Ilta Sanoma

Venäjä käyttää uskontoa politiikan välineenä loihtiakseen esiin sotaa pyhänä asiana, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Ulkopoliittinen puhe luo vahvoja mielikuvia, kuten "Putinin pitää katsoa peiliin" tai "maskit ovat riisuttu", paljastaakseen asioiden todellisen tilan. Taitava puhuja käyttää mielikuvia vangitsemaan huomiota ja avatakseen tulkintojen kenttää. Toisaalta hän voi pyrkiä myös vangitsemaan eikä avaamaan ja pakottamaan tai voimallistamaan. Kuulijalle ei annetakaan vastuuta tulkinnasta. Kun tarkastelee Venäjän ulkopoliittisen puheen kaarta Ukrainan pois-natsistamisesta sen nykyiseen muotoon, eli pois-saatanallistamiseen, kyse on vangitsevasta tavasta luoda mielikuvaa totuudesta. Venäjä käyttää uskontoa politiikan välineenä loihtiakseen esiin sotaa pyhänä asiana, puhdistamisriittinä.

Poliittinen uskonto liittyy usein yksinvaltaisiin järjestelmiin. Uskonto täytyy vangita valtion käyttöön, koska sen vapaaksi jättäminen voi johtaa kapinan siemeniin. Kansalaisuskonnolla puolestaan viitataan laajempaan demokraattiseen tapaan nähdä uskonto poliittisena ilmiönä. Kansalaiselle annetaan vapaus käyttää ja ammentaa yhteiskunnallisesti pyhästä mielikuvavarannosta. Vaikka uskonnolliset opinkappaleet ja tarinat ovat varsin yleisiä myös läntisissä demokratioissa, puhumme mieluummin maallistuneella kielellä arvoista.

Tästä huolimatta uskonnollisuudella on merkittävä rooli tavassamme ymmärtää sotaa ja kansainvälistä todellisuutta. On päivänselvää, miksi sankarivainajat ovat haudattu kirkon viereen. Heihin liitetään pyhyyttä ja uhrimieltä. Heidän tarinansa saa merkitystä, joka liittyy lunastukseen, koska perinteisiimme kuuluu heidän roolinsa arvostaminen. Valtiollisiin rituaaleihin liittyy usein myös jumalanpalvelus, johon valtiojohto osallistuu. Presidentti Niinistö lopetti viime uudenvuodenpuheensa sanoihin: "Toivotan teille kaikille onnellista alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta". Mielestäni sangen hyveellinen tapa, jolla korostetaan historiallista juonta, jossa Suomi ja suomalaiset ovat tietyllä tavalla toimiessaan kaitselmuksen suojelemia ja siunattuja. Sanat eivät vangitse, vaan muistuttavat pyhistä arvoista.

Harkinta on tärkeää uskonnollisuuden valjastamisessa poliittiseen käyttöön. Synkkä ajatus uskonsotureista pyhässä sodassa vääräuskoisia vastaan unohtaa perusasian jonka mukaan hedelmistään puu tunnetaan. Asioita ei pidä punnita sen mukaan, miten oikeassa tuntee olevansa vaan seurausten perusteella. Jos tuloksena on suhteetonta epäoikeudenmukaisuutta, pimeyttä, kuolemaa ja tuhoa, sota ei voi olla pyhä, eivätkä soturit oikeamielisiä. Poliittisen uskonnon tavasta valjastaa pyhyys tuhon välineeksi on jotain varsin demonista, saatanallista. Kun puhutaan uskonnollisuudesta politiikassa, sudet usein pyrkivät pukeutumaan lampaitten vaatteisiin.

Mielikuvat ovat usein riivattuja. Pois-saatanallistaminen sodan välineenä viittaa pahojen henkien manaamiseen ulos tulen avulla. Se antaa saman oikeutuksen käyttää voimaa kuin inkvisitio sai noitavainojen aikaan. Inkvisitio näki kidutuksen ja tulen terapiana, jonka varjolla toisinajattelijoita, vähemmistöjä sekä nuoria naisia voitiin tuhota. Uskonnon varjolla voitiin tehdä pahaa. Pois-saatanallistamisen mielikuvassa on myös juutalaisvastaisuutta, joka juuret ovat läntisessä historiassa syvät. Loihtimalla mielikuvansa esiin Venäjä tietää leikkivänsä tulella, muttei välitä. Onhan Ukrainan presidentti juutalainen. Pois-saatanallistaminen on myös toimivaa, koska salaliittoisiin läntisiin piireihin joihin Venäjä toivoo kykenevänsä vaikuttamaan, liittyy monia puolinatsistisia tahoja. Pelkkä pois-natsistaminen voisi siis tehdä Venäjän sodasta vähemmän vaikuttavaa.

Uskonnollisuutta on miltei mahdotonta ohittaa. Tutut mielikuvat tarjoavat tuntosarvia asioiden mittaamiseen. Kristilliset käsitteet ovat tuttuja suurelle osalle meistä ja siten avaimia totuuden hahmottamiseen.

