Mariskan rakkauslaulujen inspiroijana on kaikki vuodet ollut mies, johon hän oli umpirakastunut. Vaikka suhde päättyi, rakkaus säilyi. - Se on varmaan kaunein ihmissuhteeni olematta parisuhde.

Mariska on tajunnut, että parisuhdekriisissä on luotettava omaan intuitioonsa. "Aina on mennyt mönkään, kun olen erehtynyt kuuntelemaan toisten neuvoja." Kuva: Anna Huovinen

Kuinka kirjoitetaan rakkauslaulu, joka jää elämään? Siihen kysymykseen yksi parhaista vastaajista on varmasti Mariska, joka on omien kappaleidensa lisäksi sanoittanut kasoittain biisejä muillekin ykkösrivin artisteille. Hittinikkariksikin kutsutun laulajan ja lauluntekijän kynästä ovat lähteneet muun muassa kappaleet Minä liityin sinuun, Liekki, Missä muruseni on ja Mestaripiirros.

Vaikka Mariskan sanoja rakkaudesta tulkitsee moni ääni, kappaleiden innoittajana on kaikki menneet vuodet toiminut suureksi osaksi sama henkilö.

- Isoimmat rakkauslauluni on kaikki kirjoitettu yhdelle ihmiselle. Hän on mies, johon olin joskus umpirakastunut, eikä rakkaus oikeastaan kadonnut missään kohtaa. Hän on minun ikuinen muusani - tai tässä tapauksessa muusoni, Mariska eli Anna Maria Rahikainen naurahtaa.

Kun hän vielä tapaili muusoaan, tekstejä synnyttäviin tuntemuksiin pääsi helposti kiinni. Jälkikäteen Mariska on hyödyntänyt samoja rakkaussuhteen tunteita, mutta niihin palaaminen on vaatinut enemmän keskittymistä.

- Vaikka suhteen päättymiseen liittyi aikanaan tuskaisiakin kokemuksia, muistoissa ei nyt ole minulle mitään negatiivissävytteistä. Eihän rakkaus ole pelkästään plusmerkkisten asioiden summa, vaan syvä tunne, joka pitää sisällään ison kirjon fiiliksiä.

Mariska kuvaa inspiroivaa ex-suhdettaan edelleen tärkeäksi, mutta hän ei haaveile sen palaamisesta parisuhteeksi.

- Se on varmaan kaunein ihmissuhteeni olematta parisuhde. Lähimpänä sellaista isoa, sallivaa rakkautta.

- Perinteisessä parisuhteessa haluan kokea sellaista fiilistä, että toinen on minun omani, mun kultani. En halua millään tavalla omistaa muusoani, ja kun hänellä on ollut matkan varrella ilmeisen toimivia parisuhteita, olen ollut vain onnellinen hänen puolestaan. Hän on minulle äärettömän rakas ihminen ilman mitään sitoutumista tai sitomisen tarpeita, Mariska kuvaa.

Minulla oli ihastuksia jo alakoulussa, mutta ensimmäinen rakkauteni oli Juha. Hänen luokseen muutin asumaan 16-vuotiaana, kun halusin pois kotoa. Olimme pari vuotta kimpassa, ja sitten tiemme erkanivat.

Mariska on yrittänyt ottaa parisuhteessa tekemistään ikävyyksistä opiksi jälkikäteen. Kuva: Anna Huovinen

Olin hirvittävän nuori ja aika epäkypsä tunteiden saralla. Esimerkiksi empatiakykyni kehittyi vasta myöhemmin ja olin aika ajattelematon Juhaa kohtaan. Tahtomattani olen varmaankin ollut tosi julma. Olen kyllä yrittänyt ottaa monista parisuhteissa tekemistäni jutuista opiksi jälkeenpäin.

Juhan kanssa asuminen oli minulle myös avain itsenäistymiseen. Sain harjoitella, mitä itsekseen asuminen konkreettisesti tarkoittaa.

Sellaisiin, jotka haisevat oikealta ja joilla on hyvä ääni. Kun ne kaksi asiaa täsmäävät, alan antaa mahdollisuutta toisen luonteenpiirteille. En tarkoita hajulla partavettä, vaan ihmisen ominaishajua, jota on vaikeaa määritellä. Jos se on väärä, romanttiset fiilikset eivät vain herää.

