Ilta Sanoma

Kuva: Toni Repo / IS

Katariina Kurikko pelaai kahden aivoleikkauksen jälkeen ringeten MM-kotikisoissa. Urheilu on ollut tärkeää silloinkin, kun joutuu ajattelemaan kuolemaa.

Kun kohtaa toisen ihmisen, ikinä ei voi tietää, mitä hän on kokenut. Se on yksi monista asioista, jotka ringeten maailmanmestari Katariina Kurikko on viimeisen parin vuoden aikana oppinut.

-?Meillä kaikilla on henkisiä ja fyysisiä arpia, Kurikko sanoo.

Hänen arpeaan ei huomaa, ellei hän siirrä hieman hiuksiaan ja näytä, että tästä kohtaa otsaa hänen toinen aivoleikkauksensa tehtiin toukokuussa 2022. Siitä on alle puoli vuotta, mutta Kurikko on jo valmis pelaamaan elämänsä arvokisoissa, käynnissä olevissa ringeten MM-kisoissa Espoossa.

Voi hyvin olla, ettei kisoihin osallistuminen merkitse kenellekään yhtä paljon kuin hänelle. Kurikolla on takanaan vastoinkäymisiä, jotka saivat hänet kohtaamaan ajatuksen kuolemasta.

Urheilu ei sellaisen rinnalla ole maailman tärkein asia, mutta hyvin tärkeä kuitenkin. Itse asiassa juuri ringette piti Kurikon vaikeimpina aikoina elämässä ja ilossa kiinni.

-?Pakohetkeni oli hallilla. Ringetellä sain ajatukset ihan muualle.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 43/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Pitkä urheilu-ura on opettanut Kurikolle, 29, myös sitä, miten kannattaa ajatella. Se on ollut arvokasta hetkissä, jolloin epävarmuus ja pelko ovat ottaneet vallan.

-?Urheilusta olen oppinut, miten nollata ja mitä ottaa mukaan niin sanotusti seuraavaan vaihtoon. Sillä on ollut iso merkitys.

Ringetestä tuli Kurikon elämän punainen lanka jo hänen ollessaan seitsemänvuotias. Silloin hän sai koulusta käteensä lajista kertovan esitteen ja innostui heti. Kurikko ei ollut pienenä taitava luistelija, mutta renkaan hallinta tuntui helpolta ja antoi onnistumisen kokemuksia.

Ringette on Suomessa hyvin näkymätön laji, mutta urheilijoilleen se on tärkeä. Tuoreena ylioppilaana Kurikko mietti sopivaa kauppakorkeakoulua sillä perusteella, missä pääsisi parhaiten pelaamaan. Opiskelupaikkakunnaksi valikoitui Turku, sillä sieltä oli vain 10 kilometrin matka Raision Nuorisokiekon treeneihin.

-?Olen tehnyt elämässäni monia isoja valintoja ringette edellä.

Kurikko on nähnyt myös vaivaa. Kansainvälisen digimarkkinoinnin maisteriopintojen aikaan Kurikko asui Jyväskylässä, mutta pelasi 200 kilometrin päässä Lapinlahdella. Se tarkoitti pitkiä automatkoja ja viikonloppuasumista lajilegendojen Anne Pohjolan ja Marjukka Virran luona.

Kurikko saavutti Suomessa kaiken, mitä ringetessä voi. Hän on kaksinkertainen Suomen mestari ja kolminkertainen maailmanmestari. Kaudeksi 2019-20 hänelle tarjottiin mahdollisuutta pelata puoliammattilaisena Kanadan liigassa.

26-vuotias Kurikko irtisanoutui, eli säästöillään ja muutti väliaikaisesti eroon avomiehestään ringeten takia.

-?Se oli helppo päätös. Olen aina rakastanut lajia niin paljon, että halusin nähdä, millä tavalla erilaista peli on siellä. Ihmisenäkin haluan aina kääntää kortit ja tietää, mitä se tuo mukanaan.

Kurikko ehti pelata Kanadassa tarpeeksi ymmärtääkseen, että kokonaisuutena maailman paras ringettesarja on ehkä kuitenkin Suomessa. Kausi keskeytyi ennen NRL:n lopputurnausta koronapandemiaan. Kurikko lensi maaliskuussa 2020 Suomeen, eikä arvannut, että hänen elämässään kohtalon heittely oli vasta alkanut.

