Hiihtoliitto väläytti urheilijoille jopa 500?000 euron sopimussakkoa. Urheiluoikeuden asiantuntija Olli Rauste muistuttaa, että sakon suuruuden pitää olla kohtuullisessa suhteessa vahinkoon.

Olli Rauste muistuttaa, että sopimussakkoon vaaditaan perustelut kärsityn vahingon määrästä. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Suomen johtaviin urheiluoikeuden asiantuntijoihin kuuluva Olli Rauste sanoo, että Hiihtoliiton väläyttelemä puolen miljoonan euron sopimussakko dopingkärystä ei automaattisesti pätisi, jos kärynnyt hiihtäjä veisi tapauksen oikeuden käsiteltäväksi.

Ilta-Sanomat uutisoi keskiviikkona, että Hiihtoliitto oli ehdottanut urheilijasopimukseen puolen miljoonan euron sopimussakkoa dopingrikkomuksista.

Edellisessä sopimuksessa summa oli 100?000 euroa, eli se olisi viisinkertaistunut. Lopulta Hiihtoliitto ja hiihtäjät ovat päätymässä 1,5-kertaiseen summaan, eli 150?000 euroon.

Lue lisää: Suomen hiihtotähdet pöyristyivät rajusta ehdotuksesta: "Eihän kenelläkään ole tuollaisia summia maksaa"

Rauste arvioi, että puolen miljoonan euron sopimussakko voisi olla kohtuuton.

- Oikeuden lähtökohta sopimussakkoihin on se, että jotta olisi päteviä, pitää olla jotenkin kohtuullisessa suhteessa siihen vahinkoon joka rikkomisesta aiheutuu, Rauste sanoo.

Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen sanoi ajattelevansa sakon suuruutta sitä kautta, että sen käyttöön ei pitäisi koskaan joutua.

- Meidän ei enää pitäisi olla hiihdossa eikä muissakaan lajeissa siinä tilanteessa, että joudumme edes keskustelemaan dopingiin liittyvän uhkasakon suuruudesta. Tilanteen pitäisi olla sellainen, ettei kukaan urheilija varmuudella edes miettisi dopingin käyttöä yhtenä vaihtoehtona, ja silloinhan itse sakon suuruudella ei pitäisi olla kenellekään mitään väliä, Hämäläinen sanoi.

Oikeuskäsittelyssä summalla kuitenkin olisi väliä.

Tuomioistuimessa tulisi tarkasteltavaksi se, onko sakon suuruusluokka sellainen, että se vastaa Hiihtoliiton aidosti kärsimää vahinkoa.

- Sopimussakko on vahingonkorvauksen vaihtoehto. Se ei voi olla mitä tahansa. Jos sopimussakko on selvästi epäsuhteessa aiheutettuun vahinkoon, se ei pidä tuomioistuimessa, Rauste sanoo.

Rauste sanoo, että hänen tietämyksensä perusteella puolen miljoonan kärsitty vahinko olisi vaikea perustella.

Silti hän muistuttaa, että esimerkiksi sponsorisopimuksissa voi olla ehtoja, jotka oikeuttavat sopimuksen katkaisemiseen yhdestäkin dopingtapauksesta.

Silloin liitto voi pystyä osoittamaan tappioita.

- Teoriassa se voi olla mahdollista, mutta kokemukseni mukaan näin ei ole. Sponsorit eivät ole nykyisin ihan niin yksioikoisia, että yksittäisestä kärystä laitetaan sopimus poikki. Katsotaan kokonaisuutta, ei yhden kärynneen sooloiluja, Rauste arvioi.

Rausteen mukaan on myös hyvä kysymys, voiko sopimussakko olla sama meritoituneella hiihtäjällä ja maajoukkuetulokkaalla.

Liiton kannalta kysymys on hänen mukaansa siitä, aiheuttaako käry sellaisen sopimuksen purkautumisen, jolla on rahallinen arvo.

- Sakon pitää olla samaa suuruusluokkaa kuin todellinen vahinko. Sopimussakon määrä ei voi olla kymmenkertainen verrattuna todelliseen tappioon. Silloin oikeus helposti katsoisi, että sakkoehto on kohtuuton. Varsinkin, kun ei ole neuvotteluvaraa. Ei liitto kysy urheilijalta sakoksi kirjattavaa summaa vaan se on yksipuolista sanelua.