Koiranpennun kuolema aiheutti suuren surun, mutta yhdisti lopulta perhettä.

Kuva: JULIUS KONTTINEN

Laulaja-lauluntekijä Jannika B kertoo avoimesti elämänsä käänteistä yhdessä Sanna Wikströmin kanssa kirjoittamassaan uutuuskirjassa Jannika B - Ihmisen muotoinen (Otava).

Torstaina ilmestyneessä teoksessa artisti käsittelee taannoista uupumustaan ja kertoo läpikäymistään terapia- ja tunneprosesseista. Aiemmin surua kohdatessaan Jannika ei osannut itkeä, mutta sittemmin hän on oivaltanut itkun eheyttävän voiman.

Tunteiden käsittely näkyy myös perhe-elämässä ja vanhemmuudessa. Kirjassa Jannika kertoo traagisesta tapahtumasta: heidän koiranpentunsa hukkui edelliskesänä.

- Tilanne oli kamala. Vaikka olimme aiemminkin kokeneet lemmikin menettämisen, eläimet olivat kuolleet vanhuuteen, ja se oli meille kaikille helpompi käsitellä.

- Olemme aina pitäneet koiristamme niin hyvää huolta, että tapahtuma sai minut ja mieheni aivan shokkiin, Jannika kirjoittaa.

Koiranpennun kuolema oli Martta-tyttärelle elämän ensimmäinen suru ja trauma. Koiranpentu oli kuin perheenjäsen, ja Jannika ja aviopuoliso Toni Wirtanen pyrkivät tukemaan Marttaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Vuorotellen vanhemmat tukivat lastaan ja pyrkivät tuolloin pysyttelemään rauhallisina.

- Tapahtumailtana se olin minä. Vasta kun Martta nukahti, menin suihkuun ja lyyhistyin suihkun lattialle itkemään.

Martalle oli tärkeää, että hän sai hyvästellä koiranpennun ajan kanssa. Pennulle suunniteltiin yhdessä hautajaiset.

- Martta toivoi, että tekisimme pienen puuarkun, mutta sitä ei saanut laittaa kiinni. Sovimme, että myöhemmin kun saisimme tuhkat, tai "tähtipölyn", joksi sitä kutsumme, se ripoteltaisiin veteen, koska sitä koiranpentumme rakasti.

- Vaikka surun käsitteleminen oli meille kaikille - varsinkin Martalle - rankkaa, koen, että se oli parasta, mitä siinä hetkessä pystyimme tekemään.

Toni ja Jannika Wirtanen edustivat Valmentaja-elokuvan ensi-illassa vuonna 2018. Kuva: Tuomas Selänne

Jannikan mukaan tragediasta kirjoittaminen oli hänelle tärkeä osa suruprosessia.

- Valo pimeyksien reunoilla kohtaamassamme surussa oli se, että perheemme lähentyi entisestään yhteisen surun kautta ja Martta oppi heti seuraavana päivänä uimaan. Loppujen lopuksi nyt kun käyn läpi tätä tarinaa, voin todeta, että surustamme muodostui meille myös kaunis muisto, Jannika kirjoittaa.

Sanna Wikströmin ja Jannika B:n kirja Ihmisen muotoinen (Otava) ilmestyy 20. lokakuuta.