Ilta Sanoma

Anu, 44, oli parikymppinen, kun sai esikoisensa. Esikoisen synnytti Anun äiti. Enää järjestely ei olisi mahdollinen, sillä sijaissynnytykseen liittyvät hedelmöityshoidot ovat Suomessa laittomia.

Sijaissynnytykset eivät itsessään ole laittomia Suomessa, mutta hedelmöityshoitojen antaminen sijaissynnytystarkoituksessa on kiellettyä. Kuvituskuva.

Sijaissynnytykset eivät itsessään ole laittomia Suomessa, mutta hedelmöityshoitojen antaminen sijaissynnytystarkoituksessa on kiellettyä. Kuvituskuva. Kuva: Shutterstock

Anu, 44, on syntynyt ilman kohtua. Diagnoosin hän sai 16-vuotiaana.

Lääkäri kertoi jo tuolloin Anulle, että sijaissynnytys on ainoa keino, jolla hän voisi saada biologisesti oman lapsen.

Sijaissynnytyksessä nainen saatetaan raskaaksi koeputkihedelmöityshoidon avulla, ja hän luovuttaa lapsen ennalta sovitulle henkilölle tai pariskunnalle.

Anu puhui alusta asti sijaissynnytyksestä äitinsä kanssa. Anun äiti ehdotti lähtevänsä sijaissynnyttäjäksi, jos se vain olisi mahdollista.

- Äitini sanoi, ettei ole syytä huoleen. Hän voi kyllä synnyttää lapsen. Pidimme sitä hyvin luonnollisena vaihtoehtona, Anu kertoo.

Ajatus kypsyi, ja Anu odotti kumppaninsa ja äitinsä kanssa sopivaa hetkeä. Heidän piti miettiä, milloin Anun äidillä tulisi ikä vastaan.

Keskustelut olivat lämminhenkisiä ja avoimia, ja mukana oli myös huumoria.

Anun äiti oli 42, kun hoidot aloitettiin. Parikymppisen Anun munasoluja kypsytettiin ja äidin kehoa valmisteltiin raskauteen. Anulta kerättiin alkiot, jotka hedelmöitettiin koeputkihedelmöityksellä.

- Ainoa pelko oli, ettei raskaus lähtisi käyntiin, eikä lasta syntyisi.

Raskaus alkoi toisella hoitokierroksella.

Anu, hänen puolisonsa ja Anun äiti saivat paljon tukea ja neuvontaa muun muassa adoptio- ja psykologia-asioissa läpi raskauden. Anun äiti oli 43-vuotias, kun lapsi syntyi vuonna 2000.

- Lapsi siirtyi synnytyssalista minulle ja puolisolleni. Äitini hyppäsi mummin rooliin.

Anu jäi puolison ja vauvan kanssa perheosastolle, ja Anun äiti siirtyi gynekologiselle osastolle.

Anu iloitsee, että sai kokea raskausajan, vaikkei itse lasta kantanutkaan. Hän näki neuvolakäynnit ja ultraäänet niin läheltä, että lapsi tuntui heti synnyttyään omalta.

Sijaissynnytys ei perheessä oikeastaan nouse puheeksi, sillä se on niin luonnollinen osa heidän arkeaan. Lapselle on kerrottu sijaissynnytyksestä.

- Se ei ole mikään ihmetyksenaihe. Saatamme äitini kanssa muistella raskausaikoja. Meillä oli paljon hauskoja juttuja ja lähennyimme entisestään.

Enää Anun läpikäymää järjestelyä ei voi tehdä, koska Suomen hedelmöityshoitolaki on muuttunut.

- Hedelmöityshoitoja ei saa antaa, jos epäillään, että syntynyt lapsi aiotaan antaa adoptoitavaksi, kertoo Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring.

Kaikki keskenään sovitut sijaissynnytysjärjestelyt ovat täysin laillisia, kunhan niissä ei vain käytetä suomalaisen julkisten tai yksityisen klinikoiden hedelmöityshoitoja.

Sallitut sijaissynnytykset ovat altruistisia järjestelyjä, joissa joku, usein tuttu tai ystävä, sijaissynnyttää lapsen ystävän palveluksena.

