Mikko Porvalin uusi kirja kertoo sodan ajan tiedustelun julmasta arjesta.

Vesitaso lähdössä viimeiselle matkalleen. Saksalainen lentokone miehistöineen tuhoutui yrityksessä noutaa virolaisia kaukopartiomiehiä kaukaa Arkangelin radalta. Kuva: Kirjan kuvitusta

Sota ja sen juonet ovat kavalia. Leningradin piirityksen aikana suomalaiset yrittivät saada neuvostoliittolaiset teloittamaan tärkeän puna-armeijan upseeriin. Suomalaisten kouluttaman kaukopartion tuhon syy taas saattoi olla Saksan tiedustelupalvelujen kilpailu keskenään.

Elokuussa 1942 neuvostoliittolaiset pidättivät kaksi Leningradin alueelle lähetettyä "meridesanttia", suomalaisten vakoojaa. Miehet olivat suomalaisten vangeiksi aiemmin jääneitä neuvostosotilaita. Heidät oli käännytetty Suomen puolelle. Miehet vietiin perille Laatokan läpi siellä operoineella italialaisella torpedoveneellä.

Suomalaiset saivat nopeasti tiedon miesten kiinnijäämisestä, mutta luottivat siihen, että neuvostoliittolaiset eivät tietäisi tätä. He lähettivät vakoojille radioviestin, jossa näitä kehotettiin ottamaan yhteyttä Leningradin rintaman huoltotoimiston päällikköön, majuri Nikolai Vasiljeviin. Tälle piti antaa vakoojien keräämä aineisto. Tarkoituksena oli antaa kuva, että majuri Vasiljev olisi tärkeässä asemassa suomalaisten hyväksi toimivassa vakoojaringissä. Se tieto olisi todennäköisesti johtanut tämän teloittamiseen.

Vasiljev oli tärkeässä asemassa, sillä hänen piti johtaa Laatokan jäälle tehtävän huoltoradan rakentamista. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n miehet ottivat yhteyttä Vasiljeviin vakoojina esiintyen, mutta tämä ilmoitti asiasta heti esimiehilleen. Vasiljev todettiin syyttömäksi ja hän jatkoi työtään.

Tapauksesta kerrotaan Mikko Porvalin uudessa kirjassa Syvärin takana - päämajan kaukopartio Vehniäinen 1941-1943 (Atena). Kirja dokumentoi tarkasti yksikön vaiheita ja tehtäviä, jotka liittyivät myös vakoiluun. Porvalin isoisä, tunnettu kaukopartioretkien tekijä Antti Porvali palveli yksikössä.

Puna-armeijan upseeri Nikolai Vasiljev, jonka suomalaiset yrittivät juonia teloitettavaksi. Vasiljev oli toteuttamassa jäärataa Laatokan yli piiritettyyn Leningradiin. Kuva: kirjan kuvitusta

Porvali valottaa kirjassaan myös vuonna 1942 tuhoutuneen kaukopartio Rägastikin arvoitusta. Partio koostui virolaisista miehistä, mutta oli suomalaisten kouluttama ja suorittamassa saksalaisten antamaa salaista tehtävää. Määränpää oli kaukana Arkangelin rajalla.

Kahden koneen kuljettama 13 miehen partio joutui vaikeuksiin alusta asti. Elokuussa alkanut kärsimysten tie päättyi vasta marraskuussa virolaisten täystuhoon. Porvalin mukaan saksalainen vesitaso lähetettiin lokakuun lopulla noutamaan miehiä. Osa heistä pääsi siihen tulitaistelun keskellä. Kone kuitenkin vaurioitui niin pahoin, että se joutui tekemään pakkolaskun. Lopulta kaikki virolaiset oli surmattu tai vangittu ja vankeja odotti kuolemantuomio.

Porvali kiinnittää huomiota epäonneen, jota oli liikaakin ollakseen sattumaa. Puna-armeija saattoi tietää partion tulosta ja sytyttää merkkitulia johtaakseen sen ansaan. Porvali esittää teorian, että partion tuho saattoi todella olla edeltä päätetty. Hän haluaa puhdistaa virolaisen radistin Osvald Krivainin maineen. Tämän on väitetty kiinni jäätyään toimineen yhteistyössä puna-armeijan kanssa, mutta Porvalin mukaan tästä ei ole todisteita.

Porvali pohtii mahdollisuutta, että sabotaasin syynä olisi ollut kahden saksalaisen tiedustelupalvelun Abwehrin ja RHSA:n keskinäinen kilpailu. Abwehr olisi järjestänyt partion tuhon aiheuttaakseen hallaa RHSA:n suunnittelemalle operaatioille.

Virolaisia vapaaehtoisia Suomen univormuissa. Kuvassa on mukana suuri osa tuhoutuneen partion jäsenistä. Kuva: SA-kuva

Kirja kuvaa myös suomalaisten suorittamaan kaukopartiotoimintaan liittyvää tiedustelua. Joskus siihen liittyi syvästi inhimillisiä ulottuvuuksia.

Elokuussa 1942 Äänisjärven takana toiminut suomalainen partio otti mukaansa 15-vuotiaan karjalaispojan Vasili Nikitinin, jota alettiin sanoa Villeksi. Poika pääsi Suomeen. Asia on aiemmin esitetty niin, että mukaan halunnut poika olisi otettu hyvää hyvyyttä maskotiksi.

Vasili Nikitin suomalaisten kaukopartiomiesten kanssa. Nämä nimesivät pojan Villeksi ja ottivat mukaansa. Kuva: kirjan kuvitusta

Porvali kyseenalaistaa tämän. Hänen mukaansa partio sai Ville Nikitiniltä suuren määrän tietoja. Tuntuu mahdottomalta, että 15-vuotiaalla pojalla olisi ollut sellainen tietomäärä. Porvali kiinnittää huomiota eräässä valokuvassa näkyvään vanhempaan mieheen. Hän epäilee, että tämä saattoi olla Villen isä ja tietojen todellinen kerääjä. Mies olisi ehkä pistänyt tietojen hinnaksi, että poika pääsee partion mukana suomalaisten puolelle.

Villen kohtalo oli kuitenkin surullinen. Hänet otettiin osasto Vehniäisen lähetiksi. Jo marraskuussa 1942 "sotamies Nikitin" sai kuitenkin korkean kuumeen. Hän oli sairastunut aivokalvontulehdukseen.

Ville siirrettiin kenttäsairaalaan, jossa hän kahden viikon kuluttua kuoli. Osasto Vehniäinen halusi järjestää kauniit hautajaiset, joihin hankittiin pojan uskonnon mukaan ortodoksipappi. Hänen arkkuaan kantoivat samat partiomiehet, jotka olivat ottaneet pojan matkaansa muutamaa kuukautta aiemmin.

"Sotamies Ville Nikitin". Karjalaispoika kuoli muutaman kuukauden suomalaisten kanssa oltuaan aivokalvontulehdukseen. Kuva: kirjan kuvitusta