Jos metsänomistaja luomusertifioi metsänsä ja alkaa kerätä esimerkiksi luomukuusenkerkkiä tai -pakuria, sillä voi saada mukavia lisätienestejä.

Pakurikäävällä voi tehdä hyvän tilin. Kuva: Ari Nakari

Yli 80 prosenttia metsänomistajista kerää luonnontuotteita omaan käyttöönsä ja lähes 40 prosenttia on kiinnostunut myymään jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita, kuten pakuria, mahlaa ja kuusenkerkkiä, selviää Luken tiedotteesta.

38 prosenttia metsänomistajista antaisi luvan toiselle osapuolelle kerätä ja tuottaa jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita metsissään ja 34 prosenttia antaisi luvan hyödyntää metsiään matkailu- ja ohjelmapalveluihin.

45 prosenttia tutkimuksen metsänomistajista oli valmiita sertifioimaan metsiään luomukeruualueeksi joko kokonaan tai osittain, jos siitä ei koituisi metsänomistajalle vaivaa tai kustannuksia. Maksaminen ei houkuta.

Metsänomistajan pitää sertifioida oma metsänsä luomukeruualueeksi ely-keskuksen kanssa, jotta sieltä voi kerätä luomuna esimerkiksi kuusenkerkkää, mahlaa ja pakuria. Sertifioidusta metsästä voi kerätä myös jokamiehenoikeudella luomumarjoja ja villiyrttejä. Jotta lopullinen tuote olisi luomua, pitää myös jatkojalostajan olla mukana luomuvalvonnassa.

- Sertifioinnin voi tehdä kahdella tavalla, perusmallilla ja selvittäjämallilla, kertoo Luken tutkija Hanna Muttilainen.

Perusmallissa metsänomistaja liittyy itse mukaan luomuvalvontaan, laatii vuosisuunnitelman metsästä kerättävistä ja myytävistä luonnontuotteista ja hoitaa luomuvalvontaan liittyvät maksut. Selvittäjämallissa selvittäjä liittää alueen luomuvalvontaan ja laatii luomusuunnitelman.

- Molemmista koituu kuluja metsänomistajille. Moni olisi valmis sertifioimaan metsänsä luomukeruualueeksi, jos siitä ei koituisi työtä ja kustannuksia metsänomistajalle.

Metsänomistajilla on siis kiinnostusta hyödyntää luonnontuotteita taloudellisesti ja niiden avulla metsistä saatavaa tulovirtaa voisi tasapainottaa.

- Kiinnostusta on ja asia koetaan positiivisena, mutta harva haluaa maksaa sertifioinnista, jos siitä ei itse hyödy.

Luonnontuotteet menevät nyt kaupaksi. Esimerkiksi terveysvaikutuksistaan tunnettu luonnonvarainen pakurikääpä ei riitä vastamaan kysyntään.

- Pakuria voidaan ympätä lehtipuihin, mutta sen kasvatus on hidasta. Tuloksia pitää odottaa 6-12 vuotta. Mahlan ja kuusenkerkkien myynnistä tuloja voi kuitenkin saada jopa vuosittain, Muttilainen avaa.

Monet metsänomistajat lähtisivät siis mukaan luomutuotantoon, jos se olisi edullisempaa, mutta ainakaan toistaiseksi malleja tilanteen korjaamiseksi ei ole.

Luonnontuotteiden hintaan vaikuttavat muun muassa keruu- ja toimitustapa, määrät ja se, onko metsä luomusertifioitu. Kuivatun käsittelemättömän pakurin markkinahinta on noin 20-30 euroa kilolta ja kerkistä maksetaan poimijoille noin viisi euroa kilolta.