Ulla Hurskaisen suuri unelma toteutui tänä syksynä, kun hän onnistui kaatamaan elämänsä ensimmäisen hirven - jopa kaksi. Kun hän kertoi asiasta somessa, reaktio yllätti.

Ulla Hurskainen on julkaissut Twitterissä runsaasti kuvia, joista käy ilmi metsästysharrastuksen vaiheet hirvijahdista ja saaliin lihankäsittelystä aina ruokapöytään asti. Kuva: Ulla Hurskaisen kotialbumi

Ulla Hurskainen oli istunut tornissa hirvipassissa vasta tunnin, kun hirviemä ja sen kaksi vasaa astelivat puiden välistä näkyviin.

Hän valpastui ja teki nopean analyysin: mitä eläimiä on vielä lupa ampua. Jahtiporukan kanssa oli sovittu etukäteen, että ensisijaisesti ammuttaisiin vasaa.

Hurskainen teki päätöksen nopeasti. Hänellä oli hyvä paikka ampua.

Kun vasa kaatui, hän kävi mielessään itsensä kanssa vielä toisen keskustelun. Sen lopputuloksena myös toinen vasa kaatui.

Hirvet olivat Hurskaisen ensimmäiset. Vaikka hän on suorittanut metsästyskortin jo kymmenen vuotta sitten, vasta tänä syksynä hän oli ensimmäistä kertaa hirvijahdissa aseen kanssa.

Hurskaisen teini-ikäinen poika istui viereisellä passipaikalla ja pääsi ensimmäisenä onnittelemaan äitiään kaadoista.

Hän nappasi kuvat, jotka Hurskainen myöhemmin julkaisi Twitterissä.

Sitten alkoi tapahtua.

Hurskaisen poika otti hänestä kuvat saaliin kanssa. Kuva: Ulla Hurskaisen kotialbumi

Viestejä tulvi valtava määrä, ja osa niistä oli hyvin vihaisia.

Jotkut vertasivat Hurskaisen julkaisua Afrikan jahtikuviin, toiset kutsuivat häntä mielisairaaksi sadistiksi.

Kuvia ei oltu aseteltu mitenkään. Toisella vasoista oli kieli ulkona, mikä aiheutti someyleisössä erityistä pahennusta.

Hurskainen tiesi, että metsästys, lihansyönti ja ampuminen jakavat mielipiteitä. Tällaista myrskyä hän ei kuitenkaan osannut odottaa. Keskustelu polarisoitui äärilaitoihin.

- Se yllätti, miten tunnepitoisesti tähän suhtauduttiin. Osa ihmisistä ei halunnut keskustella tai ymmärtää asiaa omasta näkökulmastaan yhtään pidemmälle.

Hän sanoo, että on aiemmin saanut melko turvallisesti keskustella omassa kuplassaan erilaisista asioista. Nyt keskustelutyyli oli selvästi kärjekkäämpää.

- Itse en lähtisi noin hyökkäämään tai maalittamaan kenenkään tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.

Hurskainen nauttii metsästyksestä, sillä siinä saa olla luonnon keskellä ja työkiireet unohtuvat. Koirien kanssa työskentely on olennainen osa metsästysharrastusta. Kuva: Ulla Hurskaisen kotialbumi

Metsästysharrastus tuli Hurskaisen elämään vasta aikuisena. Hän seurasi pitkään harrastusta sivusta miehensä ja poikansa kautta.

Metsästyksessä kiinnostavinta on Hurskaisen mukaan luonnossa oleminen. Kun muut lähtivät syyslomalla kaupunkilomalle, hän painui perheensä kanssa metsään.

- Hirvipassissa olet yksin luonnon keskellä. Sielu ja ruumis lepäävät ihan eri tavalla kuin monessa muussa harrastuksessa. Metsästys on loistavaa vastapainoa hektiselle työlle.

Hurskainen sanoo, että metsästys vaatii kärsivällisyyttä ja sitoutumista. Porukalla on yhteiset tavoitteet ja säännöt. Talkootyötä tehdään paljon. Metsässä kaikki ovat samanarvoisia.

- Sosiaalinen kanssakäyminen ei perustu siihen, mitä teet työksesi, minkä ikäinen olet tai millaisista lähtökohdista tulet.

Sukupuolestakaan ei tehdä kysymystä, vaikka Hurskainen on metsästysseuransa ainoa nainen. Hän teki viime viikolla historiaa olemalla seuransa ensimmäinen hirven kaatanut nainen.

- Siinä kohtaa se ehkä nousi esille, Hurskainen nauraa.

Vaikka naisia on tullut metsästysseuroihin, harrastus on edelleen miesvaltainen. Hurskainen arvelee, että siihen vaikuttavat perinteet.

- Aiemmin on ajateltu, että mies hankkii leivän pöytään, ja sitä on uusinnettu metsästyksen kautta. Myös aseiden käsittely ja ampuminen on ollut miesten kenttää.

Hurkainen toteaa, että lihankäsittely huolella ja hygieenisesti on osa saaliin kunnioitusta. Kuva: Ulla Hurskaisen kotialbumi

Luonnossa olemisen lisäksi Hurskaiselle on tärkeää, että hän tietää, mistä ruoka tulee. Perheessä syödään lähes pelkästään riistalihaa.

- Tämä on lähiruokaa. Tiedän, mistä ruoka on tullut ja mitä sen eteen on tehty.

Hurskainen on harmissaan siitä, että monen mielikuva metsästyksestä on niin kapea.

- Ajatellaan, että mennään metsään, ruvetaan ammuskelemaan ja saalista tulee aina.

Parhaimmillaan -?ja pahimmillaan harrastukseen saa uppoamaan satoja tunteja. Hurskainen sanoo, että metsästys vaatii ajallista panostusta ja ymmärrystä siitä, miten riista metsässä käyttäytyy ja liikkuu.

Hurskainen antoi osan lihasta muun muassa ystävälleen. Kuva: Ulla Hurskaisen kotialbumi

Heidän jahtiporukkansa metsästää Venäjän rajalla, mikä tekee harrastuksesta hieman haastavamman. Rajavyöhykkeellä liikkuminen on rajoitettua, mutta riista tai koirat eivät tunne rajoja.

Usein metsästys vie aikaa pois joltain muulta. Se on kuitenkin Hurskaisen mukaan pieni haitta.

- Tämä on hyvä harrastus. En tässä muuten mukana olisi tai pitäisi tästä ääntä, jos ajattelisin toisin.

Sosiaalisessa mediassa Hurskainen on tietoisesti myös halunnut murtaa käsityksiä, joita metsästykseen liitetään. Joitakin ihmisiä järkyttäneen postauksen jälkeen hän julkaisi Twitterissä ketjun, jossa hän kävi kohta kohdalta läpi, mitä kaatokuvien takana on.

- Riistaa pääsee näkemään lopulta melko harvoin, ampumaan vielä harvemmin. Jotkut ovat vuosia jahdissa ampumatta mitään, hän kirjoitti.

Juuri siksi ensimmäinen onnistunut kaato tuntui Hurskaisesta niin ihmeelliseltä.

Postaustaan hän ei kadu, vaikka julkaisu sai isot mittasuhteet. Hän sanoo, että toimisi yhä samalla tavalla. Hirvenmetsästys jatkuu ensi syksynä, sillä tältä vuodelta Hurskaisen jahtiporukan hirvenkaatoluvat on käytetty.