Ilta Sanoma

Kuva: David E. Klutho / Sports Illustrated /Getty Images, Mandi Wright / Zuma / MVPhotos, Mike Blake / Reuters

Teemu Selänteen suuri unelma kävi viimein toteen kesällä 2007, kun hän sai nostaa käsivarsilleen Stanley Cupin.

Kroppa on hajalla mutta mieli kirkas. Pian 37 vuotta täyttävän Teemu Selänteen unelma on toteutumassa. Hän tuntee sen luita ja ytimiä myöten.

Mercedes kiitää tuttua reittiä kohti kotiareenaa "Ankkalampea" eli vanhaa Arrowhead Pond of Anaheimia, joka on hiljattain saanut nimekseen Honda Center. Stereoista pauhaavat tutut sävelet.

Oli kuudes kesäkuuta vuonna 2007. Selänne oli joskus ehtinyt menettää toivonsakin, mutta nyt hän oli saavuttamassa unelmansa.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehden NHL-kausioppaassa 2022-2023. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

Siitä on kulunut nyt yli 15 vuotta. Muistelemme päivää ja siihen johtanutta kevättä ja kesää kaukana Kalifornian auringosta - olkoonkin, että paahde Helsingissä on nyt vielä kuumempi kuin Anaheimissa 6.6.2007.

Tunteetkin puskevat pintaan, kun Selänne tunnelmoi päivää, jonka hän muistaa ikuisesti.

-?Muistan, että oli vaikea nukkua. Kroppa kävi niin kierroksilla. Ajoin hallille samaa reittiä kuin vuosikaudet ja olin päättänyt, että jos tänään voitamme, lopetan. Autossa soi sama biisi viimeisenä kuin aina: Dire Straitsin Sultans of Swing. Katsoin areenaa ja ajattelin, että tänään on se päivä.

-?Tulee ihan kylmät väreet.

Moni asia oli muuttunut, kun 1990-luvulla Anaheimissa dominoinut Selänne palasi tuttuun paikkaan kesällä 2005.

Ankkalinnaa remontoitiin uusiksi: seuran perustanut viihdejätti Disney luopui omistuksestaan. Taloon tuli samalla uusi GM Brian Burke, joka pani saman tien tuulemaan.

Yksi liigan parhaista puolustajista, Scott Niedermayer, hankittiin joukkueen johtohahmoksi. Työsulkukauden 2004-05 pelaamatta ollut, polvensa kuntoon saanut Selänne palasi seuraan yksivuotisella sopimuksella. Hän mahdutti itsensä liigan uutuuteen, palkkakattoon, ja hyväksyi vain miljoonan dollarin diilin.

Seurasi huima paluu huipulle. 1990-luvulla Paul Kariyan kanssa kehnoa Mighty Ducksia pinnalla pitänyt Selänne takoi pisteitä kuin takavuosina. Kausi 2005-06 tuotti hurjat 40+50 pistettä 80 ottelussa. Anaheim pelasi väkevän kauden mutta taipui konferenssin finaaleissa Edmontonille, joka hävisi loppuottelut kitkerästi Carolinalle.

Kesällä 2006 seuran uudet omistajat Samuelit muuttivat nimen pelkäksi Ducksiksi. He halusivat tehdä pesäeroa Disneyn rahantekokoneeseen ja alleviivata, että seura on tosissaan menestystä havitteleva jääkiekko-organisaatio, vaikka ankka toki pysyi lajimaailman pehmeimpiin lukeutuvana otuksena.

Burke teki Selänteelle uuden, nyt jo 3,76 miljoonan dollarin arvoisen kauden mittaisen sopimuksen.

Kun Burke sitten hommasi kovaotteisen supertähden Chris Prongerin joukkueen takalinjoille, kenellekään tuskin oli epäselvää, mitä Anaheim tavoittelisi: Stanley Cupia - tässä ja nyt.

