Ilta Sanoma

Seitsemän samanpituista ja -painoista naista poseerasi Me Naisille todistaakseen, että strategiset mitat eivät oikeasti kerro ulkonäöstä mitään.

Me Naiset julkaisee kiinnostavimpia juttujaan uudelleen. Tämä on yksi niistä.

Jos kaikkien 18-64-vuotiaiden suomalaisten naisten mitat ynnättäisiin yhteen ja niistä laskettaisiin keskiarvo, lopputulos olisi Tilastokeskuksen mukaan 71-73 kiloinen ja 164-165 senttiä pitkä.

Mutta kuinka paljon tilastot ja numerot oikeastaan kertovat siitä, miltä ihminen näyttää?

Seitsemän keskiarvokokoista naista poseerasi Me Naisille todistaakseen, kuinka moninaisia oikeassa elämässä olemme. Samalla he jakoivat omat oivalluksensa kehosuhteestaan.

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Minulla on kaksi lasta. Lasten myötä suhde omaan kehoon muuttuu, sillä keho on tuottanut sinulle ne kaksi maailman rakkainta ihmistä.

Harrastan jalkapalloa joukkueessa, jossa on minua 10-15 vuotta nuorempiakin pelaajia. Arvostan, että kehoni jaksaa ja pystyy, enkä jää heidän seurassaan ihan jalkoihin.

Olen aina ajatellut olevani painava kokoisekseni. Luulin, että suomalainen nainen olisi keskiarvoltaan kevyempi. Ehkä se johtuu myös siitä, että naiset kertovat julkisesti painonsa vain missikisoissa, missä kaikki ovat sen 175 senttiä ja 50 kiloa, jos sitäkään.

Juoksin maratonin, kun täytin 40 vuotta. Se piti juosta, sillä olen aina vihannut juoksemista. Tykkään haastaa itseäni niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se, että pystyy nelikymppisenäkin kehittymään, on mielestäni ihan mahtavaa.

Sellainen on ehkä asenteeni elämään: Vaikka en pitäisi jostain, pakotan itseni pitämään siitä."

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Yhdeksän vuotta sitten painoin kymmenen kiloa vähemmän, mutten ollut yhtään onnellisempi. Sairastuin nuorena syömishäiriöön, kuten sadat tuhannet muutkin. Kaikki alkoi hyvin tyypillisesti: halusin näyttää vähän paremmalta. Liikunnan ja syömisen kontrollointi kääntyi nopeasti ensin ortoreksiaksi ja lopulta ahmimishäiriöksi.

Olen silti aina ollut sopusuhtainen, minkä vuoksi en koskaan ajatellut tilanteeni olevan vakava. Oikeastaan uskalsin puhua syömishäiriöstäni ääneen ensi kertaa vasta pari viikkoa sitten.

Sosiaalista mediaa haukutaan paljon siitä, että se luo nuorille ulkonäköpaineita. Olen kuitenkin itse kasvanut ympäristössä, jossa mediassa ja elokuvissa näki vain yhdenlaisia vartaloita. Seuraan nykyään somessa tilejä, jotka pyrkivät rikkomaan illuusiota täydellisyydestä.

Suhtaudun skeptisesti ihmisiin, jotka kertovat parantuneensa syömishäiriöstään täysin. Mutta uskon, että sen kanssa pystyy elämään niin, ettei se häiritse elämää. Olen oppinut ajattelemaan vähemmän sitä, miltä näytän ja enemmän sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä."

Lue lisää: Kolumni: Aloin laihduttaa 9-vuotiaana ja nyt korjaan rikkinäistä kehosuhdettani somen avulla

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Sain IBS-diagnoosin neljä vuotta sitten. Se oli aluksi oli tosi vaikeaa, sillä lasi vettäkin sai vatsani turpoamaan tosi pahasti. Peiliin katsominen tuntui pahalta. Samalla se pakotti pysähtymään siihen, miksi on itselleen niin ankara ja kuinka itselleen puhuu.

Käytän nykyään eniten L-kokoisia vaatteita. Jostain syystä minulla meni pitkään tottua siihen. L-koko tuntui jotenkin kirosanalta. Se on hassua, sillä eihän kokolappu kerro vaatteen koosta oikeasti mitään.

Seurasin somessa ennen paljon itseäni pienikokoisempia naisia. Sillä oli paljon negatiivisia vaikutuksia minäkuvaani, vaikken ajatellut sitä silloin. Ei pitäisi vertailla itseään siihen, mitä toiset valitsevat näyttää sinulle.

Suolistosairauden kanssa joka päivä on erilainen, mikä vaatii myös itseltä sopeutumiskykyä. Välillä tulee huonoja kausia. Silloin pyrin pukeutumaan mahdollisimman upeasti. Olen huomannut, että siitä tulee yleensä nopeasti parempi fiilis.

Viihdyn kehossani, vaikka se on kyllä vaatinut monen vuoden taistelun. Kehoni on muodokas, ihana ja juuri hyvä tällaisena."

