Kuva: Toni Repo / IS

Mentalisti Jose Ahonen ei suosittele spiritismin pelaamista kenellekään. Hän suostui kuitenkin pitämään IS:lle spiritismisession, joka todisti skeptisimmillekin, että Ouija-lauta ja peli todella toimivat. Mutta tuliko paikalle henki, vai onko kaikelle sittenkin luonnollinen selitys?

Putket kolisevat baarin hämyisessä kellarissa. Kolme lyhtykynttilää loimuaa kulmapöydällä olevan pääkallon takaa.

Asetamme etusormemme pahamaineisen Ouija-laudan osoittimen päälle. On aika pelata spiritismiä.

Peliä, jota kenenkään ei kuulemma kannattaisi kokeilla. Netistä löytyy mitä ihmeellisimpiä videoita, joissa näyttää siltä kuin jokin ottaisi spiritismiä pelaavan henkilön valtaansa. Karmeimmalla videolla nuori nainen sätkii holtittomasti ja nauraa päälle.

Videot ovat varmasti feikkejä. Ovathan?

Yhtäkkiä osoitin alkaa liikkua, vaikka kukaan meistä pelaajista ei sitä liikuta.

Ei kai tämän pitäisi olla mahdollista?

Spiritismiä pelataan tavallisesti niin, että pelaajat laittavat molempien käsien etusormet kevyesti osoittimen päälle. Kyynärpäät eivät saa olla pöydällä eikä mikään osa käsistä saa koskea peli- eli Ouija-lautaan. Kuva: Toni Repo / IS

Jotkut väittävät, että spiritismi on pahuuden lähde, joka eksyttää ja saastuttaa pahuuden henkivaltojen kautta ihmisten sydämiä. 1800-luvulla ainakin katolinen kirkko tuomitsi sen täysin.

- On luonnollista, että kirkon mielestä on vähintään epäilyttävää, että otetaan henkimaailmaan yhteyksiä. Ei sellainen tunnu kristillisten arvojen mukaiselta, mentalisti Jose Ahonen sanoo.

Ahonen on lupautunut pitämään Ilta-Sanomille spiritismi-istunnon tamperelaisen baarin kellarissa. Jotta peli toimisi mahdollisimman hyvin, Ahonen pyrkii saamaan osallistujat oikeaan mielentilaan erilaisilla tempuilla, joita hän ennen peliä toteuttaa.

Yhteen niistä liittyy kuvitteellisen kuolleen henkilön nimi, jonka urheilutoimittaja Siiri Siikarla kirjoittaa Ahosen pyynnöstä paperille. Siikarla ei paljasta nimeä kenellekään. Hän taittelee lapun ja laittaa sen taskuunsa.

Tovin kuluttua Ahonen pyytää opiskelija Veera Nikkilää ottamaan nuppineuloja sisältävästä rasiasta yhden neulan. Ahonen painaa tämän pystyyn muistivihkonsa sivulle. Neulan päälle hän asettelee väärinpäin olevan viinilasin.

Ahonen ryhtyy hahmottelemaan kirjaimia muistivihon sivulle. Samalla pystyssä oleva nuppineula alkaa pyöriä.

Miten ihmeessä se pyörii?

Välillä nuppineula kaatuu, jolloin Ahonen nostaa sen pystyyn. Hetken päästä käännän katseeni nimeen, jonka Ahonen on vihkon sivulle kirjoittanut. Siinä lukee "Jarkko".

Siikarla kaivaa paperin taskustaan. Siinäkin lukee "Jarkko".

Hämmästyttävää.

Miten Ahonen tämän teki, sitä ei meistä kukaan osaa selittää. Temppu yhdistettynä kellarimiljööseen, pääkalloon ja jännitystä nostattavaan musiikkiin vie osallistujat oikeaan tunnelmaan. Pois arkitodellisuudesta, kuten Ahonen ilmaisee. On eduksi, jos spiritismiä pelatessa vähän jännittää.

