Osittaiselle liikekannallepanolle on ehditty naureskella, kun videot pakkovärväyksistä ja vodkapulloilla varustautuneista sotilaista ovat tulleet vastaan sosiaalisessa mediassa.

Sotatieteilijä Ilmari Käihkö muistuttaa, että ei halua halua yliarvioida, mutta ei myöskään aliarvioida Vladimir Putinin johtaman Venäjän federaation joukkoja. Kuva: SPUTNIK / Reuters, Kimmo Räisänen/00

Yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin kolumnisti ja analyytikko Volodymyr Dacenko kirjoittaa pidemmässä viestiketjussaan Twitterissä Ukrainan ja Venäjän hyvin erilaisista sodankäynti­taktiikoista.

Dacenko keskittyy ruotimaan Venäjän hyökkäystä keväältä ja Ukrainan syyskuun alussa aloittamaa vastahyökkäystä sekä niiden syitä eriävien tulosten takana.

Dacenko kummastelee Venäjän taktiikkaa, joka on perustunut alusta asti raskaasti panssaroituihin ajoneuvoihin ja siihen, että ne liikkuivat pääteitä ja pääväyliä pitkin.

- Alussa nämä panssarivaunut yrittivät hyökätä kaupunkeihin ilman jalkaväkeä, ilmatukea tai tykistötulta, joka oli täysin epäonnistunut strategia, kirjoittaa Dacenko Twitterissä.

Myöhemmin loppukeväästä ja alkukesästä Venäjän hyökkäyksiin liittyi valtava tykistötuli, mutta ongelmat jatkuivat samoin kuin juurisyyt, eli liikkuminen pääteillä.

- Tämä aiheuttaa suuria sotilaallisia tappioita, lisäksi Venäjä on riippuvainen Neuvostoliiton aikaisista tykistöistä, joita on muun muassa vaikea huoltaa.

Venäjän johto ajatteli "sotilaallisen erikoisoperaation" olevan Ukrainassa nopeasti ohi. Toisin kuitenkin kävi. Kuva: Alexander Nemenov / AFP

Tämän vuoksi analyytikon mukaan Venäjä päätti heinäkuussa aloittaa "operatiivisen tauon", joka lopulta muuttui venäläisten vetäytymiseksi muun muassa Harkovan alueelta.

Ukraina sen sijaan rakentaa hyökkäyskonseptinsa siten, että useat joukot liikkuvat pääteiden sijasta metsäreittejä sekä aroja pitkin.

- Tällaiset joukot täyttävät tilan Venäjän joukkojen välillä katkaisten huoltoreittejä sekä luomalla piirityksen tunnelmaa.

Kun ukrainalaisjoukot ovat päässeet Venäjän joukkojen väliin, tulee muilta suunnilta ukrainalaisia ja he pääsevät motittamaan eli saartamaan viholliset.

- Tämä vaatii hyvää koordinaatiota sekä luotettavaa kommunikaatiotta, jotta joukot ymmärtävät missä omat ja missä viholliset ovat.

Pähkinänkuoressa Dacenko antaa ymmärtää, että joukkojen ero on kuin yöllä ja päivällä.

- Venäjän armeija on kömpelö, huono armeija, tiedustelu sekä sotilaiden koulutus vain pahentavat tilannetta.

- Ukrainan armeija on liikkuvampi ja organisoituneempi. Sillä on parempi tiedustelu ja sitä kautta parempi tilannekuva taisteluista.

Sotatieteilijä Ilmari Käihkö kertoo, että ei halua yliarvioida, mutta en myöskään aliarvioida Venäjän joukkoja. Kuva: Seppo Kärki/IS

Sotatieteiden dosentti, Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija Ilmari Käihkö muistuttaa, että Venäjän tapa toimia sodan alussa eroaa valtaisasti nykyhetkestä.

- Karkeasti voisi sanoa, että Venäjällä oli materiaalia, mutta ei juuri miehistöä. Ukrainalla taas toisinpäin, että miehiä kyllä oli, mutta materiaalista oli pulaa.

Käihkö sanoo, että kun Venäjällä ei sodan alussa yksikertaisesti ollut juurikaan jalkaväkeä, oli ne myös helpompi tuhota.

- Miehistöongelma taas selittää suuren tykistön määrän.

- On myös hyvä muistaa, että hyökkääminen on yleensä vaikeampaa kuin puolustaminen. Tämä selittänee osan Venäjän tappioista sodan ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

Dacenkon tapaan myös Käihkö kertoo Venäjän taktiikan vaihtuneen kesän aikana.

- Kyllähän Venäjä moukaroi melkoisesti Severodonetskia ja Lysytshanskia raskaasti juuri siksi, että heillä ei ollut juuri jalkaväkeä siellä.

Sotatieteilijä muistuttaa, että sodassa pyritään omilla vahvuuksilla hyökkäämään vihollisen heikkouksien kimppuun.

- Tykistöylivoima oli Venäjälle myös tapa säästää omia sotilaitaan.

Myöhemmin jalkaväki väheni entisestään.

