Ilta Sanoma

Eleonoora Kauhanen oli se lahjakas lapsi, jota kaikki ylistivät. Tulevaisuuden piti olla selvä: hänestä tulisi ammattiballerina. 12-vuotiaana hän kuitenkin luhistui täysin, mutta kukaan ei tajunnut mitä todella tapahtui, koska hän puhui ja käyttäytyi kuin aikuinen.

Eleonoora Kauhanen näkee usein samaa painajaista.

Sen alussa hän seisoo yksin Kansallisbaletin suurella lavalla Pähkinänsärkijän pikku-Klaarana. Hän yrittää tanssia, mutta jalat eivät toimi. Hän kompuroi, lopulta kaatuu.

Aikuiset ammattitanssijat, hänen idolinsa, katselevat vierestä tätä suurta epäonnistumista. Sali mykistyy, sitten alkaa kuiskutus, hälinä ja osoittelu.

Harjoituksen jälkeen baletinopettaja vie Kauhasen toiseen huoneeseen, sulkee oven ja alkaa torua. Mitä ihmettä lavalla tapahtui?

Kauhasesta tuntuu, että kukaan ei tiedä, mitä hänelle on tapahtunut. Hänen jalkansa leikattiin vasta kaksi päivää aiemmin. Treeneissä opettaja kielsi käyttämästä kainalosauvoja.

Pahinta painajaisessa on se, että se pohjautuu todellisiin tapahtumiin.

Kun Eleonoora Kauhanen oli lapsi, aikuiset ympärillä toistelivat samaa lausetta: tyttöhän on paras kaikessa, mihin hän ryhtyy!

Pianonsoiton opettaja ennusti, että hänestä tulisi pianovirtuoosi. Baletinopettajankin mielestä hän oli luokkansa paras. Todistukseen tuli kymppejä ja ysejä.

9-vuotiaana Kauhanen valittiin kesken kauden Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitokseen. Hän oppi koreografiat nopeasti ja kiinnitti opettajien huomion.

Aikuisten ylistämä lapsi kiisi hurjaa vauhtia kohti aina vain kovempaa vaatimustasoa. Vasta vuosia myöhemmin hän tajusi, miten myrkyllistä se oli.

- Menestymisestä tuli itseisarvo. Rupesin määrittämään itseäni sen kautta.

Eleonoora Kauhanen valittiin 9-vuotiaana Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitokseen. Se oli iso askel kohti hänen suurinta unelmaansa. Kauhanen ajatteli, että hänestä tulee vielä ammattiballerina.

Eleonoora Kauhanen valittiin 9-vuotiaana Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitokseen. Se oli iso askel kohti hänen suurinta unelmaansa. Kauhanen ajatteli, että hänestä tulee vielä ammattiballerina. Kuva: Eleonoora Kauhasen kotialbumi

Kun perhe lomaili Havaijilla, Kauhanen ei aina lähtenyt muiden mukana uimaan.

Hän jäi sisälle harjoittelemaan. Noihin aikoihin hän treenasi tuntikaupalla joka päivä ja merkitsi suoritukset säntillisesti ruutuvihkoon, kuten oli ohjeistettu.

Balettioppilaitoksesta tuli toinen koti. Siellä Kauhanen teki koulun jälkeen läksyt ja söi. Viidennellä luokalla hän vaihtoi sen takia jopa koulua Kaisaniemen ala-asteen tanssiluokalle, jota lähes kaikki hänen harrastuskaverinsakin kävivät.

Samana vuonna Kauhanen määritteli itselleen moton: "Ballet is my whole life, I will never give up." Vielä joskus hänestä tulisi ammattiballerina!

Niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.

Pikku-Klaaran rooli Pähkinänsärkijä-baletissa oli Eleonoora Kauhasen unelmien täyttymys. Edes onnettomuus ja sitä seurannut leikkaus ei saanut häntä luopumaan unelmasta.

