Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa vähemmistöhallitusta tuskin nähdään. Syitä on monia, ja yhden kertoo Paavo Väyrynen, jolla on Suomessa ainoana myös vähemmistöhallituskokemusta, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Kuvassa Suomen toistaiseksi viimeisin vähemmistöhallitus: pääministeri Martti Miettusen (kesk) vähemmistöhallitus hallitsi syksystä 1976 kevääseen 1977. Kuva: Hans Paul / Lehtikuva

Ruotsissa saatiin kasaan maltillisen kokoomuksen Ulf Kristerssonin johtama vähemmistöhallitus, joka toimii ruotsidemokraattien Jimmie Åkessonin tuella.

Suomessa on jo etukäteen pelätty millaiseen poliittiseen konkeloon Suomikin ajautuu huhtikuun vaalien jälkeen.

Kyse on hiukan samasta kuin Ruotsissakin.

Kyse on esimerkiksi tästä: Kuinka korkealle perussuomalaiset nousee ja ovatko muut puolueet valmiita yhteistyöhön sen kanssa?

Lisäksi edessä ovat kovat taloussopeutukset, ja ongelmia riittää muutenkin niin kauas kuin silmä siintää.

Jyrki Kataisen (kok) johtama Sitra viritteli viime viikolla keskustelua vähemmistöhallituksista ja niiden mahdollisuuksista Suomessa.

Lue lisää: Jyrki Katainen kehottaa varautumaan vähemmistö­hallitukseen: "Siihen ei ole osaamista"

Karmeat kokemukset omasta "sixpackistaan" eli vuosien 2011-15 hallituksesta jättivät varmaan Kataiselle painajaismaiset muistot enemmistöhallituksesta, joka repeili joka suuntaan. Katainen itse löi pääministerihanskat tiskiin ja jätti hallituksensa kesken kaiken Alexander Stubbille (kok) keväällä 2014.

Kataisen hallitus oli vuosikymmeniin ensimmäinen, jossa kahdella suurimmalla puolueella ei ollut eduskuntaenemmistöä. Ohjelmaa hierottiinkin sitten juhannukseen saakka, välillä ovet paukkuivat.

Kataisen mukaan Suomessakin pitäisi varautua vähemmistöhallituksiin.

Epäilemättä.

Mutta onnistuisiko se?

Perinteinen kutyymi on, että eduskunta äänestää vaalien jälkeen kokoontuessaan puhemiehen, josta tulee myös hallituksen muodostaja.

Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos hän on saanut eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Hallituksen luottamus mitataan hallitusneuvottelujen jälkeen, kun se tuo ohjelmansa äänestykseen.

Nykyisen poliittisen kulttuurin aikana voisi arvata, että vähemmistöhallituksen taival saattaisi päästä alkuun, mutta kaatuisi jo ensimmäiseen äänestykseen hallituksen ohjelmasta.

Ellei sitten vähemmistöhallituksella olisi eduskunnassa sen ulkopuolista tukipuoluetta, kuten Ruotsissa nyt ruotsidemokraatit.

Mutta kuka Suomessa olisi tähän valmis, vaikka valtaa saattaisi tulla hallituksen ulkopuolisesta kulissityöstäkin saman verran kuin pääministerille?

Toinen vaihtoehto on, että vähemmistöhallitus etsisi tukea oppositiosta tapauskohtaisesti. Sellaisesta ei ole nykykokemuksia.

Marinin nykyhallitus on ollut myös yhden sortin kummajainen: Annika Saarikon johtama keskusta tuntui tähän syksyyn saakka välillä elävän kuin hallituksen ulkopuolella, mutta kun tiukka paikka on tullut, se on antanut hallituksessa periksi.

Suomen poliittinen kulttuuri on ajautunut siihen, että Suomessa huono ja saamaton monipuoluehallituskin on parempi kuin määrätietoinen vähemmistöhallitus.

Suomessa toistaiseksi viimeinen vähemmistöhallitus oli Martti Miettusen (kesk) hallitus 29.9.1976-15.5.1977.

Miettusen vähemmistöhallituksen työvoimaministerinä hääräsi - kukapas muu kuin Paavo Väyrynen (kesk).

Mainittakoon muuten, että kyseisessä hallituksessa pääministeri Miettusen sihteeri eli poliittinen avustaja oli Seppo Kääriäinen (kesk), nykyinen arvonimiministeri. Siinä missä esimerkiksi Sanna Marinilla (sd) on avustaja-armeija tukenaan, Kääriäinen oli pääministerin ainoa avustaja.

Toki ajatkin ovat toiset, kaikin puolin, myös perustuslain osalta.

