Ilta Sanoma

Kuva: Juha Tamminen

Lentopallosta on hävinnyt viime vuosikymmenten aikana tuhansia pelaajia ja satoja joukkueita. Maaseudun lajin olisi muutettava kaupunkeihin ja kiillotettava imagoaan, jos se haluaa pysyä elinvoimaisena.

Torvi on iso ja vihreä.

Akaa-Volleyn kannattaja Mika Paloluoma puhkuu siihen ilmaa. Vieressä säestää rumpuryhmä.

Pian muukin yleisö tietää, mitä on luvassa: reilusta 600-päisestä yleisöstä iso osa nousee seisomaan ja läiskii "läpsyttymiä" yhteen, rumpuryhmän ja torvimiehen iskiessä tahtia.

Kotijoukkue on pelannut itselleen ottelussa VaLePaa vastaan eräpallon.

Akaalaisessa lentopallopyhätössä tunnelma on kohdillaan, ratkaisuhetkillä jopa hurmosmainen. Siinä on ripaus keskieurooppalaista katsomoriehaa, mutta samaan aikaan jotain niin kovin suomalaista.

-?En rupea kehumaan, mutta buumi on kova. Lentopallo on kylillä iso puheenaihe, vahvistaa Akaa-Volleyn puheenjohtaja Torsti Mahlanen.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 42/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Jumppasalit puolapuineen.

Maaseudun pienet ja hiljaisemmat pitäjät, missä jääkiekko tai jalkapallo ei ole raivannut itselleen valta-asemaa.

Suuret ikäluokat, jotka alkavat hiljalleen olla jo ikäihmisiä.

Yksittäisenä hahmona presidentti Mauno Koivisto, innokas lentopallomies, fundeeraavan olemuksensa kanssa.

Kenties tuollaisia asioita nousisi esille, jos lentopallon brändimielikuvaa tutkittaisiin. Lentopallo ei ole ruuhka-Suomen ja isojen kaupunkien kimalteleva trendilaji.

-?Sana trendikäs ja lentopallo eivät ole oikein koskaan kohdanneet toisiaan, naurahtaa Lentopalloliiton sekä Mestaruusliigan tiedottaja Toni Flink.

Lähes aina lentopallo on ollut maaseudun pienten paikkakuntien laji. Lähes aina, mutta ei kuitenkaan ihan aina - ainakaan, jos mittarina on menestys.

Mestaruusliigan alkusyksyn huippupeleihin lukeutui Akaa-Volleyn ja VaLePan kohtaaminen. Lentopallo näytti silloin parasta puoltaan, mutta muuten lajilla riittää huolia.

Mestaruusliigan alkusyksyn huippupeleihin lukeutui Akaa-Volleyn ja VaLePan kohtaaminen. Lentopallo näytti silloin parasta puoltaan, mutta muuten lajilla riittää huolia. Kuva: Juha Tamminen

Akaa-Volleyn kannattaja Mika Paloluoma.

Akaa-Volleyn kannattaja Mika Paloluoma. Kuva: Juha Tamminen

Suomessa lentopalloa pelattiin ensimmäisen kerran 1920-luvun alussa, kun Yhdysvalloissa vieraillut pastori Heimer Virkkunen tutustutti väkeä lajiin saman vuosikymmenen lopussa. Tuolloin lajia kutsuttiin vielä kaaripalloksi.

SM-sarjaa lajissa alettiin pelata vasta vuonna 1957. Ensimmäisen mestaruuden nappasi miehissä Porin Pyrintö, hopealle tuli Helsingin Tarmo ja pronssi meni tamperelaiselle Järvensivun Kisalle. Naisissa mestaruuden nappasi Eiran Riento, hopealle jäi Porin Lepakot ja pronssi meni Helsingin Ponnistukselle.

Senkin jälkeenkin menestys kiersi pääosin Helsinkiä, Tamperetta ja Lahtea.

Hiljalleen isommat kaupungit alkoivat kuitenkin kadota menestyjien joukosta. Syy oli yksinkertainen.