Yleisimmin sijaissynnytykseen tähtäävät hoidot toteutetaan IVF- eli koeputkihedelmöityksellä. Hoito tehdään yleensä lasta toivovan parin sukusoluilla, jolloin lapsi on myös geneettisesti heidän. Sijaissynnyttäjä ei siis ole lapsen biologinen äiti, vaan hän vain "lainaa" kohtuaan yhdeksän kuukauden ajan.

Sijaissynnytykset eivät itsessään ole laittomia Suomessa. Sen sijaan hedelmöityshoitojen antaminen sijaissynnytystarkoituksessa on kiellettyä.

Vaikka sijaissynnytykset eivät ole laittomia, voidaan osa prosessista joutua hoitamaan muualla kuin Suomessa. Jos pari haluaa käyttää äidin munasolua, ei tätä voida Suomessa tehdä. Sen sijaan jos käytetään synnyttäjän munasolua, voidaan sijaissynnytys hoitaa kokonaan Suomessa. Tällöin lapsi on myös geneettisesti osin sijaissynnyttäjän.

Ongelma on siinä, ettei kaikilla ei ole mahdollisuutta löytää lähipiiristä tuttua, joka synnyttäisi lapsen. Jos sijaissynnytystä ei voida toteuttaa omassa maassa, joudutaan se tekemään ulkomailla.

- Sijaissynnytykset ovat kalliita, monimutkaisia, turhauttavia ja paljon paperityötä vaativia prosesseja.

Nykyinen hedelmöityshoitolaki koskettaa muun muassa Anun tapaan ilman kohtua syntyneitä tai kohtunsa tahtomattaan menettäneitä.

- Tahtomattaan, esimerkiksi onnettomuudessa tai syövän takia, menetettyjä kohtuja on muutamia satoja vuosittain, Moring kertoo.

Tilanne vaikuttaa myös mies- ja naispareihin, itsellisiin miehiin sekä naisiin, jotka eivät syystä tai toisesta voi tulla raskaaksi selittämättömän hedelmättömyyden takia.

Hedelmöityshoitolain säätöprosessi alkoi Suomessa jo 1980-luvulla. Lakia säädettiin reilu parikymmentä vuotta pitkän kaavan mukaan. Kuvituskuva.

Hedelmöityshoitolain säätöprosessi alkoi Suomessa jo 1980-luvulla. Lakia säädettiin reilu parikymmentä vuotta pitkän kaavan mukaan. Kuvituskuva. Kuva: Shutterstock

Sijaissynnytysten hedelmöityshoidot kieltävä lakimuutos astui voimaan vuonna 2007.

Tämä vaikutti myös Anun elämään. Hän ajatteli, ettei voisi saada enää perheenlisäystä, vaikka toista lasta toivoikin.

Lääketieteellisen Duodecim-seuran mukaan ennen lakimuutosta Suomessa oli hoidettu sijaissynnyttäjän avulla parinkymmenen parin lapsettomuutta. Anu oli yksi heistä. Ensimmäisen raskauden kuluihin upposi kaikkiaan noin 60 000 markkaa ja se oli osittain Kela-tuettu.

Ennen vuoden 2007 lakimuutosta sijaissynnytyksiä koskevaa lakia ei ollut olemassa. Klinikat sopivat käytännössä keskenään hedelmöityshoitoja koskevista eettisistä periaatteista.

- Vaikka periaatteet oli sovittu yhdessä, päättivät klinikat itse menettelyistään. Esimerkiksi osa klinikoista antoi hedelmöityshoitoja naispareille ja itsellisille naisille ja miehille, osa ei, Moring kertoo.

Hedelmöityshoitolain säätöprosessi alkoi jo 1980-luvulla. Lakia säädettiin reilu parikymmentä vuotta pitkän kaavan mukaan.

Lainsäätöprosessissa oli paljon kiistakohtia. Ensinnäkin pohdittiin, voidaanko hedelmöityshoitoja ylipäätään antaa. Toiseksi kiisteltiin siitä, mitä hoitoja annetaan ja millä tavalla: mitä hoitoja annetaan julkisella puolella ja mitä yksityisillä klinikoilla?

Tätä vääntöä kesti 2000-luvun alkupuolelle.