Päänsärkyä, huonovointisuutta, huimausta. Ensimmäistä koronakevättä kotonaan viettävän Kurikon oireet olivat aluksia pieniä ja ohimeneviä. Sitten eräänä päivänä hän ei enää yhtäkkiä pystynyt nostamaan toista jalkaansa. Koska oireet sopivat edelleen muuten migreeniin, Kurikko ei kovasti säikähtänyt. Hän varasi ajan YTHS:n yleislääkärille odottaen saavansa tältä sopivan lääkityksen. Lääkäri kuitenkin päätti laittaa hänet poikkeuksellisen jalkaoireen takia magneettikuviin ihan vain varmuuden vuoksi.

Kuva: Toni Repo

Kurikko unohti koko asian. Kuukauden päästä hän kävi kuvattavana. Hän ehti juuri saapua takaisin kotiin, kun puhelin soi. Sairaalasta kysyttiin, missä hän on ja onko joku hänen seuranaan.

-?Siinä heräsi huoli. Se kuulosti pahalta, Kurikko muistelee.

Avomies ajoi hänet heti sairaalaan, jossa tutkimukset jatkuivat kaksi päivää. Niiden päätteeksi kirurgi kertoi, että Kurikon aivoissa oli kahden aivokammion välisessä käytävässä tuntematon muutos, ehkä kysta, joka esti selkäydinnesteen virtausta.

Tieto oli nuorelle ihmiselle shokki.

-?Olin aina ollut terve, urheillut ja syönyt hyvin. Sitten yhtäkkiä minun piti mennä akuuttiin aivoleikkaukseen.

Leikkaus tehtiin kuukauden päästä kesäkuussa 2020. Se meni hyvin. Kurikon mukaan hänen aivokammionsa pohjaan tehtiin reikä, jonka kautta selkäydinneste ohjattiin kulkemaan.

Kurikko oli niin kiitollinen, että hän soitti häntä hoitaneelle yleislääkärille.

-?Vitsi mikä onni, että hän oli ottanut minut vakavasti. Halusin kiittää.

Kuva: Toni Repo

Kiitollisuuden tunne oli muutenkin suuri. Totta kai Kurikosta oli ollut raskasta odottaa leikkausta ja hän oli tuntenut surua ja pelkoa. Mutta mitä enemmän aikaa leikkauksesta kului, sitä onnellisempi Kurikosta tuli.

-?Olin tosi onnekas, että asia huomattiin ja sain hoitoa Suomessa. Aloin arvostaa pikkujuttuja, enkä enää ottanut asioita itsestään selvänä. Olin tosi onnellinen seuraavan vuoden.

Syksyllä 2020 Kurikko palasi kasvattajaseuraansa Kiekko-Espooseen.

-?Oli tosi ihanaa taas pelata.

Kurikko oli tarrautunut ajatukseen, että hänen aivoissaan oli kysta, jolle ei välttämättä tarvitsisi tehdä mitään. Siksi järkytys oli suuri, kun hän sai vuosi ensimmäisen leikkauksen jälkeen otetuista kontrollikuvista huonoja uutisia.

Kesäkuussa 2021 Kurikolle kerrottiin puhelimitse, että muutos hänen aivoissaan oli kasvanut, mikä viittasi kasvaimeen. Kurikko jäi käsitykseen, että todennäköisen kasvaimen sijainti oli niin vaikea ja tilanne oli niin poikkeuksellinen, että se edellytti harvinaista arviointia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.

Puhelusta tuli Kurikolle trauma, jota hän on myöhemmin käsitellyt terapiassa. Tilannetta ei parantanut se, että hän sai jo seuraavana päivänä kuulla, että asiaa oli käsitelty HUS:n neurotiimin tavallisessa palaverissa ja että jatkotoimista päätettäisiin puolen vuoden päästä joulukuussa otettavien kuvien perusteella.

Kurikko romahti. Oli keskikesä, hänet oli jätetty uusien, niukkojen tietojen kanssa yksin, ja tulevaisuus tuntui epävarmalta.

Ringetteliiton viestintä- ja markkinointipäällikkönä aloittanut Kurikko voi niin huonosti, että hänellä diagnosoitiin kesän jälkeen työterveydessä vaikea masennus. Hän jäi ensin kokonaan ja sitten osa-aikaisesti pois töistä. Kurikko ei juuri muista vuodentakaisia tapahtumia.