Lentopallo hävisi isommissa kaupungeissa kilpailun esimerkiksi jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa vastaan.

-?Näin voi sanoa. Lentopallossa ei ehkä huomattu tätä kehitystä tarpeeksi ajoissa, sanoo suomalaisen lentopallon suurmies ja Lentopalloliiton pitkäaikaisena puheenjohtajana toiminut Seppo Sammelvuo.

Akaan faniryhmän rumpupatteri tahdittaa kannustusta.

Akaan faniryhmän rumpupatteri tahdittaa kannustusta. Kuva: Juha Tamminen

Seuratekijöistä oli tietenkin paljon kiinni, mutta toki liitonkin suuntaan voi katsoa, miksi monessa isossa kaupungissa lentopallo menetti asemiaan. Kilpailu koveni ja rako, missä lentopallo oli, kävi entistäkin ahtaammaksi.

Lentopallovaltikka alkoi siirtyä pysyvämmin sinne, minne esimerkiksi Kalervo Kummolan johtaman, viihdeimperiumiksi kasvaneen jääkiekon lonkerot eivät yltäneet: Pieksämäen, Raision, Karhulan, Vammalan, Pielaveden ja Oriveden kaltaisille paikkakunnille.

Lentopallon harrastajamäärissä ei voimasuhteiden muutos aluksi näkynyt, sillä laji eli paksuja vuosiaan.

Lentopalloliiton mukaan lisenssin lunastaneita pelaajia oli 1990-luvun puolivälissä parhaimmillaan noin 20?000. Sitäkin enemmän lentopalloilijoita oli tuhansissa puulaaki- ja työpaikkajoukkueissa.

Sen jälkeen pelaajamäärä kääntyi laskuun.

Vuosituhannen alussa lukema oli vielä 15?000-16?000. Noin kymmenen vuotta sitten pelaajia oli yli 12?000. Viime kauden jälkeen lisenssipelaajia oli enää reilut 10?000. Tulevan kauden jälkeen määrä saattaa olla nelinumeroinen.

Vieläkin hätkähdyttävimpiin lukemiin päästään, jos tarkastellaan miesten sarjojen osallistujamääriä.

Miesten pääsarjassa on kaudella 2022-23 yhteensä 11 joukkuetta, ykkössarjassa kymmenen ja miesten kakkossarjaan on kuluvaksi talveksi ilmoittautunut 16 joukkuetta. Siinä kaikki. Vielä takavuosina Suomessa oli miehissä elinvoimaiset kolmos-, nelos- ja vitossarjat, jolloin joukkuemäärät laskettiin sadoissa.

-?Muistan itsekin, miten vitossarjassa saattoi olla useampia eri lohkojakin, sanoo Lentopalloliiton tuore toimitusjohtaja Karri Virtanen.

Miesten ja naisten kakkossarjojen alapuolella pelataan ympäri maata toki alue- ja paikallissarjoja, mutta eiväthän nuo joukkue- ja pelaajamäärät valehtele. Laskusuunta pitäisi pysäyttää.

Lentopallon pelaajapula on iskenyt erityisesti poikiin ja miehiin.

Laji on miesten puolella ukkoutunut, minkä lisäksi poikajuniorit alkavat olla - jos ei katoava - niin ainakin uhattu luonnonvara.

-?Tytöissä tilanne on hyvä, mutta poikajuniorien määrä on iso huolenaihe koko lajille, Virtanen kertoo.

- Tavoitteellisesti lentopalloa pelaavia poikia tarvitsemme lisää, jotta maajoukkueemme pärjäävät jatkossakin.

Lentopallo on jo pidemmän aikaa paininut uuden ongelman kanssa. Kaupungistuminen autioittaa lentopallolle tärkeitä paikkakuntia.

Akaa näyttää kuin miltä tahansa muulta maaseudun pieneltä paikkakunnalta.

