Aho kertoo, ettei hän rikastunut venäläispankissa.

Esko Aho mainitsee käyneensä Suomen valtiojohdon kanssa keskustelua Sberbank-pestistään. Aho sanoo, ettei hän olisi lähtenyt venäläispankkiin, jos joku olisi vastustanut nimitystä. Kuva: Jussi Helttunen / IS

Entinen pääministeri Esko Aho (kesk) jätti paikkansa Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallituksessa Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Sberbankin hallituksessa lähes kuusi vuotta istunut Aho kertoo IS:lle, että hänen olisi pitänyt lähteä venäläispankista jo silloin, kun hän alkoi saada ensimmäisen kerran "epämiellyttäviä tuntemuksia".

- En kokenut olevani enää kaiken informaation piirissä. Se alkoi vuoden 2021 yhtiökokouksen jälkeen. Olisi pitänyt tehdä niin, että kun ensimmäisen kerran tuli tuntemus, että en saa kaikkea tietoa, mitä kenties muilla oli, niin siinä vaiheessa olisi pitänyt jättäytyä (pois).

Tuntemukset voimistuivat Ahon mukaan kesän 2021 jälkeen.

- Aloin nähdä merkkejä, joista en pitänyt. Ne olivat Ukrainaan liittyvää uhoa, jota pankissa ei harrastettu, mutta josta pankissa selvästi oltiin tietoisia. Valtionjohdossa tehdyt asiat alkoivat näkyä Sberbankissa niin, ettei asioista puhuttu yhtä avoimesti kuin aiemmin.

Liittyivätkö ongelmat tiedonsaannissa kansalaisuuteen? Suomalaiselle ei haluttu jakaa kaikkea tietoa?

- Kyllä, kyllä.

Aho kertoo ilmoittaneensa tammikuussa Sberbankin hallituksen puheenjohtajalle German Grefille, ettei hän halua jatkaa pankissa.

Gref kuuluu Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiriin. Gref on sekä EU:n että Yhdysvaltojen pakotelistalla.

- Olin valmis jäämään kevään yhtiökokoukseen saakka, mutta kun sota syttyi, niin samana aamuna ilmoitin lähteväni heti.

Iltalehdelle Aho puolusteli vielä 28. tammikuuta pestiään ja sanoi Venäjästä, että "se on meidän naapuri ja meidän täytyy tietää, mitä siinä maassa tapahtuu ja ymmärtää sitä".

Ahon mukaan Venäjän vastaiset pakotteet purevat, koska Venäjä on tullut riippuvaiseksi läntisestä teknologiasta. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Kun Aho päätti lähteä Sberbankin palvelukseen vuonna 2016, oli Venäjä jo vallannut Ukrainalta Krimin niemimaan. Myös malesialainen matkustajakone oli ammuttu alas Itä-Ukrainan ilmatilassa ja syyttävät sormet osoittivat kohti Venäjää.

EU:n ja Yhdysvaltojen pakotelistalle Sberbank asetettiin jo 2014. Länsi halusi katkaista Sberbankin yhteydet kansainvälisille rahoitusmarkkinoille. Viime marraskuussa julkaistun ukrainalaisraportin mukaan Sberbank toimii vastoin Grafin puheita Krimin miehitetyillä alueilla.

Eikö noin laajalla kokemuksella olisi pitänyt kaikkien varoitusvalojen välkkyä?

- Paljon enemmän vaikutti Kaidarin (Jegor Kaidar toimi 1990-luvun alussa Venäjän varapääministerinä ja pääministerinä) kirjan lukeminen. Muistan ne rivit, joissa puhuttiin imperiumin jälkeisestä nostalgiasta. Tulin siihen johtopäätökseen, että ainoa keino, jolla Venäjä voi sen välttää, on se, että ne osat Venäjästä, jotka edustavat länsimaista tapaa toimia, voisivat vahvistua, Aho perustelee päätöstään lähteä Sberbankin leipiin.

Aho kertoo uudessa kirjassaan 1992: Suomen valinnat aavekissojen varjossa (Otava), että hän halusi lähteä tekemään töitä Sberbankiin yhden Venäjän uudistusmielisen saarekkeen hyväksi. Ahon katsottiin ajautuneen Venäjän taskuun, mutta kritiikistä huolimatta Aho jatkoi venäläispankissa työskentelyä.