Erästä osallistujaa saattaa jännittää hieman muita enemmän. Hän oli nähnyt edellisyönä painajaisunen spiritismin pelaamisesta.

Mentalisti Jose Ahonen on vetänyt elämänsä aikana vajaat 10 spiritismi-istuntoa. Kaikki istunnot ovat olleet osa hänen spesiaaliesitystään. Kuva: Toni Repo / IS

Peli alkaa. Ahonen toimii session johtajana.

Pelaamme spiritismiä perinteisellä Ouija-laudalla. Laudalla on aakkosten kirjaimet A-Z, numerot 0-9 sekä sanat yes ja no eli kyllä ja ei. Alalaidassa lukee sana goodbye, johon osoittimen tulisi session päätteeksi liikahtaa.

Kun olemme asettaneet etusormemme kevyesti osoittimen päälle, Ahonen esittää ensimmäisen kysymyksen. Olemmeko Tampereella?

Tältä karmiva Ouija-lauta näyttää. Kuva: Toni Repo / IS

- Miettikää mielessänne oikeaa vastausta. Jos osoitin lähtee liikkeelle, älkää estäkö. Mutta älkää myöskään työntäkö sitä, Ahonen ohjeistaa.

- Olemmeko Tampereella? hän toistaa.

Olemme kyllä, täällä ollaan. Haloo, osoitin, eikös sinun pitäisi liikkua? Ehkä henget kavahtivat skeptistä toimittajaporukkaa tai kuvaajaa, eikä osoitin siksi liikahda.

Kuluu minuutti, puolitoista, toinen.

- Ainoa tehtävänne on miettiä vastausta, Ahonen jatkaa, ja minua alkaa jo ärsyttää.

Mitään ei tapahdu. Hartiani alkavat puutua: spiritismiä pelatessa kyynärpäät eivät saa olla pöydällä eivätkä kädet koskettaa Ouija-lautaa. Käytännössä käsiä tulee pitää ilmassa, sillä sormilla ei ole tarkoitus nojata osoittimeen, vaan pitää niitä sen päällä äärimmäisen hellästi.

Sitten, kuin taikaiskusta, osoitin liikahtaa, väreilee. Kaikki mitä tapahtuu tai ei tapahdu, on täysin normaalia, Ahonen vakuuttaa.

Osoitin kääntyy hiljalleen osoittamaan kohti yes- eli kyllä-sanaa. Se ei kuitenkaan liiku sanaa kohti.

Pelkkä suunta kuulemma riittää.

Mentalisti Jose Ahonen seuraa ja ohjaa pelin etenemistä. Kuva: Toni Repo / IS

Mietitäänpä. Onhan se toki vähän outoa, että ohjain kääntyi kohti kyllä-sanaa, mutta jos muidenkin kädet alkoivat väsyä, niin ei kai se ole ihme, jos sormi liikahtaa. Lisäksi me kaikki tiesimme, missä kohdassa lautaa yes-sana on. Ehkä halusimme vastata kysymykseen totuudenmukaisesti?

Yritän olla analysoimatta asiaa ja tyhjentää mieleni, jotta olisin taas vastaanottavaisempi. Ei pilata kokemusta.

- Olemmeko Helsingissä? Ahonen kysyy.

Ei todellakaan olla, mietin. Osoitin pysyy osapuilleen paikoillaan, mutta kääntyy osoittamaan kohti ei-sanaa.

Seuraavaksi Ahonen kysyy, mikä oli tänään käsitellyn menehtyneen henkilön ihmisen nimen ensimmäinen kirjain.

J niin kuin Jarkko. Taustamusiikki muuttuu mollivoittoisemmaksi. Jokin jousisoitin ottaa johdon. Ahonen pyytää meitä ottamaan oikean käden etusormen pois osoittimelta.

Osoitin kääntyy osoittamaan kohti J-kirjainta. Seuraavaksi Ahonen kysyy saman henkilön nimen toista kirjainta. Osoitin kääntyy nyt aiempaa nopeammin kohti A-kirjainta.

- Onko täällä läsnä henki? Ahonen jysäyttää kaivatun kysymyksen.