Ducks oli NHL-kauden 2006-07 runkosarjassa läntisen konferenssin kakkonen 110 pisteellään. Vain kestomenestyjä Detroit Red Wings (113) sijoittui sen edelle.

Matkalla Stanley Cupiin riitti kolhuja.

Matkalla Stanley Cupiin riitti kolhuja. Kuva: eff Vinnick / Getty Images

Selänne latoi runkosarjassa huimat 94 tehopistettä (48+46). Ikämiesikäinen laitahyökkääjä oli joukkueensa tehokkain pelaaja.

Pudotuspeleihin Anaheim lähti yhtenä suosikeista.

-?Paineet olivat aika kovat. Joukkueessa oli monta kaveria, jotka tiesivät, että tämä voi olla viimeinen mahdollisuus voittaa Stanley Cup, Selänne sanoo.

Selänne, Pronger, kapteeni Niedermayerin veli Rob Niedermayer, Sean O'Donnell ja Todd Marchant eivät olleet voittaneet Cupia. Scott Niedermayer oli itse asiassa joukkueen ainoa, joka oli jo voittanut pytyn.

-?Se toi paineita. Odotuksetkin olivat kovat, kun olimme edellisvuonna olleet konferenssin finaaleissa. Tämä kausi alkoi niin, että runkosarjan alussa emme 16 peliin hävinneet peliäkään (varsinaisella peliajalla).

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Anaheim kohtasi Minnesotan. Ykkösvahti Jean-Sebastien Giguere oli sivussa vastasyntyneen lapsensa terveyshuolien takia.

Häntä paikanneesta Ilja Bryzgalovista on myöhemmin tullut letkautuksistaan tunnettu kulttihahmo. Huipputasollaan venäläinen oli kuitenkin erinomainen maalivahti. Selänne sanookin, että maalivahdin vaihdos ei hidastanut joukkuetta mitenkään. Bryzgaloviin oli täysi luotto.

Sarja oli melko vähämaalinen ja Selänteenkin tehot vaatimattomat 1+1. Ducks teki tarvittavan eli 12 maalia viidessä pelissä ja hoiti sarjan voitoin 4-1.

-?Se sarja meni aika smoothisti. Kotietu oli minusta meille aina tärkeä, ja niin se oli tälläkin kertaa. Ei tämäkään sarja ihan helppo ollut, mutta olimme selvästi parempi joukkue.

Toisessa pudotuspelisarjassa Anaheim sai vastaansa lännen runkosarjan kolmosen Vancouverin.

Sarja meni jälleen poikki viidessä pelissä mutta oli avauskierroksen tapaan ottelukohtaisten tulosten osalta tasainen. Kolme peleistä meni jatkoajalle.

-?Ne olivat kovia taistoja, mutta tiesimme, että löydämme keinot voittaa.

Vaikka usko menestykseen ei horjunut, Selänne myöntää, ettei ollut täysin luottavainen Ducksiin tämänkään sarjan jälkeen.

-?Olin vähän huolissani. Burken filosofia oli ollut rakentaa Big Bad Ducks. Otimme varmaankin eniten jäähyjä runkosarjassa, mutta meillä oli silti varmaan paras alivoima. Tyhmät jäähyt kuitenkin yleensä kostautuvat, Selänne ruotii.

-?Mielestäni otimme niitä ihan liikaa, mutta voitimme silti. Se oli kuitenkin isoin uhka.

Vaikka tässä juhlitaan, Selänne oli kauhuissaan Chris Prongerin ottamista jäähyistä pudotuspeleissä.

Vaikka tässä juhlitaan, Selänne oli kauhuissaan Chris Prongerin ottamista jäähyistä pudotuspeleissä. Kuva: Allen J. Schaben / Los Angeles Times / Getty Images

Sitten oli edessä Detroit. Vaikka kolme edellistä Stanley Cupia olivat menneet itään, Selänne muistaa, että konferenssin finaaleihin lähdettäessä asetelma oli selvä.