Minusta on kiva hankkia lahjoja ja hemmotella toista. Ensimmäisen puolen vuoden aikana en tarvitse kauheasti ruokaa. Rakastuessani laihdun, pysyn hereillä paremmin ja venyn ihmeellisiin asioihin arkielämässä. Olen energinen, jopa "maaninen". Siinä "maniassa" on myös jotain ällöttävää. Ihastuminen on parisuhteen kuvottavin vaihe, koska se on niin epärealistinen. Nykyään en kuitenkaan suhtaudu siihen enää niin vastahankaisesti kuin aiemmin. Se vaihe ei varmaan ole turha, sillä silloin antaa toiselle ihmiselle mahdollisuuden. Silloin katsoo toisessa ensiksi sallivammin niitä juttuja, jotka jossain vaiheessa voivat alkaa ärsyttää.

Sellaisen, joka haisee väärältä. En myöskään voisi olla kovan kuorsaajan kanssa, sillä olen herkkäuninen. Pidemmän päälle en voisi olla ihmisen kanssa, jolla on huono itsetunto. Minun kanssani pitää olla aikuinen ihminen ja vahva mutta joustava.

Uskon, että niitä oikeita on tuolla liikenteessä paljon. Oikealta tuntuva ihminen on sopiva sinulle juuri siinä elämänhetkessä. Ihminen, joka tuntuu oikealta nyt, ei välttämättä tunnu siltä joskus myöhemmin. On hyvä tarkistaa kurssia aika ajoin ja jättää myös kasvulle ja kehittymiselle varaa. En tiedä, miten usein kurssia pitäisi tarkistaa, sillä en ole ikinä ollut kovin pitkissä parisuhteissa.

Hurmaava julkisivu ei enää hämää Mariskaa. "Ennen jokainen susi lampaan puvussa osasi tehdä itsensä tykö." Kuva: Anna Huovinen

Tilanteita, joissa olen satuttanut toista osapuolta. Eniten kadun pettämistä ja sitä, että olen aiheuttanut ylimääräistä draamaa. Tiedän myös miltä tuntuu tulla itse petetyksi. Maailma on antanut minulle takaisin potut pottuina ja vähän päälle.

Elämä on opettanut, että pahat teot eivät häviä muistista. Joten tiedoksi kaikille, joille olen ollut mulkku: en minä tekojani unohda. Välillä ne nousevat esiin ja painavat enemmän.

Se, että kaiken se kestää. Ei se kestä eikä sen tarvitsekaan. Tai no, rakkaus tunteena saattaa kestää, mutta suhteen ei tarvitse jatkua, jos on sitä "kaikkea". Myös se oletus on kumoutunut, että kannattaa kuunnella toisia ihmisiä. Olen monesti suhteen kriisitilanteissa etsinyt ulkopuolelta apua ja tukea siihen, mitä helkuttia tässä pitäisi tehdä. Aina on mennyt mönkään, kun olen erehtynyt kuuntelemaan toisten neuvoja. Jokaisen neuvo pohjautuu aina omaan elettyyn ja koettuun elämään. Kannattaa siis tehdä juuri niin kuin oma ääni sanoo.

Olen esimerkiksi saanut neuvon, että ikinä ei kannata luovuttaa, vaikka omat rajani ovat menneet suhteessa rikki koko ajan. Olen jatkanut suhdetta, vaikka olen tiennyt, että se menee huonoon suuntaan. Olen myöhäissyntyinen siinä, miten olen oppinut vetämään omia rajojani. Sellaisia ei lähtökohtaisesti ole ollut, ja niiden rakentaminen ja vahvistaminen on ollut minulle pitkä, kivinen ja jykevä oppikoulu. Nykyään omien rajojen kunnioittaminen on noussut isoon osaan. Rakkaus ei ole rajaton, vaan siinäkin tarvitaan rajoja.

Asuin 16-vuotiaana toisen ihmisen kanssa, sen jälkeen en ole jakanut kämppääni kenenkään muun kuin lapseni kanssa. Olen hyvin tietoinen tavoistani ja halukas pitämään niistä kiinni.