Mietitäänpä vaikka ihmeen käsitettä. Ihmeen mahdollisuus on kriitillinen piirre, jonka mukaan on erityisiä hetkiä, jolloin asioiden pyhyys tulee ilmi yhtäkkisesti yllätyksen muodossa. Maallisen elämän puolella puhutaan esimerkiksi talvisodan ihmeestä. Suomen kansan yhtenäisyys ja taistelutahto paljastui ilmestyksenomaisesti koko maailmalle muuttaen käsityksen Daavidin ja Goljatin kamppailun luonteesta. Uskonnollinen läikkyy varsin ymmärrettävästi maalliseen ja poliittiseen antaen meille mitan käsittää muita vastaavia tapahtumia maailmalla. Tätä taustaa vasten suomalaisille oli varsin helppoa nähdä, mitä Ukrainassa oli tekeillä. Totuus tuli ilmi sähköiskun lailla. Sama voitaisiin selittää maallisemmalla kielellä, mutta kulttuurinen avaimemme toimii yhtä hyvin ja on varsin syvällä strategisessa kulttuurissamme. Eikä tilanteeseen Ukrainan suhteen tarvittu valtiotason tulkintaa. Ihmettynyt ja hämmästynyt reaktio Venäjän voiman kohdatessa vastavoimansa jokaisessa ukrainalaisessa kylässä ja kaupungissa oli varsin spontaanin kansalaisuskonnollinen. Kukaan ei manannut mitään, eikä merkityksiä pakotettu meille.

Vapaus on läntisiä perusmyyttejä. Kansalaisuskonnollinen tulkinta historiasta tienä vapauteen, kohti luvattua maata, on meissä syvällä. Tulkitsemme helposti maailmantapahtumia suhteessa siihen, edistävätkö ne historian henkeä ja annamme niille merkityksen tällä mittaristolla. Ukrainan voitto tukisi vapautta, Venäjän taasen veisi meitä taaksepäin.

Meillä on historiasta, mutta myös uskonnosta, kumpuava käsitys, joka vaikuttaa tapaamme ymmärtää Suomi yhteisönä ja vakaumus, joka tukee päätöksentekoamme edessä olevina ratkaisun hetkinä. Tämä paljolti kulttuurinen mielikuvapankki on parhaimmillaan vapauttava resurssi, eikä se sido meitä etenemästä. Yksinvaltaisemmissa maissa mielikuvat ovat vartioituja ja niiden käyttö tarkoin säädeltyä. Valtaan päässeen poliittisen johdon tehtävä on paljolti, kuin inkvisitiolaitoksen, kiduttaa väärien mielikuvien käytöstä epäiltyjä.

Suomessa kansallisuskonto ei ole yksi eheä uskomusjärjestelmä. Se on helpompi ymmärtää laajana kulttuurisena resurssina, joka tarvittaessa on mahdollista ottaa käyttöön monenlaisiin poliittisiin päämääriin. Hyvä näin. Mutta laajuudessaan se on, kuin vanha kaupunki. Tarkka ruutukaava puuttuu. Mielikuvissa navigoimista helpottavat kuitenkin mielikuvaston keskeiset maamerkit. Sodat sellaisia ovat tuottaneet sekä sorto- ja vainokaudet. On itsestään selvää, että laajamittaisen sodan ollessa käynnissä naapurustossamme kansalaisuskonnon käyttömuodot keskittyvät ja pelkistyvät. Hyveellinen puhe alkaa painottaa tärkeimpiä mielikuvia, koska niistä haetaan myös henkistä suojaa ja turvantunnetta. Hyveellinen puhe ei kuitenkaan ainoastaan kopioi mielikuvia, vaan myös uudistaa niitä aikaamme sopiviksi. Tämä kyky ammentaa uusilla tavoin mielikuvavarastosta on vapauttavaa ja parantavaa. Emme junnaa aina samoissa piintyneissä puheenparsissa, vaan pääsemme eteenpäin.

Kun kansainuskonnon luomat mahdollisuudet suljetaan pois, poliittinen uskonto vaipuu helposti demonologiaan, oppiin pahoista hengistä. Mielikuvat muuttuvat rajuiksi, koska tarkoituksena on oikeuttaa karmaisevia tekoja. Pois-saatanallistaminen on merkki demonologien paluusta maailmamme poliittiseen kieleen. On riivattuja maita, joille sodan tulikaste on ainoa mahdollinen tie pelastukseen. Näiden mielikuvien käyttö sodan oikeutukseen kertoo politiikan ja uskonnon alati muuttuvasta suhteesta. Tällä kertaa muutos on synkkä, eikä helposti ohi menevä.

Ilta Sanoma
samedi 29 octobre 2022 11:08:00 Categories: Ilta Sanoma Kotimaa

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.