Ilta Sanoma

Poliisille tehdään vuosittain noin 4?500 rikosilmoitusta kunnianloukkauksista. Niistä vain harvat tutkitaan, mutta perusteet todella ontuvat.

Kuva: Shutterstock

Huora!

Mies katsoi suoraan Tiinaan.

Saatanan huora!

Kaikenlaista 23-vuotiaalle Tiinalle oli raviradalla tapahtunut, muttei koskaan mitään sellaista.

Elettiin marraskuuta 2002. Lähdössä moni asia oli mennyt pieleen: Tiinan hevonen oli yltynyt laukkaamaan. Hevosen ohjaaminen sivuun ei ollut onnistunut, sillä radalle puhkesi lähdöstä täysi kaaos.

Juuri ennen ensimmäistä kaarretta sekä Tiina että toinen ohjastaja olivat ajamassa hevosiaan ulkokaarteeseen. Samaan ulkokaarteeseen.

Siitä Tiina sai osakseen täyslaidallisen huorittelua.

Kaaoksesta huolimatta Tiina sai ohjattua hevosensa maaliin, toisin kun häntä solvannut mies. Kilpailun voittoon ravasi Poika-Siideri ohjastajineen.

Sen jälkeen Tiina ei miestä nähnyt, vaan hän lähti suoraan jäähdyttelemään hevostaan. Koko raviväki luuli miehen huutelun jälkeen, että Tiina oli aiheuttanut sekasorron. Tai siltä se ainakin Tiinasta tuntui.

Hävetti.

Tiinan isä, pitkän linjan hevosmies ja varikkoalueen valvoja oli myös nähnyt ja kuullut tilanteen. Tiinan isä otti yhteyttä tuomaristoon, siis Torniin.

- Isä oli sellainen kiltti, mutta periaatteen mies. Hän näki, kuinka säikähdin sitä tilannetta, Tiina kertoo nyt, liki päivälleen 20 vuotta myöhemmin. Tapahtumat ovat painuneet mieleen.

Muutama päivä tapahtumien jälkeen Tiinan isä otti välikohtauksen jälleen esiin. Kun ollaan rauhoituttu, niin kyllä tässä voi anteeksi pyytää, Tiina kertoo isän sanoneen.

Sen jälkeen Tiina muistaa miehen jatkaneen huutamista ja uhkailua isälleen puhelimessa.

- Isä sanoi siihen, että hän ei uhkaile, vaan lähtee kanssani tekemään asiasta rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Sen puhelun jälkeen halusin tehdä sen itsekin, Tiina kertoo.

Ehkä mies jättäisi hänet sen jälkeen raveissa rauhaan. Mutta niin ei käynyt, päinvastoin.

Viranomaisille tehdään vuosittain noin 4?000-5?000 rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta. Niistä vain noin 25 prosenttia etenee syyttäjälle.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esitutkinnasta vastaava viranomainen toteaa suurimmassa osassa tapauksista jo ennen tutkinnan aloittamista tai sen alussa, ettei mahdollisesti tapahtunutta rikosta edes tutkita.

Helsingin Sanomat selvitti vuonna 2018, millä perusteilla huorittelusta tai muusta solvaamisesta napsahtaa kunnianloukkausrikos - ja sakkotuomio.

Vastaus: Sattumanvaraisesti.

Entä millä perusteilla viranomaiset jättävät mahdollisen rikoksen tutkimatta? Siis ne 3?500 mahdollista kunnianloukkausta, jotka eivät päädy edes esitutkintaan?

Vastaus: Myös sattumanvaraisesti.

Helsingin yliopiston tutkijat Kristiina Koivukari ja Sara Lehtilä tutkivat tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessaan kolmen eri poliisilaitoksen esitutkintapäätöksiä vuodelta 2019. Heidän tarkoituksenaan oli selvittää, onko poliisilla selkeää linjaa siihen, millaiset kunnianloukkaussyytteet jätetään tutkimatta.

Vastaus: Ei ole.

Ongelma ei ole välttämättä siinä, että niin moni rikos jää tutkimatta, Koivukari selventää. Ongelma on, että on sattumanvaraista, millaiset rikokset päätyvät ylipäänsä tutkittavaksi ja syyttäjälle.

- Aineistossamme oli vakavampia tapauksia, joissa esitutkintaa ei edes aloitettu. Ja sitten oli lievempiä tapauksia, jotka taas etenivät rikosprosessissa, Kristiina Koivukari kertoo.

Lähde: Kunnianloukkausepäilyt esitutkinnassa / Kristiina Koivukari, Helsingin yliopisto.

