Ilta Sanoma

Valtiontalouden alituinen velkaantuminen on riski, mutta talouspolitiikan äkkijarrutus taantuman kynnyksellä olisi vielä suurempi virhe. Viimeksi moinen oma maali johti tuplataantumaan, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Yksi kortteli ei välttämättä riitä leipäjonon pituudeksi, jos talouspolitiikka vastaisi ensi vuonna uhkaavaan taantuman menoja riuskasti karsimalla.

Yksi kortteli ei välttämättä riitä leipäjonon pituudeksi, jos talouspolitiikka vastaisi ensi vuonna uhkaavaan taantuman menoja riuskasti karsimalla. Kuva: Juhani Niiranen

Talouspoliittinen "miesmuisti" (vai joko tuo ikiaikainen ilmaus pitäisi päivittää muotoon "henkilömuisti"?) vaikuttaa typistyneen tuskin kymmenen vuoden mittaiseksi.

Tällaiseen muistihäiriöön tai ainakin muistin valikoivuuteen viittaa entistä jyrkempiä sävyjä ja kovempaa äänenvoimaa saanut osa viimeaikaisesta talouspoliittisesta keskustelusta.

Uuden budjettivuoden ja ehkä ensi kevään eduskuntavaalienkin lähestyminen on kiinnittänyt keskustelijoiden yhä kriittisempää huomiota julkisen talouden krooniseksi tulkittuun alijäämäisyyteen ja valtion hillittömäksi moitittuun velkaantumiseen.

Näkyviä ja kuuluvia alijäämä- ja velkamoitteitaan ovat lyhyen ajan kuluessa esittäneet muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT ja yksittäisistä talousvaikuttajista esimerkiksi OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio.

Etlan mukaan Suomen talouden suunta on pikaisesti muutettava talouspolitiikan "käsijarrukäännöksellä", jotta saadaan kasvuun vauhtia ja valtion velkaantuminen hillittyä.

VATT varoittaa "talouden haaksirikkoutumisesta", ellei julkisia menoja pian pienennetä merkittävästi ja punnerreta julkista taloutta ylijäämäiseksi.

OP:n Ritakallio on vaatinut valtion velkaantumisen pysäyttämistä varoittamalla, että muuten "seuraava meitä kohtaava kriisi on valtion velkakriisi".

Velkahuolia voisi pitää perusteltuinakin, sillä onhan julkisen talouden alituinen lisävelkaantuminen riski ja ennen pitkää potentiaalinen ongelma.

Mutta näiden velkavaroitusten ja tasapainopatistelujen ajoitus on vielä suurempi riski kuin valtion ensi vuoden budjettialijäämä.

Äskettäisten velkavaroitusten vakava ongelma ja suoranainen riski syntyy varoitusten ajoituksesta ja siitä, että yksikään mainituista esimerkkivaroittajista ei oleta Suomen tai muun maailman talouskasvun tuota pikaa vahvistuvan.

Päinvastoin niin Suomen kuin keskeisten vientimaiden talouksia koskevia kasvuennusteita on viime kuukausina laskettu entistä vaisummiksi, ja uusimmissa arvioissa on ennemmin korostettu kuin vähätelty taantuman tai jopa talouslaman uhkaa.

Näkymät ovatkin heikentyneet varsin nopeasti varsin ankeiksi, sillä energiakriisi, inflaation kiihtyminen, rahoitusolojen kiristyminen ja vielä Venäjän sotimisestakin syntyneet huolet ovat tehokkaasti latistaneet vasta koronakriisistä vaivoin toipuneen talouden tunnelmaa.

Esimerkkivaroittajista viimeksi tällä viikolla älähtänyt VATT arvelee valtion ensi vuoden talousarvioesityksestä eduskunnalle laatimassaan lausunnossa riskin kasvaneen, "että suuret eurooppalaiset taloudet syöksyvät lamaan".

Varoitusta voi pitää perusteltuna tai liioittelevana, mutta sen sanomalla on vaikea päätyä samaan johtopäätökseen kuin VATT esittää lausunnossaan.

VATTin mukaan talouspolitiikan tulisi varautua talouskasvun hidastumiseen julkista kulutusta hillitsemällä. Samalla se moittii, ettei tällaisesta kuluja karsivasta varautumisesta näy merkkejä valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä.

Sivullinen ei voi kuin hieraista silmiään ja varmistaa, tuliko luettua oikein, mutta pakko se on uskoa: VATT povaa taloudelle taantumaa tai lamaa mutta patistaa silti talouspolitiikkaa ponnistelemaan päättäväisin menoleikkauksin julkisen talouden tasapainoon ja jopa ylijäämään.

Aivan kuin muistista olisi tyystin pyyhkiytynyt kymmenen vuotta sitten samanlaisella myötäsyklisellä tyrimisellä aikaan saatu vahinko.

Kymmenen vuotta sitten Suomi ja muut euromaat olivat vasta joten kuten selvinneet finanssikriisin ensitaantumasta, kun talouspolitiikan päättäjät EU:ta myöten saivat päähänsä ryhtyä riuskoihin julkisen talouden vyönkiristyksiin.

Se oli talouspoliittinen oma maali vailla vertaa, sillä julkisten alijäämien ja velkaantumisen estämiseksi toteen pannut toimet kääntyivät tuota pikaa tarkoitustaan vastaan.

"Vastuullisiksi" mainostetut mutta vaikutuksiltaan itsetuhoiset vyönkiristykset supistivat taloutta enemmän kuin alijäämiä, joten alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut heikkenivät eivätkä suinkaan kohentuneet niin kuin oli toivoton tarkoitus.

Esimerkiksi Suomelle "vastuullisen" talouspolitiikan virheet merkitsivät kymmenkunta vuotta sitten talouden uupumista ensin tuplataantumaan ja heti perään jämähtämistä vuosikymmenen mittaiseen olemattoman kasvun ja alituisten alijäämien junnaavaan talousanemiaan.

Noista eurokriisin jälkeisistä surkeista emämunauksista on vasta niin lyhyt aika ja haitatkin monilta osin vielä korjaamatta, että taloustutkijoiden ja finanssivaikuttajien luulisi yhä malttavan ottaa virheistä opikseen ja ainakin välttävän niiden toistamista.

Vain vuosikymmenen takaiset virheet ja niiden karut kokemukset näyttävät kuitenkin tyystin unohtuneen, sillä patistelun perusteella samoja emämunauksia olisi päinvastoin jo kova kiire toistaa.

Valtion ja muunkin julkisen talouden velkaantumisesta on toki syytä kantaa valpasta huolta ja välttää velkataakkaa liiaksi paisumasta, mutta riskien tunnistaminen ei kai sentään edellytä kansantalouden omatoimista vahingoittamista.

Ilta Sanoma
samedi 29 octobre 2022 09:30:00 Categories: Ilta Sanoma Taloussanomat

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.