Moni metsästyskoira joutuu lajitoverinsa suden suuhun. Taloudellisia haittoja korvataan metsästyskoiran meriittien mukaan. Koira on kuitenkin monelle perheenjäsen, jonka menetystä ei raha korvaa.

Seppo Kyllösen koira joutui suden raatelemaksi. Arkistokuvassa susi Kuhmon rajaseudulla. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva, Seppo Kyllösen kotialbumi

Kun Seppo Kyllönen päästi koiran irti kouluttaessaan tätä Muhoksella vuosi sitten syyskuussa, hän ei tiennyt, että se olisi viimeinen kerta. Alle tunti irti päästämisen jälkeen Kaartoahon Foxileidi oli hengetön.

- Koiran piti treenata ennen hirvestyksen alkua. Se lähti seuraamaan hiekkatieltä kahden hirven jälkiä, emän ja vasan, ja meni 700 metrin päähän kostealle ja hyllyvälle suolle, Kyllönen kertoo.

Pian GPS-panta kertoi koiran pysähtyneen.

- Ajattelin, että nytkö se hukkui.

Kyllönen otti marjassa olleen puolisonsa kaveriksi ja lähti katsomaan koiraa. Vajaan 45 minuutin kuluttua irti löysäämisestä 5-vuotias jämtlannin­pystykorva­narttu löytyi raadeltuna ja syötynä.

Kyllönen soitti maaseutuelinkeinoviranomaiselle, otti kuvia ja veti koiran kankaalle. Viranomaisen diagnoosi oli yksiselitteinen. Koira oli joutunut suden suuhun.

Kyllönen kertoo, että tunneskaala oli voimakas. Koira oli perheenjäsen ja käyttövaliovanhemmista.

- Kun vedin koiraa pois suolta, olin aivan kauhuissani. Tuli niin voimaton ja katkera olo. Ja totta kai olin vihainen.

- Luonnon elukoitahan ne ovat. Joka kerta on se riski, että koira ei palaa takaisin, kun sen irti löysää.

Kyllönen kertoo, että samana syksynä heidän metsästysseuransa alueella suden suuhun meni myös kaksi ajokoiraa. Tänä syksynä hänen tuttunsa koira syötiin vain 200 metrin päästä tiestä.

Suden tappamaksi joutunut jämtlanninpystykorva pentuna omistajansa Seppo Kyllösen kanssa. Kuva: Seppo Kyllösen kotialbumi

Riistakeskuksen riistapäällikkö Harri Hepo-oja Oulun aluetoimistolta tunnistaa Kyllösen tilanteen.

- Koko maassa riistavahinkorekisteriin merkitään vuosittain muutamia kymmeniä koiria, jotka ovat törmänneet suteen. Viime vuosina valtio on korvannut vuosittain jotain kolmenkymmenen ja kuudenkymmenen koiran väliltä.

- Näistä koirista kaikki eivät ole kuolleita, vaan osa on ottanut yhteen suden kanssa ja eläinlääkäri on joutunut paikkailemaan.

Osa koiravahingoista korvataan koiran vakuutuksen perusteella ja näistä vahinkotapauksista kaikki eivät näy riistavahinkorekisterissä.

- Korvaussumma vaihtelee metsästyskoiran meriittien mukaan. Jalostukseen käytettävä koira on arvokkaampi. Yleensä puhutaan muutamista tuhansista euroista silloin, kun koira on kalliimpi.

Arvio hinnasta tulee Kennelliitosta.

- Taloudellinen haitta korvataan, mutta koira on perheenjäsen. Tunnepuolen arvoja ei kovin helposti voi korvata, Hepo-oja pohtii.

Oulunseudun hirvikoirayhdistyksen puheenjohtaja Seppo Tuunanen kertoo, että susitilanteen vuoksi on vaikeaa saada turvallisia maastoja haukkukokeiden järjestämiseen. Haukkukoemaastoja otetaan sadan kilometrin säteellä koepaikasta.

-?Reilu viisi vuotta sitten pelkästään Utajärvellä saattoi olla 15-20 maastoa. Nyt voidaan ottaa yksi tai ei ollenkaan. Missään maastossa ei voida taata sata prosenttisesti koiran turvallisuutta.

Lue lisää: Miksi susi on niin vihattu? Tutkijalta tunteisiin vetoava vastaus

Koiransa menettänyt Kyllönen on harrastanut metsästystä pitkästi yli puolet elämästään.

