Keniassa ei ymmärretä, miksi pohjoismaissa luetaan dekkareita. Heille raakuutta on jo tarpeeksi omassa arjessa.

Kun ruotsalainen dekkarikirjailija Liza Marklund kertoi kenialaiselle ystävälleen ammattinsa, tämä hämmästyi. Miksi ihmeessä kirjoitat rikoksista?

Elämän raakuus oli kenialaiselle arkipäivää. Ei tullut mieleenkään lukea kauheuksista, kun niitä oli tarpeeksi jo omassa arjessa.

"Tarvitsemme hyvinvointivaltion, että voimme kirjoittaa rikoksista", Liza Marklund kertoi Ilta-Sanomien taannoisessa haastattelussa.

Viime aikoina Liza Marklundin sanat ovat tulleet mieleen. Elämä on uhkia täynnä. On pandemiaa, Ukrainan sotaa, hintojen nousua ja uutta epävarmuutta. Olen huomannut, että dekkarit eivät enää jaksa itseäni samalla lailla kiinnostaa. Imu puuttuu.

En jaksa enää lukea patologin tutkimuksista ruumishuoneella tai idyllisellä järvenrantatontilla tapahtuneesta murhasta. Se on liian ankeaa, kun oma maailma on uhkakuvia täynnä.

Kyseessä ei liene kuitenkaan laajempi ilmiö. "Tuo on kyllä hyvä kysymys", eräs kustantaja sanoi, kun kysyin, onko dekkareiden suosiossa nähtävissä laskua ankeiden aikojen takia.

Ainakaan vielä ei kuulemma ole.

Jännitysgenre kiinnostaa lukijoita ja äänikirjojen kuuntelijoita.

Syyskuun myydyin kirja kaikissa formaateissa oli vankilanjohtaja Kaisa Tammen tietokirja Naisvankilan pomo. Kolmanneksi kiilasi Max Seeckin dekkari Loukko.

Viime vuonna äänikirjapalvelu BookBeatin kuunnelluimpien äänikirjojen Top 10:ssä oli viisi dekkaria.

Yksi suosion salaisuus on, että dekkarit ovat hyvää viihdettä. Ihmiset lukevat dekkareita paetakseen todellisuutta. Hyvinvointivaltiossa on asiat hyvin, kun murhista lukeminen rentouttaa.

Dekkareissa käsitellään rikosten ohella laaja kirjo aiheita. Rakkautta, sairauksia, maahanmuuton ongelmia tai ihmisten hurjia odotuksia. Mitä vain.

Onneksi kaikki dekkarit eivät ole kohtuuttoman raakoja, vaikka sitä saatetaan joskus suorastaan odottaa.

"Nykyään dekkarissa pitää koko maailman olla vaarassa, eikä saisi kuvata sellaisia tumpeloita, jotka heittävät sateenvarjotelineellä murhaajia", dekkarikirjailija Virpi Hämeen-Anttila sanoo humoristisesti Ilta-Sanomien tuoreessa haastattelussa.

Dekkareiden taustalla on usein vakavia aiheita. Liza Marklundia kiinnostaa miettiä dekkareissaan, miksi ihmiselle on tärkeää olla sosiaalisesti hyväksytty.

"Vastaus on, että onnen etsiminen on monia eteenpäin ajava voima", Liza Marklund kertoi.

"Jos metsästää onnea, epäonnistuu, mutta jos yrittää tehdä hyviä asioita, onnistuu", hän jatkoi.

Tuohon ei ole lisättävää.

Dekkarikirjailijat puhuvat myös 1920-luvun sortovuosista, lapsen diabeteksesta sekä kuolinavun oikeutuksesta. Ja salaisuuksista, joita jokaisella ihmisellä on.

Koko elämän kirjosta.

"Jokainen on jostain kohtaa rikki. Se on kauhean kiehtovaa", Islannissa asuva dekkarikirjailija Satu Rämö sanoo.

Armollinen ajatus.

Taidanpa sittenkin tarttua viikonloppuna dekkareihin.

Ne antavat ajattelemisen aihetta.