Aikaa kului, ja lopulta tilanne ratkaistiin sijaissynnytystarkoituksella tehtyjen hedelmöityshoitojen täyskiellolla.

Anun ajatus siitä, ettei saisi enää perheenlisäystä, muuttui yhden keskustelun jälkeen vuonna 2012.

Anun lapsuuden ystävä oli juuri saanut kolmannen lapsensa, ja Anu kertoi tälle hieman surullisena, kuinka olisi halunnut itsekin enemmän lapsia. Ystävä sanoi Anulle, että hän voisi hyvin synnyttää tälle lapsen. Hänen raskautensa olivat aina olleet helppoja.

Ongelma oli kuitenkin muuttunut laki: hedelmöityshoitoja ei saanut enää antaa.

- Se tuntui todella kohtuuttomalta. Sain toisen mahdollisuuden perheenlisäykseen, mutta se tuntui mahdottomalta toteuttaa, Anu kertoo.

Asia jäi hautumaan. Anun ystävä synnytti tässä välissä neljännen lapsensa. Samaan aikaan Anu selvitti, voisiko hedelmöityshoidot tehdä ulkomailla - selvisi, että voi.

- Muita vaihtoehtoja ei ollut, ja ystäväni suostui.

He päättivät toteuttaa hedelmöityshoidot Pietarissa. Elettiin syksyä 2013. Ensimmäiset hoidot tehtiin jo saman vuoden lopulla. Anu täytti tuolloin 35-vuotta.

Reissuja Pietariin oli runsaasti, ja alkionsiirtoja tehtiin lopulta neljä. Anu, hänen ystävänsä ja Anun mies kävivät Pietarissa aina yhdessä. Raskaus sai alkunsa keväällä 2015.

Alustavat hoidot, kuten laboratoriokokeet ja ultraäänitutkimukset tehtiin Suomessa, hedelmöityshoidot Pietarissa.

- Jos olisimme sanoneet Suomessa ääneen, että tutkimukset tarvitaan sijaissynnytystä varten, lääkärit olisivat voineet kieltäytyä.

Anun piti järjestää viisumit, luvat ja matkat hoitoaikojen lisäksi.

- Silti sen jaksoi tehdä laput silmillä moneen kertaan. Hauskoista reissuista jäi kuitenkin hyviä muistoja.

Vuonna 2007 tehty lakimuutos vaikeutti prosessia merkittävästi. Kaikki sujui lopulta todella hyvin, mutta Anun mukaan ulkomailla toimimiseen liittyy aina omat epävarmuutensa.

- Tuntui älyttömältä, että sijaissynnyttäminen ei ole kiellettyä, mutta ne sen mahdollistavat hoidot ovat. Onhan se selvää, että lakia pystyy kiertämään.

Raskausaika ja neuvolakäynnit onnistuivat ongelmitta Suomessa.

Toisen raskauden aikana kolmikko ei saanut samanlaista tukea ja neuvontaa kuin Anu oli saanut äitinsä kanssa. Tukea he saivat adoptioasioita hoitavalta Pelastakaa lapset ry:ltä. Anu kertoi suoraan, että kyse olisi sijaissynnytyksestä.

- Aluksi suhtautuminen oli nuivaa. Kun tapasimme heidät kahtena pariskuntana, muuttui ääni täysin kellossa. Oli kiva, että Suomen päässä oli tukeva taho prosessin aikana.

Ennen hoitojen aloittamista Anu haki puolisoineen juridista apua saadakseen selvää, miten vanhemmuuskuvio lainpuolesta menee. Myös tähän kului hoitojen ja matkojen ohella rahaa. Toiseen raskauteen rahaa kului kaikkiaan lähes 50?000 euroa.

Varsinaiset ongelmat tulivat vastaan synnytyssairaalassa. Anu pelkäsi, ettei saisi jäädä sairaalaan lapsensa kanssa.

- Sairaalassa henkilökunta luuli, että sijaissynnytys on laitonta. Jouduin selittämään kätilölle ja lääkärille, että vain hedelmöityshoidot ovat laittomia. Se oli inhimillistä tietämättömyyttä.

Synnytys meni lopulta hyvin ja lapsi syntyi vuonna 2016.