- Kyllähän koiraa on mukava kouluttaa ja sen kanssa tehdä yhteistyötä. Kun koira pelaa, se on nautinto.

Metsästys on Kyllöselle tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

- Viikonloppuina saa tarinoida metsästyskavereiden kanssa. Eläkkeellä ei ole työyhteisöä, mutta hirviporukka on. Ja totta kai hirvenlihasta on taloudellistakin hyötyä.

Kyllönen kertoo, että monenlaisia keinoja koirien suojaamiseksi on kokeiltu. Hakevan koiran ympärille on esimerkiksi tehty passirinki.

- Me koetamme olla varovaisia, ettei sattuisi sellaisia vaaratilanteita.

Seppo Kyllönen toisen koiransa kanssa hirvimetsällä.

Riistakeskuksen Hepo-oja kertoo, että paikkoja, joissa susia ei ole, ei voi aivan varmuudella sanoa. Hän on itse Oulun alueelta.

- Poronhoitoalueen ulkopuolella ei voi antaa takuuta sudettomuudesta, mutta poronhoitoalueella niitä on vähemmän, ja riski on siellä aina pienempi.

Oulun hirvikoirayhdistyksen Tuunanen on tietää useita tilanteita susien ja koirien väiltä. Susia on hätistelty useammalta haukkupaikalta.

- Jo yksi kohtaaminen voi aiheuttaa koiralle sellaiset traumat, että siitä ei tule enää metsästyskoiraa.

Metsästäjät eivät Tuunasen mukaan halua antaa periksi.

- Osa sanoo, ettei ota enää uutta koiraa. Mutta iso osa haluaa harrastaa ikiaikaista metsästysperinnettä.

- Syrjäseuduilla harrastusmahdollisuuksia on vähemmän, mutta nyt perinteinen suomalainen metsästys on vakavasti uhattuna.

Hepo-oja kertoo, että ongelmia voi ennaltaehkäistä, mutta täysin pitävää keinoa on vaikea löytää, jos koiran meinaa viedä metsään.

- Sellaisiakin tapauksia on jonkin verran, että koira viedään pihasta. Tarha kannattaa tietenkin tehdä sellaiseksi, että susi ei pääse sen sisälle.

Koirille on suunniteltu esimerkiksi suojaliivejä, jotka antavat ihmiselle lisäaikaa ehtiä hätiin.

- Liivit ovat kohtuu kalliit ja haittaavat jonkin verran koiran työskentelyä, koska ne tuovat lisäpainoa, mutta niitä kehitetään koko ajan.

Hepo-oja näkee tärkeänä myös metsästysporukoiden välisen viestimisen.

- Esimerkiksi hirviporukat viestivät naapuriporukoille susihavainnoista, jotta nämä tietävät olla varovaisempia.

Tuunanen kertoo, että hirviporukat viestivät susihavainnoista aktiivisesti. Vastikään 250 metsästäjää piti kahden viikon metsästystauon susihavaintojen takia.

Susia esiintyy ympäri Suomen. Luonnonvarakeskus Luken arvion mukaan Suomessa on 60 susireviiriä, joita asuttaa 37 perhelaumaa ja 23 paria. Susikanta on kasvanut tasaisesti viime vuosina, mutta susi luokitellaan silti edelleen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Suden metsästys on Suomessa tarkoin rajattua. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee metsästyslakiin muutoksia, joiden avulla kannanhoidollisen metsästyksen voisi sallia.

Kyllönen on metsästänyt 40 vuotta, eikä muista että tilanne olisi ollut hänen aikanaan näin paha. Hän näkee vaihtoehtona susikannan pienentämisen laillisella kannanhoidollisella metsästyksellä.

- Ei yhettömiin, mutta häirikkösudet maatiloilta ja koiran kimppuun käyvät sudet voisi poistaa. Sen verran, että ihmisarkuus säilyisi.

Kyllönen näkee pahimpana uhkakuvana sen, että tilanne kärjistyy ja metsästäjät ottavat lain omiin käsiinsä.

- Se olisi huonoin mahdollinen tilanne.

Sudet eivät aiheuta haittaa vain metsästyskoirille ja porotaloudelle.

- Kotieläintiloille, etenkin lammastiloille sudet aiheuttavat haittaa ja vahinkoja tulee. Välillä myös naudoille. Siellä apuna voi olla esimerkiksi petoaidat eläinten ympärille, Hepo-oja toteaa.