Pikku-Klaaran rooli Pähkinänsärkijä-baletissa oli Eleonoora Kauhasen unelmien täyttymys. Edes onnettomuus ja sitä seurannut leikkaus ei saanut häntä luopumaan unelmasta. Kuva: Eleonoora Kauhasen kotialbumi

Kapea metsäpolku oli täynnä käpyjä. Kauhanen juoksi lujaa, sillä hän yritti tavoittaa serkkuaan. Kun hän kaatui, polvi osui kantoon. Hän ei itkenyt, vaan nousi nopeasti ylös.

- Ei sattunut paljoa.

Viikon päästä hän istui lääkärin vastaanotolla. Balettitreeneissä polvessa tuntui painetta. Seuraavien kuukausien aikana lääkärikäyntejä tuli lisää. Kukaan ei osannut sanoa, mikä polvessa oli vialla.

Kauhanen istui lääkärissä myös silloin, kun hänen balettiluokalleen kerrottiin suuret uutiset. Hänestä tulisi pikku-Klaara!

Rooli oli paitsi Kauhasen myös hänen kaikkien luokkatovereidensa silmissä suurin unelma, jonka siinä iässä voi saavuttaa. Tärkeä rooli ihan oikeassa baletissa maan suurimmalla estradilla.

Kun Kauhanen astui suuren uutisen jälkeisenä päivänä sisälle luokkaan, hän muistaa, luokkatoverit hiljenivät ja kääntyivät pois. Kukaan ei enää puhunut hänelle.

Yksi tytöistä kulki kesken oppitunnin hänen ohitseen, kumartui ja kuiskasi muilta salaa hyvin hiljaisella äänellä: "Onnea roolista Eleonoora".

Eleonoora Kauhasen polvi leikattiin kaksi viikkoa ennen esitystä.

Eleonoora Kauhasen polvi leikattiin kaksi viikkoa ennen esitystä. Kuva: Eleonoora Kauhasen kotialbumi

Kaksi viikkoa ennen Pähkinänsärkijän ensi-iltaa löytyi lääkäri, joka vihdoin ilmoitti, mikä polvessa oli vialla: eturistiside tai nivelkierukka oli mennyt rikki.

Myöhemmin selvisi, että tämäkin arvio meni pahasti pieleen. Pahin ehti kuitenkin tapahtua.

Lääkäri ilmoitti, että polvi pitäisi leikata jo ennen ensi-iltaa, mutta vakuutti, että Kauhanen pystyisi tanssimaan roolin leikkauksesta huolimatta.

Kauhanen päätti, että näin myös käy. Hän ei suostunut harkitsemaan muita vaihtoehtoja, vaikka polvi turposi eikä toipuminen edennytkään odotetussa aikataulussa.

Kun odotettu ensi-ilta koitti, lavasteet romahtivat. Koko esitys jouduttiin perumaan.

- Se romahdutti myös minut, Kauhanen sanoo.

Puolet hänen esityksistään oli polvileikkauksen vuoksi jo annettu toiselle tytölle.

Jouluaattona paketista paljastui ihana nukke, jota Kauhanen oli pitkään toivonut. Hän ei kuitenkaan tuntenut iloa. Hän ei tuntenut oikeastaan mitään.

Hän oli 12-vuotias.

- Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että olen masentunut.

Kauhanen pääsi terapeutille ja sai masennuslääkkeitä. Vasta vuosia myöhemmin hän ymmärsi, miten yksin hän lapsena oli.

- Olin taitava sanoittamaan asioita. Osasin jo 12-vuotiaana kertoa kaikesta niin hyvin, että terapeuttikin sanoi, että kuulostan ihan 18-vuotiaalta.

Kauhanen osasi ottaa vastuuta, ja se hämäsi aikuisia. Suorittaminen jatkui. Ensin hän suoritti kuntoutumista. Polvi ei kuitenkaan parantunut, vaikka hän teki kaiken, mitä fysioterapeutit määräsivät, ja enemmänkin.

