Lauri Lindén ja Mats Uotila väittelevät siitä, pitäisikö korkeakouluissa ottaa käyttöön lukukausimaksut.

Mats Uotila ja Lauri Lindén väittelevät ja keskustelevat tällä palstalla ajankohtaisista aiheista.

Lauri Lindén: Maksuton koulutus on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisintä perustaa. Toki se ei ole oikeasti maksutonta nytkään, mutta lukukausimaksujen esittäminen on hyvin radikaali suunnanmuutos kohti jotain amerikkalaista järjestelmää.

Mats Uotila: Kaikilla on oltava mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Lukukausimaksut eivät kuitenkaan sulje tätä pois. Esimerkiksi Australiassa lukukausimaksuja maksetaan takaisin opintojen jälkeen vasta, kun tietty tulotaso ylittyy.

Lindén: Suomen nousuun maailman absoluuttiselle huipulle on erittäin keskeisenä syynä maksuton koulutus. Opiskelijat velkaantuvat jo nyt hurjasti ja opintolainoja maksetaan pois pitkälle valmistumisen jälkeen. On vaikea nähdä, miten tämä ei vain lisäisi korkeakoulutuksen periytyvyyttä.

Uotila: Australian tai Englannin vastaava malli ei rajoita koulutusmahdollisuuksia. Siellä uudistus on lisännyt alemmista sosiaaliluokista lähtöisin olevien opiskelijoiden määrää. Malli on oikeudenmukainen: koulutuksesta hyötyvät hyvätuloiset maksavat oman koulutuksensa takaisin yhteiskunnalle.

Lindén: Britanniassa lukukausimaksut ovat verrattain alhaisesta alkutasosta räjähtäneet käsiin. Lukukausimaksuille portin avaaminen avaisi myös oven niiden jatkuvalle nostamiselle, kun joku taho tarvitsisi budjettiinsa lisää rahaa. Eikä ole varsinaista näyttöä, että Britanniassakaan sosiaalinen liikkuvuus olisi lisääntynyt maksujen myötä.

Uotila: Englannin järjestelmää ei tarvitse kopioida sellaisenaan, mutta siinä on paljon hyvää, josta ottaa oppia. Ammattikoulun käyneiden ei pitäisi maksaa maistereiden tutkintoja. Jos hyötyy koulutuksesta valmistumisen jälkeen korkean palkan muodossa, niin on kohtuullista, että maksaa tutkinnon takaisin.

Lindén: Kyllähän korkeakoulutetut maksavat jo nyt tutkintonsa moninkertaisesti takaisin päätyessään työelämään veroja maksamaan. Ja vielä takaisin lainansa, joita on jouduttu ottamaan maksuttomasta koulutuksesta huolimatta. Sen sijaan Suomen tulevaisuuden ja talouden kannalta pitäisi panostaa koulutukseen entistä enemmän rahaa.

Uotila: Matalammin koulutetut osallistuvat tutkintojen maksuun verotuksen kautta. Lukukausimaksut olisivat kannustin nopeuttaa opintoja, ja niiden käyttöönoton myötä resursseja vapautuisi muille koulutusasteille. Englannissa on 10 prosenttiyksikköä enemmän 25-34-vuotiaita korkeakoulutettuja kuin Suomessa. Sekin kertoo paljon.

Lindén: Ei ole minusta puhdas itseisarvo yrittää nopeuttaa opintoja keinolla millä hyvänsä. Opinnot saavat viedäkin oman aikansa. Toki nykyäänkin lainan maksun myötä saa palkinnon, jos opinnot suoritetaan tavoiteajassa. Opiskelijat ollaan viety äärimmilleen, kun pitäisi antaa kaikille hyvä mahdollisuus tutkia ja opiskella.

Uotila: Veronmaksajien ei kuulu maksaa ikuisten opiskelijoiden opintoja. Englannissa merkittävästi suurempi osa opiskelijoista suorittaa opintonsa loppuun tavoiteajassa. Suomalaiset opiskelijat eivät ole yhtään sen huonompia, joten tässä tarvitaan selvästi suurempaa kannustinta. Näin säästettäisiin ja olisi mahdollisuus tukea koulutusta enemmän.

Lindén: Kuitenkin lisääntyvät paineet ja kilpailu lisäävät myös uupumusta ja sitä kautta esimerkiksi mielenterveysongelmia. Ja se vasta maksaakin. Tämä nähdään jo nyt. Raha-asiat ovat niitä paineistavimpia. Briteissä on toki huippuyliopistoja, mutta opiskelijoiden taloudellinen ahdinko on suurta. Esimerkiksi musiikin opiskelijat kokevat reilusti enemmän stressiä kuin Suomessa.

Uotila: Eiväthän lukukausimaksut lisää kenenkään taloudellista ahdinkoa, jos niitä maksetaan suhteessa tuloihin valmistumisen jälkeen. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat oikea ongelma, mutta ne eivät korostu maissa, joissa on lukukausimaksut. Ongelmien vähentämiseksi hallituksen pitäisi lopettaa jahkailu ja saattaa terapiatakuu maaliin.

Lindén: Ei suoraan eli sikäli tuollainen malli on paljon parempi, mutta kyllä se silti nostaa köyhistä oloista tulevien kynnystä hakeutua korkeakouluun. Huolestuttavinta on silti se, että kuten Britanniassa on käynyt on vaikea luoda mekanismia, jolla maksut pysyvät pieninä varmasti. Oxfordin kaltaiset maksut tuhoavat tasa-arvon.

Uotila: Tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen maksettavat lukukausimaksut eivät nosta kynnystä opiskeluun. Suomessa korkeakoulututkinnon hinta veronmaksajille on noin 40 tuhatta euroa. Oxfordissa se on hieman yli 50 tuhatta euroa. Katto on mahdollista asettaa, mutta tuo summa ei ole kohtuuton. Australian mallissa keskituloinen maksaisi tuosta takaisin hieman yli 100 euroa kuukaudessa.

Lindén: Lukukausimaksuja peritään tosiaan jo nyt ulkomailta tulevilta opiskelijoilta. Minusta Suomi on noussut maailman kärkeen juuri maksuttoman koulutuksen avulla. Minusta vastaus koulutusten ongelmiin on panostusten lisääminen. Se maksaa, mutta maksaa myös itsensä takaisin.

Uotila: Jokaisella pitää jatkossakin olla mahdollisuus päästä korkeakouluopintojen pariin. Hyvin suunniteltu malli lukukausimaksuista ei estä sitä, mutta sen sijaan se lisää koulutuksen tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Siksi tätä muuallakin toimivaa konseptia ei kannata tyrmätä ajattelematta.

Mats Uotila on Sastamalasta kotoisin oleva 17-vuotias kokoomuslainen. Lauri Lindén on Helsingistä kotoisin oleva 19-vuotias vasemmistolainen. Uotila ja Lindén väittelevät tällä palstalla ajankohtaisista aiheista.