Ilta Sanoma

Rikosylikomisario Niko Rantsi tietää, miltä tuntuu joutua itse rikoksen uhriksi, kun sinnikäs vainoaja piinasi häntä vuosien ajan. Sietokyvyn rajat ylittyivät viimeistään silloin, kun "Arto" paljasti katselleensa Rantsin lasten kuvia.

Niko Rantsi kokosi kirjaan tapauksia uransa varrelta. Yksi niistä on hänen oma vainoojansa.

Niko Rantsi kokosi kirjaan tapauksia uransa varrelta. Yksi niistä on hänen oma vainoojansa. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Tekstiviesti tärähti keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Niko Rantsin puhelimeen kesken työpäivän.

"Kolmoskanavan aamu-tv:ssä julkaistiin sun ottama kesäkuva, jossa kaksi pikkulasta hyppää rantakiveltä veteen. Sä voitit sillä kuvalla itsellesi keittokirjan. Onnea. Ystävällisin terveisin Arto."

Heti perään "Artolta" tuli vielä toinen viesti.

"Näytti siltä, että lapsesi oli toinen kuvassa olevista." Viestissä mainittiin lapseni nimi ja sukupuoli.

Rantsi tunsi kuohuvaa vihaa. Lapsi ei ollut tunnistettavissa valokuvasta, mutta mies halusi antaa ymmärtää tuntevansa lapsen ulkonäöltä.

Samalla hän oli huolissaan. Rantsi tiesi, että miehellä oli yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Mies myös antoi ymmärtää tietävänsä, missä Rantsi asuu ja kuka tämän vaimo on.

Viimeistään nyt oli pakko ryhtyä toimeen, rikosylikonstaapeli ajatteli.

Rantsi kertoo tapauksesta tuoreessa kirjassaan Rikospoliisin silmin - Tositarinoita Suomesta (Tammi). Kirjassa hän kertoo poliisin uralleen sattuneista noin paristakymmenestä rikos- ja onnettomuustapauksesta pintaa syvemmältä.

Vainoamistapauksen hän otti mukaan, koska kokee asian - viranomaisiin kohdistuvan häirinnän - tärkeäksi.

Rantsi sanoo, että olisi mieluummin ottanut nyrkin naamaansa kuin vuosia jatkuneen vainoamiskierteen ja uskoo monen muunkin ajattelevan niin.

- Fyysinen päällekäyminen on ihan selvä tapaus, jokin rikosnimike täyttyy. Mutta kun mennään henkiselle puolelle, asia on hankalampi vaikka se voi olla viranomaiselle huomattavasti kuormittavampaa. Se nakertaa, Rantsi sanoo.

Niko Rantsi on ollut mukana tutkimassa montaa Suomea järkyttänyttä rikostapausta, muun muassa Turun puukotusta.

Niko Rantsi on ollut mukana tutkimassa montaa Suomea järkyttänyttä rikostapausta, muun muassa Turun puukotusta. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Vainoaminen juonsi juurensa kesään 2011, jolloin Rantsi kuulusteli erästä miestä törkeän väkivaltarikoksen todistajana ja epäiltynä alamaailman kiristysjutussa. Mies ei ollut tapauksessa mitenkään keskeinen henkilö, vaan kuten Rantsi kuvailee, sen ulkokehällä.

Oikeus käsitteli jutun lainvoimaiseen tuomioon asti, eikä Rantsi kuullut miehestä sen koommin, kunnes tämä alkoi yhtäkkiä soitella hänen työpuhelimeensa toukokuussa 2015.

- Puhelut olivat erikoisia. Mietin, että eihän tässä ole päätä tai häntää. Koska se oli niin älytön, niin mietinkin, että tuleeko tähän vielä jotain jatkoa. Mutta tällaista en odottanut.

Mies väitti, että neljän vuoden takaisessa kiristystutkinnassa oli epäselvyyksiä. Hän syytti Rantsia asiakirjojen hävittämisestä ja virheellisestä, jopa laittomasta toiminnasta ja vaati tätä tulemaan käräjäoikeuteen kertomaan, että oli erehtynyt uskomaan epärehellistä kiristyksen uhria.

Rantsi ilmoitti, että tapaus on loppuun käsitelty.

Hänen puhelimensa alkoi soida muutaman viikoin kuluttua. Mies oli jollain ilveellä löytänyt Rantsin siviilinumeron ja ryhtyi soittelemaan ja lähettämään tekstiviestejä. Vielä toistaiseksi hän myös pahoitteli yhteydenottojaan.

