Ilta Sanoma

Suomalais-nigerialaista Ayisat Yusuf-Aromirea rangaistiin lapsena jalkapallon pelaamisesta, ja 13-vuotiaana hän joutui tekemään rajun ratkaisun. Kuusi vuotta myöhemmin nainen saapui Suomeen, jota pitää yhtenä maailman parhaista maista.

Jalkapallo on edelleen tärkeä osa Ayisat Yusuf-Aromiren elämää. Helsingissä hän valmentaa tyttöjen ja naisten jalkapallojoukkueita.

Jalkapallo on edelleen tärkeä osa Ayisat Yusuf-Aromiren elämää. Helsingissä hän valmentaa tyttöjen ja naisten jalkapallojoukkueita. Kuva: Seppo Kärki

Oli elokuinen ilta, kun 17-vuotias Ayisat Yusuf seisoi vihreässä peliasussaan Nigerian naisten alle 20-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen kanssa jalkapallostadionilla Kanadan Edmontonissa. Kun mahtipontinen kansallislaulu alkoi soida, kamerat tarkensivat Yusufin kasvoihin. Kyyneleet valuivat nuoren naisen poskille.

Ne olivat onnen kyyneleitä. Yusuf muisti kaikki ne esteet ja vaikeudet, jotka hänen oli pitänyt ylittää ollakseen nyt kentällä edustamassa kotimaataan FIFA:n ensi kertaa järjestetyissä alle 19-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailuissa.

-?Siinä hetkessä kamelinselkä katkesi. Kun palasimme Nigeriaan, kaikki lehdet halusivat kuulla, mitä oli tapahtunut ja miksi olin itkenyt. Silloin rohkaistuin ja kerroin tarinani julkisesti, Yusuf muistelee nyt kotonaan Helsingin Kannelmäessä vuoden 2002 tapahtumia.

Kansainvälinen jalkapallon pelaajayhdistysten kattojärjestö FIFPRO on vastikään myöntänyt nykyään 37-vuotiaalle Ayisat Yusuf-Aromirelle Player Voice Award -palkinnon työstään tyttöjen ja naisten tukemisesta.

"Minua ruoskittiin jalkapallon pelaamisesta", Yusuf sanoi vuoden 2004 paikallisen The Sun Sport -lauantailiitteen otsikossa. Haastattelussa Afrikan mestaruuden Nigerian jalkapallojoukkueen riveissä vuonna 2003 voittanut Yusuf kertoo, miten hänen äitinsä pieksi tytärtään vain, koska tämä pelasi jalkapalloa.

-?Jutun otsikko herätti paljon huomiota. Nykyään suhde äitiini on ihan hyvä. Siihen aikaan hänellä eikä monilla muillakaan naisilla ollut sananvaltaa Nigeriassa.

Ayisat Yusuf-Aromire on kiitollinen jalkapallolle siitä, että on sen ansiosta saanut omannäköisensä elämän.

Ayisat Yusuf-Aromire on kiitollinen jalkapallolle siitä, että on sen ansiosta saanut omannäköisensä elämän. Kuva: Seppo Kärki / IS

Yusuf oli pienestä pitäen potkinut palloa kadulla poikien kanssa. Kotona tytön jalkapalloharrastusta ei katsottu hyvällä: oli ennenkuulumatonta, että muslimiperheessä kasvanut imaamin tytär harrasti niin miehisenä pidettyä urheilulajia. Hänelle uskoteltiin, että jalkapallosta olisi tytölle vain haittaa, koska siitä kasvaisi isot lihakset. Saattaisi käydä niinkin, ettei paljon urheillut tyttö voisi aikuisena saada lapsia, väitettiin.

-?Noihin aikoihin Afrikassa ei ollut tavallista, että tytöt pelaisivat jalkapalloa. Olin usein ainoa tyttö poikien seassa.

Kun Yusuf oli yhdeksänvuotias, hänen isänsä kuoli. Sen jälkeen kuuden lapsen äiti päätti lähettää tytön isän siskon luokse asumaan, jotta tämä ei pelaisi enää. Se ei auttanut. Tyttö uhmasi myös tätiään ja jatkoi rakasta harrastustaan.

-?Tilanne meni tosi pahaksi. En nähnyt äitiäni varmaan viiteen vuoteen. Äiti ei saanut käydä kylässä, enkä minä saanut käydä tapaamassa häntä. Emme puhuneet edes puhelimessa.

Kun Yusuf palasi jalkapallokentältä tätinsä kotiin, häntä odotti useimmiten selkäsauna. Välillä häntä pidettiin rangaistukseksi nälässä. Perhe myös lakkasi maksamasta tytön koulumaksuja, koska koulussa hän pääsi pelaamaan jalkapalloa.

