Tappara teki valmentajaratkaisun, joka on samaan aikaan suuri riski ja suuri mahdollisuus, kirjoittaa uutispäällikkö Juha Hiitelä.

Rikard Grönborg (vas.) on Mikko Leinosen valinta Tapparan seuraavaksi päävalmentajaksi.

Urheilussa asiat voivat joskus kääntyä nopeasti päälaelleen.

Vuosi sitten näytti siltä, että Ilveksestä olisi kasvamassa Tampereen - ja miksei koko Suomen - jääkiekon uusi suunnannäyttäjä. Joukkue pelasi absoluuttisen viihdyttävää jääkiekkoa, seuran markkinointi oli valtakunnan kärkeä, ottelutapahtuma erinomainen ja edessä oli siirtymä vanhasta ja nuhruisesta Hakametsästä Nokia-areenaan.

Samalla näytti siltä, että naapuriseura Tappara olisi polkemassa paikallaan. Joukkue oli johtajiensa näköinen, harmaa ja työteliäs, eikä kovin räiskyvä. Kun menestystä oli tullut niin runsaasti, niin kaavamaiset peruspelit eivät enää kiinnostaneet yleisöäkään.

Tappara oli oman rautakorpelaisen traditionsa vanki. Keskustan uuteen areenaan oli siirtymässä tuloksellisesti edelleen tikissä oleva, mutta muuten pahasti ummehtunut seura.

Nyt tilanne on täysin päinvastainen.

Positiivinen hype katosi Ilveksestä, kun toimitusjohtaja Risto Jalo antoi potkut päävalmentaja Jouko Myrrälle ja nosti tilalle Antti Pennasen. Se hiljensi nerokkaan markkinointikoneiston ja teki kiekkokansan lemmikistä hylkiön, ainakin hetkeksi aikaa.

Raaka tappioputki vielä alleviivaa Ilveksen ristiriitaista päätöstä.

Ja takamatkalta ponnisti Tappara, joka Iltalehden shokkiuutisen mukaan on palkannut uudeksi päävalmentajakseen Rikard Grönborgin, Ruotsin maajoukkueen entisen päävalmentajan.

Hänen tämänhetkinen seuransa Zürich Lions ilmoitti torstaina, ettei Grönborg jatka seurassa ensi kaudella.

Yhdellä liikkeellä Tappara muuttui kiinnostavaksi.

Tapparan iso muutos alkoi jo vuosi sitten, kun pitkäaikainen toimitusjohtaja Mikko Leinonen palasi eläkkeeltä hallitukseen.

Helmikuussa Tappara antoi potkut urheilujohtaja Jukka Rautakorvelle, kun kävi ilmi, että Rautakorpi oli tehnyt valmennussopimuksen JYPiin ja kasasi enemmän jyväskyläläisten joukkuetta eikä tämän kauden Tapparaa.

Kesällä tehtiin päätös, että pitkäaikainen päävalmentaja, Rautakorven varjosta seuraikoniksi noussut Jussi Tapola ei jatkaisi päävalmentajana enää tämän kauden jälkeen.

Urheilutoiminnan otti johtaakseen Leinonen, joka oli puolipakolla ryhtynyt hallituksen puheenjohtajaksi, kun pitkäaikainen puheenjohtaja Heikki Penttilä yllättäen ilmoitti lopettavansa.

Lue lisää: NHL tulee Suomeen - Ilves ja Tappara takovat taas messevät rahat: "Kermavaahtoa päälle"

Mikko Leinonen on Mr. Tappara. Kuva: Ossi Ahola

Tappara henkilöityy Leinoseen. Työteliäs, päällisin puolin vaatimaton, mutta sopivassa tilanteessa hyvin omanarvonsa tunteva, tarkka ja jopa konservatiivinen. Tapparalaisuuteen ei ole koskaan kuulunut hauskanpito ja höntsäily, vaan raaka työnteko ja sitoutuminen tuloksen saavuttamiseen.

Seuran toimiston kaapit ovatkin täynnä mestaruusmitaleja.

Palkkaamalla ruotsalaisen Grönborgin Leinonen järisyttää tapparalaista traditiota. Ensinnäkin uusi päävalmentaja on Suomen mittakaavassa aivan poikkeuksellisen suuri taloudellinen satsaus ja myös valtava taloudellinen riski.

Tappara on yli 20 vuotta ollut käytännössä naimisissa Rautakorven ja Jääkiekkoliiton ajattelun kanssa.

Grönborg taas edustaa valmentajana aivan eri maailmankuvaa kuin mihin tapparalainen traditio tiukan viisikkopelaamisen ja tarkan puolustamisen muodossa on perustunut.