- Samaan aikaan Ukraina alkoi saada länsimaiden materiaalista ja taloudellista tukea, kuten HIMARSeja (raketinheitinjärjestelmiä), jotka alkoivat muuttaa tilannetta.

Käihkön mukaan esimerkiksi HIMARSien käytön tehokkuuteen on vaikuttanut myös länsimaiden antama tiedustelutieto.

Ilmari Käihkö muistuttaa, että Venäjällä pyörii varusmiespalvelus ihan normaalisti, jota kautta sotilaita saadaan koulutettua reserviin. Kuva: Russian Look / ZUMA / MVPhotos

Tämän jälkeen alkoi loppukesästä Ukrainan nopea eteneminen erityisesti Harkovan alueella ja isoja alueita vapautettiin nopeallakin tahdilla.

Tahti kuitenkin hiipui ja viime aikoina etenemistä ei ole juuri ollut kumpaankaan suuntaan.

- Ei se eteneminen Ukrainalla Harkovan jälkeen ole edennyt kovaa tahtia, Käihkö muistuttaa ja antaa ymmärtää, ettei mitään pikavoittoja ole nähtävissä.

Tilanne alkoi näyttämään kuitenkin Venäjän kannalta sen verran karsealta, että maan presidentti Vladimir Putin ilmoitti osittaisesta liikekannallepanosta hieman alle kuukausi sitten 21. syyskuuta.

Tuolloin maan puolustusministeri Sergei Shoigu totesi tarkoituksena olevan saada noin 300?000 miestä rintamalle.

Kyseiselle osittaiselle liikekannallepanolle on ehditty naureskelemaan netin syövereissä, kun videot pakkovärväyksistä ja votkapulloilla varustautuneista sotilaista ovat tulleet vastaan sosiaalisessa mediassa.

- Osittainen liikekannallepano tuomittiin ja pilkattiin ehkä Suomessakin liian nopeasti epäonnistuneeksi, Käihkö summaa.

- Toki se vaikuttaa myös poliittiseen elämään ja siihen, että joukkojen motivaatio ei ole kovinkaan korkealla tasolla.

Hän muistuttaakin, että miehiä on kuitenkin tulossa ja vaikka he eivät eliittisotilaita olisikaan, niin vahvistaa se Venäjää joka tapauksessa.

- Lisäksi siellä (Venäjällä) pyörii varusmiespalvelus ihan normaalisti.

- Voihan se olla, että heti kun nämä koulutetut varusmiehet astuvat reserviin, niin heidät värvätään osaavampana sakkina Ukrainaan.

Isossa kuvassa Käihkö näkee sodan pitkittyvän, johon vaikuttaa muun muassa lähestyvä talvi, joka vaikeuttaa molempien puolien etenemistä.

- Venäjällä suurin ongelma on se, että poliittiset tavoitteet ja sotilaalliset tavoitteet eivät ole tasapainossa.

- Epäselvää on muun muassa, mitkä ovat Putinin tavoitteet ja mikä hänelle taas riittää, jotta sodan tai operaation voi ilmoittaa voitetuksi ja sitä kautta loppuneeksi.

Käihkön mukaan Venäjän joukot eivät tällä hetkellä riitä siihen, että he saisivat neljä pakkoliittämäänsä aluetta itselleen (Donetsk, Herson, Luhansk ja Zaporizzja).

Ukrainalla on loppuvuoden aikana "ikkuna", jossa he pystyvät Käihkön mukaan toimimaan ennen kuin venäläisiä tulee lisää rintamalle.

Sotatieteilijä Ilmari Käihkö toteaa, että on epäselvää, mitkä ovat Putinin tavoitteet ja mikä hänelle taas riittää, jotta sodan tai operaation voi ilmoittaa voitetuksi ja sitä kautta loppuneeksi. Kuva: SPUTNIK / Reuters

Sotatieteilijän mukaan Venäjä saa rintamalle kevääseen mennessä uusia yksiköitä ja yleisellä tasolla hän uskoo Venäjän tarkoituksen olevan sodan pitkittämisen mahdollisimman pitkään.

- Varmasti Kremlissä ajatellaan, että ennemmin tai myöhemmin Ukraina luovuttaisi. Tai sitten Venäjä olettaa, että länsimaissa talous sakkaisi, niin länsi sitä kautta alkaisi kannustaa Ukrainaa jonkinlaisiin myönnytyksiin.

- Tämä on Venäjän toiveajattelua.

Venäjälle on alusta asti kasaantunut ongelmia, jotka näkyvät - ja mahdollisesti korostuvat entisestään.

- Sodan alussa kuoli paljon upseereita, niin ketkä nyt joukkoja johtavat, kun miehiä tulee lisää, Käihkö pyörittelee.

Mysteeri nimeltään Venäjän federaatio tulee myös pysymään monella tapaa mysteerinä.

- En halua yliarvioida, mutta en myöskään aliarvioida Venäjän joukkoja.

Siitä Käihkö on kuitenkin varma, että sota ei ole loppumassa vielä hetkeen.

- Varautuisin edelleen brutaaliin ja pitkittyneeseen sotaan, jossa ei ole mitään pikakonsteja loppumisen suhteen.