Jalkakäytävillä ei vielä loju sähköpotkulautoja. Kaupungin keskustassa on muutamia kebabravintoloita ja paikallisen huoltoaseman parkkipaikalle on viikonloppuiltana kokoontunut joukko nuoria, jotka jumputtavat autoistaan musiikkia.

Akaa ei silti ole ihan niin pieni paikka, miltä se paperilla näyttää (asukasluku noin 16?000).

Paikkakunnan lävistää moottoritie, jota pitkin kaasuttelee nopeasti niin Tampereelle kuin Hämeenlinnaan. Akaa ei ole myöskään muuttotappiokunta, kuten niin moni muu lentopallopitäjä.

-?Sijaintimme on rehellisesti sanottuna loistava. Tampereen kasvu heijastuu myös Akaan alueelle. Reilun 30 minuutin ajomatkan päässä asuu yli 100?000 ihmistä, vaikka Tamperetta ei laskettaisi mukaan, seuran puheenjohtaja Mahlanen sanoo.

Uusi halli, moderni valotaulu ja maskotti puheenjohtaja Torsti Mahlasen seurassa tukevat Akaa-Volleyn ottelutapahtumia.

Uusi halli, moderni valotaulu ja maskotti puheenjohtaja Torsti Mahlasen seurassa tukevat Akaa-Volleyn ottelutapahtumia. Kuva: Juha Tamminen

Realismia on, ettei Akaassa voida pelkästään paikallisten voimin kasata pääsarjatasolle huippujoukkueita, vaikka lentopalloperinteet ovatkin vahvat.

-?Ongelma on meillä sama kuin koko Suomessa. Pienillä paikkakunnilla ikäluokat alkavat käydä niin pieniksi, ettei joukkueita tahdo saada junioripuolella enää kasaan. Lapsia on niin vähän ja muitakin lajeja tarjolla. Siksi meidän pitääkin olla koko eteläisen Pirkanmaan joukkue.

Eteläiseen Pirkanmaahan kuuluu Akaan lisäksi Urjala ja Valkeakoski, minkä lisäksi esimerkiksi naapureista Lempäälä ja Pälkäne ovat vahvoja lentopallopaikkakuntia.

Mahlanen ei panisi pahaksi, jos hurjaa vauhtia kasvava Tamperekin palaisi vahvaksi lentopallokaupungiksi.

-?Isompien kaupunkien hyvinvoivia seuroja koko laji kaipaisi. Isommissa kaupungeissa vain tuntuu siltä, että lentopallo on niin kovin ahtaalla. Muut palloilulajit vievät katsojat, harrastajat ja yhteistyökumppanit.

Tampere on siitä hyvä esimerkki.

Pirkanmaan keskus on historiansa puolesta yksi menestyneimmistä lajikaupungeista. Varsinkin 1980-90-luvuilla Rantaperkiön Isku nappasi useampia lentopallomitaleja. Vielä 2000-luvullakin seura voitti Isku-Volley-nimellä mestaruuksia.

Tamperelaisten viimeinen liigakausi oli 2017-18.

Miten seuralla nykyisin menee?

-?No, miten sen nyt sanoisin. Onhan täällä hiljaista, jos vertaa ympäryskuntien menestykseen tai seuran historiaan, myöntää Rantaperkiön Iskun puheenjohtaja Aira Ikonen.

Seuralla on miesten joukkue sekä ykkös- että kakkossarjassa. Junioreita on A- ja B-pojissa.

-?Junnujoukkueita haluaisimme enemmänkin, mutta kamalan vaikeaa se on. On erityisesti vaikea löytää valmentajia pikkunassikoille. Medianäkyvyyttä ei Tampereella tahdo oikein ykkössarjassa pelaamalla saada. Kilpailu on todella kovaa, mikä näkyy myös yhteistyökumppanuuksien määrässä.

Se sama Seppo Sammelvuonkin mainitsema ilmiö vaikuttaa isommissa kaupungeissa yhä. Monet muut palloilulajit löivät niissä kaasun pohjaan, eikä lentopallo tahtonut pysyä kyydissä. Nyt välimatka muihin on vain kasvanut.