Kaksi vuotta ensimmäisen polvileikkauksen jälkeen Kauhanen kuuli musertavat uutiset: polvilumpio oli pois paikoiltaan. Ensimmäisen lääkärin virheen vuoksi Kauhanen yritti kuntouttaa polvea turhaan kaksi vuotta.

Polvi leikattiin uudestaan, mutta kipu oli ollut läsnä liian kauan. Hän sairastui kipuoireyhtymään.

Edes se ei saanut Kauhasta luopumaan unelmastaan. Vielä lukion ensimmäisellä luokalla hän sanoi terapeutille, että jos hänestä ei tule balettitanssijaa, hän haluaa kuolla.

- Koko elämäni oli rakentunut sen yhden asian varaan. Kun se romahti, mitään ei ollut enää jäljellä.

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Yläasteelta Kauhanen siirtyi 9,9 keskiarvolla Kallion lukioon. Yhdeksännellä luokalla matematiikan valtakunnallisesta kokeesta saatu 8 pudotti kympin keskiarvon 9,9:ään.

- Kaikesta muusta minulla oli todistuksessa kymppi. Matematiikan kokeessa menin jumiin, enkä pystynyt korottamaan numeroa, vaikka yritin kaksi kertaa.

Läpi yläasteen jatkunut ahdistus ei helpottanut lukiossa. Ensimmäinen pieni valonpilkahdus tuli vasta lukion toisena vuonna. Hän pääsi kuntoutukseen, jossa keskityttiin hermoston rauhoittamiseen.

Monta vuotta hän oli vimmaisesti yrittänyt kuntouttaa kehoaan pelkästään liikkeillä. Koskaan aiemmin kukaan ei ollut käskenyt hänen hengittää.

- Kukaan ei ollut ymmärtänyt, että kehoni oli kroonisessa stressitilassa. Olin jatkuvasti uupunut, vaikka jaksoin tehdä kaiken täydellisesti.

Baletti jäi lopullisesti, kun Kauhanen tutustui koulussa musiikkiteatteriin. Lukio oli vielä kesken, kun hän pääsi opiskelemaan Lärkkullan kansanopistoon musikaalilinjalle. Hän alkoi kirjoittaa omaa musiikkia ja valmistui lukiosta huippuarvosanoin.

- Huomasin, että tykkäsin opiskelusta valtavasti. Ympäristö oli terveellisempi ja hyväksyvämpi kuin balettimaailmassa.

Siitä alkoi toipuminen, jota Kauhanen oli yrittänyt suorittaa seitsemän vuotta. Terapiassa hänelle kirkastui, miksi baletista luopuminen lopulta kesti niin pitkään.

Hän koki valtavaa häpeää, koska ei pystynyt parhaimpaansa.

- En pystynyt suomaan itselleni sitä, että en saanut siitä kymppiä. Kun päästin irti häpeästä ja siitä muotista, johon minua baletissa yritettiin tunkea, aloin voida paremmin.

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Kun Kauhanen avaa puhelimensa, hän näkee, miten kaikilla menee hienosti. Ruutu täyttyy nuorista, jotka jo 18-vuotiaina ovat Broadwaylla. Silmille vyöryy menestyjiä: kauneudessa, taidoissa, koulutuksessa.

- Somessa kaikkeen löytyy priimaa, priimaa, priimaa, ja se pätee myös perinteiseen mediaan. Meille kerrotaan tarinoita menestyjistä, jotka kirjoittivat kahdeksan ällää, perustivat yrityksen, valmistuivat etuajassa.

- Se kaikki tulee päin nuorten kasvoja, ja siitä syntyy tunne, että on kiire mennä elämässä koko ajan eteenpäin ja saavuttaa enemmän.