Osoitin kääntyy osoittamaan kyllä-sanaa, mutta vain hetkeksi. Mielestäni se lähti kaartamaan kohti ei-sanaa. Teinkö minä sen, kun en kerran usko hengen olevan paikalla? Toisaalta eivät kai nämä muutkaan, mietin. Saatoimme kääntää sitä yhdessä tiedostamattamme.

Ahonen taisi huomata, että ohjain jatkoi matkaansa kyllä-sanan ohi. Hän kysyy nopeasti, voimmeko lopettaa istunnon ja jos voimme, niin liikutaan kohtaan goodbye eli hyvästi.

Ja sinnehän se osoitin totta vie liikkuu.

Ahonen lyö kätensä yhteen. Säpsähdämme.

- Hyvä. Istunto on päättynyt, hän sanoo.

On aika aloittaa analysointi.

Lienee aiheelista kysyä, että miksi ihmeessa jonkin henki olisi kaikista maailman paikoista tullut tamperelaisen baarin kellariin. Kuva: Toni Repo / IS

Jo ennen istunnon aloittamista Ahonen painotti, että mitään yliluonnollista ei tule tapahtumaan.

Eikä tapahtunut.

Ouija-laudalla makaavan osoittimen liike perustuu Ahosen mukaan ideomotoriseen liikkeeseen. Ideomotorisessa liikkeessä on kyse siitä, että esimerkiksi spiritismiä pelatessa pelaajat ryhtyvät tekemään sormilla ja käsillä tiedostamatonta liikettä, jota emme tunnista. Koska kaikkien sormet ovat osoittimen päällä mahdollisimman kevyesti, jo yhden henkilön pieni alitajuinen liike saa osoittimen liikkeelle. Saman on todennut muun muassa psykiatri Hannu Lauerma Apu-lehden kolumnissaan.

- Tällöin muut lähtevät helposti peesaamaan alitajuisesti, Ahonen sanoo.

Osoittimen liikkeen suuntaan vaikuttaa pelin ohjaajan esittämä kysymys. Kun Ahonen kysyi, olemmeko Tampereella, kaikki me tiesimme, missä päin lautaa sana kyllä on. Todennäköisesti ainakin joku meistä halusi alitajuisesti vastata kysymykseen kyllä ja käänsi ideomotorisen liikkeen vaikutuksesta osoitinta sinne päin. Muut peesasivat ja tadaa, "ihme" oli tapahtunut.

- Näin mä uskon, että tapahtui. En usko, että tässä oli mitään henkiä taustalla toimimassa, mutta en toisaalta voi väittää varmaksi, ettei ollut. Mielestäni kyse on kuitenkin psykologisesta ilmiöstä, Ahonen sanoo.

Ilmiö korostuu, jos ihmiset ovat pelitilannetta ajatellen avoimessa mielentilassa. Ahonen on vetänyt vajaat 10 sellaista teemailtaesitystä, joissa on pelattu spiritismiä. Niissä yleisöä on "lämmitelty" jopa 1,5 tuntia ennen peliä.

Silloin ohjain liikkuu kuulemma parhaimmillaan merkittävästi enemmän ja vauhdikkaammin kuin nyt, kun lämmittelyyn oli vähemmän aikaa.

Eikö kyse ollutkaan hengistä? Ei, mikäli Jose Ahoseen on uskominen. Kuva: Toni Repo / IS

Jos ja mitä ilmeisimmin kun kyse on ideomotorisesta liikkeestä ja psykologisesta ilmiöstä, niin miksi ihmeessä monet väittävät kokeneensa spiritismi-istunnon aikana tai sen jälkeen jotain todella outoa tapahtuneen? Milloin on kuulunut koputusta, milloin kaapin ovet ovat auenneet, milloin jokin laudan antama ennustus tulevaisuudesta on toteutunut.

Mitä mieltä Ahonen on näistä väitteistä?

Ensinnäkään hän ei tyrmää tällaisia kokemuksia. Ahonen korostaa, että monet ovat mielentilaltaan aika herkillä, kun pelaavat spiritismiä.