-?Tiesimme, että Detroit on kovin. Jos tämän voitamme, finaali on helpompi.

Detroit voitti Cupin vuotta myöhemmin ja hävisi finaalien seiskapelin kahden vuoden päästä Pittsburghille.

Vuosien 1997, 1998 ja 2002 mestarin aika ei kuitenkaan vielä ollut palata valtaistuimelle.

-?Sarja alkoi Detroitissa ja voitimme niistä toisen matsin jatkoajalla. Sitten saimme kuitenkin kotona selkäsaunan 0-5.

Selänne nostaa murskatappiosta esiin Chris Prongerin tempun.

-?Harva muistaa, että Pronger veti Tomas Holmströmin tosi rumasti ja sai yhden ottelun pelikiellon. Meidän joukkue ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaikka sen tason jätkä lähti riveistä.

Anaheim voitti nelospelin kotonaan. Nuori Ryan Getzlaf teki voittomaalin päätöserässä ja sarja tasoittui.

-?Se oli todella tärkeä peli. Jos olisimme sen hävinneet ja joutuneet 1-3-tilanteesta Detroitiin, se olisi ollut siinä.

Detroit hallitsi viidettä ottelua, mutta Giguere piti Ducksin mukana pelissä. Viimeiselle minuutille lähdettiin kotijoukkueen 1-0-johdossa. Anaheim otti Gigueren pois maaliltaan. Tapahtumat ovat tallentuneet Selänteen verkkokalvoille.

-?Muistan sen hyvin. Detroit ei saanut purettua kiekkoa alueelta. Pronger heitti minulle laitaan. Annoin kiekon saman tien (Scott) Niedermayerille, jonka veto epäonnistui tai osui jonkun mailaan. Se oli kuin hidastettua elokuvaa. Dominik Hasek ei nähnyt mitään, ja kiekko meni maaliin. 1-1.

Verkko on heilunut avauspelissä Vancouveria vastaan. Selännettä onnittelemassa Andy McDonald (oik.) ja Chris Kunitz.

Verkko on heilunut avauspelissä Vancouveria vastaan. Selännettä onnittelemassa Andy McDonald (oik.) ja Chris Kunitz. Kuva: Mike Blake / Reuters

Teemu Selänne teki urallaan 684 runkosarjamaalia ja 44 pudotuspelimaalia NHL:ssä. Hän on kertonut muistavansa ne kaikki. Moni Selänteen uraa seurannut muistaa niistä varmasti myös useita.

Niin ikimuistoista ja tärkeää maalia hän ei koskaan iskenyt kuin 20. toukokuuta 2007 legendaarisessa Joe Louis Arenassa.

Ensimmäistä jatkoerää oli pelattu vajaat 12 minuuttia, kun The Finnish Flash iski.

-?Tulin juuri vaihdosta jäälle ja lähdin maalin taakse karvaamaan. Detroitin puolustaja Andreas Lilja lähti nousemaan mutta menetti kiekon Andy McDonaldille, joka tuli karvaamaan. Kiekko jäi siihen hänen jalkoihinsa. Pysähdyin ja sain otettua kiekon. Olin Hasekin kanssa nokikkain ja tein moovin, jonka olen tehnyt miljoona kertaa.

Hän nosti kiekon rystyltä maalin kattoon.

-?Mahtava fiilis. Kaksikymmentätuhatta ihmistä hiljeni kuin olisi töpselin vetänyt seinästä. Jengi oli niin shokissa.

Selänne naurahtaa laukauksensa olleen täydellinen.

-?Muistan ikuisesti, kuinka vesipullo lähti lentoon maalin katolta.

Maali, pudotuspelien viides ja viimeinen, syntyi Selänteen uran pahimman vastustajan selän taakse.

-?Hasek oli vaikein maalivahti minulle. Olin aika hyvä opiskelemaan heidän tyylejään, mutta Hasekilla ei ollut mitään tyyliä. Hän oli tosi epätavallinen veskari.