-?Elin kuin sumussa. Itkin paljon, Kurikko liikuttuu.

Suru ja pelko saivat välillä Kurikosta otteen niin, ettei hän päässyt koko päivänä sängystä ylös. Pahinta oli tietämättömyys, joka alkoi kesäkuisesta puhelusta ja jatkui marras-joulukuuhun.

-?Kun ei tiedä, eikä saa keneltäkään vastauksia, sitä pelkää kuolemaa oli se realistista tai ei.

Vaikeaa oli hyväksyä sekin, ettei tilannetta voinut itse hallita.

-?Olen ihminen, joka tykkää pitää langat käsissä. Olin täysin pois mukavuusalueeltani.

Kuva: Toni Repo

Talvella Kurikon olo helpottui hetkeksi, sillä hän sai pitkän odottamisen jälkeen soittoajan kirurgille ja myös tuloksia uusista kuvista. Kyseessä oli kasvain, mutta se oli pieni ja kasvoi hitaasti. Edessä olisi 2-4 kuukauden kuluttua leikkaus, jossa otettaisiin koepala.

Kurikko jäi taas odottamaan. Hieman rauhallisempi olo vaihtui kuitenkin pian epätoivoon. Keväällä 2022 koronatilanne paheni, hoitajat menivät lakkoon ja Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kurikko pelkäsi aivoleikkauksensa siirtymistä syksyyn ja sitä, mitä siitä seuraisi. Aika oli hänen elämänsä raskain.

-?Kevät oli selviytymistä. Tunsin oloni avuttomaksi.

Pahimpina aikoina Kurikkoa auttoi puolison ja perheen tuen lisäksi erityisesti kaksi asiaa. Toinen oli terapeutti, jonka luona hän jaksoi keväällä käydä.

-?Tärkeintä oli, että sain sanoittaa hänelle omia pelkotilojani ääneen ja että hän rauhoitteli minua.

Toinen tukipilari Kurikon kurimuksessa oli ringette. Terveenä hänellä oli ollut harjoituksia ja pelejä 7-8 kertaa viikossa. Nyt hän jaksoi heikoimmillaan osallistua viikolla vain yksiin harjoituksiin. Sekin oli kuitenkin tärkeä säie normiarkeen.

-?Oli vaikea lähteä hallille, mutta olin joka kerta kiitollinen, että menin. Se oli ehdottomasti se, mikä piti minut kiinni elämässä.

Pukukopissa Kurikko ei ollut oma ulospäin suuntautunut itsensä, mutta joukkuekaverit antoivat hänelle tilaa sellaisena kuin hän siinä hetkessä oli. Kävi niin, että pelikavereiden keskellä Kurikkoakin alkoi usein naurattaa.

-?Oli korvaamatonta, että sain olla osa yhteisöä. Heidän energiansa tarttui minuun.

Kuva: Toni Repo

Toukokuussa 2022 Kurikko oli lähdössä maajoukkueleirille, kun hänen puhelimensa piippasi. Uusi aivoleikkaus tehtäisiin kuuden päivän päästä eli maailman kaaoksesta huolimatta kirurgin toivomassa alkuperäisessä aikataulussa.

Leikkaus meni taas hyvin. Kurikon kasvain todettiin koepalan perusteella hyvänlaatuiseksi ja hitaasti kasvavaksi. Sitä voidaan tarvittaessa tulevaisuudessa hoitaa eikä se vaikuta elinikään.

Tulokset olivat helpotus. Silti Kurikon kokema ahdistus ei poistunut heti. Nyt, vajaat puoli vuotta myöhemmin, hän kertoo yhä surevansa, vaikka ei oikein tiedä mitä.

-?Se on asia, jota selvitän.

Päällimmäisin tunne on kuitenkin taas onni. Kun Kurikko painaa kotikisoissa renkaan kanssa kohti maalia tavoitteena neljäs maailmanmestaruus, hetki on merkityksellisempi kuin koskaan.

-?Arvostan elämää enemmän kuin ennen. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä asioita ja että saan urheilla.

Kuva: Toni Repo / IS

Ilta Sanoma
dimanche 6 novembre 2022 09:11:00 Categories: Ilta Sanoma Urheilulehden parhaat

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.