- Jos samaan aikaan tapahtuu jokin sattuma, kuten vaikka että vanhan talon seinästä kuuluu lämpölaajenemisesta johtuva pamahdus, niin ihminen voi luoda mielessään yhteyden tapahtuman ja pelin välillä, Ahonen sanoo.

Mikäli samaan aikaan ei olisi ollut käynnissä sessiota, niin tapahtuma olisi voinut jäädä noteeraamatta tyystin.

- Ajatellaan, että on 10?000 porukkaa, jotka pelaavat spiritismiä. 9?900 kohdalla ei tapahdu mitään ihmeellistä. Jos sadalle porukalle käy jokin sattuma, niin se on jo todennäköisyyksien mukaista. Siinä hetkessä ja tilassa se saatetaan liittää peliin.

Jokainen meistä on todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä kokenut jonkin kummalliselta tuntuneen sattuman. Vaikka sellaisen, että ystävä on soittanut juuri samalla hetkellä, kun on ajatellut häntä. Osa voi pitää tällaista tapahtumaa merkkinä jostain.

Muut pitävät sitä hauskana sattumana.

Entäs sitten ne kertomukset ja videot, joissa väitetään, että demoni tai muu henki olisi vallannut henkilön, joka pelaa spiritismiä? Hyvänä esimerkkinä toimii jutun alussa mainittu video, jossa nainen alkaa sätkiä ja nauraa hyytävää naurua pelin aikana.

Tällaisiin tarinoihin ja videoihin kannattaa suhtautua skeptisesti, mutta Ahosen mukaan ne voivat olla pelaajien todellisia kokemuksia. Jotkut saattavat jännittää spiritismin pelaamista hyvin voimakkaasti ja suorastaan pelätä, mitä tulee tapahtumaan. Ohjaimen liikkuminen ja "oikean vastauksen antaminen" voivat johtaa tällöin jopa paniikkihäiriöön, joka voi tuossa hetkessä näyttäytyä siltä kuin jokin demoni olisi vallannut pelaajan.

- Se voi olla täysin luonnollinen ihmismielen mekanismi, kun pelataan tällaisten asioiden kanssa, joilla on meille vahva kulttuurinen merkitys, Ahonen sanoo.

Tällainen merkitys Ouija-laudalla ja spiritismillä todellakin on.

Ne ovat olleet varsin merkittävästi esillä länsimaisessa, myös suomalaisessa kulttuurissa. 1800-luvulla elänyt kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Minna Canth järjesti aikanaan salongissaan spiritistisiä istuntoja. Niihin osallistui taiteilijoiden kermaa Akseli Gallen-Kallelasta Jean Sibeliukseen. Canthin mukaan "jokainen sivistynyt harrastaa spiritismiä".

Ensimmäinen virallinen myyntiin tarkoitettu Ouija-lauta valmistettiin Yhdysvalloissa vuonna 1890. Yhdysvaltalaisessa kulttuurissa lauta oli pitkälti suosittu seurapeli, jota myytiin 1960-luvulla jopa enemmän kuin Monopolia.

Laudan ja spiritismin status muuttui kertaheitolla vuonna 1973 julkaistun Manaaja-elokuvan jälkeen. Elokuvassa Regan-niminen tyttö kertoo keskustelevansa laudan välityksellä "kapteeni Howdylle". Howdy paljastuu demoniksi, joka ottaa Reganin hallintaansa.

Elokuvan julkaisun jälkeen Ouija-laudan rooli populaarikulttuurissa vaihtui seurapelistä jonkinlaiseksi kauhu- tai jännityspeliksi, jota pelataan tai joka on ainakin näkyvillä monissa kauhu- ja muissa elokuvissa sekä sarjoissa. Tunnetuimpia lienevät Paranormal Activity 1 ja 2, Ouija ja Ouija: Origin of Evil.