Dominik Hasek oli vaikea ohitettava, mutta Selänne tiesi mistä löytyy tilaa jatkoaikavoitossa viitospelissä Detroitia vastaan.

Dominik Hasek oli vaikea ohitettava, mutta Selänne tiesi mistä löytyy tilaa jatkoaikavoitossa viitospelissä Detroitia vastaan. Kuva: Mandi Wright / Zuma / MVPhotos

Kuudetta ottelua Anaheim johti jo 3-0. Voitto, ja samalla finaalipaikka, tuli maalein 4-3, vaikka Pavel Datsjuk nosti kahdella peräkkäisellä maalillaan päätöserässä punasiivet maalin päähän.

-?Tiesimme, että hoidamme homman kotona. Ei se kyllä ihan helpolla tullut, kun otimme tyhmiä jäähyjä. Giguere seisoi lopussa päällään.

Ottelun pöytäkirja kertoo paljon Ducksin mestarijoukkueen roolituksesta. Puolustajista Pronger pelasi 29.17, Niedermayer 32.10 ja Francois Beauchemin 31.13.

Hyökkääjistä Brad Mayn, Ric Jackmanin, Ryan Carterin ja Joe Motzkon peliaika jäi alle neljään minuuttiin.

Anaheim ei ollut neljän ketjun joukkue - siksikin, kun Selänteen ja McDonaldin kanssa pelannut Chris Kunitz oli loukkaantunut.

Kaksi vahvaa kärkiketjua sillä oli, ja taustatukea antoi esimerkiksi ruotsalainen Samuel Påhlsson, joka teki tärkeitä maaleja - kuten nyt voittokihauksen Detroitia vastaan.

Påhlsson ratkaisi seuraavan kerran finaalien toisessa ottelussa, kun hän upotti ottelun ainoalla osumalla Ottawa Senatorsin. Ducks siirtyi finaaleissa 2-0-johtoon.

-?Aina puhutaan siitä, miten tärkeää on, että kolmos- ja neloskentän pelaajat ovat pleijareissa parempia kuin vastustajalla. Se kenttä oli usein jopa vahvin kenttämme ja pelasi välillä isoimpia minuutteja, Selänne huomauttaa Påhlssonin, Rob Niedermayerin ja Travis Moenin vitjasta.

Kahden voiton jälkeen Ducks lähti vierasjäälle Ottawaan. Senators voitti finaalien kotiavauksensa 5-3.

Aikaa on kulunut jo 15 vuotta, mutta Selänne linjaa silti asiansa tiukasti. Prongerin touhu ei naurattanut silloin - eikä naurata nyt.

-?Emme pelanneet kauhean hyvin ja hävisimme. Pronger otti taas erittäin tyhmän pelikiellon lyötyään Dean McAmmondia kyynärpäällä päähän. Kriittisimmässä mahdollisessa pelissä Pronger ottaa jälleen pelikieltoa, Selänne jopa hieman kivahtaa.

Miten asiaa käsiteltiin joukkueessa?

-?No hei, ei sitä ääneen sanottu, mutta kyllä sitä ihmeteltiin. Jätkä oli vuotta aiemmin häviämässä NHL:n finaalien seiskapeliä (Edmontonissa). Pitäisi tietää, että sua tarvitaan jäällä 30 minuuttia joka ilta. Yhtäkkiä sitä 30-minuuttista ei sitten ollutkaan tarjolla.

Ducks onnistui ilman Prongeriakin kaivamaan Ottawasta vierasvoiton nelospelissä. Selänne oli ratkaisemassa voittoa.

-?Peli oli 2-2-päätöserässä. Kiekko tarttui mukaani keskialueella, pakki tuli vastaan ja pääsimme Dustin Pennerin kanssa kahdella yhtä vastaan. Esitin ampuvani, mutta annoin pelaajan ja mailan välistä syötön, josta Penner pääsi ampumaan tyhjiin.

Sarja oli 3-1 ja mestaruus katkolla kotikaukalossa.