Noin 13-vuotiaana Yusuf päätti lähteä kotoa lopullisesti. Hän päätyi Lagosin ghettoon. Kaupungissa jalkapalloa pelaava tyttö tunnettiin ja hän pääsi juttusille tyttöjen joukkueen omistajan kanssa. Rouva otti hänet siipiensä suojiin ja tarjosi tytölle paitsi paikan joukkueesta myös kodin, ruokaa ja pienen palkan.

-?Hän sääli minua. Pääsin hänen ansiostaan myös takaisin kouluun, koska käytin ansaitsemani rahat koulumaksuihin ja -kirjoihin.

Kuva: Seppo Kärki / IS

Bimbo Teluwo vastaa puhelimeen Nigeriassa. Hän vahvistaa, että otti Yusufin Vero Bim Queens -joukkueeseensa ja kotiinsa, kun tämä oli hyvin nuori tyttö.

-?Me rohkaisimme häntä. Hän oli todella hyvä pelaaja. Hän ei ole tuottanut meille pettymystä, Teluwo sanoo.

Teluwo kertoo, että hän on miehensä kanssa antanut kodin monille muillekin nuorille. Teluwo on yhä yhteydessä Suomeen muuttaneeseen entiseen pelaajaansa.

-?Odotan, että pääsen käymään Suomessa ja näkemään hänen perheensä.

Sittemmin Yusuf pelasi useissa muissakin paikallisissa naisten jalkapalloseuroissa ja alkoi saada yhä enemmän nimeä ja nostetta uralleen.

Talvella 2004 Yusuf lensi ensimmäisen kerran Helsinkiin ja jatkoi matkaansa Ouluun. Nuoren tähtipelaajan nimi oli Fifan tilastolistalla, josta Oulun Luistinseura (OLS) oli sen bongannut ja kutsunut 19-vuotiaan pelaamaan riveihinsä.

-?Jumalauta! hän naurahtaa muistellessaan ensimmäistä päiväänsä Suomessa.

Hän arvelee olleensa Helsingistä Ouluun suuntautuneella lennolla ainoa afrikkalainen. Niinpä kun Pekka Jalovaara tuli hakemaan Yusufia Oulun lentokentältä, hänen oli helppo tunnistaa Nigerian peliasuun sonnustautunut pelaaja.

Ilmastoshokki oli valtava: kertaheitolla Nigerian 25-30 asteen helle vaihtui Oulun -15 asteen talvipakkaseen. Lisäksi Afrikasta tulleen silmissä kaikki vaaleat suomalaiset näyttivät samannäköisiltä.

-?Oli vaikeaa erottaa pelaajia toisistaan, enkä muistanut ihmisten nimiä, vaikka kaikki kertoivat nimensä. Minulle jäi vain mieleen, että kuulin koko ajan sukunimien nen-päätteitä. Ihmettelin, miksi kaikkien nimi on nen.

Kuva: Seppo Kärki / IS

Suomen kieli asetti pelaamiselle omat haasteensa: pian hän oppi sanan pallo, koska kuuli sitä kentällä koko ajan. Yusuf huomasi sujahtaneensa mukaan joukkueeseen, kun muut pelaajat alkoivat luottaa uuteen pelaajaan ja syöttää hänelle.

-?Pallo puhui puolestani. Aina kun minulle syötettiin, yritin tehdä pallolla jotain hyvää, juoksin ja tein maaleja.

Pekingin olympialaisissa 2008 Ayisat Yusuf Aromire tapasi brassitähti Ronaldinhon.

Pekingin olympialaisissa 2008 Ayisat Yusuf Aromire tapasi brassitähti Ronaldinhon. Kuva: Seppo Kärki / IS

Ortopedisen kirurgian emeritusprofessori Pekka Jalovaara kertoo, että hänen tyttärensä pelasi 2000-luvun alussa samassa joukkueessa Oulussa Yusufin kanssa. Pekka Jalovaara oli tuolloin itse naisten joukkueen johtaja.

-?Tuin häntä (Yusufia) hänen urallaan ja elämässään. Autoin häntä hakemaan oleskelulupia, jotta hän pääsi kunnolla alkuun Suomessa, Jalovaara kuvailee.

Ensialkuun Yusuf asui Jalovaarojen kotona, mutta sen jälkeen hänelle hankittiin oma asunto.

-?Hän oli Oulun Luistinseuralle vahvistus. Hän on kovin ahkera ja hänestä on tullut työtä tekevä Suomen kansalainen, Jalovaara sanoo.