Ikonen kertoo, että seuralla on yhä uskollisia ja aktiivisia kannattajia, jotka ovat "iät ja ajat" käyneet Iskun peleissä.

Uusien sukupolvien houkutteleminen lentopallon pariin on huomattavasti vaikeampaa.

-?Kyllä ne Facebookissa tykkäävät julkaisuista, mutta miten ne saisi paikalle peleihin, Ikonen pohtii ja jatkaa.

-?En tiedä, onko lentopallo lajina sitten sellainen, ettei se ainakaan isommissa kaupungeissa vetoa niin paljon nuoriin, vaikka menestystä lajissa saadaankin. Jos vertaa vaikka koripalloon, niin onhan se pelinä riehakkaampi. Lentopallo on hieno ja vaativa urheilulaji, mutta pelinä tunnelmaltaan hillitympi.

Kuva: Juha Tamminen

Innostumisen kuulee Ylen selostajan Mikko Hannulan äänestä.

Suomi on karannut EM-välierissä Espanjaa vastaan jo useamman pisteen karkumatkalle, kun Hannula kysyy asiantuntijakommentaattorilta "joko tämä kamppailu on ratkennut" Suomen eduksi.

Ei ollut.

Suomen tähänastisen palloiluhistorian kenties kovin saavutus nähtiin syksyllä 2007, kun Suomi oli lentopallon EM-kilpailuissa hienosti neljäs. Finaalikaan ei ollut kaukana.

Se oli myös aikaa, jolloin lentopallo kohosi hetkellisesti kaupunkilaisten kahvipöytäkeskusteluihin.

-?Se oli päivänselvä asia, että laji yllätettiin tuolloin housut kintuissa. Seura ja liitto eivät olleet valmiina siihen, että olimme hetkellisesti tilanteessa, jossa lentopallo kiinnosti aivan uudella tavalla. Ei osattu ohjata ihmisiä harrastamaan lentopalloa, vaikka kysyntää oli, Jussi Jokinen sanoo.

Niin Huuhkajat, Susijengi kuin salibandymaajoukkuekin ovat osoittaneet, ettei maajoukkuemenestys heijastu kasvavana suosiona kansallisiin sarjoihin, mutta esimerkiksi koripallossa lisenssimäärät kasvoivat aiempien vuosien Susijengin buumissa.

Jokinen uskoo, että sama olisi voinut olla mahdollista lentopallossakin - ja olisi edelleen.

-?Hype ei lopulta näkynyt oikein millään tavalla lentopallossa: Ei uusien yhteistyökumppanuuksien muodossa, eikä oikeastaan edes kasvaneena juniorimääränä. Se oli lajin kannalta iso harmi.

Jokinen on vaikuttanut lentopallossa vuosikymmenten ajan. Ensiksi maajoukkuetason pelaajana. Sitten eri johtotehtävissä lentopalloseuroissa, lentopallon Mestaruusliigassa toimitusjohtajana ja Lentopalloliitossa eri vastuutehtävissä. Nykyisin hän on Lentopalloliiton pääsarjaryhmän miesten joukkueiden edustaja ja läntisen alueen markkinointivastaava.

-?Olen koettanut katsella lentopalloa sillä silmällä, ettei aina muisteltaisi liikaa vanhoja, Jokinen kertoo.

Iloisia ilmeitä Akaan fanituotteiden myyntitiskillä.

Iloisia ilmeitä Akaan fanituotteiden myyntitiskillä. Kuva: Juha Tamminen

Tuollainen ajattelutapa on lentopallolle tärkeämpää kuin kenties koskaan ennen.

Siitäkin huolimatta, että kotimaisella huippulentopallolla on tällä hetkellä monta aihetta iloon.

-?Miesten ja naisten A-maajoukkueet selvittivät tiensä jälleen EM-lopputurnauksiin. Kaikki nuorisomaajoukkueemme ovat EM-lopputurnauksessa. Eihän tällaista tilannetta ole hetkeen ollut, Lentopalloliiton toimitusjohtaja Virtanen sanoo.

