Markus Vuorelalla on hyvä syy siihen, että hän otti oman pyörän mukaan jopa hiihtomaajoukkueen vuoristoleirille.

Markus Vuorela pyöräilemässä Berninasolan maisemissa Italian ja Sveitsin rajalla. Kuva: Markus Vuorelan kuvakokoelmat

Kaikki eivät palanneet kotimaahan, kun Suomen hiihtomaajoukkueen kolmeviikkoinen leiri päättyi elokuussa Italian Passo Lavazèssa.

Hiihtäjä Markus Vuorela otti suunnan kohti lännempänä Pohjois-Italiassa sijaitsevaa Livignoa. Siellä odotti oma kolmen viikon leirijakso.

Pitkä korkean paikan leiri on lepopäivistä huolimatta kuormittava kenelle tahansa huippu-urheilijalle. Vuorela halusi silti tehdä siirtymätaipaleesta Livignoon itselleen rankan urakan, vaikka leppoisa autokyytikin oli tarjolla.

Vuorela oli ottanut maajoukkueen leirille mukaan oman maantiepyöränsä, ja sillä hän ajoi Livignoon.

Matkaa kertyi 195 kilometriä, aikaa kului kahdeksan tuntia, ja reitillä oli nousumetrejä noin 4?000 eli samaa luokkaa kuin miesten ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen vuoristoetapeilla.

Vuorelan reitillä oli myös yksi kilpapyöräilyn legendaarisimmista nousuista, Passo Stelvio.

Vuorela ajoi 2?757 metrin korkeudella olevalle Stelviolle samaa tietä, joka oli käytössä Italian ympäriajossa viimeksi vuonna 2020.

Nousulla on pituutta 24,7 kilometriä ja korkeuseroa 1?851 metriä. Sen keskijyrkkyys on 7,5 prosenttia.

Vuorela muistelee, että häneltä kului tuohon nousuun aikaa noin tunti ja 50 minuuttia.

- Se on hieno ja legendaarinen nousu. Jotenkin nautin siitä, kun pääsin tuollaisen nousun ajamaan pyörällä. Siinä oli sellaista kestävyysurheilun nautintoa ja samalla tuskaa. Kun melkein pari tuntia ajaa pyörällä ylämäkeen, niin tietää tehneensä jotakin, Vuorela sanoo.

Myös Livignon-leirillä Vuorela ajoi paljon pyörällä. Seurana oli B-maajoukkueeseen kuuluva Lauri Lepistö.

Pitkällä omatoimileirillä maajoukkueen leirin perään Vuorela haki enemmän hyviä harjoitusmaastoja kuin korkean paikan vaikutuksia.

- Mielestäni saan kehitettyä ominaisuuksiani parhaiten pidemmissä ylämäissä.

Ei ollut mikään päähänpisto, että Vuorela otti pyörän mukaan leireille ja halusi ajaa Stelvion nousun. Pyöräily merkitsee hänelle paljon enemmän kuin maajoukkuehiihtäjille keskimäärin.

Vuorela kuuluu niihin urheilijoihin, jotka ovat lapsena harrastaneet liikuntaa ja urheilua varsin monipuolisesti.

Kankaanpäässä kasvanut Vuorela kertoo harrastaneensa 12-vuotiaana hiihdon lisäksi jalkapalloa, jääkiekkoa, pesäpalloa, painia - ja pyöräilyä.

- Hiihto oli aina vahvin laji, ja sen ehdoilla harjoittelin kaikkea muuta. Sitten oli vähän pakko jättää jotain pois.

Hiihdon rinnalla Vuorela kilpaili pisimpään pyöräilyssä. Hän voitti muun muassa maastopyöräilyn Suomen mestaruudet 16- ja 18-vuotiaiden sarjassa.

Maantiepyöräilyssä hän muistaa olleensa nuorten SM-kisassa neljäs vaikka kaatui matkan varrella.

Pyöräily jäi kilpailumielessä sivuun 18-vuotiaana, mutta myöhemminkin Vuorela on osallistunut välillä jopa yleisen sarjan SM-kisoihin.

Sen sijaan yhtenä harjoittelun muotona pyöräily on pysynyt hyvin vahvasti Vuorelan ohjelmassa. Meneillään olevalla harjoituskaudella hän laskee ajaneensa lähes 5?000 kilometriä.

- Pyöräily on minulle aika luonnollinen harjoitusmuoto ja pikkuisen myös intohimo.

Noin vuosi sitten Vuorelan nilkka muljahti juoksulenkillä maajoukkueen jäätikköleirillä Italian Val Senalesissa niin pahasti, että ulkokehräsluuhun tuli murtuma.

Toipumisen takia Vuorelan kilpailukauden alku siirtyi, ja mahdollisuudet olympianäyttöihin vähenivät ratkaisevasti.

Lopusta piti huolen koronapandemia, jonka takia kaksi tammikuun maailmancup-viikonloppua peruuntui. Ne olisivat olleet tärkeitä näyttöpaikkoja.