Suomessa nuori jalkapalloilija pelasi Oulun jälkeen Porissa ja Kuopiossa. Ammattilaisurallaan Yusuf pelasi myös jonkin aikaa Ruotsissa Haaparannassa.

Tatuointi muistuttaa uran tähtihetkestä.

Tatuointi muistuttaa uran tähtihetkestä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Ura huipentui Pekingin vuoden 2008 olympialaisiin, joissa hän edusti synnyinmaataan Nigeriaa. Muistoksi viimeisistä arvokisoistaan hän tatuoi käsivarteensa kisakylässä olympiarenkaat.

Kuvamuistot Pekingin olympialaisista koristavat nyt Ayisat Yusuf-Aromiren kodin seiniä Helsingissä. Kisoissa Yusuf-Aromire tapasi Argentiinan tähtipelaajan Lionel Messin. Yusuf-Aromire kuvailee Messiä nöyräksi ja helposti lähestyttäväksi kaveriksi.

Kuvamuistot Pekingin olympialaisista koristavat nyt Ayisat Yusuf-Aromiren kodin seiniä Helsingissä. Kisoissa Yusuf-Aromire tapasi Argentiinan tähtipelaajan Lionel Messin. Yusuf-Aromire kuvailee Messiä nöyräksi ja helposti lähestyttäväksi kaveriksi. Kuva: Seppo Kärki / IS

Vuonna 2009 Yusuf meni naimisiin nigerialaisen miehen kanssa ja sukunimestä tuli Yusuf-Aromire. Hän päätti siirtyä pelipaikoilta valmentajaksi. Ympäri maailmaa jalkapallon perässä matkustaneelle naiselle oli selvää, että hän jäisi Suomeen. Sitten syntyivät lapset, tyttö ja poika.

-?Minusta Suomi on yksi maailman parhaista maista. Täällä on tosi turvallista ja täällä on hyvä sosiaaliturva. Suomi pitää huolta kansalaisistaan. Jos pitäisi valita uudelleen, valitsisin Suomen.

Erityisesti Yusuf-Aromire arvostaa Suomessa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

-?Käyn joka vuosi lasteni kanssa Nigeriassa. Olen perustanut SheFootball-yhdistyksen, joka edistää tyttöjen ja naisten urheilua Afrikassa.

Kuva: Seppo Kärki / IS

Vuosien ajan Yusuf-Aromire työnsi lapset tuplarattaissa jalkapallokentän laidalle. Lapset katsoivat älylaitteilta Pikku kakkosta sillä aikaa, kun äiti valmensi. Näin oli usein pakko tehdä, koska Yusuf-Aromiren mies oli noina aikoina pitkiä aikoja Nigeriassa.

-?Se ei ollut helppoa aikaa. Mutta rakastan urheilua ja se on minulle intohimo. Lapset saivat ainakin raikasta ilmaa, vaikka olivatkin kiinni rattaissa.

Nykyään entinen jalkapalloammattilainen työskentelee monikansallisten naisten ja tyttöjen hyvinvointia ja liikuntaa edistävässä Monaliikussa. Hän toimii yhdistyksen liikunnanohjaajana.

-?Monaliiku lisää maahanmuuttajanaisten integroitumista yhteiskuntaan liikunnan avulla. Siellä voi harrastaa monenlaista urheilua esimerkiksi joogaa, jalkapalloa, cardio-treeniä ja uintia.

Ayisat Yusuf-Aromire kotonaan Kannelmäessä.

Ayisat Yusuf-Aromire kotonaan Kannelmäessä. Kuva: Seppo Kärki / IS

Moni maahanmuuttaja tulee Yusuf-Aromiren tavoin kulttuurista, jossa tyttöjä ja naisia ei ole kannustettu urheilemaan. Yhdistyksessä naiset pääsevät paitsi harrastamaan liikuntaa myös luomaan uusia ystävyyssuhteita ja osallistumaan yhteiskuntaan. Lapset eivät estä perheellisten liikuntaharrastusta, sillä yhdistyksellä on oma lastenhoitaja, joka katsoo lasten perään, kun äidit urheilevat.

Työssään Yusuf-Aromire tarvitsee suomen kieltä, sillä moni maahanmuuttaja ei puhu englantia. Suomen kieli ei ole ollut hänelle helppoa oppia, mutta hän kuvailee kieltä mieluummin erilaiseksi kuin vaikeaksi.