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Muistan, kun työkaverini osti hiljattain aivan liian pienen takin. Se ei mennyt kiinni, mutta hän ei voinut myöntää, että tarvitsisi isomman koon. Se on oikeasti monelle vaikea paikka.

Veikkaan, että jokainen sortuu välillä kritisoimaan itseään, niin tyhmää kuin se onkin. Myös lapsena saadut kommentit saattavat jäädä pyörimään korvien väliin koko loppuelämäksi. Ne voivat johtaa siihen, että itsessään näkee koostaan huolimatta aina jotain vikaa.

Oman kehon hyväksyminen on varmasti koko elämän mittainen prosessi. Olen itse kipuillut sen kanssa paljonkin, vaikka olen ollut vuosien varrella eri kokoinen. Minulla on kolme tytärtä. Toivon, että pystyn välittämään lapsilleni ajatuksen siitä, että he ovat täydellisiä aina sellaisina kuin ovat.

Jotenkin tuntuu. että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin hyväksyy kroppansa. Olen kuitenkin saanut kolme ihanaa lasta. Mitä siitä, jos on vähän makkaraa."

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Pidän kehossani eniten siitä, että se on terve ja hyvinvoiva: En ole sairaana oikeastaan koskaan. Olen kiitollinen, että pystyn liikkumaan monipuolisesti. Kehoni on vahva ja se jaksaa, kun kokeilen sen äärirajoja maratonilla tai ultrajuoksulla.

Ulkoisesti pidän eniten vanhemmiltani perityistä tummista piirteistäni.

Huomaan, että olen oppinut rakastamaan kehoani aikuisuuden myötä. En enää ajattele, että sen pitäisi olla ulkoisesti tietynlainen, jotta se olisi minulle tarpeeksi hyvä. Minulle on tärkeää pitää kehostani myös huolta. Pyrin elämään terveellisesti ja hellimään kehoani säännöllisesti."

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Sain ahaa-elämyksen kolme vuotta sitten, kun menin ex tempore boudoirkuvauksiin. Kuvat saivat tajuamaan, kuinka ok tyyppi olen ihan omana itsenäni. Lopetin ainaisen laihduttamisen ohella myös hiusteni värjäämisen. Kroppani tai hiusteni harmaat eivät määritä minua millään tavalla.

Minulla on kaksi lasta ja olen sitä mieltä, että se saa näkyä. Mutta on sen ymmärtämiseen mennyt myös aikaa. En olisi ajatellut olevani keskikokoa, sillä istuvia vaatteita on vaikeaa löytää. Tuntuu, että olen joka kohdasta eri kokoinen.

Kun kerron ihmisille painavani yli 70 kiloa, minua ei uskota. Samaan aikaan lääkäri on voinut kehottaa laihduttamaan, vaikka käynnin syy olisi ollut täysin toinen. Mielestäni on raivostuttavaa, kuinka usein painonpudotusta pidetään ratkaisuna kaikkeen. BMI-taulukot voisi tunkea sinne, missä aurinko ei paista. Ne eivät palvele tänä päivänä enää ketään.

Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa lääkärillä, joka kannusti laihduttamisen sijaan nauttimaan elämästä. Sitä ohjetta aion noudattaa."

Kuva: Antti Hämäläinen/IS

"Nuorena olisin varmasti ajatellut, että suomalainen nainen painaa maksimissaan 50 kiloa. Silloin piti olla joka suuntaan lättänä, paitsi tietysti rinnoista. Muistan, kun äitinikin harmitteli, että olin perinyt hänen pystypeppunsa. Häpesin koko nuoruuteni reisiäni ja peppuani - ruumiinosia, jotka ovat nyt kuuminta muotia. Se on melko absurdia.

Olen kamppaillut kehoni kanssa koko elämäni, mutta nyt olen löytänyt sen kanssa rauhan. Piti elää päälle nelikymppiseksi, että ymmärsin kaiken lähtevän oman pään sisältä. Kun on sinut itsensä ja oman vartalonsa kanssa, elämä kantaa."

Juttu on julkaistu Me Naisissa aiemmin tammikuussa 2022.

Lue lisää: 6 pluskokoista naista esittelee upean tyylinsä ja kertoo, mistä löytää vaatteita

Lue lisää: Sama mekko, eri kroppa - 9 suomalais­naista puki saman vaatteen eri koossa, ja tältä se kullakin näyttää

Lue lisää: Mitä ajattelisit, jos tätä kuvaa ei olisi käsitelty? 40 naista paljasti ihan tavalliset rintansa - kerromme nyt, miksi se hätkähdyttää yhä

Lue lisää: 12 kuvaa julkkiksista, jotka antavat raskausarpiensa näkyä - tätä lisää, kiitos!

Ilta Sanoma
samedi 5 novembre 2022 20:30:00 Categories: Ilmiöt Ilta Sanoma

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.