Tuolloin presidentti Urho Kekkonen käytti vähemmistöhallituksia vielä omiin tarkoituksiinsa, kun presidentin valta sen salli - ja vaikkei olisi aivan sallinutkaan.

Nyt presidentti ei voi päsmäröidä hallituksen vaihdoilla, vaan nimittää sen, mikä eteen tuodaan.

Urho Kekkonen saattoi vielä pelata vähemmistöhallituksilla, Kuvassa Martti Miettunen jättää hallituksensa eronpyynnön 13. toukokuuta 1977. Kuva: Vesa Klemetti

Väyrynen muistelee IS:lle, että Miettusen vähemmistöhallituksen toiminta oli selkeää, sillä se ei yrittänytkään tehdä muuta kuin viedä pakolliset ja välttämättömimmät asiat eteenpäin. Kyseessä oli välikausihallitus.

Mutta Väyrynen lisää, ettei Ruotsin malli toimisi Suomessa muutenkaan.

- Olosuhteet ovat erilaiset. Täällä ei puolueiden välillä niin jyrkkiä vastakohtia kuin Ruotsissa.

Väyrynen sanoo ymmärtävänsä, että Katainen esittää vähemmistöhallitusvaihtoehtoja juuri omiin kokemuksiinsa vedoten.

Vähemmistöhallitusten sijaan Väyrysen mukaan Suomessa kannattaa keskustella siitä "oudosta käytännöstä", että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee automaattisesti pääministeri.

Toisinkin voisi Väyrysen mukaan olla.

Väyrysellä on tästä omia karvaita kokemuksia. Viimeinen hallitus, jossa puheenjohtaja ei ollut pääministeri eikä edes suurimman puolueen edustaja, oli Harri Holkerin (kok) sinipunahallitus 1987-91, mutta Väyryselle sen kokoonpano edusti poliittista ryöstöä, joka pantiin toimeen presidentti Mauno Koiviston johdolla. Väyrynen kaavaili itseään tuolloinen keskiryhmien voimalla pääministeriksi ja asiasta tehtiin kuuluisa kassakaappisopimus.

Mutta uusi tilanne voi olla mahdollinen huhtikuun jälkeen.

Jos esimerkiksi perussuomalaiset ohittaisi kokoomuksen Riikka Purran (ps) johdolla, pääministeriksi saattaisi silti nousta kokoomuksen Petteri Orpo (kok), jotta hallitus saataisiin kasaan - sikäli mikäli porvarihallitusta halutaan.

Toinen mahdollisuus on sinipuna, jos Orpo ja Sanna Marin löytävät toisensa.

Sinipunavaihtoehdossa eteen tulee kuitenkin se, että todennäköisesti vaalien jälkeen kaksi suurta ei saa eduskuntaenemmistöä taakseen, vaan enemmistön hankkimiseksi joudutaan turvautumaan apupuolueisiin.

Ja kun samalla joudutaan varomaan, ettei yksi apupuolue pääse vaa'ankieliasemaan, joudutaan ottamaan toinen, mahdollisesti kolmaskin, neljäskin.

Ja siinä ollaan taas äkkiä sixpackissä tai vastaavassa.

Martti Miettusen vähemmistöhallituksen sihteeri Seppo Kääriäinen sanoo puolestaan, että melkein yhtä tärkeä kuin hallitus on tai olisi myös "virkeä ja aikaansa seuraava" oppositio.

Joka tapauksessa keskustelu vähemmistöhallituksen mahdollisuudesta kiihtyy kohti vaaleja mentäessä.

Miksei Suomessa voi toimia vähemmistöhallitus, jos se onnistuu muissakin Pohjoismaissa?

Ex-ministeri Jouni Backman (sd) muistutti Sitran tilaisuudessa, että esimerkiksi Tanskassa sotien jälkeen vain joka kymmenes hallitus on ollut enemmistöhallitus. Backman kirjoitti viime vuonna myös Sitralle muistion Miten hallituskokoonpano vaikuttaa sen johtamiseen?

Toisaalta tilanne on sekä maailmalla että Suomessa niin herkkä, että vähemmistöhallituksia enemmän joudutaan mahdollisesti miettimään suurten puolueiden yhteishallitusta.

Sellaistakaan tuskin nähdään.

Todennäköisintä on, että Suomessa mennään, kuten on menty vuodesta 1991 ja Esko Ahon (kesk) hallituksesta alkaen: vaalien voittaja tekee sellaisen hallituksen ja sille sellaisen ohjelman kuin pystyy ja parhaaksi näkee.

Sen varassa sitten mennään perinteiset neljä vuotta.