Näin uran ensimmäiset olympialaiset jäivät haaveeksi. Loukkaantumisella oli myös sellaisia seurauksia, että jalkaa säästääkseen Vuorela korvaa edelleen juoksulenkkejä pyöräilyllä.

- Pyörällä saa tehtyä pitkiä aerobisia harjoituksia, joilla pystyy kuormittamaan verenkiertoelimistöä paljon pidempään kuin mitä paikat kestäisivät juosta.

Myös elokuun maajoukkueleirillä Vuorela korvasi tarkoituksella pitkät vuorivaellukset pyöräilyllä.

Vuorelan mukaan osa hiihtovalmentajista vieroksuu pyöräilyä harjoitusmuotona, mutta hän ei siitä välitä.

- He eivät oikein meinaa arvostaa sitä, mutta itse pidän pyöräilyä todella hyvänä harjoittelumuotona. Asioita voi tehdä vähän eri tavalla, eikä juoksuvauhtini ole siitä kärsinyt.

Vuorela kertoo seuraavansa aktiivisesti myös huippupyöräilyä.

- Viime vuosina siihen on tullut lisää kipinää. Tykkään seurata aika laajasti.

Heinäkuussa Vuorela julkaisi itsestään Instagramissa kuvan tämän hetken ehdottoman huipputallin UAE Team Emiratesin ajoasussa.

Tuolloin oli menossa Ranskan ympäriajo, jossa tallin slovenialainen supertähti Tadej Pogacar tavoitteli kolmatta peräkkäistä voittoa.

- Minulla sattuu olemaan Colnagon pyörä, ja tietysti Pogacar on aika legendaarinen kaveri. Tourin aikana piti ajaa muutama lenkki sillä UAE:n puvulla. Ihan fanikaupasta sen hommasin kovalla rahalla. Laadukas puku, hymähtää Vuorela, jonka suosikkipyöräilijä on kuulemma juuri Pogacar.

Vuorela, 26, on vuoden vanhempi kuin Suomen korkeimman tason ammattipyöräilijä Jaakko Hänninen. Hän ei kuitenkaan muista kilpailleensa juniorina Hännisen kanssa samoissa kisoissa.

- Hienoa, että meillä on pyöräilijä, joka ajaa tuolla tasolla. Kyseessä on järjettömän raaka laji.

Markus Vuorela kilpaili Rukan maailmancupissa marraskuussa 2020. Kuva: Emmi Korhonen

Parhaillaan Vuorela on maajoukkueleirillä Val Senalesissa eli samassa paikassa, jossa hän vuosi sitten teloi nilkkansa.

Harjoituskausi on sujunut mallikkaasti, ja Vuorela tähtää uransa toisiin MM-kisoihin Slovenian Planicaan.

Ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 2021 Saksan Oberstdorfissa Vuorela lähti toiveikkaana, koska puolitoista kuukautta aiemmin Tour de Ski?-kiertueella hän oli yltänyt uran parhaisiin maailmancup-sijoituksiin ja parhaimmillaan kymmenen parhaan joukkoon.

MM-avauksessaan Vuorelaa kaatui kovassa vauhdissa 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa 26 kilometrin kohdalla mutta sinnitteli kolhuista huolimatta maaliin ja sijalle 34.

- Kylki oli aika kipeä, ja pariin päivään en pystynyt ollenkaan työntämään sauvalla. Pääsin huonolla valmistautumisella 15 kilometrin kisaan. Epäiltiin, että minulla oli vain lihasrevähdys, mutta se olikin kylkiluun murtuma. Hiihdin sen kisan maaliin, mutta 50:tä kilometriä en enää pystynyt hiihtämään, kun kylki oli niin kipeä.

Vuorela hiihti 15 kilometrillä (v) kylkiluu murtuneena 28:nneksi.

Nyt Vuorela pitää kahden vuoden takaista tasoaan vertailukohtana.

- Siitä kaudesta olen mielestäni kehittynyt, eikä ole mitään estettä, ettei tulisi parempia tuloksia kuin silloin.

Ennen MM-kisoja hän haluaisi kilpailla Tour de Skillä.

- Minulla alkaa yleensä tulla vasta vuodenvaihteen jälkeen parempia tuloksia. Sitä on paljon mietitty, mistä se johtuu, mutta selkeää vastausta ei ole löytynyt. Tourilla tulee kisoja peräkkäin. Se sopii minulle kilpailumuotona, koska sellainen turnauskestävyys on aika hyvä.

Kuka?

Markus Vuorela kuvattiin 12. lokakuuta Helsingissä ennen lähtöä jäätikköleirille Italian Val Senalesiin. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

26-vuotias

Lähtöisin Kankaanpäästä, asuu Sotkamon Vuokatissa

Työskentelee rajavartijana Kuhmossa

Valmentaja: Jussi Piirainen

Seura: Jämin Jänne

Saavutuksia hiihdossa: 15 kilometrillä (p) SM-hopeaa (2022) ja -pronssia (2020), sprinttiviestin SM-kultaa 2020, useita nuorten SM-mitaleita, maailmancupissa parhaimmillaan sijat 7, 16 ja 24.