Tämä on melkein sama kuin suomalainen valittaisiin Ruotsin kuninkaaksi.

Grönborg on sekoitus pohjoisamerikkalaisuutta ja modernia ruotsalaisuutta, minkä voi kansankielellä tiivistää: mennään eikä meinata.

Hän ajattelee jääkiekkoa hyökkäyspelinä, viihdyttävänä vauhtipelinä, jossa pelaajilla on paljon valtaa.

Grönborgin jääkiekko on lähes täydellinen tapparalaisuuden antiteesi.

Uusi päävalmentaja on Leinosen valinta.

Kokenut seurapomo ansaitsee giganttisen hatunnoston siitä, että hän on uskaltanut lähteä pois mukavuusalueiltaan ja päätyä hyvin epätapparalaiseen valintaan.

Ja valtavan setelitukun investointi valmentajan palkkaan on vastoin tarkan markan miehenä tunnetun Leinosen ajatusmallia.

Onnistuessaan Grönborg nostaa Tapparan pelaamisen uudelle tasolle ja voi viedä kirvesrinnat koko eurooppalaisen jääkiekon suunnannäyttäjäksi.

Ennen kaikkea hänen palkkaamisensa Tampereelle, suomalaisen jääkiekon mallioppilaan peräsimeen, on märkä rätti kotimaisen valmentajakunnan naamaan.

Suomalaiset valmentajat haluavat uskotella olevansa maailman parhaita jääkiekkovalmentajia, mutta nyt SM-liigan suurseura meni ja palkkasi ulkomaalaisen nimivalmentajan.

Eikä mitään pohjoisamerikkalaista raakkia, vaan eurooppalaisen jääkiekon läpikotaisin tuntevan kosmopoliitin.

Grönborgin palkkaamisessa on riskinsäkin. Hän voitti Tre Kronorin kanssa kaksi MM-kultaa ja nauttii Ruotsin maajoukkuepelaajien vankkumatonta arvostusta.

Pohjois-Amerikassa yliopistokiekkoa pelannut ja siellä juniorikiekkoa valmentanut Grönborg on ollut valtaosan urastaan Ruotsin liiton eri tehtävissä ja lähti Zürichiin hakemaan kannuksia seurajoukkuevalmentamisesta.

Hänen tähtäimenään on NHL, koska kielitaito ja kulttuurintuntemus ovat kunnossa.

NHL-unelma koki kolauksen, kun Zürich hävisi viime keväänä finaaleissa Zugille johdettuaan sarjaa otteluvoitoin 3-0. Neljä peräkkäistä tappiota karkottivat NHL-seurojen pomot, ja myös Grönborgin ja sveitsiläisseuran välisiin suhteisiin tuli lommo.

Lue lisää: Jukka Rautakorpi kertoo vuosia sitten saamastaan pysäyttävästä viestistä - siitä seurasi järkytys

Rikard Grönborg haluaa NHL:ään ja tällä hetkellä Tappara on varteenotettavin tie sinne. Kuva: HEIKKI SAUKKOMAA/LEHTIKUVA

Lue lisää: Tapparan rehvasteleva julkaisu aloitti kritiikkivyöryn - Aki Linnanahde täräytti suorat sanat: "Viestitään typerästi"

Totuus on myös, ettei ruotsalaisvalmentajalle ollut järin montaa vaihtoehtoa Euroopassa. Sveitsissä hänen maineensa on mennyt ja Ruotsissa suurseurat kuten Frölunda ja Färjestad ovat kiinnittäneet valmentajansa pitkillä sopimuksilla.

Ja kokonaan oma kysymyksensä on se, miten hän sopeutuu Tapparaan ja tapparalaiseen kulttuuriin, joka on kuitenkin ollut aina vahvempi kuin yksikään seurassa työskennellyt valmentaja, vaikka se on Rautakorpeen 2000-luvulla henkilöitynytkin.

Pystyykö kansainvälinen, jääkiekosta hyvin eri tavalla ajatteleva valmentaja totuttautumaan Tapparan seurakulttuuriin ja toisinpäin: miten Tapparan perinteinen, jäyhä, puolustusvoittoinen ja hyvin konservatiivinen seurakulttuuri sopeutuu ulkopuolelta tulevaan päävalmentajaan?

Grönborgin valinta on Tapparalle giganttinen riski sekä taloudellisesti että urheilullisesti. Nimekkään valmentajan epäonnistuminen olisi Tapparalle katastrofi, jolla voisi olla kauaskantoiset seuraukset.

Mutta se on myös valtava mahdollisuus. Mahdollisuus sementoida asemansa suomalaisen jääkiekon suunnannäyttäjänä ja nousta eurooppalaiseksi suurseuraksi.