Venäjän suurlähetystön edusta Tallinnassa saa kiovalaisen Katya Tarasovan hiljaiseksi. Edusta on täyttynyt verisistä nukeista ja kylteistä, jotka muistuttavat Venäjän tekemistä sotarikoksista. Kuva: Toni Repo / IS

Virossa Ukrainan sota näkyy katukuvassa paljon selkeämmin kuin Suomessa. Erityisesti oman osansa on saanut Venäjän suurlähetystö, jonka edustalla myös poliisi vartioi.

Tallinna

Vastapäätä istuva nuori mies näyttää aivan Hollywood-tähti Christoph Waltzilta - tai siis nuorelta Waltzilta.

Tilanteessa ollaan kuitenkin tähtitieteellisen kaukana Hollywoodin pumpulista. Nuoren Waltzin dobbelgänger on nimittäin ukrainalainen Yevhenii Stefanenko, 23.

Istumme nyt Hestia Hotel Europassa lähellä Tallinnan satamaa. Stefanenko saapui Viroon vasta viikko sitten.

- Ennen sotaa minulla oli unelmia, mutta sodan myötä kuolivat myös kaikki haaveet.

- Nyt en halua miettiä asioita liikaa.

Hestia Hotel Europan aulassa istuva Yevhenii Stefanenko kertoo unelmiensa kuolleen sodan myötä. Kuva: Toni Repo / IS

Stefanenko on yksi hotellissa väliaikaisesti majoittuvista Ukrainan sotaa paenneista. Monet ukrainalaiset pakolaiset sijoitetaan Virossa aluksi Stefanenkon tavoin hotelleihin väliaikaisesti odottamaan pidempiaikaista paikkaa.

Hersonista kotoisin oleva Stefanenko kertoo saapuneensa Viroon yksin äidin jäädessä Odessaan ja isän asuessa Venäjällä.

- Isäni on ukrainalainen ja hän muutti jossain kohtaa Venäjälle. Hän ei oikein ymmärrä mistä on kyse.

- On epäselvää, että pääseekö hän lähtemään Venäjältä takaisin Ukrainaan halutessaan, Stefanenko sanoo hiljaa.

Stefanenko katsoo ulos ikkunasta lasittunein silmin. Hän ei ole päättänyt mitä aikoo Virossa tehdä, mutta on suunnitellut alustavasti jäävänsä maahan ainakin vuodeksi.

Monet ukrainalaispakolaiset sijoitetaan ensin väliaikaisesti hotelliin ennen kuin heille tarjotaan pidempiaikaista majoitusta. Kuvassa olevassa Hestia Hotel Europassa majoittuu tällä hetkellä 150-200 ukrainalaista pakolaista. Kuva: Toni Repo / IS

Kysyttäessä hän kertoo olevansa avoimin mielin töiden suhteen, kunhan vain jotain löytyisi, jotta pääsisi elämän syrjään kiinni.

- Ehkä sähkötöitä, ehkä rakennusalalla tai sitten telakalla, hän pyörittelee mahdollisia työnäkymiään.

Viro on koko Ukrainan sodan ajan ottanut kovemman linjan Venäjään ja venäläisiin kuin Suomi.

Hotelli Europasta monet pakolaiset jatkavat matkaansa satamassa seisovalle Tallink Isabellelle. Suomalaisillekin tutussa laivassa majoittuu tällä hetkellä noin 1?800 ukrainalaista.

Hestia Hotel Europan aulatyöntekijä kertoo, että hotellissa majoittuu tällä hetkellä 150-200 ukrainalaista pakolaista. Nimeään aulavirkailija ei halua kertoa, mutta kertoo liikuttuneena olevansa hyvillään, että voi työnsä puolesta auttaa sotaa paenneita ihmisiä.