Tulevan mestarijoukkueen pukukopissa oli todella hiljaista. Tunnelma oli varautunut.

-?Se oli hyvä merkki. Keskittyminen näkyi.

Selänne on syöttänyt, ja Dustin Penner pistää kiekon tyhjiin Ottawaa vastaan finaalien nelospelissä.

Selänne on syöttänyt, ja Dustin Penner pistää kiekon tyhjiin Ottawaa vastaan finaalien nelospelissä. Kuva: Jim Mclsaac / Reuters

NHL:n pudotuspelit ovat ihmiskoe, jossa pelaajat viedään äärirajoille ja ylikin. Koettelemus on kova, sellainen, jota on ulkopuolelta ehkä vaikea käsittääkään. Pukukopin uumenissa joukkuetoverit näkevät toisensa ja näiden saaman lääketieteellisen käsittelyn.

-?Jokainen ottaa siellä omia hoitojaan. 6-7 jätkää oli aika rikki minä mukaan lukien. Nivunen ja olkapää olivat paskana.

Alkulämmittelyjen jälkeen pukukopissa oli tuttu jono Toradol-särkylääkepiikille.

-?Sen jälkeen ei tuntenut mitään kipuja.

Pudotuspelien edetessä, kun loukkaantumiset vaivaavat, harva pystyy enää pelaamaan parhaalla tasollaan. Se on osa NHL:n ratkaisupelien kieroutunutta viehätystä: yleisö näkee, että tähdet ovat aivan romuna, mutta suorittavat silti korkealla tasolla ja saattavat pystyä ihmetemppuihin. Miettikää vaikka Erik Karlssonin superkevättä 2017 tai Leon Draisaitlin suorituksia viime keväänä.

-?Se on ihan sairasta, Selänne sanoo.

Hänen mukaansa pelaajista huolehditaan kuitenkin tarkasti. Selänne muistaa lääkärien perussäännön, jonka mukaan piikin kanssa voi pelata kaksi peliä.

-?Sitten täytyy ottaa verikokeet ja muut, tarkastaa että arvot ovat kunnossa. Jos ne ovat vähänkin muuttuneet, asiaan puututaan. Mutta kyllä täytyy sanoa, että aikamoinen loukkaantuminen pitää olla, ettei pelaaja tekisi kaikkeaan pystyäkseen pelaamaan.

Selänne toteaa, että hänellä oli Stanley Cup -kevään aikana muun muassa musta silmä ja "golfpallon kokoinen jälki" naamassaan.

-?Jumalauta, kyllä sitä itsekin on unohtaa, kuinka romuna siinä on, kun kaksi kuukautta vedetään joka toinen päivä. Onhan se ihan sotaa. Joka vaihto vedetään kovaa yrittäen vähän jopa vahingoittaa vastustajaa.

Mestari 6.6.2007.

Mestari 6.6.2007. Kuva: David E. Klutho / Sports Illustrated / Getty Images

Kalifornian historian ensimmäinen Stanley Cup -voitto varmistui näytöstyyliin. Ottawa kaatui selvänumeroisesti 6-2.

-?Siinä pelissä saimme monta aika helppoa maalia. Aika kauhea munkkikin kävi välillä.

Corey Perry lämäsi loppulukemat viitisen minuuttia ennen loppusummeria.

- Randy Carlyle (päävalmentaja) laittoi minut joka toiseen vaihtoon jäälle. Hänkin varmaan tiesi, että aion lopettaa. En kuitenkaan edes halunnut enää mennä jäälle. Halusin vain nauttia. Siihen riitti vaihtoaitiossa olo.

Sitten summeri soi.

-?Ihan käsittämätön fiilis. Olin joutunut venaamaan sitä niin pitkään. En koskaan ollut edes lähellä, olin finaaleissakin ensimmäistä kertaa. Luulin, että Coloradossa tai San Josessa meillä oli paras jengi NHL:ssä, mutta ei vain riittänyt.

