syntymän jälkeen äiti halusikin yllättäen yksinhuoltajuuden, jossa tapaamisia isän kanssa rajoitettiin.

Oikeus päätti, että yhteishuoltajuus on lapsen etu.

Vanhemmat olivat tavanneet kumppanuusvanhemmuustilaisuudessa 2018. Pääkaupunkiseudulla asuva pari oli tehnyt aiesopimuksen keväällä 2020 syntyneen lapsen hoidosta ja huoltajuusasioista etukäteen. Heillä oli yhteisymmärrys lapsen nimestä, kummeista, uskonnosta, päivähoidosta ja terveydenhuollosta. Isä oli siinä uskossa, että vanhemmat hoitaisivat lasta tasavertaisina vanhempina.

Kuitenkin lapsen synnyttyä äiti oli kieltäytynyt yhteishuoltajuudesta ja pitänyt lapsen huoltajuuden itsellään. Aluksi isä sai tavata lasta päivisin, joskus useita kertoja viikossa. Myöhemmin tapaamisista ei enää päästy sopimukseen.

Vähitellen parille oli tullut erimielisyyksiä esimerkiksi lapsen nukkumiseen liittyvistä asioista ja passista. Äidin mukaan hän ei ollut saanut hoitoapua isältä silloin, kun olisi sitä väsyneenä tarvinnut. Isällä oli samaan aikaan sijaissynnyttäjän kautta syntyneet kaksoset.

Isä taas oli kyseenalaistanut äidin kyvyn huolehtia lapsesta.

Erimielisyyksien seurauksena äiti koki isän käytöksen ahdistavana ja katkaisi myös isän ja lapsen yhteydenpidon huhtikuussa 2021 niin, että nämä eivät nähneet yli puoleen vuoteen. Äiti halusi huolehtia ja päättää lapsen asioista yksin.

Käräjäoikeus katsoi, että isä oli käyttäytynyt moitittavasti kahden puhelun aikana. Sen mukaan kyse oli yksittäisistä tilanteista, joiden taustalla oli se, että äiti ei ollut halunnut keskustella lapsen huoltoon liittyvistä asioista ja mies oli turhautunut.

Lapsen ja isän yhteydenpidon katkaiseminen oli käräjäoikeuden mukaan ylimitoitettua. Vanhempien erimielisyydet eivät olleet vaikuttaneet lapsen elämään haitallisesti.

Käräjäoikeus totesi saaneensa näytön perusteella vahvan käsityksen siitä, ettei äiti ollut katsonut isän läsnäoloa lapsen elämässä tärkeäksi. Käräjäoikeuden perusteluissa mainitaan, että yhteishuolto voi olla puollettavissa esimerkiksi silloin, jos yksinhuoltovaatimuksen pääasiallisena motiivina on sulkea toinen vanhempi kokonaan pois lapsen elämästä tai rajoittaa toisen vanhemman ja lapsen yhdessäoloa. Yhteishuollon määräämisellä voidaan estää lähivanhempaa käyttämästä yksinhuoltoa aseena toista vanhempaa ja sitä kautta lasta vastaan.

Ilta Sanoma
samedi 12 novembre 2022 10:35:00 Categories: Ilta Sanoma Perhe

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.