Suomalaisillekin tuttu Tallink Isabelle on valjastettu majoittamaan ukrainalaispakolaisia, joita asuu laivalla tällä hetkellä noin 1?800. Kuva: Toni Repo / IS

Jatkamme hotellilta matkaa lähemmäs Tallink Isabellea. Hotellin ja laivan välissä on leikkipuisto, jossa on useita äitejä lapsineen.

Yksi heistä on Maria Lyamicheva, 23, joka on asunut perheineen kolme kuukautta laivalla. Hän aikoo palata takaisin kotiinsa Hersoniin, kun sota joskus päättyy.

- Ei ole parempaa paikkaa kuin Ukraina.

Hän on leikkipuistossa kahden poikansa, 3-vuotiaan Sashan ja 4-kuukautisen Sergein kanssa.

- Sergei syntyi Odessassa sodan ollessa jo käynnissä.

Sergei on tukevasti vaunuissa ja höyhensaarilla. Sasha taas istuu rattaissa ja availee lelupakettia, jonka sisällä on komea poliisiauto.

Perheeseen kuuluu myös aviomies sekä miehen 13-vuotias David-poika aiemmasta suhteesta. Lyamicheva kertoo olleensa ennen sodan alkua kotiäitinä ja hänen miehensä työskennelleen mainostoimistossa. Virossa mies on tehnyt sähkömiehen hommia.

3-vuotias Sasha on voittanut lelupaketin ja saanut poliisiauton käsiinsä. Kuva: Toni Repo / IS

Lyamicheva kertoo perheen viihtyneen suhteellisen hyvin Virossa, mutta myöntää ukrainalaisten joukossa olevan erimielisyyttä sen suhteen, kuinka hyvin Isabellella asiat on järjestetty.

Myös Tallinna on häneen mukaansa kaunis, mutta myös ikäviä kohtaamisia on ollut.

- Venäläiset ovat täällä meitä kohtaan hyvin ilkeitä ja töykeitä.

- Tuntuu pelottavalta, että olet lähtenyt sotaa pakoon ja kohtaat tällaista käytöstä.

Lyamichevan silmät kostuvat, kun puhe kääntyy kotikaupunki Hersoniin, jonka Venäjä "liitti" itseensä kolmen muun alueen tavoin "äänestysten" jälkeen.

Venäläisten käytöksestä Ukrainassa ei kolme lapsen äidillä ole hyvää sanottavaa.

- Lapset ovat joutuneet todistamaan, kuinka venäläiset ampuivat ihmisiä heidän silmiensä edessä, kuinka he polttivat ruumiita ja raiskasivat paikallisia, perheenäiti sanoo hitaasti nieleskellessään kyyneleitä ja katsoessaan 3-vuotiaan Sashan leikkivän poliisiauto-lelulla.

Kuva: Toni Repo / IS

Paikalle saapuu myös perheenisä, joka katsoo meitä epäillen. Hän helpottuu silmin nähden, kun esittelemme itsemme suomalaisiksi toimittajiksi, ja lopulta hänkin suostuu kuvaan.

Mies ei kuitenkaan halua kertoa nimeään, eikä antaa haastattelua.

Lyamichevan jatkettua perheineen matkaansa törmäämme Viktoria Panchenkoon, 34.

Ukrainan sodan alussa venäläiset moukaroivat strategisesti tärkeää Mariupolin satamakaupunkia Asovanmeren äärellä.

Juuri Mariupolista puoli vuotta sitten Viroon saapunut Panchenko muistelee, kuinka hänen perheensä joutui olemaan puolentoista kuukauden ajan sairaalassa evakossa ennen kuin he pääsivät lähtemään kaupungista.

Perheensä kanssa Tallink Isabellellä asuva mariupolilainen Viktoria Panchenko kertoo haluavansa muuttaa vuokra-asuntoon. Virolle hän on kiitollinen, mutta laivan olot eivät häntä täysin tyydytä. Kuva: Toni Repo / IS

- Sairaalassa ei ollut sähköä, ei vettä, ei nettiyhteyksiä. Haavoittuneita tuotiin sairaalaan, vaikka kauheasti ollut tehtävissä. Ihmisiä kuoli silmiemme eteen.