23-vuotiasta Kauhasta itseäänkin voi pitää menestyjänä, vaikka balettiunelma romahti. Tänä keväänä valmistunut Alli Haapasalon Tytöt tytöt tytöt -elokuva valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Kauhanen näyttelee elokuvassa yhtä pääosista. Menneenä kesänä hän näytteli naispääroolia myös Raumalla Dingo-musikaalissa.

Moni on kertonut olevansa hänelle kateellinen ja vertaavansa itseään häneen. Se tuntuu Kauhasesta oudolta. Toisaalta hän ymmärtää hyvin, mistä se johtuu.

- Jos ulospäin näkyy pelkästään hyviä asioita, syntyy illuusio, että toisen elämä on täydellistä.

Keväällä hän haki musiikkiteatteriopintoihin Lontooseen ja pääsi tuhansien hakijoiden joukosta toiseen vaiheeseen. Kun koronavirus vei äänen, eivätkä ovet opintoihin auenneet, Kauhanen yllättyi. Hän huomasi olevansa helpottunut.

Pysähtyminen on yhä vaikeaa, vaikka hän on oppinut tunnistamaan paremmin ylivireystilan oireet.

- Huomaan sen siitä, jos en pysty olemaan tekemättä mitään. Jos selaan puhelinta koko ajan, olen jatkuvasti väsynyt, eikä aikaa jää ystäville tai harrastuksille.

Kauhanen on saanut kokeista kymppejä samaan aikaan, kun hän on kärsinyt valtavista kivuista ja ajatellut, ettei elämällä ole tarkoitusta.

Hän on pystynyt piilottamaan tunteensa ja pitämään ne erossa suorituksista. Se on hänen mielestään uupumuksen ytimessä, ja siksi niin moni nuori elää tälläkin hetkellä varjoelämää: kaikki näyttää ulospäin hyvältä, mutta oman mielen sisällä maailma on romahtanut.

Itsensä kaltaisista nuorista Kauhanen on kirjoittanut jopa kappaleen. Sen nimi on Kymppi plus.

"Ei siin oo perää, et pisteit pitää kerää. Kokeesta 10+, mut seurauksena masennus."

Musiikkinsa julkaisusta hän on käynyt keskusteluja levy-yhtiöiden kanssa. Tekemistä on kuitenkin ollut niin paljon, että musiikkiura on toistaiseksi jäänyt taka-alalle.

Kuva: Paula Kaskimaa / IS

Tänä syksynä Kauhasella on enemmän aikaa kuin vuosiin. Kun ovet kouluun eivät auenneet, hän päätti pitää välivuoden.

Nyt hän aikoo tanssia, vaikka kuntoutuksen aikana osa lääkäreistä sanoi, ettei hän tanssisi enää koskaan. Tanssikoulu, jota Kauhanen on käynyt viimeiset pari vuotta, muutti hiljattain samaan rakennukseen balettioppilaitoksen kanssa.

Aiemmin hän asui vuoden balettioppilaitoksen naapurissa ja katsoi katkerana ikkunasta tanssisaliin. Nyt hän odottaa, miten oma mieli reagoi, kun hän palaa tuttuihin tiloihin pitkän tauon jälkeen.

Vaikka tilat ovat samat, paljon on kuitenkin muuttunut.

- Tanssiopettajani juuri sanoi, että en olisi edes sopinut balettiin, koska olen niin räväkkä. Baletissa on voimakas hennon tyttösen narratiivi. Teattereissa olen päässyt näyttelemään vahvoja naisia.

Nykyään Kauhasella on elämässään uusi motto: "Life is not about waiting for the storm to pass. It's about learning to dance in the rain."

Hän sanoo, että baletin menettäminen tuntui samalta kuin rakkaasta ihmisestä luopuminen.

- Ei rakkaus koskaan katoa, mutta elämä voi silti olla onnellista ja elämisen arvoista.

Ilta Sanoma
samedi 5 novembre 2022 11:05:00 Categories: Hyvä olo Ilta Sanoma

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.