Sairaalanjärjestelmä ei myöskään puoltanut sitä, että sairaalassa lapsen kanssa olisi joku muu kuin synnyttäjä. Ensimmäisen yön Anu, hänen ystävänsä ja vauva viettivät kolmestaan perhehuoneessa. Lopulta Anu vietti osastolla neljä päivää vauvan kanssa.

- Ystäväni lähti heti, kun hän sai luvan, sillä ei hänellä ollut enää virkaa sairaalassa.

Kokemus lähensi Anua ja hänen ystäväänsä entisestään. Synnyttäjänä toimineesta ystävästä tuli myös lapsen sylikummi.

Anun toinen lapsi ei vielä tiedä syntyneensä sijaissynnyttämällä. Muun muassa tästä syystä Anu ei esiinny tarinassa oikealla nimellään.

Hedelmöityshoitojen kieltäminen ei vaikuta siihen, kuinka paljon sijaissynnytyksiä tehdään. Se vaikuttaa tapaan ja paikkaan.

- Sijaissynnytys nähdään edelleen vaihtoehtona. Monet ottavat yhteyttä järjestöihin ja selvittävät mahdollisia tapoja hankkia lapsen sijaissynnyttämällä, Moring kertoo.

Pari voi etsiä lähipiiristä jonkun, joka on valmis synnyttämään lapsen. Raskaus voidaan saattaa alkuun koti-inseminaatiolla, jossa sperma viedään emättimeen ruiskulla ilman klinikkakäyntejä.

- Suomessa on toteutettu useita tällaisia järjestelyjä, Moring kertoo.

Anun tapaan hedelmöityshoidot voidaan tehdä myös ulkomailla, jotta lapsi on geneettisesti myös aiotun äidin. Suosittuja maita hedelmöityshoidoille ovat esimerkiksi Viro ja Venäjä.

Kun lapsi syntyy, miehen isyys vahvistetaan ja puoliso adoptoi lapsen perheen sisäisen adoption kautta. Tämän jälkeen synnyttäjällä ei ole laillisia oikeuksia tai velvoitteita lapseen. Näin tehtiin myös Anun tapauksessa.

Ensin lapsen äidiksi merkittiin hänet synnyttänyt Anun ystävä ja isäksi ystävän aviomies. Sitten mies kiisti lapsen isyyden, ja Anun mies tunnusti oman isyytensä. Synnyttäjänä toiminut ystävä luopui oikeuksistaan lapseen, ja Anu adoptoi puolisonsa lapsen perheensisäisellä adoptiolla.

Sijaissynnyttäjä ja hedelmöityshoidot voidaan hankkia myös kokonaan kansainvälisen sijaissynnytyksiä järjestävän tahon kautta.

Toteutuneiden sijaissynnytysten määrää on vaikea arvioida. Tapaukset ovat yksityisiä, eivätkä usein tule järjestöjen tietoon.

- Lukumäärä on vuosittain yli 10, mutta alle 50, Moring arvioi.

Lapsettomien yhdistys Simpukalle sekä sateenkaariperheyhdistykselle tulee kyselyitä sijaissynnytyksistä viikoittain.

Kun sijaissynnytys tehdään ilman selkeää säätelyä tai lakia, liittyy synnyttäjän, aiottujen vanhempien sekä syntyvän lapsen asemaan epävarmuutta.

- Sopimukset, joita tehdään, eivät välttämättä ole sitovia, jos tapahtuu jotain yllättävää, Moring kertoo.

Myös Anu sai ensimmäisen raskauden aikana Väestöliiton kautta tietoa mahdollisista riskeistä.

- Ne oli meidän tilanteelle aika kaukaa haettuja ja koskivat ehkä tilanteita, joissa synnyttäjä ei ole tuttu.

Moringin mukaan isoimmat riskit liittyvät synnyttäjän tilanteeseen: voi tulla keskenmeno, sikiöllä ei ole kaikki kunnossa tai tuleekin kaksoset. Entä jos lapsen vanhemmat kuolevat tai eroavat? Synnyttäjällä ei ole turvaa.