Suomalaisen lentopallon pelaajapolku kansainväliselle huipulle näyttää toimivan vähintäänkin kelvollisesti. Lähitulevaisuus on huipputasolla sekin turvattu.

-?Aikanaan tehty valinta keskitetystä valmennuskeskusmallista (Kuortane) näyttää tuottavan urheilullisia tuloksia. Sitä ei varmaan voi kukaan kiistää, Virtanen kertoo.

-?Toki meidän täytyy tulevaisuudessa tarkastella sitä, ovatko tehdyt valinnat yksi syy siihen, että lajin harrastajamäärät ovat laskeneet.

Harrastajat - tai oikeastaan niiden puute - toistuu jokaisen lentopalloihmisen puheissa.

Väestöennusteita katsomalla voi kylmästi todeta, että lääkettä lentopallon isoimpaan ongelmaan eli harrastajakatoon ei löydy maakuntien pieniltä paikkakunnilta.

Laji alkaa olla tilanteessa, jossa sen on valloitettava isompia kaupunkeja nykyistä paremmin tai huonosti käy.

Pitää toki muistaa, ettei lentopallo ole pelkästään maaseutu-urheilua. Lajin pääsarjaa pelataan esimerkiksi Turussa, Vantaalla ja Joensuussa, vaikka Oulu viime vuoden jälkeen putosikin kartalta.

-?On silti aivan selvää, että meidän on päästävä paremmin kiinni isoihin kaupunkeihin ja otettava oma osamme potentiaalisesta harrastajamassasta, Jokinen sanoo.

-?Se vaatii laadukkaampaa ja jatkuvampaa seura- sekä valmennustoimintaa. Valmentaja on loppupeleissä se, joka puhaltaa hengen joukkueen toimintaan ja saa sitä kautta lapset ja nuoret innostumaan lentopallosta. Tässä asiassa lentopallo on ollut huono isommissa kaupungeissa.

Siitä päästään taas lentopallon ikuisuusongelmaan, lajin vetovoimaan.

Pelkkä ison kaupungin seura edes pääsarjatasolla ei ole oikotie onneen. Huippulaadukas seura- ja valmennustyökään ei lohduta, jos vanhemmat eivät alun alkaenkaan tuo lapsiaan kokeilemaan lentopalloa. Ihmiset täytyy saada kiinnostumaan lentopallosta nykyistä enemmän.

-?Siksi seuroissakin pitäisi pystyä satsaamaan myös markkinointiin, viestintään ja myyntiin, Jokinen sanoo ja lisää:

-?On hienoa ja arvokasta, että 1980-luvun buumissa lajiin hurahtaneet jaksavat yhä kiinnostua lentopallosta, mutta meidän on pakko katsoa aikaa heidän jälkeensä. Lentopallosta täytyy rakentaa mediaseksikkäämpi laji ja seurojen on yhdessä liiton kanssa rakennettava uutta mielikuvaa lentopallosta.

Jännittäviä pisteralleja, katsojia kannustamassa seisaaltaan ja takavuosien maajoukkuepeleistä tuttuja kasvoja kentän reunalla. Liian harvinainen näky suomalaisessa lentopallossa.

Jännittäviä pisteralleja, katsojia kannustamassa seisaaltaan ja takavuosien maajoukkuepeleistä tuttuja kasvoja kentän reunalla. Liian harvinainen näky suomalaisessa lentopallossa.

Kuva: Juha Tamminen

Sillä saralla töitä riittää - ihan oman lajin sisälläkin.

Suomi pelasi syksyllä naisten EM-karsintaottelun Joensuussa. Liiton tiedottaja Toni Flink oli paikalla ja kysyi pelissä olleilta paikallisilta B-juniori-ikäisiltä tytöiltä näiden suosikkipelaajaa naisten maajoukkueesta.