Myös Panchenko asuu Lyamichevan perheen tavoin Isabelle-laivalla 8-kuukautisen Damirin, miehensä sekä Elena-anoppinsa kanssa.

Vaikka hän on kiitollinen Virolle kaikesta avusta, laivan olot eivät saa häneltä varauksetonta suitsutusta.

- Olot sisätiloissa eivät ole mitenkään erityisen hyvät, ruoka on vähän niin ja näin.

- Haluaisimme oman vuokra-asunnon, mutta sosiaalityöntekijät eivät juuri auta sen suhteen.

Hän ei tiedä aikooko perhe palata takaisin Ukrainaan heti, kun sota joskus päättyy.

Hänen anoppinsa Elena aikoo sen sijaan palata heti Mariupoliin - tai mitä siitä on jäljellä - kun se joskus on mahdollista.

Päätämme käydä ihmettelemässä meininkiä vanhassakaupungissa. Huomaamme iloiset ja nauravaiset rouvashenkilöt, jotka nauttivat olutta isoista tuopeista.

Virossa yön yli reissulla olevat siskokset 66-vuotias Marsa Valtonen ja 60-vuotias Raija Björkman kertovat huomanneensa Ukrainan sodan näkyvän Tallinnan katukuvassa paljon Helsinkiä enemmän.

Marsa Valtosen ja Raija Björkmanin mielestä Suomi voisi näyttää paljon rohkeammin sitä, että se vastustaa Venäjän toiminta. Kuva: Toni Repo / IS

- Tykkään bongailla eri kirkkoja, käydä sisällä ja ottamassa kuvia. Löysin erään hienon kirkon, katsoin kännykällä, että mikä kirkko kyseessä, Marsa toteaa,

- Paljastui, että kyseessä oli venäläinen kirkko (Aleksanteri Nevskin katedraali), niin lähdin pois ja kuvat jäivät ottamatta.

Ikään kuin vakuudeksi puheistaan Marsa alkaa näyttää kännykällään ottamiaan kuvia.

Valtonen kertoo huomanneensa useissa eri kaupoissa Ukrainan lippuja ja kantaaottavia kylttejä.

- Esimerkiksi Telliskiven alueella oli kauppojen ikkunoissa ja edustoilla paljon erilaisia Ukrainaa tukevia sloganeita sekä lippuja, presidentti Volodymyr Zelenskyin kuvia sekä muuta tavaraa.

Siskokset olivat käyneet myös Venäjän suurlähetystön edessä, jonka edusta eroaa melkoisesti Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevasta suurlähetystöstä.

- Kyllä täällä virolaiset näyttävät tukensa paljon selvemmin kuin mitä meillä Suomessa näytetään.

- Ehdottomasti meidänkin pitäisi ilmaista tukeamme isommin, siskokset sanovat painokkaasti yhteen ääneen.

Otamme siskosten sanomisista vaarin ja kävelemme vanhankaupungin sydämen Raatihuoneentorin läheisyyteen, jossa Venäjän federaation suurlähetystö sijaitsee.

Vladimir Putinille on lähetetty suorasanaiset terveiset Venäjän suurlähetystön edessä. Kuva: Toni Repo / IS

Rakennusta ei voi olla huomaamatta.

Saavumme suunnasta, jossa on passissa poliisiauto.

Juttelen naispoliisien kanssa ja he antavat ymmärtää olevansa paikalla väijymässä, että kukaan ei nyt ainakaan kiveä heitä suurlähetystön ikkunasta läpi.

Suurlähetystö edessä on rauta-aidat, jotka ovat kirjaimellisesti täynnä erilaisia plakaatteja, maalauksia, kukkia, kynttilöitä, valokuvia sekä muuta tavaraa.