Kun syksy etenee ja päivä lyhenee pohjoisessa, päiväntasaajalla syntynyt ei anna pimeän ja sateen lannistaa. Urheilu lisää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia: jos ulkona on liian karmea sää, aina voi laittaa musiikin soimaan ja alkaa tanssia sisätiloissa, hän vinkkaa.

-?Olen hyvin positiivinen ihminen. Suomessa on neljä vuodenaikaa, ja urheilla voi aina, kunhan pukeutuu sään mukaisesti.

Yusuf-Aromiren Suomessa syntyneet kouluikäiset lapset eivät voi kuvitella elämää Afrikassa, eikä Suomen kansalaisuuden saanut äitikään halua muuttaa takaisin entiseen kotimaahansa. Siitäkin huolimatta, että Nigeriassa häntä kohdellaan kuin kuningatarta: sukulaiset hoitavat lapsia, eikä hänen tarvitse tehdä kotitöitä lainkaan. Suomessa sen sijaan kahden lapsen äidillä on omien töidensä, kotitöiden ja lastenkasvatuksen jälkeen vain harvoin omaa aikaa - lähinnä yöllä nukkuessaan.

Kuva: Seppo Kärki / IS

-?Mieheni joskus valittaa, että Suomessa asuminen on vaikeaa. Minä annan niiden juttujen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä on toinen kotimaani, ja tämä on minun elämäni.

Pokaalit ja mitalit kielivät menestyksekkäästä urasta.

Pokaalit ja mitalit kielivät menestyksekkäästä urasta. Kuva: Seppo Kärki / IS

Liikunnanohjaajan työnsä ohella hän valmentaa tyttöjen ja naisten jalkapallojoukkueita Helsingissä. Yusuf-Aromiren mukaan tyttöjen jalkapallossa tytöillä on yhä hyvin erilaiset lähtökohdat Nigeriassa ja Suomessa: Afrikassa tytöillä on usein kova motivaatio, mutta heiltä puuttuu vanhempien tuki ja mahdollisuudet harrastaa. Suomessa sen sijaan vanhemmat tukevat lapsiaan ja resursseja on, mutta siitä huolimatta nuorilta voi puuttua palo pelata.

-?Ehkä se on heille liian helppoa. Nigeriassa olen roolimalli monille tytöille. Heistä moni haluaa olla niin kuin minä. Koen, että tehtäväni on rohkaista heitä ja pitää ääntä heidän puolestaan.

Korona-aikana moni lapsi ja nuori lopetti harrastuksen. Yusuf-Aromire huomauttaa, että urheilu on tärkeää kaikille, mutta erityinen merkitys sillä on lasten hyvinvoinnille. Heillä on paljon energiaa, joka pitää purkaa. Suomessa on tilaa ja turvallista liikkua missä vain: vaikkapa pihalla, leikkipuistossa, urheilukentällä tai metsässä.

-?Rohkaisen vanhempia lähtemään lasten kanssa ulkoilemaan. Vaikka kävisitte tunnin ajan päivässä potkimassa lasten kanssa palloa, sillä on vaikutusta heidän elämäänsä.

Lokakuussa Yusuf-Aromire kävi Alankomaissa puhumassa urheiluvalmentamista ja henkistä hyvinvointia käsittelevässä konferenssissa. Kun hän kertoi elämäntarinansa, muistot lapsuudesta saivat jälleen herkistymään.

-?Joskus elämä ei ole reilua, mutta meidän täytyy pyrkiä muutokseen. Silloin meillä on ainakin jotain, mitä antaa perintönä lapsillemme.

Kuka?

Voitti lokakuussa 2022 jalkapallon kansainvälisen pelaajayhdistysten kattojärjestö FIFPRO:n ansiopalkinnon. Hän on ensimmäinen nainen ja afrikkalainen pelaaja, joka on voittanut kyseisen palkinnon. Palkinto myönnettiin hänelle työstä tyttöjen ja naisten jalkapallon puolesta.

Voittanut neljä Afrikan mestaruutta.

Osallistunut kaksiin nuorten naisten jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin (Kanada & Thaimaa) sekä aikuisten naisten maailmanmestaruuskisoihin Kiinassa.

Vuonna 2008 Nigerian maajoukkueessa Pekingin olympialaisissa.

Pelannut Suomessa Oulussa, Porissa ja Kuopiossa.

Valmentaa nykyään IF Gnistanin tyttöjen joukkuetta ja FC POHU:n naisten joukkuetta Helsingissä.

Monaliiku ry:n liikunnanohjaaja.

10- ja 12-vuotiaat lapset.

Ilta Sanoma
mardi 1 novembre 2022 08:30:00 Categories: Ilta Sanoma Urheilu

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.