- Se oli todellinen yritys muuttaa Venäjää paremmaksi. Siitä en pääse mihinkään, että se hanke muiden mukana epäonnistui. Se sai aikaan sen tuntemuksen, josta puhuin. Sellainen, jossa olit ollut mukana, uskonut siihen, että se voi toimia - se usko romahti kyllä täydellisesti.

Aho kertoo, että hänen Nato-kantansa muuttui myönteiseksi vuodenvaihteessa, kun Putin alkoi puhua turvallisuustakuiden tarpeesta. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Ahon nimi on keikkunut mukana presidenttiehdokkuuskaavailuissa, mutta Sberbank on Aholle poliittinen painolasti, minkä Aho on itsekin myöntänyt.

Onko ehdokkuusasia enää pöydällä?

- Ei se ole pöydällä. Se voi olla ilmassa, mutta se ei ole pöydällä, Aho vastaa.

Aho sanoo, ettei hän rikastunut Sberbankin hallitustehtävissä.

- Ruplan kurssi oli vielä kaiken lisäksi koko ajan huono. Vuosittainen korvaus liikkui 100?000 euron paikkeilla. Maksoin siitä veron ensin Venäjälle ja loput Suomeen. Se tuli marginaaliverolla Suomessa verotetuksi niin, että käytännössä puolet maksoin veroa.

Talouselämä kertoi viime syksynä, että Sberbankin kevään 2021 yhtiökokouksessa tehtyjen korotusten jälkeen Aholle maksettava palkkio nousi kyseisen päivän kurssilla noin 126?000 euroon.

Aho luonnehtii itseään kirjassaan ikuiseksi optimistiksi.

Teitkö Venäjän suhteen väärän tilannearvion? Olisiko pitänyt olla kriittisempi?

- Se on erittäin hyvä kysymys. Kun sanotaan, että oltiin sinisilmäisiä Venäjän suhteen, kun tehtiin yhteistyötä, niin kysymys kuuluu, mikä olisi ollut se toinen tapa? Jos olisi yritetty katkoa kaikki siteet Venäjään, se olisi varmasti kiihdyttänyt kaikkea tätä, mitä nyt tapahtuu. Piti yrittää, mutta kieltämättä se yritys epäonnistui.

Eikö pyrkimys yhteistyöhön johtanut virheisiin energiapolitiikassa, joista nyt kärsitään?

- Riippuvuus syntyi siitä, ettei tehty omia energiainvestointeja. Saksa tuli riippuvaiseksi. Meillä oli viisaampi linja. Sähkön suhteen olimme tuonnista riippuvaisia, mutta viime vuosien päätösten ansiosta pääsemme siitäkin riippuvuudesta eroon. Siinä myönnän olleeni väärässä, kun kuvittelin 90-luvun alussa, että selviämme ilman ydinvoiman lisärakentamista.

Aho huomauttaa, että riippuvuutta on toiseenkin suuntaan.

- Jos katsoo Venäjän vaikeuksien ydintä, aika suuri osa vaikeuksista johtuu siitä, että Venäjä on tullut riippuvaiseksi läntisestä teknologiasta. Kun tankki tuhoutuu, niin uuden tuottaminen tilalle ei olekaan mahdollista. Se johtuu siitä, että on niin paljon läntisiä komponentteja, joita ei pysty korvaamaan.

Aho aikoo jatkaa muistelmiensa kirjoittamista. Kuva: JUSSI HELTTUNEN

Aho kutsuu Putinin aloittamaa sotaa täysin järjettömäksi ja katsoo, että nykyinen vallankäyttö Venäjällä on "päätymässä umpikujaan".

Ahon mukaan Venäjällä on paljon enemmän muutoshalua kuin ulospäin näkyy.

- Sen sanon omin silmin nähneenä, kuulleena ja kokeneena, että ei pidä aliarvioida nuorten venäläisten taitoa ja tasoa. Saavatko he mahdollisuutensa? Optimistina haluaisin uskoa, että saavat. Realistina sanoisin, että todennäköisempää on, että näemme jonkinlaisen Venäjän romuttumisen ainakin ensin.

Mitä se tarkoittaisi Suomen kannalta?

- Ne ongelmat ovat vähän samantyyppisiä kuin ne olivat 1990-luvun alussa. Ne eivät muodosta kenties välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta ne voivat muodostaa monenlaisia muita uhkia. Venäjä on ydinasevalta, ja siellä kaikki muutokset ovat globaaleja riskejä. Jos Venäjä romuttuu, taloudellinen kehitys johtaa isoihin sisäisiin ongelmiin. Ja totta kai jos alkaa taistelu vallasta, se heijastuu myös meihin.