Lähde: Kunnianloukkausepäilyt esitutkinnassa / Kristiina Koivukari, Helsingin yliopisto. Kuva: Tonja Rantanen

Usein esitutkinnan toimittamatta jättämistä perustellaan kunnianloukkausepäilyissä vetoamalla kustannus- tai vähäisyysperusteisiin. Se tarkoittaa, että esitutkintaa pidetään niin kalliina mahdolliseen rikokseen ja oletettavissa olevaan rangaistukseen nähden, ettei tutkinta kannata.

Tai sitten rikosta pidetään muihin kunnianloukkauksiin verrattuna niin vähäisenä, että tutkinta voidaan jättää toimittamatta.

Koivukari ja Lehtilä keskittyivät tutkimuksessaan erityisesti sellaisiin päätöksiin, joissa esitutkinta jätettiin toimittamatta loppuun.

Kunnianloukkaus on useisiin muihin rikoksiin verrattuna suhteellisen vähäinen rikos, sillä siitä voi tuomita korkeintaan sakkoihin. Ja kun se on vähäinen rikos, se ei sijoitu poliisin resursseja ajatellessa tärkeysjärjestyksen yläpäähän.

Tiinan ja raveissa häntä solvanneen miehen tapaus päätyi lopulta syyttäjän pöydälle - ja sieltä aina korkeimpaan oikeuteen asti.

Yli kolme vuotta kestäneen taistelun jälkeen korkein oikeus linjasi tapauksesta ennakkopäätöksen joulukuussa 2005: huorittelu ei ole vähäinen, vaan rangaistava rikos. Se on syrjivä solvaus, koska se kohdistuu sukupuoleen, ja sitä voidaan käyttää vain negatiivisessa merkityksessä.

Ravimies määrättiin maksamaan Tiinalle korvausta 500 euroa sekä hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Tiinan isä ei koskaan ehtinyt näkemään oikeuden tapahtumista. Hän menehtyi vuonna 2004.

Helpolla oikeus ei kuitenkaan toteutunut. Miehen kutsuma todistaja pyrki muun muassa oikeudessa vakuuttamaan naisohjastajiin kohdistuvan huutelun olevan ravikilpailujen yleinen tapa.

Lainsäätäjä on kuitenkin sitä mieltä, että naisiin kohdistuviin rikoksiin pitäisi suhtautua vakavammin. Ainakin teoriassa.

Hallitus on tehnyt esityksen rikoslain muuttamisesta siten, että sukupuoleen kohdistuva rikos toimisi itsessään perusteena kovemmille rangaistuksille. Esimerkiksi huorittelu olisi tässä mielessä tuomittavampi rikos siksi, että se on naista halventava solvaus.

- Vaikea nähdä, että joku nimittelisi ketään huoraksi ilman, että olisi halventavaa. Koska huorittelu on halventavaa, se käytännössä täyttää aina kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, Koivukari sanoo.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan huorittelu ei ole vähäinen, vaan rangaistava rikos.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan huorittelu ei ole vähäinen, vaan rangaistava rikos. Kuva: shutterstock

Pitkään vireillä ollut esitys on parhaillaan lausuntokierroksella lakivaliokunnassa. Lakimuutos ei kuitenkaan sellaisenaan muuta tilannetta automaattisesti tasa-arvoisemmaksi, Koivukari sanoo. Meillä on vastaava säännös rikoksille, jotka koskevat vähemmistöjä tai joilla on rasistinen luonne. Rasistisesta rikoksesta tulisi siis lähtökohtaisesti tuomita ankarampi rangaistus.

Lisäksi kunnianloukkausta voidaan pitää rasistisen ilmaisun perusteella törkeänä kunnianloukkauksena. Silti tutkimuksen aineistossa ei ollut yhtään törkeänä kunnianloukkauksena kirjattua ja tutkittua rasistista kunnianloukkausepäilyä.

- Mietin, kuinka paljon tämä uusi lakimuutos auttaa, kun nykyisiäkään perusteita ei riittävästi huomioida päätöksenteossa, Koivukari toteaa.

Vajaa vuosi marraskuisen ravikilpailun jälkeen Tiina kohtasi häntä huoritelleen miehen uudestaan Seinäjoella. Edellinen oikeusprosessi oli vielä kesken, mutta heidät oli asetettu ravikilpailussa samaan lähtöön.

Tällä kertaa lähtö sujui ilman ongelmia. Kun kisa oli jo takasuoralla, Tiina kuuli takaansa huutoa.

- Siellä hän huoritteli taas, oikein venytti sitä sanaa. Se oli ihan selvää kiusantekoa.

Seinäjoen kihlakunnanviraston syyttäjäosaston kuulusteluissa mies kiisti huoritelleensa. Sen sijaan hän väitti huutaneensa kuuluvasti, että "saatana suoraan".