Suurlähetystön edustalle on tuotu muun muassa verinen nukke. Kuva: Toni Repo / IS

- "Ette saa koskaan pestyä vertamme käsistänne pois", lukee yhdessä plakaatissa, joka mukailee Venäjän trikoloria niin, että punainen on roiskunutta verta.

Esillä on myös verisiniä nukkeja sekä nallekarhuja, jotka muistuttavat erityisesti lasten kärsimyksestä sodassa.

"Pysäyttäkää sotarikolliset", lukee toisessa plakaatissa.

Virolaiset ovat tehneet selväksi, mitä he ovat mieltä Venäjän toiminnasta. Kuva: Toni Repo / IS

Reilusti kuvia löytyy myös verisestä Vladimir Putinista ja yhdessä kuvassa hän kaveeraa viikatemiehen kanssa.

Yhdessä plakaatissa lukee ytimekkäästi ainoastaan "Olenivka 29.7.2022". Se viittaa heinäkuun lopussa tapahtuneeseen Olenivkan vankilaiskuun, jossa kuoli 53 ukrainalaista sotavankia.

Venäjä ja Ukraina syyttävät edelleen Donetskin alueella tapahtuneesta räjähdyksestä toisiaan.

"Ette tule koskaan pesemään käsistänne vertamme pois" lukee yhdessä plakaatissa. Kuva: Toni Repo / IS

Vaaleanpunaisen rakennuksen edessä oleva japanilainen Yumi Sakuraba antaa hieman toisenlaisen näkökulman kuin mitä edessämme olevat sadat plakaatit ja muut.

- Opiskelen tällä kolmatta vuotta yliopistossa ja kun seuraan japanilaista mediaa, niin se antaa sodasta hieman erilaisen kuvan kuin mitä täällä lännessä media kertoo.

Antropologiaa opiskelevan Sakuraban puheet kuulostavat olevan kuin toisesta galaksista - semminkin kun hän itse silmäilee plakaatteja.

- Lännessä Venäjä nähdään ainoana pahana, kun Aasiassa taas nostetaan esille myös Venäjän huolet Yhdysvaltojen ja erityisesti Naton suhteen.

Sakuraba haluaa kuitenkin teroittaa sitä, että on ehdottomasti sotaa vastaan ja haluaa rauhan palaavan mahdollisimman nopeasti.

Yumi Sakuraba näkee Ukrainan sodasassa olevan kaksi osapuolta ja kertoo, että Aasiassa nostetaan mediassa esille myös Venäjän huolet Yhdysvaltojen ja erityisesti Naton suhteen. Kuva: Toni Repo / IS

Lopuksi paikalle saapuu myös ukrainalainen 31-vuotias Katya Tarasova, joka lähti pääkaupunki Kiovasta sotaa pakoon noin neljä kuukautta sitten.

Tarasova kertoo käyneensä välissä kesällä kotonaan Kiovassa katsomassa äitiään.

- Äiti ei halunnut jättää kotiaan ja jäi sinne, vaikka yritin saada hänet lähtemään.

Muuten hyväntuulinen Tarasova kertoo viihtyvänsä Tallinnassa hyvin ja työskentelevänsä nyt siivoojana.

Ukrainan sota on kestänyt yli seitsemän kuukautta, se saa Tarasovan mietteliääksi.

Katya Tarasova muistuttaa, että Vladimir Putinilla on Kremlin lisäksi myös ison osan tuki kansasta. Kuva: Toni Repo / IS

- Minulla ei ole mitään painokelpoista sanottavaa Vladimir Putinista , hän sanoo ja vakavoituu katsoessaan sodan kauheuksista kertovia kuvia Venäjän suurlähetystön edessä.

- Totta kai Putin ei ole tässä yksin, vaan hänellä on takanaan Kremlin vankkumaton tuki sekä myös ison osan kansasta. Se on hyvä muistaa, että ei tämä ole yhden ihmisen sota ilman muiden tukea.