-?Jälkikäteen olen tajunnut, kuinka paljon siihen tarvitsee onneakin. Miettii vaikka sitä Detroitia vastaan pelatun viitospelin lopun tasoitusmaalia tai kaikkia muita pieniä juttuja. Kun katsoo listaa kaikista superstaroista, jotka eivät koskaan ole voittaneet, tuntuu suorastaan epäreilulta.

Teemu Selänne Ducksin mestaruusjuhlissa.

Teemu Selänne Ducksin mestaruusjuhlissa. Kuva: John Cordes/Icon / ZUMA / MVPhotos

Teemu Selänteelle kohtalo oli armollinen. Hän sai voittaa maailman himoituimman jääkiekkopalkinnon.

Scott Niedermayer ojensi pokaalin ensimmäisenä veljelleen Robille. Seuraavana vuorossa oli Pronger, joka antoi pokaalin Selänteelle.

-?Käsittämätön fiilis. Se 34 paunaa (noin 15,5 kiloa) tuntui toki aika painavalta, kun oli olkapää paskana.

Selänne oli lennättänyt Anaheimiin ystäviään. Hänen perheensä ja läheiset kaverinsa olivat kaikki paikalla juhlahumussa.

-?Olin pelin jälkeen varmaan kolme tuntia kamat päällä. Juotiin samppanjaa, poltettiin sikaria ja juhlittiin. Broidini oli tuonut cd-levyllisen suomalaista musiikkia, ja yhtäkkiä Sankarit lähti soimaan. Kaikki nousivat pöydille ja lähtivät mukaan, vaikkeivät muut tietenkään suomea osanneet.

-?Käytiin koko jengin kanssa hallin ulkopuolella teltassa, jossa tapasimme faneja ja annoimme muutamat haastattelut.

Illasta ei kuitenkaan tullut mikään älyttömän pitkä.

-?Neljän aikaan kaikille oli varattu autot kotiin. Sovimme jengin kanssa, että huomenna ei ole mitään. Kaikki olivat niin loppu. Sovimme, että jatkamme sitä seuraavana päivänä aamuysiltä.

Tuolloin, toisena päivänä mestaruuden ratkeamisen jälkeen, ohjelmassa oli muun muassa klassinen mestaruusparaati Anaheimissa.

-?Se oli jännää, kukaan ei ollut edes varsinaisesti kännissä. Kukaan ei halunnut jäädä mistään paitsi. Se oli fiilistelyä. Jos täällä (Suomessa) voittaa piirimestaruuden, siitä lähdetään Pataässään kahdeksi päiväksi, Selänne hymähtää.

Tämä katsojan tekemä plakaatti on jäänyt Selänteen mieleen. New York Rangersin mestaruusjuhlat vuonna 1994.

Tämä katsojan tekemä plakaatti on jäänyt Selänteen mieleen. New York Rangersin mestaruusjuhlat vuonna 1994. Kuva: David E. Klutho / Sports Illustrated / Getty Images

Selänne oli silloin alle kuukauden päässä 37-vuotispäivästään ja varma, että ura ammattilaisena oli taputeltu.

Hän pelasi vielä, käsittämätöntä kyllä, seitsemän kautta huipputasolla. Tuo ajanjakso on monella tapaa merkityksellinen ja ehkä jopa kaikkein vaikuttavinta Selännettä ja kertoo hänen rakkaudestaan lajiin, mutta kaiken huipentuma oli kuitenkin 6. kesäkuuta 2007.

-?On jäänyt ikuisesti mieleeni, kun New York Rangers voitti vuonna 1994 Cupin 54 vuoden jälkeen. Katsomossa vanha äijä piti kylttiä, jossa luki "Now I can die in peace". Sellainen fiilis minullakin oli: nyt voin jonain päivänä kuolla onnellisena.

Ilta Sanoma
samedi 29 octobre 2022 09:15:00 Categories: Ilta Sanoma Urheilulehden parhaat

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.