- Väitän, että jos otamme jostain sellaisesta kulttuurista ihmisen, joka ei ole koskaan nähnyt lautaa, niin hän ei kokisi jännitystä tai muuta siihen liittyen, kun hänellä ei olisi mielessä mitään valmiita odotuksia, Ahonen sanoo.

Spiritismi oli etenkin kulttuuriväen suosiossa 1800-luvun lopun Suomessa. Kuva: Toni Repo / IS

Vaikka populaarikulttuuri selittää laudan nykyisen statuksen ja vaikka ohjaimen liike johtuu käsien ja sormien tiedostamattomista liikkeistä, Ahonen ei suosittele spiritismin pelaamista kenellekään - etenkään niille, jotka ovat herkkiä tai pelkäävät, mitä pelatessa voisi tapahtua.

- Näihin asioihin pitää suhtautua kunnioittaen, jos mieli on herkkä ja kokee, että tällainen asia jännittää tai ahdistaa, Ahonen sanoo, kun juttelemme yhä samassa kellaritilassa, jossa tovi sitten pelasimme.

Yhtäkkiä yksi seinällä olevista putkista kolahtaa, mutta eri tavalla kuin aloittaessamme.

- Olipa outo ääni, Ahonen sanoo ja hymyilee.

Oliko tämä outo ääni nyt pelkkää sattumaa?

Pakkohan sen oli olla.

Fakta

Kahdeksan vuotta sitten Jose Ahonen ilmoitti pomolleen, että hän lopettaa päivätyönsä ja alkaa ammattimentalistiksi. Ahonen oli pohtinut päätöstä jo parin vuoden ajan, mutta lopullisen vakuuden hän sai Youtube-kanavallaan julkaisemalla videolla, josta tuli viraalihitti.

Magic for dogs- eli Taikuutta koirille -video sai miljoonia ja miljoonia katselukertoja. Sen siivittämänä Ahonen kutsuttiin Los Angelesiin tekemään - kyllä, taikatemppuja koirille.

- Siinä oli pyöritystä aika paljon. Jenkeissä mut tunnistettiin kadulla, Ahonen sanoo.

Mentalismin pariin Ahonen oli päätynyt teini-iän innostuksensa eli hypnoosin ja parikymppisenä syntyneen taikurivillityksen myötä. Mentalisti pysyisi yhdistämään taikuuden ja hypnoosin keskenään.

- Tämä ei ole mulle pelkästään työ, vaan elämä. Elän ja hengitän näitä juttuja. Yritän kehittää yleisölle koko ajan mielenkiintoisempia juttuja, joilla viihdyttää ja hämmästyttää.

Ammattiesiintyjänä Ahonen sanoo tulevansa taloudellisesti mukavasti toimeen, mutta esiintyvän taiteilijan realiteetit Suomessa eivät ole helpoimmasta päästä. Keikkoja on lähinnä viikonloppuiltoina. Ensin Ahonen ajaa pimeydessä pari tuntia keikkapaikalle, virittää esiintyjämoodin päälle, nostattaa tunnelman ja vetää hyvän shown. Sitten hän ajaa samat kaksi tuntia takaisin kotiin.

Mies ei kuitenkaan valita.

- Rakastan tätä. Teen työkseni juuri sitä, mistä tykkään.

Uran yhdeksi hienoimmista kokemuksista hän nostaa tilanteen muutaman vuoden takaa, kun tunnettu britannialainen mentalisti ja illusionisti Derren Brown kutsui Ahosen backstagelle teatteriesityksensä jälkeen.

- Sit mentiin juomaan bisseä ja juteltiin. Se oli tosi kivaa, Ahonen kertoo.

Esiintymisten lisäksi Ahonen on kirjoittanut kaksi kirjaa. Vuonna 2018 ilmestyi Ahosen ja Pete Poskiparran kirja Huijauksen anatomia, vuonna 2020 Ajattele kuin mentalisti. Ahonen kirjoittaa parhaillaan keväällä ilmestyvää Yli luonnollisen -nimistä teosta, jossa hän perehtyy esimerkiksi esoteerisiin henkisiin todellisuuksiin ja salatieteisiin.