Viranomaiset kuulustelivat tapahtuneesta muutamaa raviohjastajaa, kaikki miehiä. Osa muisti huutelun, muttei palauttanut muistiinsa radan tarkkoja tapahtumia enää kuukausien jälkeen.

Huutelu kun nyt on sellaista. Tavallista.

Tapauksesta ei nostettu syytettä.

On sattumaa, mitkä kunnianloukkauksista etenevät esitutkintaan ja syyttäjälle.

On sattumaa, mitkä kunnianloukkauksista etenevät esitutkintaan ja syyttäjälle. Kuva: shutterstock

Samat henkilöt, lähes samanlainen tilanne ja sama loukkaava ilmaus. Silti vain toinen huoritteluista eteni syytteeseen ja sitä kautta tuomioon.

Miksi huoritteluun suhtaudutaan kevyesti, vaikka sen tuomittavuudesta on olemassa nykyään korkeimman oikeuden ennakkotapaus?

Koivukari kertoo kiinnittäneensä huomiota huoritteluun myös tutkimusaineistoa analysoidessaan.

- Vaikuttaa siltä, että huorittelutapaukset menevät esitutkinnassa läpi lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa oli mukana myös muita, vakavampia rikoksia, kuten pahoinpitelyä ja laitonta uhkausta, Koivukari kertoo.

Pelkästä huorittelusta siis harvoin päästään esitutkintaa pidemmälle.

Erityisen vakavasti poliisissa vaikutettiin suhtautuvan miehiin kohdistuviin raiskaussyytöksiin. Siis siihen, että nainen olisi väittänyt miehen raiskanneen hänet.

Suorien johtopäätösten vetäminen vaatisi kuitenkin laajemman aineiston, Koivukari muistuttaa. Aiheeseen tulisi perehtyä tarkemmin.

Kuva: shutterstock

On siis selvää, että huorittelu täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit.

Miten kunnianloukkausrikosten tutkinnasta saataisiin tasa-arvoisempaa?

- Poliitikot ottavat aina ensimmäisenä esiin lakimuutokset, mutta en usko, että lakimuutokset sellaisenaan ratkaisisivat ongelmia, Koivukari toteaa.

Sen sijaan Koivukari lisäisi koulutusta ja tietoa siitä, mihin asioihin esitutkinnasta päättävän poliisin tai muun viranomaisen tulisi kiinnittää huomiota. Tulisi selvittää, onko ongelmaa poliisin resursseissa tai kenties asenteissa.

- Voi olla että kunnianloukkauksista ei kauheasti tykätä, sillä suuri osa niistä on suhteellisen vähäisiä, ja niistä tehdään rikosilmoituksia niin paljon. Toisaalta, kun ollaan tekemisissä jatkuvasti erilaisten vakavienkin rikosten kanssa, niihin varmasti turtuu ja puutuu.

Asenteet voivat silti vaikuttaa myös siihen, mitä rikoksia tutkitaan ja kuinka paljon aikaa mahdollisten rikosten tutkimiseen käytetään. Suomessa viranomaiset korostavat sitä, että päätökset tehdään lain mukaan. Todellisuudessa lain soveltamisessa on paljonkin tulkinnanvaraa.

- Yksittäisellä ihmisellä on paljon valtaa käyttää omaa harkintaansa esitutkinnan toimittamista koskevissa ratkaisuissa. Voi olla, että joku toinen päätyisi toisenlaiseen ratkaisuun.

Sitä tulkinnanvaraa hyödyntäessä monen oikeus voi jäädä toteutumatta.

Tiina on tyytyväinen, että lähti hakemaan oikeutta kokemaansa kunnianloukkaukseen 20 vuotta sitten. Tiina ei olisi kuitenkaan selvinnyt prosessista ilman apua: Tuttu asianajaja otti tapauksen hoitaakseen lähes maksutta, kun se eteni hovioikeuteen.

- Olen varma, että ilman häntä en olisi pystynyt oikeudenkäyntiin, saati voittanut sitä, Tiina toteaa.

Sekin kertoo prosessista paljon.

Me Naiset on varmistanut tapahtumat käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden asiakirjoista. Tiina esiintyy tässä jutussa etunimellään yksityisyytensä suojelemiseksi.

Tällä viikolla Me Naisten teemana verkossa, somessa, lehdessä ja Me Naiset Radiossa on lainsäädäntö. Kysymme, miksi laki ei toimi. Julkaisemme aiheeseen liittyviä juttuja joka päivä 7.-13.11.2022.

Aiemmat jutut:

Ilta Sanoma
jeudi 10 novembre 2022 18:17:00 Categories: Ilmiöt Ilta Sanoma

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.