Tarkoitus oli tehdä video Instagramiin, hehkuttaa tulevaa ottelua.

-?Yksikään tytöistä ei osannut nimetä ainuttakaan maajoukkuepelaajaa, Flink kertoo.

-?Puhuttiin siis lentopalloa harrastavista, B-ikäisistä tytöistä. He joutuivat tarkistamaan netistä, kuka kukin Suomen maajoukkueessa on. Onhan se iso ero, jos vertaa esimerkiksi koripalloon. Menet pikkujunnujen koristreeniin missä tahansa Suomessa, niin kyllä sieltä jokainen osaa nimetä Susijengistä vähintään sen Lauri Markkasen.

Ongelma on osittain globaali. Lentopallo on äärimmäisen kilpailtu suurlaji, jonka harrastajamäärät lasketaan sadoissa miljoonissa. Samaan aikaan lentopallo on taloudellisesti melko pieni laji.

Parhaiten palkatuksi lentopalloilijaksi on sanottu kiinalaista Zhu Tingia, jonka kausitienestien on arvioitu osuvan 1-1,5 miljoonan euron haarukkaan.

Siis kuka? Niinpä, nykyisin italialaisseura Scandiccissa pelaava naistähti ei sytytä kovin monen urheilun seuraajan kelloja. Maailman parhaimmat lentopalloilijat, zhutingit, wilfredoleónit ja kumppanit, eivät ole globaaleja, lajirajat rikkovia urheilutähtiä.

Se heijastuu väistämättä lentopallon vetovoimaan myös Suomessa.

-?Jenkeissähän yleensä isoimmat sarjat monessa lajissa ovat. Lentopallo on amerikkalaisyliopistoissa iso laji varsinkin naisten puolella, mutta siinä kaikki. Lentopallolla ei ole omaa NBA:ta tai NHL:ää, joiden markkinakoneisto jauhaa pelaajista tähtiä, Flink näkee.

Lentopallosta puuttuu ikioma Lauri Markkanen, koko maan tuntema lajikasvo. Kuvassa VaLePan nimimiehiä Viialassa.

Lentopallosta puuttuu ikioma Lauri Markkanen, koko maan tuntema lajikasvo. Kuvassa VaLePan nimimiehiä Viialassa. Kuva: Juha Tamminen

Trilleriksi venynyt avauserä kääntyy VaLePan voitoksi lukemin 32-30. Trilleriksi venyy lopulta ottelukin, sillä kotijoukkue nappaa lopulta voiton erin 3-2.

VaLePan ja Akaan välinen koitos, tuskin jätti ketään paikalla ollutta kylmäksi.

Akaa-Volleyn yksittäisessä kotiottelussa on vaikea nähdä syitä sille, miksi lentopallon yllä liikkuu tummia pilviä. Tarjolla oli draamaa, tunteita ja näyttäviä suorituksia. Yleisö eli pelissä mukana. Pelipaikkana oli moderni, uutuuttaan hohtava Akaa-areena. Tavallisesti pelitapahtumien yleisö on päälaeltaan harmaampaa kuin syksy, mutta Akaalla katsomossa riitti nuorempaakin väkeä.

Akaa ja Akaa-Volley ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin lentopallolla on mahdollisuuksia.

Lohdullista, mutta myös raa'an rehellistä on se, miten lentopalloilmiö on pirkanmaalaiskaupunkiin synnytetty.

-?Ainuttakaan taikatemppua ei ole tehty, sanoo puheenjohtaja Mahlanen.

On vain tehty töitä vuosikausia: pyritty rakentamaan järkevästi, viestitty ja markkinoitu pitkäjänteisesti. Siihen päälle vielä menestyvä joukkue, niin kyllä lentopallo kiinnostaa silloin nuoriakin.

On vaikea kuvitella, miksi vastaava menestysresepti ei toimisi myös isommissa kaupungeissa.

Ilta Sanoma
samedi 5 novembre 2022 16:01:00 Categories: Ilta Sanoma Urheilulehden parhaat

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.