Olen esimerkiksi aamuihminen ja energisin juuri herättyäni. On tosi hankalaa, jos toista ketuttaa ensimmäiset kuusi tuntia eikä hän pysty muuhun kuin selaamaan puhelintaan. Olen myös siisti, monen makuun liiankin siisti.

Kumppanina olen mielenkiintoinen, vauhdikas, innostuva, pohdiskeleva ja absoluuttisen keskusteleva. Tarvitsen innostunutta ja älykästä seuraa ja pystyn myös tarjoamaan sellaista toiselle. Minun kanssani ei voi katsoa telkkaria, se on minusta tylsää.

Onneksi en loputtoman sitkeä. Kyllä minä aina annan mahdollisuuden, en ole mikään kerrasta poikki. Mutta kahdesta kerrasta alan kyllä olla. Nuorempana sahasin sen 50 kertaa, mutta nykyään en jää kauheasti sahaamaan, jos homma ei mene maaliin. Lopullinen valintani ei ole koskaan ollut väärä.

Mariska sanoo ihastuvansa aika helposti. "Jos on huonolla fiiliksellä ja huolissaan, ei tule ihastuttua niin helposti kuin silloin, kun on avoimempi mieli, ihmiset kiinnostavat ja maailmassa on enemmän valoa." Kuva: Anna Huovinen

Varmaan se, että olen päästänyt täysin itselleni sopimattoman ihmisen aivan liian lähelle. En saanut kotoa parisuhteen mallia, ja olen opetellut sen itse. Nykyään olen päässyt enemmän kosketuksiin itseni kanssa ja oppinut tunnistamaan tunteitani. Ennen jokainen susi lampaan puvussa osasi tehdä itsensä tykö. Kun nyt tapaan ensisilmäyksellä hurmaavan ihmisen, joka kuitenkin herättää hälytyskellot, osaan kuulostella niitä. Hyvä julkisivu ei enää hämää, vaan voin todeta, että tuo on sellainen henkilö, jonka kelkkaan olisin aiemmin lähtenyt, mutta en lähde enää.

Epäluottamus. Minulle epäluottamus ei liity vain siihen, ollaanko uskollisia vai uskottomia. Ihmisten välillä on paljon sanattomia ja ääneenkin lausuttuja sopimuksia. Jos niitä rikotaan toistuvasti, se syö pohjan luottamukselta. Ilman luottamusta taas ei pysty olemaan auki, ja jos ei ole auki, on kiinni. Silloin siihen ei toinen ihminen enää pääse. Mitä järkeä on, jos on kaksi kiska kiinni olevaa ihmistä jakamassa samaa tilaa ja elettyjä päiviä? Minulle sellainen ei ole parisuhde.

Kolmisentoista vuotta sitten seukkasin naapurin kundin kanssa. Hän oli vähän hiljaisempi herra, mutta se ei haitannut yhtään, sillä hän oli niin hyvä tyyppi. Kun ensimmäisen kerran vietimme iltaa yhdessä, pussailimme paljon. Se on jäänyt mieleen.

Rakkauslaulu.

"Roxetten It must have been love. Se on musiikillisesti järjettömän hieno mestariteos ja kertomus päättyneestä rakkaudesta."

Rakkauselokuva.

"En katso elokuvia, mutta katsoin vastikään Netflixistä Marilyn Monroesta kertovan dokumentin. Hän oli rakkaudessa kovin epäonninen. Taisi koitua hänen kohtalokseen olla rakastunut pariin liian vaikutusvaltaiseen mieheen."

Rakkausvuodenaika.

"Loppukesä ja etenkin elokuu. Elokuu pitää sisällään luopumisen, mutta se on jotenkin kypsä ja kaunis. Siinä on elementti, joka minusta liittyy vahvasti rakkauteen: jos joku alkaa, se myös päättyy jossain kohtaa."

Rakkausruoka.

"Ilma ja vesi. Rakastuneena minun ei tarvitse syödä, silloin mennään paastomeiningillä."

Fakta

eli Anna Maria Rahikainen syntyi 19.2.1979 Helsingissä. Asuu Helsingissä ja Parikkalassa kuusivuotiaan tyttärensä kanssa.

Sai tänä vuonna Reino Helismaa -palkinnon, joka myönnetään ansioituneille sanoittajille.

Yhdeksäs sooloalbumi Mäihä ilmestyi 14.10.