Vanhempien kohdalla riskeinä voi olla raskauden keskeytyminen tai tilanne, jossa synnyttäjä ei pystykään kantamaan lasta. Myös synnyttäjä voi muuttaa mieltään ja pitää kiinni vanhemmuudestaan tai päättää raskauden - onhan hänellä siihen täysi oikeus.

- Tällöin vanhemmat menettävät siihen mennessä raskauteen ja hedelmöityshoitoihin käyttämänsä rahat.

Monia arveluttaa käyttää ulkomaisia sijaissynnytystahoja. Onko yritys luotettava tai löytyykö yhteistä kieltä?

Vaikka lapsenkin asemassa on riskejä, päätyy valtaosa lapsista oikeaan paikkaan.

- On yksittäisiä tilanteita, jossa lapsi on ollut vammainen, eikä vanhemmat ole lasta halunneet ottaa. Tapauksia, joissa vanhemmat eivät haluaisi ottaa lasta vastaan, on hyvin vähän.

- Se, että sijaissynnytyksiä hoitavat toimistot vetäisivät välistä tai huijaisivat, ei nouse tutkimuksissa esiin. Se ei tarkoita, ettei niin kuitenkin tapahtuisi.

Nyt myös muun muassa koronatilanne ja Ukrainan sota vaikeuttavat kansainvälisiä järjestelyjä, sillä lasta ei voida hakea.

Tällaisia poikkeustilanteita ei kuitenkaan lasketa merkittäväksi riskiksi sijaissynnytyksissä.

Kaikissa Moringin tuntemissa tapauksissa lapset on kuitenkin saatu ulkomailta Suomeen, ja vanhemmuusjärjestelyt lopulta selvitettyä.

Lainsäädännöllä sijaissynnytyksistä pystyttäisiin tekemään mahdollisimman eettisiä järjestelyjä, kun niitä joka tapauksessa ilman lakiakin tehdään.

Sääntely mahdollistaisi neuvonnan ja tuen. Näin sijaissynnytystä harkitsevat tietäisivät, mihin ryhtyvät.

- Se vähentäisi epävarmuutta, hätäilyä ja hankalia tilanteita sekä stigmaa ja salailua. Sääntely parantaisi kaikkien asemaa prosessissa, Moring kertoo.

Myös Väestöliitto kannattaa ja ajaa ei kaupallisten sijaissynnytysten sallimista, ja Lääkäriliiton lausunnon mukaan ei kaupallisten sijaissynnytyksen täyskielto on kohtuuton.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan on tehty kirjaus, jonka mukaan tämän hallituskauden aikana on tarkoitus selvittää ei-kaupallisen sijaissynnyttämisen salliminen tietyissä tilanteissa.

Oikeusministeriön mukaan selvityksen valmistelu on aloitettu vuoden 2021 tammikuussa, mutta sen loppuunsaattaminen on viivästynyt muiden lainsäädäntöhankkeiden takia. Hallituskausi loppuu ensi vuoden helmikuussa.

Moring arvioi, että laki ei etene, koska ei ymmärretä, mistä sijaissynnytyksissä on kyse.

Moringin mukaan säädöksistä voisi ottaa mallia muista Euroopan maista, esimerkiksi Iso-Britanniasta tai Hollannista, joissa säätelyä on mietitty pidemmälle nimenomaan eettisistä näkökulmista.

- Siellä ajatus on ollut ohjata niitä, jotka sijaissynnytystä joka tapauksessa harkitsevat, kohti mahdollisimman eettisiä järjestelyjä, Moring kertoo.

Anun nimi on muutettu hänen lastensa yksityisyyden suojelemiseksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. Hän on myös esittänyt lastensa adoptiotodistukset.

Tällä viikolla Me Naisten teemana verkossa, somessa, lehdessä ja Me Naiset Radiossa on lainsäädäntö. Kysymme, miksi laki ei toimi. Julkaisemme aiheeseen liittyviä juttuja joka päivä 7.-13.11.2022.

Aiemmat jutut:

Lue lisää: Ex-mies raahasi Sannan kodin yläkertaan ja raiskasi hänet - sen jälkeen Sanna tiesi tismalleen, mitä tehdä

Ilta Sanoma
samedi 12 novembre 2022 09:00:00 Categories: Ilmiöt Ilta Sanoma

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.