Yhteydenotot vain kiihtyivät. Lopulta Rantsi kutsui miehen tapaamiseen Pasilan poliisitalolle ja toisti kantansa, asia oli loppuun käsitelty, eikä hän hyväksy yhteydenottoja siviilipuhelimeensa. Miehet paiskasivat kättä ymmärryksen merkiksi.

Se ei auttanut. Päinvastoin, jonkin ajan kuluttua mies vain lisäsi kierroksia. Linjoja pitkin alkoi tulla verhottuja uhkauksia.

Rantsi kävi päässään läpi erilaisia uhkakuvia. Mistä mies oli saanut hänen salaisen puhelinnumeronsa? Oliko uhka todellinen ja jos oli, kuinka vakava? Tätä pohdittiin myös työnantajan kanssa.

Ainakin mies oli epävakaa ja arvaamattomampi kuin moni väkivalta- ja ammattirikollinen, Rantsi arvioi tuolloin mielessään. Hänen kokemuksensa mukaan moni ammattirikollinen arvosti ammattimaista poliisia, mutta nyt arvostuksesta ei ollut näkyvissä tippaakaan.

Hän teki miehestä rikosilmoituksen.

- On minua ennenkin uhattu töissä, mutta se on eri asia, jos joku lohkaisee jotain poliisiauton takapenkiltä. Tässä kaveri miettii asiaa kuukausia ja silti tekee niin kuin tekee.

Vaikka mies ei uhkaillut ja häirinnyt häntä jatkuvalla syötöllä, asia oli koko ajan Rantsin elämässä. Mies oli välillä kuukausia hiljaa. Milloin poliisi teki esitutkintaa, milloin syyttäjä pohti syytteen nostamista ja milloin istuttiin oikeussaliin, hän kertoo.

Syksyn 2015 aikana Rantsi kävi henkistä kamppailua siitä, mitä tekisi, jos törmäisi mieheen tai tämä ilmestyisi hänen pihapiiriinsä.

Jossain vaiheessa hän oli vienyt kotinsa eteisen kaappiin pesäpallomailan muun perheen tietämättä.

- Se toi ikään kuin henkistä tukea. Vaikka se oli kaapissa, ei se tarkoita, että olisin käyttänyt sitä, Rantsi sanoo.

Rantsin uusin teos on tietokirja, mutta hän on julkaissut myös kaksi romaania Kuka viereesi jää (2021) ja Sinun puolestasi vuodatettu (2020). Kolmas on työn alla.

Rantsin uusin teos on tietokirja, mutta hän on julkaissut myös kaksi romaania Kuka viereesi jää (2021) ja Sinun puolestasi vuodatettu (2020). Kolmas on työn alla. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Jossain vaiheessa hän päätti olla itselleen armollinen ja antaa ikään kuin luvan reagoida, kuten kuka tahansa perheenisä saattaisi reagoida tilanteessa, jossa kokee perheensä uhatuksi.

- Olen rauhallinen kaveri, niin kuin me poliisit yleensä ottaen. Mutta poliisillakin on viiva, jota ei voi ylittää. Hyväksyin sen, että en ehkä pysty hillitsemään itseäni. Sitä tilannetta ei onneksi koskaan tullut.

Rantsi harkitsee sanojaan.

- Jos kotirauhaa häirittäisiin röyhkeästi ja perhettä järkyttäen, niin siinä tilanteessa ainakin saattaisin tämän henkilön pois kotirauhan piiristä. En halua spekuloida sillä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Ei siinä kuitenkaan kahville istuttaisi.

- Ja tietysti soittaisin poliisit paikalle. En halua ajatella mitään sen vakavampaa, mutta jos tilanne on oikein päällä, niin kyllähän sitä kaikenlaista mielessä käy, hän lisää.

Käräjäoikeus tuomitsi Arton sakkorangaistukseen vainoamisesta. Rantsi kohtasi hänet oikeudessa vielä kahdesti.

Maaliskuussa 2019 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehelle viisi kuukautta ehdollista vankeutta vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta.

Viimeinen kohtaaminen tapahtui käräjäoikeudessa marraskuussa 2020. Sen tiimoilta mies tuomittiin vielä törkeästä kunnianloukkauksesta ehdolliseen vankeuteen.

Sen koommin - lähes kahteen vuoteen - Rantsi ei ole miehestä kuullut. Hän uskoo, että tarina päättyi siihen.

- Hyvä niin, mutta eihän ihmisestä koskaan tiedä.

Arton nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.

Ilta Sanoma
jeudi 27 octobre 2022 22:35:00 Categories: Ilta Sanoma Kotimaa

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.